Suomen suurin matkablogiyhteisö

Karu totuus campervan-elämästä Uudessa-Seelannissa

Mitä tapahtuu, kun ihminen, joka inhoaa telttailua, joutuu asumaan kolme viikkoa leirintäalueilla autossa nukkuen? Varmaan ei tarvi edes sanoa, että lopputulos ei ollut aurinkoinen reissufiilis, vaan välillä koko homma suoraan sanottuna ketutti. Campervanin vuokraaminen on kuitenkin järkevin tapa nähdä Uusi-Seelanti, sillä auton ja majapaikan yhdistelmä tarjoaa aikamoisen vapauden matkasuunnitelmien suhteen. Suunnitelmia pystyy muuttamaan hetkessä ja reissulla pystyy edetä fiiliksen mukaan paikasta toiseen, ilman kummempia etukäteissuunnitelmia. Uusi-Seelanti on myös järkyttävän kallis maa, jonka julkinen liikenne ei paljon kehuja ansaitse ja upeimpiin luontonähtävyyksiin nyt on aika vaikea ylipäätään julkisilla päästä. Niinpä campervanin vuokraaminen on järkevin tapa tutustua maahan, huolimatta siitä, ettei autossa nukkuminen olekaan kovin hehkeää hommaa.

Kokemuksia ja vinkkipostauksia campervanillä ajelusta Uudesta-Seelannista löytyy jo useammasta blogista (kannattaa tsekata Matkakuume-blogin kattava infopostaus sekä Lauran kokemukset free campingistä). Niinpä en ajatellut tehdä tästä kaikenkattavaa informaatiotulvaa, vaan kirjata ylös joitain kokemuksia ja vinkkejä, joista on hyötyä etenkin niille, jotka reissaavat campervanilla pienellä budjetilla.

P1014188

  1. Auton valinta (kun halvalla ei saa hyvää)

Campervania varatessa kannattaa olla ajoissa matkassa, sillä pyörillä kulkevan majapaikan vuokraaminen on äärimmäisen suosittua Uuteen-Seelantiin matkaavien keskuudessa. Me vuokrattiin halvin mahdollinen vaihtoehto, tilavasta henkilöautosta muokattu kahden hengen campervan, ilman suurempia mukavuuksia. Jälkiviisaana saattaisin tehdä hieman erilaisen ratkaisun, sillä Lucky Rentalsilta vuokraamamme campervan oli aikansa elänyt romu, jonka sisätilat kaipasivat täydellistä uusimista tai vähintääkin perinpohjaista puhdistusta. Lucky Rentals ei myöskään ollut firma, jota suosittelisin täydellä sydämellä, sillä asiakaspalvelu oli vähän mitä sattuu eikä autokanta tosiaankaan ole kovin uutta tai hyväkuntoista. Me ei saatu autoa heti sovittuna aikana ja ilmeisesti sama on sattunut useammalle muullekin asiakkaalle. Netistä voi googlata lisää kokemuksia kyseisestä firmasta, suurin osa ei ole kovinkaan positiivisia ja meidänkin palauttaessa autoa, firman puhelin soi koko ajan ja aina oli jotain hässäkkää.

