Suomen suurin matkablogiyhteisö

Uluru – Yksi iso punainen kivi Australian takamailla

Onkohan vähän tyhmää tehdä iso koukkaus reitiltä vain yhden kiven takia? Koko paikkahan on keskellä ei-mitään, mitä järkeä sinne on mennä, tulee vain isompi lovi budjettiin. Jälkiviisaana ei voi todeta muuta kuin ONNEKSI MENTIIN! Hyvä, että miehellä oli koko reissulle tasan tämä yksi must-kohde, ja minä lopulta unohdin kaikki järkisyyt olla menemättä, että saatiin Uluru (tai Ayers Rock, kumpaa nimeä haluakaan käyttää) mukaan maailmanympärimatkan reitille. Maailmanympärimatkan varrella oltiin jo nähty lukemattoman monta upeaa luontokohdetta, mutta niin vain Uluru kiilasi kärkipaikalle. Ei pelkästään vain sen kiven takia, vaan myös ympäröivä Australian punainen keskusta ja erämaa, outback, oli kaikessa karuudessaan hengästyttävän kaunis.

P1017552

Erämaa on armoton ja tuolla 40 asteen helteissä täytyi turistinkin muistaa juoda paljon. Ilman hattua ja aurinkorasvaa ei myöskään kannattanut kovin kauas hotellilta poistua. Olikin aika mielenkiintoista kuulla, miten aboriginaaleille erämaa on ollut kuin supermarketti ja miten he ovat löytäneet tuolta ruokaa vuosisatojen ajan. Uluru on myös heille pyhä paikka, ja kiveen liittyy lukuisia tarinoita ja legendoita. Me osallistuttiin Uluru Sunrise & Sacred Sites -kierrokselle, jonka aikana kuultiin useita alkuperäiskansojen tarinoita ja opittiin heidän elämästään autiomaassa, nähtiin vanhoja kalliomaalauksia sekä saatiin tietää, miten Uluru on miljoonia vuosia sitten saanut alkunsa. Yksi iso kivi sai aika paljon isomman merkityksen, kun saatiin upean näyn lisäksi tietää myös sen historiasta.

P1017683

Auringonnousut ja -laskut ovat paras aika nähdä kiven hehkuvan punaisen eri sävyissä ja myös lämpötilojen puolesta ne ovat parempia aikoja tehdä lähempää tuttavuutta kiveen kuin keskipäivän paahtava kuumuus. Mikäli haluaisi kiertää kiven ympäri kulkevan Base Walkin, täytyisi matkaan lähteä aikaisin, koska noilla säillä ei todellakaan tehdä mitään leppoisia iltapäiväkävelyitä. Meidän auringonnousuretki lähti hotellin pihasta aamuviideltä ja kyllä siinä vähän mietti, että olikohan näin aikaisessa heräämisessä mitään järkeä. Aamun ensimmäisten säteiden sarastaessa saavuttiin auringonnousun ihailupaikalle, jossa pakkauduttiin satojen muiden turistien kanssa pienelle näköalatasanteelle. Ahtauden vuoksi ei haluttu kuitenkaan jäädä siihen koko ajaksi, vaan siirryttiin aika nopeasti väljemmille vesille tasanteen edessä risteileville poluille, joilta itse asiassa näki jopa paremmin. Mitä korkeammalle aurinko nousi, sitä punaisempana Uluru alkoi hehkua, eikä aikainen herätys enää tuntunut niin kamalalta.

P1017417

Aika mahtava näky, kun toisella puolella alkaa jo päivä sarastaa ja taivas leiskuu punaisen eri sävyissä, kun taas toisella puolella näkyy vielä tämä iso kivi ja tähtitaivaan viimeiset tähdet tuikkivat sen yllä. Näin jopa yhden tähdenlennon, joka tuntui putoavan suoraan kohti Ulurua!

P1017459 P1017471

Meidän kierros jatkui bussilla Ulurun ympäri, ja pariin otteeseen myös jalkauduttiin tutkimaan kiveä lähemmin sekä tehtiin lyhyt kävely Mutitjulu Waterholelle. (Mikähän mahtaa olla waterhole suomeksi? Vesireikä? Lähde se ei ollut, koska vesi ei tullut maan alta, vaan valui kallioseinämää pitkin alas.) Vaikka Uluru kokonaisuudessaan on pyhä paikka aboriginaaleille, on kiven kalliossa myös muutama todella pyhä luola, joiden kuvaaminenkin on kielletty. He nimittäin uskovan, että näissä paikoissa on todella vahva henki (spirit, taas on suomennos hukassa…), ja valokuvaamalla vie osan tästä hengestä mukanaan pois. Aboriginaalit myös toivovat, etteivät turistit kiipeäisi Ulurun päälle ja kierroksellamme keskusteltiinkin, miksei kiipeämistä vain kielletä kokonaan. Opas selitti, etteivät aboriginaalit ole banning people, vaan nimenomaan kansallispuisto haluaisi rajoittaa kiipeämistä. Koska aboriginaalit surevat sitä, jos heidän maillaan kuolee tai loukkaantuu ihmisiä, haluavat he siksi tehdä kiipeämisestä mahdollisimman turvallista ja huipulle menevälle polulle onkin asennettu ketju, siksi koska jotkut kuitenkin kiipeäisivät, niin parempi, etteivät he loukkaa itseään siinä. Me tosin mietittiin, että kuka oikeasti haluaa kiivetä tuonne. Koska eihän se ole mikään ylpeilyn aihe, että olet loukannut paikallisten kulttuuria kiipeämällä heidän pyhälle paikalleen ja mitä sieltä ylhäältä muka näkisi, ei ainakaan Ulurua, joka on kuitenkin se juttu, jota tuonne tullaan katsomaan.

