Suomen suurin matkablogiyhteisö

Maailman ympäri kolmessa kuukaudessa – Kannattiko ja mitä tekisin toisin?

Nyt kun maailmanympärimatkasta on kulunut jo pian kuukausi, niin olisi varmasti aika summailla kokemuksia yhteen. Parhaimmat paikat ajattelin listata ihan erikseen, joten tehdään ensiksi yhteenveto hieman yleisemmällä tasolla. Kuvituksena lemppareimmat Instagram-kuvani reissun varrelta Instagram Travel Thursdayn hengessä. Oliko maailmanympärimatka kokonaisuudessaan juttu, joka kannatti tehdä?

Ruta de los Siete Lagos, Argentiina

Aika

Kolme kuukautta on aika lyhyt aika maailmanympärimatkalle, ja monet varaavat vastaavalle reissulle aikaa vähintään puoli vuotta. Meillä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta tätä pidempään reissuun, eikä toisaalta olisi budjettikaan riittänyt. Ihannetilanteessa varmaan olisin varannut tuon kolme kuukautta joko Etelä-Amerikalle tai Oseanialle, mutta en molemmille. Toisaalta saatiin tässä kätevästi käytyä kaikissa niissä kaukaisissa maissa, jotka ovat olleet haaveissa jo kauan. Lentomatka Etelä-Amerikasta Uuteen-Seelantiin sujui aika paljon nopeammin kuin maapallon toiselle puolelle lentäminen Suomesta käsin. Meille ei juurikaan jäänyt aikaa lepäilylle, vaan suurin piirtein joka päivä tehtiin ja koettiin asioilla täysillä. Kolme kuukautta tällaista menoa vielä jaksoi, mutta pidemmällä reissulla levolle olisi ollut hyvä varata enemmän aikaa. Ajan suhteen en välttämättä tekisi mitään toisin, sillä kolme kuukautta meille oli oikein passeli aika maailmalla ja sen jälkeen oli hyvä palata takaisin kotiin. Kohteita olisi toki voinut muutaman tiputtaa listalta pois, jolloin aikaa per paikka olisi jäänyt enemmän. Kaksi viikkoa Australian kokoisessa maassa oli myös liian vähän, vaan siihen maahan olisi voinut käyttää ihan erillisen kolmen kuukauden reissun. Jossain kohtaa mietittiin, olisiko Australian kaksiviikkoinen pitänyt viettää vaikka Etelä-Amerikassa, jotta olisi editty Macchu Picchullekin. Mutta toisaalta koettiin Australiassa myös reissun hienoimpia juttuja, ja haluttiin molemmat mahduttaa se jo tälle reissulle, vaikka visiitti jäikin melko pikaiseksi.

Uluru, Australia

Kohteet ja reitti

Meidän kohteet, Etelä-Amerikka Patagonia-painotuksella, Uusi-Seelanti, Fidzi, Australia Sydney-Uluru-Cairns -yhdistelmällä sekä Hong Kong, olivat lähes kaikki upeita paikkoja, joihin menisin toistekin (en ehkä Hong Kongiin). Uusi-Seelanti ei sytyttänyt ihan hirveästi, mikä tosin saattoi johtua matkaväsymyksestäkin reissun keskivaiheilla tai siitä, että oltiin jo Patagoniassa saatu yliannostus kauniista vuorimaisemista. Mutta en silti maata tiputtaisi pois kohdelistalta, koska ehdottomasti halusin siellä joskus käydä ja sinne maailman toiselle puolelle nyt vain on järkevin mennä osana tällaista pidempää kiertomatkaa. Australian kohteisiin valittiin maan parhaimmat palat, jotka saivat ehdottomasti harkitsemaan sinne palaamista paremmalla aikaa. Chile ja Argentiina taas olivat helppoja maita aloittaa Etelä-Amerikkaan tutustuminen ja molemmista tykkäsin kovasti. Koska oltiin liikkeellä paikallisen kesän aikaan, oli reissureitin painottaminen Patagoniaan järkevää, muihin kohteisiin Etelä-Amerikassa voi matkustaa eri akoihin vuodesta, mutta Patagonia on parhaimmillaan juuri kesällä.