Meidän auton varustukseen kuului kaasukeitin, tiskiallas ja vesitankki sekä kylmälaatikollinen likaisia astioita. Myös peitot ja tyynyt löytyivät autosta ja oltiin varattu myös 10 dollarin bedding pack, joka sisälsi lakanat ja pyyhkeet, mikä oli ihan hyvä sijoitus. Sänky ei ollut kovinkaan kätevä malli, sillä se koottiin auton takatilasta löytyvän ”sohvan” kuudesta eri palasta. Jalkopää olikin yhtä tilkkutäkkiä useine erikokoisine paloineen, joista puolet tuli potkittua yön aikana pois. Isommissa autoissa näki sänkyviritelmiä, joita ei tarvinnut joka ilta erikseen kasata, ja jo pelkästään nukkumamukavuuden takia sellainen olisi voinut olla kivempi, tuolla meidän sohvalla kolmen viikon jälkeen alkoi selkä sanoa poks. Jääkaappi on myös asia, joka olisi ollut aika must, toki se olisi vaatinut erillisen akun, jonka lataaminen olisi taas vaatinut sähköllisillä leirintäalueilla yöpymistä säännöllisin väliajoin. Eli todennäköisesti olisin ottanut hieman isomman auton, vaikka kyllä tuolla pikkuautollakin muutaman viikon pärjäsi. Plussaa oli ainakin se, että meidän auto oli ihan normaali henkilöauto eikä jääty tientukoksi niin kuin muut karavaanarit.

P1014179

  1. Leirintäalueen valinta (kun ihan missä vain ei voi yöpyä)

Uudessa-Seelannissa saa leiriytyä vain määritellyillä paikoilla, eli ihan mihin vain ei saa yöksi parkkeerata. Meidän auto oli non self-contained, eli siinä ei ollut vessaa tai keräävää likavesisäiliötä (vaan vedet valuivat lavuaarista suoraan maahan ja usein vielä roiskuivat jaloille). Self-contained -tarralla merkityt, vessalliset autot saivat yöpyä hieman vapaammin, sillä monille ilmaisille leirintäpaikoille eivät non self-contained -autot olleet tervetulleita. Ilmaisia paikkoja ei Uudessa-Seelannissa ollut useinkaan suosittujen turistipaikkojen lähellä, ja varsinkin Eteläsaarella jouduttiin useampaan otteeseen yöpymään maksullisilla paikoilla ihan vain siksi, että ilmaisella paikalla yöpyminen olisi aiheuttanut liian suuren koukkauksen reitiltä.

Ilmaisilla paikoilla ei usein ollut mitään muuta kuin vessa. Jos hyvä säkä kävi, niin vessa oli vesivessa ja löytyi juoksevaa vettä käsienpesuun sekä roskis. Monessa paikassa oli kuitenkin vain hyyssin tapainen long drop toilet ja siinä se. Maksullisia paikkoja oli hintahaarukalla 5-25 dollaria/hlö, halvemmilla leirintäalueilla oli vähän paremmat vessat ja hyvässä tapauksessa jopa suihku, kun taas kalleimmat paikat olivat holiday parkeja, joista löytyi keittopaikat, pesukoneet sun muut mukavuudet. Valtion ylläpitämät DOC-alueet olivat kaikista huonointa vastinetta rahoille, sillä kyseisistä paikoista joutui usein maksamaan 6 dollaria per nenä ja pahimmassa tapauksessa alueella ei ollut mitään muuta kuin se long drop toilet, joka löytyy ilmaisiltakin alueilta. Jotkut ilmaiset alueet tosin olivat aika pieniä, ja jos paikalla ei ollut ajoissa, niin tilaa ei enää löytynyt. Mielestäni ei kannata kuitenkaan varata leirintöjä etukäteen, sillä vaikka me oltiin liikkeellä vilkkaana sesonkiaikana, niin ihan muutaman kerran jouduttiin kääntymään pois täpötäydeltä alueelta ja etsimään toinen paikka. Useimmiten yöpaikka kuitenkin löytyi ensi yrittämällä ja siihen oli loistava apu Campermate-sovellus, joka kertoo leirintäalueiden sijainnin (ja myös suihkut, julkiset vessat, turisti-infot ynnä muun tarvittavan). Ja kyseinen sovellushan ei muuten sitten (ylläriylläri) toimi Lumiassa, eli kannattaa ottaa mukaan joku laite, johon sen saa ladattua. Meillä molemmilla oli reissussa mukana Lumiat (ja oltiin molemmat aika valmiita heittämään kyseiset puhelimet seuraavaan mahdolliseen vesistöön), joten päädyttiin ostamaan Uudesta-Seelannista halvin mahdollinen älypuhelin. Campermate-sovellus oli kyllä sen verran hyödyllinen, että muutaman kympin sijoitus puhelimeen kannatti. Hommattiin myös paikallinen puhelinliittymä, että saatiin netti navigointia helpottamaan. Tosin Uudessa-Seelannissa käsitettä rajaton netti ei tunneta, joten yritettiin säästellä omaamme ja käyttää sitä vain hyödyllisiin tarkoituksiin.

