Suomen suurin matkablogiyhteisö

Australialainen klassikko – Iso Valliriutta

Meidän pariviikkoinen Australiassa sai aika mahtavan päätöksen, kun viimeisenä kokonaisena päivänä hypättiin laivaan kohti Isoa Valliriuttaa. Valittiin Cairns ja pohjoinen Queensland meidän reitille juuri tuon Valliriutan takia, ja pettymys oli tosiaan suuri, kun purjehdusretkellä Whitsundaysilla ei tänne päästykään snorklaamaan. (Tämä oli kyllä niin esimerkki siitä, kuinka asioista kannattaisi edes vähän ottaa selvää etukäteen, eikä vain olettaa asioita karttaa katsomalla…) Pariksi viime päiväksi ajeltiin Cairnsin pohjoispuolelle Port Douglasiin, josta oli vielä mahdollisuus lähteä riutalle. Eniten emmintää aiheutti kurja sää ja retken kallis hinta, sillä Whitsundaysilla pilvisen kelin takia korallit olivat olleet kaikkea muuta kuin värikkäitä, eikä haluttu maksaa 150 euroa, jos korallit olisivat ihan mitäänsanomattomia. Lopulta kuitenkin päätettiin, että kun nyt täällä ollaan ja tarkoitus oli käydä Isolla Valliriutalla, niin eiköhän kuitenkin mennä. Kerran se vain kukkarossa kirpaisee, ja näin kuukausi reissun jälkeen ei enää edes muistele sitä rahanmenoa, vaan sitä upeaa retkipäivää, jolloin saatiin kuitenkin ihastella koralleja ihan mukavassa säässä.

P1018075

Fidzillä kuultiin yhdeltä suomalaiselta tytöltä vinkki, että ehdottomasti kannata suunnata uloimmalle riutalle, Outer Reefsille, koska lähempänä mannerta korallit eivät olisi niin upeita. Vertailtiin hieman Port Douglasissa tarjolla olevia retkiä ja tapojemme vastaisesti ei suinkaan valittu sitä halvinta reissua. Päätettiin nimittäin hypätä Quicksilver-laivan kyytiin, joka veisi meidät uloimmilla riutoilla sijaitsevalle ponttoonille. Tuo vaikutti monipuolisimmalta tavalta tutustua riuttaan, sillä snorklailun lisäksi tarjolla oli kierroksia puolisukellusveneellä, helikopterilento, mahdollisuus sukeltamiseen ja lisäksi vielä lounasbuffet. Itse en ole mikään vesipeto ja aiemmilla snorklailuilla huomasin, että en jaksa kovin kauaa uida omin voimin, joten mietin vähän, että jaksanko tuolla enää edes yrittää snorklailua. Quicksilverillä oli kyllä ihan loistavat snorklailupaikat ja-varusteet, sillä huonommille uimareille oli tarjolla kelluntaliivejä, ja veteen pääsi helposti portaita pitkin. Vaikka osaankin uida, niin tuolla syvissä vesissä uidessa olo tuntuu varmemmalta, kun turvana on joku kelluttava juttu, eikä tarvi hammas irvessä räpiköidä pinnalla pysyäkseen. Ainut miinus siitä, että snorklailualue oli melko pieni ja siellä oli melko ruuhkaisaa, kun kaikki ahtautuivat samalla alueelle. Quicksilverin retki sopiikin ehkä paremmin juuri tällaisille ei-vesipedoille, sillä enemmän sukeltaneille tuo olisi varmasti ollut tylsää. Ponttoonilla on myös mahdollista nähdä korallit kastumatta itse ollenkaan, ja iso osa muista matkaajista olikin vähän vanhempaa väkeä tai kiinalaisia.