Ushuaia, Argentiina

Joitain yksittäisiä reittimuutoksia kyllä tekisin, sillä joissain kohteissa tuli tuhlattua aikaa liian kauan ja vastaavasti joihinkin paikkoihin ei aika riittänyt kunnolla. Uruguayssa olisin ehdottomasti halunnut olla kauemmin kuin yhden päivän Coloniassa. Chilen Punta Arenas taas jäisi kokonaan väliin, koska kaupunki oli melko tylsä ja ainut aktiviteetti Isla Margaritan pingviiniretki sen verran kallis, että jätettiin väliin, ja pingviinejä nähtiinkin myöhemmin muualla. Me päädyttiin myös melko spontaanin päähänpiston myötä Puerto Madryniin, joka oli ihan kiva paikka hengähtää hetki, mutta uudenvuoden pyhien vuoksi oltiin siellä lopulta neljä päivää, mikä oli liikaa. Jättäisin ehkä paikan kokonaan välistä tai viettäisin siellä vain pari päivää, jotta aikaa jäisi reippaasti myös ihanan järviseudun tutkimiseen, erityisesti Pucónissa olisi riittänyt tekemistä vaikka kokonaiseksi viikoksi. Chilen Puerto Montt oli myös pieni vikatikki ja mieluummin olisi kannattanut yöpyä viereisessä Puerto Varasissa.

Bariloche, Argentiina

Uudessa-Seelannissa olisi kannattanut seurata säätiedotuksia ja suunnitella Pohjoissaaren reitti sen mukaan, niin että Tongariro Alpine Crossing olisi saatu tehdä kauniin pilvettömällä kelillä. Waitomon kiiltomatoluolille en välttämättä toiste menisi, sillä ne olivat sen verran kalliita ja kaukana reitiltä, vaikka ihan kiva kohde olivatkin. Eteläsaarella taas viettäisin ehdottomasti useamman päivän ihanan Wanakan maisemissa. Australiassa harmitti eniten, että lähdettiin Cairnsista ajelemaan 600 kilometriä Airlie Beachille sinne sateiselle bilepurjehdukselle, kun Cairnsin lähistölläkin olisi riittänyt upeita maisemia. Mutta näin jälkikäteen on tietysti huono jossitella ja olivathan kaikki nuo ei-niin-upeatkin kohteet osa meidän reissua, joka ei olisi ollut samanlainen, jos ne olisivat jääneet reitiltä pois.

Wanaka, Uusi-Seelanti

Suunnittelu

Paikoitellen hieman metsään menneet reittivalinnat johtuivat erityisesti suunnittelun puutteesta ja siitä, ettei oltu kunnolla perillä, mitkä ovat kunkin alueen parhaat paikat. Lennot ostettiin kaikki etukäteen, mikä oli mielestäni tämänpituiselle reissulle järkevä ratkaisu ja helpotti muuta suunnittelua huomattavasti. Etelä-Amerikassa varattiin majoituksia Ushuaiaan asti, siitä eteenpäin varattiin bussiliput ja majoitukset aina seuraavaan kohteeseen. Etelä-Amerikan kiertomatkaa busseilla ei kannata kyllä tämän pidemmin suunnitella varausten osalta, sillä bussit ovat välillä täynnä, välillä vain huvittaa jäädä pidemmäksi aikaa jonnekin, välillä taas haluaa nopeasti pois seuraavaan kohteeseen. Usein varattiin majoitus vain yöksi tai kahdeksi ja varattiin sitten lisäöitä paikan päältä, jos haluttiin jäädä pidemmäksi aikaa. Ainoastaan kerran täytyi vaihtaa kokonaan hostellia ensimmäisen paikan ollessa täynnä, muulloin selvittiin usein huoneen vaihdolla. Fidzillä kaikki varattiin hyvissä ajoin Suomesta käsin ja siellä olikin ihana rentoutua, kun selvittelytyö oli tehty jo valmiiksi. Myös Australiassa varattiin majoituksia vähän pidemmällä varoitusajalla, varsinkin Ulurulla halvat vaihtoehdot menivät nopeasti. Purjehdusretkeä lukuunottamatta varattiin kaikki mahdolliset retketkin vasta paikan päällä, mikä oli ainoastaan Villarrican tulivuoriretken osalta matkasuunnitelmia hieman vaikeuttava asia.

Pucón, Chile

Kannattaa siis varata ajoissa vain tärkeimmät jutut ja jättää muiden osalta tilaa suunnitelmanmuutoksille. Sitä vastoin kannattaa selvitystyötä tehdessään panostaa siihen, että selvittelee eri kohteita ja niiden tarjontaa, jotta sitten tietää mihin mennä ja mitä kyseisissä paikoissa tehdä. Me oltaisiin säästytty myös ylimääräiseltä rahanmenolta, jos oltaisiin vähän tarkemmin selvitetty eri vaihtoehtoja, esimerkiksi Ulurulla halvinta olisi ollut vuokrata auto. Itse olin selvittänyt melko hyvin jo Etelä-Amerikan pätkän juttuja, ja ajattelin, että reissussa voi sitten googlailla lisätietoa Uudesta-Seelannista ja Australiasta. Mutta eipä paljon ehditty googlailla eikä käytettävissä edes ollut juurikaan nettiyhteyksiä. Paperiset matkaopaskirjat Argentiinasta ja Uudesta-Seelannista olivat aika kallisarvoiset, varsinkin Argentiinassa oppaan karttojen avulla löytyi helposti hostellitkin. Kannattaa siis suunnitella etukäteen, mutta ei liikaa, koska muutoksia suunnitelmiin tulee aina.