P1016458

  1. Henkilökohtainen hygienia (kun täytyy vain hyväksyä haisevansa)

Campervan-elämän kääntöpuoli onkin sitten se, että mikäli ei yövy joka yö kalleimmilla leirintäalueilla, saattaa henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen ajautua hieman retuperälle. Isommalla autolla liikkuville tämä ei ole välttämättä ongelma, sillä mukana autossa kulkee kuitenkin suihku, mutta me oltiin täysin julkisten suihkujen varassa. Säännöllisin väliajoin kyllä pysähdyttiin myös maksullisilla leirintäalueilla, enimmäkseen juuri suihkun takia. Oli muuten mahtava fiilis, kun sai itsensä puhtaaksi muutaman päivän peseytymättömän kauden jälkeen, olo oli kuin uudestisyntynyt. Reissussa todellakin oppii arvostavan arjen pieniä itsestäänselvyyksiä ihan eri lailla. Pohjoissaarelta löytyy jonkin verran ilmaisia kylmiä biitsisuihkuja, mutta muuten julkiset suihkut maksoivat yleensä 2-7 dollaria. Viittä dollaria en itse suostunut suihkusta maksamaan, hirveää rahastusta. Uimahalleissa voi monesti käydä pelkästään suihkussa ja monien turisti-infojen yhteydessä oli myös suihkut. Kolikoita kannattaa kerätä kukkaron pohjalle, sillä ne ovat hyödyllisiä suihkujen lisäksi myös pesuloissa ja honesty box -periaatteella toimivilla leirintäalueilla, joissa maksu täytyy tiputtaa laatikkoon.

P1014106

  1. Ruoka-asiat (kun pasta tomaattikastikkeella alkaa tökkiä)

Auton kaasukeittimellä ei mitään gourmet-ruokia keitellä ja kylmäsäilytyksen puuttuessa ei liharuokiakaan oikein pysty tehdä. Niinpä meidän ruokavalio koostui pitkälti pastasta ja tomaattikastikkeesta, pestopastasta, riisistä ja tomaattikastikkeesta, nuudelista sekä säilykevihanneksista. Jääkaappi olisi tosiaan ollut kätevä, mutta reissun lopussa hoksattiin, että myös meidän kylmälaukkua olisi pystynyt käyttämään säilytykseen, sillä kaupoissa myydään isoja jääpaketteja. Ruokakaupoista paras on muuten New World, koska ilmainen wifi.

P1014177

  1. Raha-asiat (kun halpa tapa liikkua ei olekaan halpa)

Campervanin vuokraamine Uudessa-Seelannissa on halvin tapa nähdä maata, mutta ei se silti ilmaista lystiä ole. Itse auton vuokraus maksaa jo yllättävän paljon, meidän kämäinen pikkuauto oli jo 65 dollaria/päivä. Lisäksi bensa maksaa, ja tietyissä osissa Eteläsaarta se on muuten järkyttävän kallista. Tietysti jos kyseessä on ainut bensa-asema 100 kilometrin säteellä, voi hintoja pitääkin korkeina. (Ja tankata kannattaakin mieluusti aika paljon ennen bensavalon syttymistä, sillä ei ole kiva, jos bensa loppuu juuri silloin kun huoltoasemia ei ole lähimaillakaan.) Supermarketeista saa muuten usein alennuskuponkeja bensa-asemille, mikäli ostaa tarpeeksi suurella summalla, kannattaa hyödyntää. Auton vuokran ja bensojen lisäksi kannattaa tosiaan varautua maksamaan myös leirinnöistä jonkin verran. Vaikka meilläkin oli tarkoitus yöpyä pelkästään ilmaisilla paikoilla, niin varsinkin loppua kohden alkoi mukavuudenhalu kasvaa. Ja välillä ilmaisia paikkoja ei edes ollut tarjolla, vaikka sellaiselle olisi halunnutkin.