Mille siellä veden alla sitten näytti? Sanalla sanottuna aivan upealle! Vaikka itsellä ei ole kokemusta kovin monesta korallista, niin väittäisin, että tämä oli hienoin näkemäni. Värit eivät toki ihan ylikirkkaita olleet, mutta sääkin oli hieman pilvinen, mikä ehkä vähän vaikutti. Värikkäitä kaloja tuolla oli runsaasti ja siinä missä yleensä korallti ovat pieniä pensaita meren pohjalla, niin nämä tuntuivat enemmän metsältä. Aika vaikuttavan kokoisia olivat isoimmat kasvustot ja ehdottomasti parhaimman kokonaiskäsityksen niistä sai snorklaamalla. (Tai varmasti myös sukeltamalla, mutta me jätettiin se väliin. Mies epäili korviensa kestävyyttä ja itse tiedän, että en todellakaan olisi uskaltanut laitesukellusta kokeilla, kun en tohdi sukeltaa edes snorkkelin kanssa.)

Pari Nemo-kalaakin yrittivät piileksiä korallien suojassa. Sukellusvenekierroksella mukana oli myös opas, joka kertoi muun muassa, että jokaisella korallilla on oma kalalajinsa, joka hoitaa korallia. Nemojen koralli on ilmeisesti tuo vaalea heinännäköinen, koska kaikki näkemämme Nemot viihtyivät niiden lähellä. Tuolla oli ilmeisesti myös sellainen aika vuodesta, että nyt oli kaloja vielä normaalia enemmän alueella. Kilpikonnat kuulemma kaikkoavat kauemmaksi, kun porukka saapuu ponttoonille, mutta mies oli yhden onnistunut näkemään. Pikkuisia haitakaan ei onneksi näkynyt, mutta minikokoisia meduusoja näkyi vedessä melko paljon. Kuulemma noin kaukana mantereesta ei enää liiku niitä vaarallisimpia meduusalajeja, mutta kokovartalomärkäpuku oli silti tarpeen. Sen sai vuokrattua laivalta 8 dollarin hintaan, ja ei kyllä kukaan mennyt veteen ilman pukua.

Itsehän päätin vielä laivamatkalla kohti ponttoonia, että kyllä se riutta täytyy nähdä vielä yläilmoistakin käsin. Tuolla on nimittäin mahdollisuus mennä 10 minuutin helikopterilennolle, jonka aikana saa hyvän kuvan koralliriutan oikeista mittasuhteista. Ja kyllä tuo helikopterilento olikin yksi reissun siisteimmistä jutuista, ihan jo siksi, että en aiemmin ollut helikopterissa ollut. Pääsin vielä parhaimmalle paikalle kuljettajan viereen, josta näki todella hyvin maisemat. Ei siinä enää mietityttänyt lentoon kulutettu ylimääräinen satanen, vaikka viisas olisikin ostanut lennon samaan aikaan kuin muunkin retken, jolloin sen olisi saanut halvemmalla.

P1018036 P1018043

Ponttooni ja laiva jäivät kauas alapuolelle, kun helikopteri kurvasi kohti korkeuksia. Me nähtiin koralliriutta muuten vielä lentokoneesta käsin Cairnsista noustessa, mutta kyllä helikopterista näki aika paljon paremmin, kun oltiin kuitenkin huomattavasti lähempänä merenpintaa. Tuo riuttahan ei oikeastaan ole yksi yhtenäinen kokonaisuus, vaan koostuu pienemmistä lähekkäin olevista riutoista, ja kokonaisuudessaan systeemi on kuulemma pidempi kuin Uusi-Seelanti. Ei mikään ihme, että Valliriutta näkyy avaruuteen asti, sen verran sillä on tuota mittaa.