Perito Moreno, Argentiina

Budjetti

Budjetti ei varmaan koskaan voi olla liian suuri tällaisella matkalla, koska se ylittyy kuitenkin. Eli liian tiukkaa budjettia ei kannata laatia, vaan jättää sinne vähän liikkumavaraa niiden yllätysten varalle. Meidän reissun ei ollut tarkoituskaan olla mikään luksusloma, vaikka mies kyllä jossain kohtaa totesi, että miksi ihmeessä haluan aina reppureissuille, kun en ole yhtään reppureissutyyppiä. Mutta oltiin valmiita tinkimään majoituksesta ja ruuasta, ja hostellien dormissa tai campervanissa yöpymällä sekä itse kokkaamalla säästettiin pitkä penni. Jälkikäteen ajateltuna meidän budjetti oli juuri sopiva, sen verran oli ylimääräistä, ettei hienoinen (tai oikeastaan massiivinen) budjetin ylitys vienyt meitä vararikkoon. Tarkempaa budjettipostausta tulossa tänne blogiin vielä myöhemmin!

Mount Cook, Uusi-Seelanti

Odotukset ja niiden toteutuminen

Tässä kohtaa on jo hieman vaikea muistella, millaisin odotuksin reissuun lähdettiin. Ainakin uusia kokemuksia ja upeita maisemia osattiin odottaa, ja ne toteutuivatkin. Odotettavissa oli, että jossain kohtaa reissua varmasti matkaväsymys iskee, mutta hieman yllätti kyllä, että vaikka tuolla oltiin upeissa puitteissa ja koettiin siistejä juttuja, niin välillä ei vain jaksanut ihailla maisemien kauneutta, kun kaikki väsytti. Loppua kohti matkanteosta alkoi tulla enemmän rutiinia ja jaksoi taas kierrellä koko päivän reippaana nähtävyyksiä, mutta varsinkin alkumatkasta huomasi tarvitsevansa hengähdystaukoja ja lepohetkiä. Alunperin tarkoitus taisi olla myös tehdä vaellusretkiä enemmänkin ja kokea siten upeimmat luontokohteet, mutta taidettiin saada yliannostus raittiista ilmasta heti Patagoniassa, koska loppua kohti tutustuttiin maisemiin lähinnä roadtrippaillen. Omat odotukset olivat myös korkealla espanjantaitojen kehittymisen suhteen, mutta kieltä ei sitten loppujen lopuksi tullut juurikaan käytettyä perusturistijuttujen lisäksi. Ymmärtäminen kyllä kehittyi jonkin verran ja opin tunnistamaan argentiinalaisen aksentin erityispiirteet, mutta oma puhuminen on vielä kaukana sujuvasta. Ei kai se auta muuta kuin jatkaa niiden verbimuotojen pänttäämistä, jotka eivät edelleenkään ole uponneet kaaliin, sillä olisihan se ihan hyödyllistä hallita ne menneen ajan muodotkin kunnolla. Kaiken kaikkiaan odotettiin varmaan, että reissusta tulisi huikea kokemus, josta riittää muisteltavaa vielä keinutuolissakin. Sitä se kyllä oli, vaikka matkan varrelle mahtuikin vastoinkäymisiä ja huonoja päiviä. Olihan tuo reissu kokonaisuudessaan sellainen irtiotto, että sen voimin jaksaa taas istua yliopiston kirjastossa gradun parissa loppukevään.