  1. Elektroniikka-asiat (kun akku on koko ajan tyhjä)

Autossa yöpyessä elektroniikkalaitteita ei oikein pysty lataamaan missään, joten säännöllisin väliajoin kannattaa pistäytyä kirjastossa lataamassa kaikki laitteet ja hyödyntämässä ilmaista nettiä. Ei varmaan ikinä ole tullut käytyä yhtä tiuhaan kirjastoissa kuin Uudessa-Seelannissa. Joissain kirjastoissa on ihan erilliset nettihuoneet haiseville campervantyypeille, voitte vaan kuvitella, mikä ihana tuoksu, kun parikymmentä ei-niin-suihkunraikasta ihmistä ängetään samaan tilaan. Tupakansytyttimeen laitettava autolaturi kannattaa ehdottomasti hommata, sillä niin saa puhelimet ladattua aina auton liikkuessa. Ja adaptereita on hyvä olla mukana useampi kuin yksi, että saa lyhyen kirjastovisiitin aikana mahdollisimman monta laitetta lateeseen.

P1015578

  1. Liikennekulttuuri (kun täytyy osata ajaa väärällä puolella)

Vasemmanpuoleinen liikenne vaatii kyllä alkuun hieman totuttelemista, mutta autoa ajaessa sen loppujen lopuksi hahmottaa helpommin kuin jalankulkijana. Itsellä oli vielä Hong Kongissa vaikeuksia muistaa, mistä suunnasta autoja täytyi varoa tietä ylittäessä, mutta autossa istuessa väärällä puolella ajaminen tuntui jo ihan selkeältä. Itse en toki ajanut Uudessa-Seelannissa ollenkaan, mutta hyvä kartturi on varmasti jokaisen menestyneen rallikuskinkin salaisuus. Vääränpuoleinen liikenne tosin sekoittaa hieman käsitystä oikean ja vasemman sijainnista ja meidän autossa käytiin parikin kertaa keskustelu siitä, miksi kuski kääntyi oikealle vaikka ihan selkeästi tarkoitin vasenta sanoessani seuraavasta oikealle.

Muuten Uuden-Seelannin liikenne on rauhallista, suurin turvallisuusriski ovat lampaat ja vuokra-autoilla kruisailevat kiinalaiset turistit. Tiet ovat myös Eteläsaarella todella kiemuraisia välillä, mikä kannattaa ottaa huomioon matka-ajassa mutta myös mahdollisessa matkapahoinvointilääkkeen tarpeessa. Tulleja Uudessa-Seelannissa ei juurikaan ole, mutta ajettiin kyllä kerran jonkin tullimaksujutun läpi. Tulleja ei makseta paikan päällä, vaan ne täytyy käydä maksamassa netissä. Ja kannattaa olla tarkkana, ettei maksa edellisen vuokraajan rästiin jääneitä maksuja.

P1014779

Campervanilla liikkuessa on muuten aika pitkälti luonnonvalon armoilla. Pimeässä toki voi ajaa, mutta todettiin, että järkevin päivärytmi on aamulla seiskalta ylös, kun aurinko nousee ja illalla ysiltä nukkumaan, kun tulee pimeä. Kesäisin Uudessa-Seelannissa onkin pitkä valoisa aika, mutta esimerkiksi Australiassa pimeä tulee jo seiskalta, mikä aina vaikuttaa vähän suunnitelmiin. Koko Uusi-Seelanti myös menee aika ajoissa kiinni, ruokakauppoja lukuunottamatta, joten viiden jälkeen ei mitään nähtävyyksiä voi enää kiertää tai hengailla kirjastossa. Aikainen lintu madon nappaa ja ruokailun suhteen kannattaa omaksua eteläeurooppalainen aikataulu ja kokata iltaruoka vasta leirintäalueella, ettei turhaan tuhlaa aikaa tien päällä kokkaamiseen kaksi kertaa päivässä.