P1018073  P1018083 P1018089 P1018093

Aikaa ponttoonilla oli noin kolmisen tuntia, mikä saattaa tuntua pitkältä, mutta hujahti ihan todella nopeasti ohi, koska aktiviteettejä oli noin paljon. Helikopterilennon jälkeen suuntasin sukellusveneajelulle, joka kulki noin puolen tunnin ajan ponttoonin lähistöllä. Lisäksi täytyi keritä vielä syödä ja snorklailla, joten ajankäyttöä kannattaa vähän miettiä jo laivamatkalla. Miehellä meinasi mennä ruokailu ohitse, kun mentiin vähän ristiin tuolla noiden tekemisten kanssa. Toisen ollessa snorklaamassa ja toisen sukellusveneajelulla ei suunnitelmista oikein pystynyt keskustelemaan, eikä liian kauaa voinut toista odotella, jos halusi kaiken ehtiä tehdä.  Tuo puolisukellusvene oli aika jännä vehje, se oli ikäänkuin laiva, jonka pohjasta näki läpi. Melkoisen ahdas se tosin oli ja ilma vaihtui hieman huonosti, eli ei mikään ahtaanpaikankammoisen unelmakulkupeli. Sukellusveneestä näki koralleja laajemmalta alueelta kuin snorklatessa, mutta lasin läpi ei kovin hyviä kuvia saanut otetuksi.

 P1018180 P1018184 P1018247

Retkipäivä Valliriutalle oli oikein onnistunut, ja päivän jälkeen oltiin tyytyväisiä, että oltiin lähdetty kehnoista sääennusteista huolimatta. Retken jälkifiiliksiä tosin latisti hieman se, että parkkipaikalla huomattiin, että meidän autoon oli unohtunut valot päälle koko päiväksi. Akku olikin tyhjentynyt, eikä auto startannut, vaikka yritettiin epätoivoisesti työntää sitä käyntiin. Virtakaapeleitakaan ei tuntunut kellään olevan mukana, mutta onneksi vihdoin ja viimein löytyi joku, jolla ne kuuluivat auton varustukseen, ja päästiin jatkamaan matkaa.

P1018270

Retkiä Isolle Valliriutalle järjestetään Port Douglasin lisäksi ainakin Cairnsista. Retkiä on eri hintaisia, monilla snorklaajat viedään useampaan eri paikkaan veneellä, kun taas tällaisia ponttooniretkiä suosittelen ehkä niille, jotka eivät kauheasti ole snorklailleet tai sukeltaneet aiemmin. Kokeneimmille tämä varmasti olisi ollut hieman tylsähkö kokemus, vaikka itse tykkäsinkin tällaisesta helposta snorklailusta. Quicksilverin retki maksoi 232 AUSD (n.155€), ja hintaan kuului snorklailuvarusteet märkäpukua (vuokra 8 AUSD) lukuun ottamatta, ruoka sekä sukellusveneajelut. Lisämaksusta onnistui sukeltaminen, helikopterilento (169 AUSD, n.112€) sekä lasikypäräkävely. Tuota kypäräkävelyä en suosittele, se oli helikopteria kalliimpi ja alue, jossa pääsee kävelemään on sellainen parin metrin tasanne ponttoonin vieressä. Snorklatessa pääsi näkemään korallit paljon laajemmalta alueelta ilman lisämaksua. Helikopterilentoa sitä vastoin suosittelen lämpimästi, ihan huikea kokemus!

Löytyykö muista Isolla Valliriutalla käyneitä? Millaisille retkille te olette osallistuneet?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Anna / Muuttolintu maanantai, huhtikuu 11, 2016 at 00:24

    Hyvä, että retki oli onnistunut! Itse oon käynyt pari kertaa Whitsundaysilla ja kerran Green Islandilla, mutta vielä haluan ehdottomasti tehdä retken just tuonne Outer Reefsille. Ja helikopterilennon haluan myös ehdottomasti tehdä, wau!

    • Reply Hanna maanantai, huhtikuu 11, 2016 at 09:19

      Ainakin Whitsundaysiin verrattuna korallit Outer Reefseillä oli paljon upeammat, ehdottomasti kannattaa käydä sielläkin! 🙂 Ja helikopterilento oli myös huikea kokemus, tuolla olisi ollut jopa mahdollisuus lentää Port Douglasista asti tuonne riutalle, mutta se olisikin maksanut jo paljon enemmän.

    Leave a Reply