Valparaíso, Chile

Kokemukset

Kauniita auringonlaskuja, itsensä voittamista, kävelyn väsyttämiä jalkoja, suurkaupunkien hälinää, luonnonrauhaa, naurua, kiukkukohtauksia, järkyttävän pitkiä bussimatkoja, kuutamouinteja, värikästä vedenalaista elämää, eläinkohtaamisia, pyörremyrsky, aavikon paahtavuutta, vuoriston kylmiä tuulia, drinkit maailman korkeimmassa baarissa, joulunviettoa Chilessä, roadtrippailua Uudessa-Seelannissa, kaatosadetta Australiassa, ruskettumista Fidzillä ja maailman parasta jäätelöä Argentiinassa… Huh, näitähän riittää, hienoja hetkiä matkan varrelta. Tässä vaiheessa osaa jo vastoinkäymisetkin ottaa huumorilla, eipähän joka tyyppi voi sanoa kokeneensa vitoskategorian hurrikaanin.  Omalta mukavuusalueelta poistuminen on kyllä jotain, mitä voin suositella jokaiselle. Välillä olosuhteet olivat sellaiset, ettei tiennyt itkeä vai nauraa, mutta sen jälkeeen osaa taas arvostaa erilailla tätä harmaata ja tylsää perusarkea täällä Suomessa. Koska onhan se nyt siistiä, että täällä on hana, josta samasta vivusta saa säädettyä lämmintä ja kylmää vettä, puhumattakaan siitä, että ulkoilman kylmyydestä huolimatta sisätiloissa ei tarvi palella.

Iguazún putoukset, Argentiina

Matkaseura

Rehellisesti sanottuna en kyllä olisi lähtenyt tällaiselle matkalle kenenkään muun kuin mieheni kanssa. Kolme kuukautta on pitkä aika olla jatkuvasti yhdessä saman ihmisen kanssa ja kyllä meitäkin alkoi välillä toisen naama ärsyttää. Siksi olikin hyvä, että reissussa mukana oli juuri ihminen, jolle voi välillä kiukuta tietäen, että matka ei kuitenkaan jatku eri suuntiin sen vuoksi. Huvittavinta oli se, että kehiteltiin reissun aikana ihan oma käsimerkki tarkoittamaan ”voisitko antaa vesipullon”, kun ei jaksettu koko ajan sanoa sitä ääneen, tropiikissa kun juotua tulee aika paljon. Jotain työnjakoa on hyvä sopia vähän etukäteen, esimerkiksi meillä homma meni pitkälti niin, että minä hoidin käytännön järjestelyt, asioiden varaamisen, tiedonhaun ja puhumisen, mies taas hoiti käytännön jutut, kuten teltan pystytyksen, auton öljyjen tarkistuksen, tankkaamisen ja enimmäkseen myös kokkaamisen. Tosin ne kerrat, kun mies valitsi majapaikan, oli valinta aina täysi kymppi, kun taas minun kokkaamiseni nyt eivät varmaan kummemmin makuhermoja hivelleet.

Torres del Paine, Chile

Pohdinnan johtopäätös on varmaankin se, että ehdottomasti kannatti lähteä tälle reissulle. Vaikka kolme kuukautta oli lyhyt aika, on se kuitenkin parempi kuin ei matkaa ollenkaan, ja vaikka rahaa paloi tuhottomasti, niin nyt ollaan aika monta kokemusta rikkaampia. Travel is the only thing that makes you richer. Allekirjoitan.

Jos muuten lempikuvista 8 on otettu Etelä-Amerikassa, niin mitähän se mahtaa kertoa siitä, mikä oli reissun paras kohde? 😉

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Mun matkakuvia ja vähän muutakin löytyy Instagramista nimimerkillä @hannaranskatar.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

26 Comments

  • Reply F. torstai, huhtikuu 7, 2016 at 12:38

    Upeita kuvia – mutta minut kerrassaan lumosi tuo kuva Puconista (Chile).

    • Reply Hanna torstai, huhtikuu 7, 2016 at 12:44

      Kiitos! Pucón lumosi kyllä minutkin ja tuo kuvassa näkyvä tulivuori Villarrica olikin melkoinen tuttavuus 🙂

  • Reply Rimma | RIMMA + LAURA -matkablogi torstai, huhtikuu 7, 2016 at 14:43

    Kiitos tästä fiilispostauksesta! Olipas mielenkiintoista lukea toisen saman mittaisen reissun tehneen pariskunnan mietteitä. Meillähän kesti oma RTW-reissu myös 3 kk, joka oli meille ihan juuri sopiva aika. Ei olisi haluttu olla reissussa päivääkään pidempään (kiitos kotiin jääneiden lemmikkien).