P1018012

Aussie edition – Miten campervan-homma Australiassa eroaa Uuden-Seelannin meiningistä?

Koska ei saatu tarpeeksi campervan-elämästä vielä Uudessa-Seelannissa, vuokrattiin myös Cairnsissa viikoksi campervan. Lähinnä siksi, että auton vuokra oli halvempi kuin bussiliput Airlie Beachille. Aika pitkälti samat jutut pätevät myös Australiassa, mutta aikaisemmin tulevan pimeän lisäksi erojakin löytyy:

  • Ilmaisia leirintäalueita oli helpompi löytää Ausseissa, sillä isojen teiden varrella olevilla rest areoilla sai usein yöpyäkin. Palvelut olivat paremmat kuin Uudessa-Seelannissa, sillä monista tuntui löytyvän jopa ilmainen suihku.
  • Australiassa on kuuma, mikä tarkoittaa sitä, että autossa on myös todella kuuma nukkua, ainakin pohjoisen tropiikissa. Asiaa ei auttanut se, että apukuskin penkin alla oleva moottori hohkasi lämpöä sisätiloihin useamman tunnin parkkeeraamisen jälkeen.
  • Ilmaisia tai halpoja suihkuja löytyi myös helposti, huoltoasemilta, rest areoilta, nähtävyyksien invavessoista…
  • Välimatkat ovat Australiassa järkyttävän pitkät, mikä kannattaa ottaa huomioon reittiä suunnitellessa.
  • Campervanin vuokraaminen oli huomattavasti edullisempaa Ausseissa, toki oltiin liikkeellä sadekaudella, mikä saattoi hieman vaikuttaa asiaan. Myös bensa oli Australiassa aika paljon halvempaa.

P1015618

Mitä kaikki maksoi?

Campervan Uudessa-Seelannissa 3 vko: 1560 NZD (65 NZD/pvä), n. 1006€

Lisämaksu auton palauttamisesta eri kaupunkiin: 99 NZD, n. 64€

Lautta Eteläsaarelle 2 hlö + auto: 275 NZD, n. 177€

Bensat 5200 km, 547 litraa: 988 NZD (keskimäärin 1,80/litra), n. 637€

Leirintämaksut: 232 NZD, n. 149€ (13 yötä ilmaisilla alueilla, maksullisten alueiden hinnat välillä 10-48 dollaria/ 2hlö)

Yhteensä: 2033€ (85€/pvä)

Campervan Australiassa 1 vko: 235 AUSD (33 AUSD/pvä), n. 157€

Vakuutus autolle (koska Australiassa laki ei velvoita hankkimaan vakuutusta autolle, joten kolaritilanteessa joutuu maksumieheksi, mikäli vastapuolella ei ole vakuutusta): 204 AUSD, n. 136€

Bensat 1689 km, 186 litraa: 210 AUSD (keskimäärin 1,13/litra), n. 140€

Leirintämaksut: 27 AUSD, n. 18€ (vain yksi yö vietettiin maksullisella alueella, kaksi yötä purjehdusretkellä ja loput ilmaisilla paikoilla)

Yhteensä: 451€ (64€/pvä)

P1016192

Löytyykö muilta campervan-elämää kokeneilta hyviä vinkkejä Uuden-Seelannin ja Australian valloitukseen matkailuautolla?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Tanja/Levoton matkailija lauantai, huhtikuu 2, 2016 at 22:37