    Alunperin meilläkin oli haaveissa mahduttaa mukaan Etelä-Amerikkaa, mutta todettiin ettei aika siihen riitä. Meillä siis reissu jakaantui 1 vk California – 1 vk Cookinsaaret – 3 vk Uusi-Seelanti – 2 vk Aussit – 5/6 vk Kaakkois-Aasia. Aasiassa oltiin aika pitkään ihan budjettisyistä, mutta jos nyt lähtisin reissuun uudestaan, niin jättäisin koko Aasian välistä, säästäisin reissua varten vielä puoli vuotta lisää rahaa ja olisin Jenkeissä sekä Oseaniassa pidempään 🙂 Mutta onpahan jotain ensi kerrallakin! 😉 Me siis rakastuttiin Uuteen-Seelantiin niin palavasti, että voisimme lähteä takaisin milloin tahansa. Ehkä sinne Etelä-Amerikkaankin sitten vielä joskus 🙂

    • Reply Hanna perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 09:03

      Kolme kuukautta oli tosiaan meillekin aika hyvä aika, mies ei oikein innostunut pidemmästä reissusta, eikä sellainen olisi töiden ja opiskelujen takia oikein onnistunutkaan (niin ja olisi se budjettikin tullut vastaan). Teidän reissua seurailinkin silloin aikanaan ja varmasti sun ja Lauran tekemät maailmanympärimatkat olikin yksi sytyke tälle koko ajatukselle, kun tajuttiin, että ei tarvi olla mikään lottovoittaja, että pystyy tällaisen matkan tekemään. Kiitos siis inspiraatiosta 🙂 Ja aina kannattaa jotain jättää ensi kertaan, Etelä-Amerikka on sen verran upeaa luontoa täynnä, että ehdottomasti visiitti sinnekin vielä joskus! Itse haaveilen jo kovasti uudesta reissusta 🙂

  • Reply Noora torstai, huhtikuu 7, 2016 at 17:20

    Huikeita kuvia! Tuota jäätikköä mäkin haluaisin päästä joskus katsomaan. (Ok, oikeastaan kaikkialle noista kohteista voisin lähteä :D) Mä en oo maailmanympärimatkaa tehnyt, mutta musta tuntuu että vaikka kuinka hyvin reissua kuin reissua suunnittelee niin aina jää jotain jossiteltavaa eikä kaikkialle vaan ehdi. Mutta kyllähän kolmessa kuukahdessa jo oikeasti ehtii vaikka mitä. Ainakin mun mielestä teidän kohdemäärä kuulosti maltilliselta. Varmasti siitä määrästä olisi ollut hankalaa karsia pois kohteita, ainakin kuin noin kauas lähti 🙂

    • Reply Hanna perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 09:06

      Tuo jäätikkö oli ihan tajuttoman upea, eikä kuvista oikein hahmota, miten valtavan kokoinen se myös on! Oikeassa kyllä olet, että aina on jotain pakko karsia ja jättää ensi kertaan, oli reissu miten pitkä tahansa. Kyllä me loppujen lopuksi kerittiin vaikka mitä, vähän harmitti, että täytyi niin vauhdilla liikkua paikasta toiseen, vaikka yritettiin kyllä karsia kohteita jo ennen reissua järkevään määrään. Mutta karsiminen on vaan todella vaikeaa, kun joka paikkaan haluaa ehtiä! 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, huhtikuu 7, 2016 at 17:30

    Ei kolme kuukautta mahdottoman lyhyt aika ole – meidän ainoa RTW oli vaan 5 viikon mittainen (reittinä Meksiko – Kuuba – Peru (se Machu Picchu!) – Chile – Pääsiäissaaret – Tahiti – Uusi-Seelanti – Australia (Sydney) – Japani. Näistä meille uusia kohteita olivat Kuuba, Peru, Pääsiäissaaret, Tahiti, Uusi-Seelanti ja Japani ja niissä olimmekin sitten edes vähän enemmän kuin päivän tai pari. Reitti oli tuo, koska matka oli valmismatka (18 hengen ryhmä) ja meille sopi hyvin se, että kaikki oli suunniteltu ja rakennettu valmiiksi, saatoimme vaan nauttia perillä. 5 viikkoa oli myös varaa asua kelvollisissa hotelleissa, joten sikälikin reissu oli helppo. Tahiti oli matkan puolivälissä lepolomakohde ja pari päivääkin lähinnä uima-altaalla tuossa välissä piristi kummasti. Uutta Seelantia pidimme muuten reissumme kivoimpana kohteena, niin ne mieltymykset vaihtelevat! Australiassa ja Chilessa olimme olleet aikaisemminkin, kuten myös Argentinassa, Brasiliassa ja Uruguayssa, joten meille sopi, ettei niitä ollut tuolla reitillä mukana.

    • Reply Hanna perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 09:32

      Totta kyllä, että kolmessakin kuukaudessa ehtii vaikka mitä, jos viidessäkin viikossa ehtii käydä noin monessa maassa. Olisi kyllä ollut näppärää ulkoistaa tuo suunnittelutyö, siinä joutuu aika ison homman tehdä aina reissun päällä, kun etsii seuraavaa majapaikkaa ja selvittelee tietoa eri nähtävyyksistä. Onneksi monesta hostellista sai todella hyvät informaatiot kaupungin nähtävyyksistä, sitä oppi reissun aikana todella arvostamaan, jos joku jaksoi nähdä vaivaa ja selittää samat asiat jokaikiselle hostellin asukkaalle erikseen. Lepokohde reissun puolivälissä on muuten ihan todella hyvä juttu, mekin saatiin Fidzillä vain maata rannalla ja lukea kirjaa terassilla, ja siihen kohtaan reissua se tuli todella tarpeeseen! Kaikki muut ovat varmaan nimenneet Uuden-Seelannin upeimmaksi kohteekseen maailmanympärimatkalla, mutta jostain syystä se ei vain napannut samalla tavalla kuin muut kohteet. Maisemat olivat toki hienot, mutta juuri muuta siellä ei sitten ollutkaan kuin niitä maisemia ja lampaita. Mutta onneksi kaikkien ei tarvitse tykätä samoista asioista 🙂

  • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa torstai, huhtikuu 7, 2016 at 18:02

    Matkustamisen ikuinen dilemma, kun menee johonkin jotain muuta jää näkemättä. Toisaalta sitä ei voi koskaan tietää mikä valinta on se oikea, Pitää vain tehdä päätökset sen hetken tiedon varassa. Upeita kuvia joista Pucón, Chile on suosikkini.

    • Reply Hanna perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 09:34

      Todellakin näin! Jälkiviisaana monta asiaa tekisi toisin, mutta siinä päätöksentekohetkellä ei kuitenkaan ole niitä samoja tietoja kuin jälkikäteen, ja liikaakaan ei kannata jäädä pohtimaan ja vatvomaan asioita. Mahdottomuushan se olisi ihan kaikkea nähdä, vaan myös matkustaminen on niitä valintoja. Pucón oli kyllä yksi niistä hyvistä valinnoista 🙂

  • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY torstai, huhtikuu 7, 2016 at 19:47

    Kiva postaus ja hienot kuvat! Maailmanympärimatka on ehdottomasti omalla bucket listilla. Tuo kesto on kyllä hyvä kysymys. Varmaan itsekin yrittäisin varata sen kuusi kuukautta, vaikkakin reissuelämäänkin todella väsyy jossain vaiheessa. Ja jos vaihtoehtona on kolmen kuukauden reissu tai ei reissua ollenkaan, ei ole kovin vaikea valita! 🙂 Kiinnostavaa lukea sitten jossain vaiheessa teidän budjetistanne.

    • Reply Hanna perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 09:38

      Kiva kuulla! Tuota matkan kestoa mekin vähän mietittiin, että onko nyt järkeä tehdä tällaista matkaa näin lyhyessä ajassa. Mutta jos toinen vaihtoehto oli ei reissua ollenkaan, niin oli tämä kuitenkin parempi valinta 🙂 Kuudessa kuukaudessa ehtisi olla kauemmin paikallaan, jolloin välttämättä reissuväsymys ei olisi niin paha, toisaalta vaikea siltä on kokonaan välttyä, vaikka mitä tekisi. Täytyy sanoa, että aika kiinnostavaa on kyllä ollut myös itse laskea tuota budjettia, täytyy yrittää saada se bloginkin puolelle pikapuoliin! 🙂

  • Reply Annika - home & away torstai, huhtikuu 7, 2016 at 21:34

    Tosi kiva yhteenveto teidän reissusta. Mulle 3kk reissussa yhteen putkeen kuulostaa jo aika pitkältä, en tiedä olisko musta edes siihen. Luulen, että ihan kuukausi tai pari saattaisi riittää mulle, mutten toki lähtisi maailman ympäri noin lyhyellä aikavälillä yrittämään. Ihanaa, että tykkäsit Argentiinasta ja varsinkin jäätelöstä. Mun mielestä kans se on maailma parasta 😛

    • Reply Hanna perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 09:41

      Loppujen lopuksi kolme kuukautta meni yllättävänkin nopeasti, ja alun jälkeen jatkuvaan reissaamiseenkin tottui. Mutta kyllä kuukauden reissukin olisi jo kunnon irto-otto arjesta, tosin ehkä sen verran lyhyt aika, että kannattaisi keskittyä vain yhteen maanosaan, eikä kiertää koko palloa. Haha ja mä voisin muuttaa Argentiinaan ihan jo sen jäätelön takia, sen jälkeen ei muut jätskit kyllä maistunu oikein miltään 😀