    Mä matkustin ympäri Uutta-Seelantia bussilla, ja hyvin toimi! Toki omalla autolla olisi päässyt kaikkein syrjäisimpiin paikkoihin, mutta bussilla oli suht halpa liikkua ympäriinsä. Eikä matka-ajatkaan olleet kovin pitkiä. Moni sanoo camper vanin tai oman auton olevan paras tapa liikkua Uudessa-Seelannissa, mutta bussit toimii aivan yhtä hyvin 🙂 Camper vanissa on tietty se hyvä vielä, että siellä pystyy nukkumaan, kun taas bussia käyttäen pitää majoittua hostelleissa.

    • Reply Hanna sunnuntai, huhtikuu 3, 2016 at 17:33

      Kiva kuulla, että bussitkin kulkevat hyvin! 🙂 Autoillessa plussana on tosiaan tuo vapaus ja campervanissa vielä se, ettei tarvi majoituksia varailla etukäteen. Mutta varsinkin yksin reissaavalle bussit ja hostellit tulevat jo varmasti halvemmaksikin, mekin jo laskeskeltiin, että olisiko se sittenkin ollut meille halvempi vaihtoehto. Bussilla liikkuessa toki ei voi pysähtyä aina hienon maiseman nähdessään ottamaan kuvia, mutta toisaalta Uudessa-Seelannissa maisemia riittää, vaikka ei joka paikassa pysähtelisikään niitä kuvaamaan 😀

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net sunnuntai, huhtikuu 3, 2016 at 00:29

    Hah, voin vain kuvitella mitä tuo elämä on camper vanissa ollut Uudessa-Seelannissa – me asuttiin sellaisessa _kaikki_kolme_ kaksi viikkoa Ausseissa. Alkoi jo melkein tulla ikävää tuota meidän matkailuautoa, Kerttua Uudesta-Seelannista, vaikka sekin oli jo elämää nähnyt.

    Olihan se kuitenkin matkailu-auto, karavaanari, jossa oli suihku, vessa, keittiö ja kunnon sängyt.

    Itse kärsin muuten vieläkin selkäongelmista matkan jäljiltä kun kaikki nämä huonot sänkyvaihtoehdot tekivät tehtävänsä.

    Rahalla saa ja hevosella pääsee, olishan se mukavaa jos olis ollut kolminkertainen budjetti tehdä matka, mutta menihän se näinkin. Uskomattomia elämyksiä, ja NZ kannattaa joka tapauksessa nähdä! 🙂

    • Reply Hanna sunnuntai, huhtikuu 3, 2016 at 17:38

      Joo olisihan isommalla matkabudjetilla saanut itselleen mukavammat oltavat, mutta kyllä tuostakin selvisi ja riittääpähän ainakin kerrottavaa kavereille 😀 Teidän auto vaikutti kyllä jo todella hyvin varustellulta, suihkumehupulloniksin meinasin muuten ottaa käyttöön, mutta se olisi vaatinut jonkun näköesteen suihkuttelua varten, mikä käytännössä ei toiminutkaan tällaisella autolla liikkuessa. Mun selkä onneksi ei kerinnyt tuossa ajassa vielä lopullisesti ruveta kiukuttelemaan, mutta pari viimeistä yötä kovilla autonpatjoilla alkoi olla jo melkoisen tuskaisaa touhua. Eli paria viikkoa pidemmäksi ajaksi kannattaa kyllä harkita jo menopeliä, josta löytyy kunnolliset sängyt 🙂