  • Reply säppä perjantai, huhtikuu 8, 2016 at 16:51

    Paljon olette kyllä kolmessa kuukaudessa ehtineet! Mä oon sen verran laiskaa sorttia nykyään, etten taitaisi jaksaa ihan joka päivä mennä viilettää vaan tarttisin niitä löysäilypäiviäkin. Jos lähtisin vastaavalle reissulle luulen, että valkkaisin ihan vaan muutaman kohteen, joissa sitten viipyisin pitempään. Toisaalta, niinkuin sanoit, samalla reissulla pääsee kätevästi käymään useammassa kaukokohteessa, että toisaalta ja toisaalta. 😀 Kiva oli lukea sun kokemuksista. 🙂

    • Reply Hanna lauantai, huhtikuu 9, 2016 at 13:19

      Mulle iskee helposti suuruudenhulluus näiden kohteiden suhteen. Kun onhan se nyt järkevää käydä jossain kun kerta on jo siinä vieressä ja olisihan siinä lähellä kymmenen muutakin kohdetta… Valintoja, valintoja 🙂 Ehkä itselle on sopinut paremmin se, että asuu useamman kuukauden jossain kaupungissa ja tekee sieltä käsin pieniä retkiä ympäristöön, kuten Ranskassa vaihdossa. Mutta yllättävä hyvin tämäkin meni, vaikka lepopäiviä olisi tosiaan voinut enemmänkin pitää 🙂

  • Reply SariKoo.fi lauantai, huhtikuu 9, 2016 at 19:18

    Luontokohteet ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja enemmän. Näissä kuvissa on tosi kauniita paikkoja ja tuo Etelä-Amerikka on itselle aivan vierasta seutua ja jostain syystä tuntunut epäkiinnostavalta. Mutta mitä enemmän lukee sinne reissaavien ihmisten tekstejä, sitä vahvempi on fiilis, että sielläkin on käytävä. Tai kävishän sitä missä tahansa, jos vaan budjetti olisi kunnossa 😀 Oon sun kanssa samaa mieltä siitä, että paras matkakaveri tällaisille pitkille rykäsyille on oma kumppani, vaikka sekin naama kuluu mutta sentään jaksaa vielä katsella 😀

    • Reply Hanna sunnuntai, huhtikuu 10, 2016 at 10:25

      Luontokohteet on muakin alkanut kiinnostaa enemmän vasta viime vuosina, joten niiden osalta nähtävää riittää. Etelä-Amerikassa upeinta oli kyllä juuri luonto, ja jotenkin ihmeellistä, miten samasta maasta voi löytyä niin eri ääripäitä sademetsistä jäätiköihin. Kannattaa siis harkita sitäkin matkakohteeksi 🙂 Ihan totta, että vaikka kumppaninkin naama ärsyttää välillä näin pitkällä matkalla, niin varmasti vähemmän kuin jonkun muun 😀

  • Reply Ansku BCN tiistai, huhtikuu 12, 2016 at 09:07

    Olipa mielenkiintoinen postaus, ja jään odottelemaan budjettipostausta, ne kiinnostavat aina! Etelä-Amerikka on hyvin korkealla mun ”pakko päästä”-listalla, etenkin nyt, kun espanja sujuu. Patagoniaan olimme jo kerran lähdössä, reitti ja aktiviteetit suunniteltuna, mutta sitten taas tuli elämä eteen, eikä päästy. Tuolla kirjahyllyssä on nyt pölyttymässä opaskirja, toivottavasti sille on joskus vielä käyttöä 🙂

    • Reply Hanna keskiviikko, huhtikuu 13, 2016 at 09:11

      Kiva kuulla! 🙂 Mä kyllä menetin sydämeni täysin Etelä-Amerikalla, mikä osittain varmasti oli juuri kieli- ja kulttuurijuttu. Espanjan taidoista kyllä on hyötyä, vaikka yllättävän paljon tuolla osattiin englantiakin (veikkaisin, että enemmän kuin Espanjassa jopa). Toivottavasti teidän opaskirjalle löytyy vielä käyttöä, ainakin reissuun lähtöä helpottaa aikanaan, jos suunnittelutyö on jo tehty 🙂

  • Reply Kohteena maailma / Rami perjantai, huhtikuu 15, 2016 at 19:54

    Olen itse laskeskellut, että itselle tuollainen kolmen kuukauden maailmanympärimatka olisi maksimi. Käytännössä tekisin samoin, että painotaisin reissun kokonaisuudessaan eteläiselle pallonpuoliskolle. Kuten sanoit, niin Uudesta-Seelannista Etelä-Amerikkaan lento tuntuu paljon lyhyemmältä kuin Suomesta Uuteen-Seelantiin, ja onhan se sitä.