  • Reply Anna / Muuttolintu sunnuntai, huhtikuu 3, 2016 at 04:48

    Olipa mielenkiintoinen postaus. Me ollaan reissattu Aussilassa campervanilla koko Australia ympäri, plus itärannikko toiseen kertaan ja Keski-Australian läpi pohjoisesta etelään. Uuden-Seelannin campervan -seikkailu tehdään myös ehdottomasti muutaman vuoden sisällä. Jotenkin kuvittelin, että se olisi siellä aika samanlaista kuin Australiassa, mutta eroja näköjään löytyy. Itse rakastan campervan -reissuja, reissaaminen on paljon vapaampaa kuin vaikka bussilla maata kiertäessä. Mutta tosiaan ihan niin halpaa se ei ole kuin mitä voisi kuvitella. Myös Ausseissa, varsinkin Länsi-Australiassa leirintäalueet voi maksaa useinkin jopa 60 doltsua yöltä. Onneksi niitä ilmaisia kuitenkin löytyy. Ja Ausseissakaan ei ole aina kesä, vaan trooppisia alueita lukuunottamatta kylmäkin tulee. Eli vuodenajan kanssa kannattaa olla tarkkana. Pitää myös itse jossain vaiheessa kirjoittaa informatiivisempi postaus, oon kyllä road trippien tunnelmista kirjoittanut useammankin kerran, täällä esim. yksi: http://muuttolintu.com/2012/07/19/australian-road-tripin-arkea/

    • Reply Hanna sunnuntai, huhtikuu 3, 2016 at 17:45

      Hyviä huomioita muuten Australiassa campervanilla liikkumiseen, meillä kokemusta kertyi vain Cairnsin lähistöllä ajelusta, joten nämä vinkit sopivat parhaiten sinne pohjoisen tropiikkiin. Oli tosiaan jännä huomata, miten joidenkin asioiden suhteen Australiassa campervan-elämä sujui helpommin kuin Uudessa-Seelannissa. Miinuksena Australiassa tosin on kyllä järkyttävän pitkät välimatkat, sen asian suhteen Uusi-Seelanti vie ehdottomasti voiton. Teille on kyllä kertynyt roadtrip-kilometrejä, olisi kyllä kiva kuulla vinkkejä campervanilla Ausseissa liikkumiseen vähän laajemminkin, koska kaikesta huolimatta voisin kuvitella vielä Australiassa joskus kiertäväni campervanilla. Nimenomaan tuo vapaus on siinä se juttu, joka saa kestämään kaikki muut epämiellyttävyydet 😀

  • Reply Eve/Meiän matka sunnuntai, huhtikuu 3, 2016 at 05:28

    Tää oli kyllä hyödyllinen postaus, olisi tarkoitus lähteä häämatkalle uuteen-seelantiin just kyseisillä campingvaneilla, mikähän olisi hyvä firma auton vuokraukseen?

    • Reply Hanna sunnuntai, huhtikuu 3, 2016 at 17:52

      Kiva kuulla, että postauksesta oli hyötyä! 🙂 Ihanaa häämatkaa teille, campervan on kyllä kaikesta huolimatta mainio tapa kiertää Uutta-Seelantia. Autonvuokrausfirmoja riittää pilvin pimein, tosiaan Lucky Rentals ei ollut mitenkään paras noista firmoista, mutta jos pelkästään hinta ratkaisee, niin se taitaa olla halvin. Jucyn ja Mightyn autoja näkyi aika paljon tien päällä, lisäksi löytyy firmoja, jotka vuokraavat ihan kunnon matkailuautoja. Australiassa vuokrattiin auto Apollon kautta, joka toimii myös Uudessa-Seelannissa, ja siitä ei ole mitään negatiivistä sanottavaa. Ausseihin varattiin auto Vroom Vroom Vroom -nettisivustolta, jossa näkyy useamman firman autot kätevästi kerralla ja niitä on helppo vertailla. Uuden-Seelannin vastaava löytyy täältä: https://www.vroomvroomvroom.co.nz/

  • Reply Jenni / Unelmatrippi sunnuntai, huhtikuu 3, 2016 at 09:47

    Heh, leirielämähän on just niin ankeaa kuin sen haluaa olevan. Siis rahalla saa, ja kannattaa miettiä, mihin panostaa. Ilmaiseksi ei tuppaa saamaan hyvää missään päin maailmaa. Kunnon leirintäalueilla yöpyminen maksaa jonkin verran (hintoja kannattaa toki vertailla), mutta sillä tavalla säästää myös hermoja, saa tehtyä kunnollista ruokaa (leirintäalueillahan on jääkaapit, usein pakastimetkin, ja kunnon keittiöt), ja ennen kaikkea pääsee suihkuun ja vielä lämpimään sellaiseen. Meillä oli samanlainen auto Uudessa-Seelannissa kuukauden verran samaisesta vuokraamosta. Etuna oli tosiaan se, että henkilöautolla pääsi etenemään vähän sutjakammin. Myös meidän auto haisi aika kamalalta. Mutta noin muuten tuo oli mun mielestä ihan jees vaihtoehto. Euroopassa tulee reissattua usein autolla ja nukuttua teltassa, ja jo niiden kokemusten perusteella mulla ei ollut mitään kuvitelmia siitä, että autoreissut Uudessa-Seelannissa ja Ausseissa olisivat jotenkin superhalpoja. Edullisuuden sijaan ne tarjosivat paljon hienoja paikkoja, joihin ei olisi oikein muuten päässyt. Ja toki leirintäalueilla yöpyminen on joka tapauksessa edullisempaa kuin hotelleissa. Hostellejakaan kun ei ole joka kulmalla.

    • Reply Hanna sunnuntai, huhtikuu 3, 2016 at 18:05

      Haha no niinhän se on, että halvalla ei saa hyvää ja eikä varsinkaan ilmaiseksi 😀 Me tehtiin säästösyistä valinta suosia noita ilmaisia leirintäalueita, mutta kyllä säännöllisin väliajoin oli ihana päästä vähän paremmalle alueelle, josta tosiaan löytyi paremmat kokkausmahdollisuudet ja se suihku. Yhdellä paremmalla leirintäalueella olin ihan fiilikssä siitä, että sai viettää aikaa yleisissä tiloissa eikä tarvinnut koko ajan kököttää siellä autossa. Sen voimalla jaksoi taas muutaman yön ilmaisilla paikoilla 🙂 Me valittiin tuo Lucky Rentals siksi, että se oli halvin, ja oli se nyt ihan ok kokemus, vaikka autosta lähtikin sivuoven ikkuna irti, joten kyllä niillä autoilla oli ajokilometrejä takana aika reippaasti. Mikäli menisin toiste samanlaiselle reissulle, valitsisin kuitenkin jonkun toisen firman. Ei tuo halpaa lystiä todellakaan ollut, ehkä suurin yllätys meille tuli siinä, miten kalliita jo pelkät autonvuokrat olivat noin kesäkaudella. Mutta oli tuo silti paras tapa nähdä Uusi-Seelanti ja joka tapauksessa kuitenkin edullisempi kuin hotelleissa yöpyminen.

  • Reply Suvi maanantai, joulukuu 26, 2016 at 18:07

    Itselläni tarkoitus lähteä ensi vuonna koiran kanssa kiertämään Uuden-Seelannin pohjoista saarta. Tähän asti olin hieman empinyt campervanin ja kunnon asunto-auton välillä. Kiitos sinun kirjoituksen, tiedän että katselen vain asunto-autoja! Pääsee vähemmällä hermojen kiristelyllä. 🙂
    Kiitos muutenkin hyvistä vinkeistä, näille oli tarvetta.

    • Reply Hanna tiistai, joulukuu 27, 2016 at 18:10

      Kiva kuulla, että vinkeistä oli apua! 🙂 Totta tosiaan, että kunnon asuntoauto on varmasti helpompi vaihtoehto, varsinkin koiran kanssa ajattelisin, että kivempi, kun sitä tilaa on vähän enemmän kuin se auton takakontti. Mukavaa Uuden-Seelannin reissua sinulle!

    Leave a Reply