    • Reply Hanna sunnuntai, huhtikuu 17, 2016 at 13:58

      Joo kyllä kolmessa kuukaudessa ihan hyvin kerkeää jo maailmalla kiertää, varsinkin jos tosiaan painottaa reissun aika vahvasti yhdelle alueelle. Me koettiin järkevimmäksi koota yhdelle reissulle kaikki ne paikat, jotka ovat kauimpana Suomesta käsin ja joihin on hankalinta (ja kalleinta) matkustaa lyhyeksi ajaksi. Huh, voin vaan kuvitella, miten monta tuntia Suomesta Uudesta-Seelantiin lentää, jos 13 tuntia Buenos Airesista tuntui ikuisuudelta 🙂

  • Reply Annika | Travelloverblogi tiistai, huhtikuu 19, 2016 at 13:58

    Kiitos! Tämä oli kiinnostavaa! Olen aikeissa vuoden kuluttua olle reissussa nelisen kuukautta. Suurimman osan ajasta olen reissun päällä yksin. Alkuun mietin maailmanympärimatkaa, mutta nyt suunnitelmat ovat jämähtäneet Aasiaan lähinnä kustannusten vuoksi. Uutta-Seelantia kehutaan niin paljon, että siellä tahtoisin viettää muutaman viikon. Koska tiedän, etten ole valmis tinkimään matkustelusta ennen tuota reissua, joudun miettimään kustannuksia tavallista enemmän. Siksi taidankin ”joutua” oleilemaan Kaukoidän edullissa kohteissa loppuajan. Näin säästää aika paljon myös lennoista, jotka suuri menoerä. Mutta katsotaan, mihin päädyn. Mutta tosiaan, olin miettinyt, onko neljä kuukautta liian lyhyt aika, koska jatkuva paikan vaihtaminenkaan ei tunnu pitkällä reissulla hyvältä. Ei se ehkä ole?

    • Reply Hanna tiistai, huhtikuu 19, 2016 at 14:42

      Hyvälle kuulostaa sun suunnitelmat! Kyllä neljässä kuukaudessa oikeasti ehtii jo paljon, varsinkin jos keskittää kohteet vain yhteen maailmankolkkaan eikä lähdekään kiertämään koko palloa 🙂 Ja mielestäni juuri Uuteen-Seelantiin kannattaa mennä osana pidempää reissua, koska se nyt vain on sijainniltaan niin kaukana Suomesta, että se on järkevin vaihtoehto. Kolmessa viikossa sielläkin kerkesi jo paljon, ideaali olisi ehkä ollut koko kuukausi, mutta ainakin autolla oli helppo vaihtaa paikkaa usein ja nähdä siten enemmän. Kohteiden hintataso vaikuttaa aika paljon näin pitkällä matkalla, viikon pari kun pystyy hyvin olla vähän kalliimmassakin paikassa, mutta useampi kuukausi tuntuu jo kukkarossa. Budjetti meidänkin reissulla sääteli juuri ajan Australiassa noin lyhyeksi, vaikka kyllä ne lennot tosiaan olivat se suurin yksittäinen menoerä, joka haukkasi ison osan budjetista heti alkuun.

  • Reply Terhi / Muru Mou tiistai, huhtikuu 19, 2016 at 20:43

    Loistava postaus, tällaista pohdintaa reissun jälkeen on kiva lukea 🙂 Ihan mielettömiä paikkoja olette kyllä nähneet, enkä voinut olla vertaamatta meidän kolmen kuukauden Kaakkois-Aasian reissuun, jonka aikana nähtiin vain Thaimaata, hieman Malesiaa ja Bali. En tiedä olisinko jaksanut mennä noin vauhdilla kuin te, koska oon sellanen löhöilijä ja haaveilija, että on pakko pysähtyä mieluisissa paikoissa pidemmäksi aikaa 😀

    • Reply Hanna keskiviikko, huhtikuu 20, 2016 at 09:12

      Kiva kuulla 🙂 Teidän reissu kuulosti ihanan rennolta, kun kerkesitte olla kauemmin yhdessä paikassa. Puolensa ja puolensa siis molemmissa tavoissa reissata! Kyllä meidänkin reissulla oli hyvä, että joissain paikoissa kerittiin ottaa vähän rennommin, esimerkiksi sen viikon ajan Fidzillä 🙂

    Leave a Reply