P1017494

Aboriginaalien tarinat voidaan kertoa vain sillä paikalla, jossa ne ovat tapahtuneet. Niinpä näiden kolojen tarinan kuullaksesi, sinunkin täytyy matkustaa Ulurulle se kuulemaan. Ulurun pinnassa on paljon tällaisia koloja ja kulumia, jotka aboriginaaleille merkitsevät fyysistä todistetta siitä, että heidän tarinansa ovat tapahtuneet. Ayers Rock Resortissa, joka on siis Ulurua lähinnä oleva turistikylä ja jossa mekin yövyimme, oli aika paljon mahdollisuuksia tutustua paikallisten kulttuuriin ja vieläpä ilmaiseksi. Me käytiin katsomassa teatteria, tanssiesitystä (päästiin itsekin tanssimaan) sekä metsästysvälineiden esittelyä. Monessa paikassa aiemmin oltiin vain ihailtua kauniita maisemia, mutta Ulurusta saatiin näiden juttujen lisäksi irti paljon enemmän. Siitäkin huolimatta, että paikallisten murretta oli äärimmäisen vaikea ymmärtää ja osa jutuista meni ohi pelkästään sen takia, ettei yksinkertaisesti saanut selvää puheesta.

P1017533

Meillä oli Ulurulla aikaa kolme kokonaista päivää ja ehdittiin myös tehdä lyhyitä kävelyretkiä hotellin vieressä oleville näköalapaikoille. Tuolla kyllä sellainen kilometrinkin kävely tuntui ylitsepääsemättömältä ponnistukselta ja vettä kului varmaan litra jo puolessa tunnissa. Onneksi resortissa kulki ilmainen bussi, joka kiersi kylän kaikki neljä hotellia sekä supermarketin, joten sillä oli näppärä kulkea paikasta toiseen. Ayers Rock Resortista käsin näkee muuten Ulurun jo ihan kivasti, vaikka ei tietenkään yhtä hyvin kuin lähempänä olevilta näköalapaikoilta.

P1017557

Uluru ei kuitenkaan ole ainut näkemisen arvoinen kivimuodostelma alueella, vaan hieman kauempaa löytyy Kata-Tjuta, toiselta nimeltäään the Olgas. Jos tuolla on, kannattaa ehdottomasti käydä molemmilla. Siinä missä Uluru on vain se yksi iso kivi, koostuu Kata Tjuta monesta pyöreästä kalliosta. Tuonne otettiin omatoiminen retki, johon sisältyi pelkkä kuljetus ja samalla reissulla päästiin vielä ihailemaan auringonlaskua Ulurulle. Tehtiin retkeltä kävely Walpa Gorgen laaksoon sekä pysähdyttiin parille näköalapaikalle. Tuo kävely oli kesti vajaan tunnin ja iltapäivän kuumuudessa ei kyllä juuri kauempaa olisi jaksanut. Kovin erikoinen ei tuo kävelyreitti ollut, Kata Tjutalla olisi myös pidempi Valley of the Winds -reitti, jolle kuitenkin pääsee tähän aikaan vuodesta vain aamuretkillä. Tuolla huomattiin, että ilman oppaan kertomia tarinoita paikka oli vain kaunis kivimuodostelma, mutta juuri enempää siitä ei saanut irti. Kerrankin oli siis kannattanut maksaa vähän enemmän siitä opastatetusta kierroksesta Ulurulla.

P1017588 P1017598

Vaikea kyllä sanoa kumpi oli hienompi, Uluru vai Kata Tjuta, sillä molemmat olivat omalla tavallaan upeita. Kata Tjuta ei ehkä ihan parhaimmillaan ollut iltapäivän auringossa, vaan olisi täytynyt jaksata herätä sinne auringonnousuksi. Iltapäivällä tuolla oli myös järkyttävästi kärpäsiä, joita tosin oli muinakin aikoina paljon, mutta tuolla niitä tuntui olevan jopa ihan liikaa. Monilla näki kärpäsverkkoja naaman edessä ja me hieman naureskeltiin, että ei kai täällä sentään tuollaista tarvi, mutta pitkän päälle silmiin, nenään ja korviin tunkevat pikkukärpäset kyllä alkoivat käydä hermoille.

P1017620 P1017647

Auringonlasku Ulurulla oli mielestäni vielä hienompi kuin auringonnousu, sillä kivi todellakin hohti aivan kirkkaanpunaisena. Lisäksi tuolla oli väljempää ihailla auringonlaskemista, sillä suurin osa ihmisistä jäi bussien viereen skumppatarjoilun ääreen, jolloin itse näköalapaikalla ja sinne johtavalla polulla mahtui hyvin kulkemaan. Auringonlaskut outbackilla olivat aivan huikeita, mutta vielä huikeampaa oli se, mitä seurasi niiden jälkeen, nimittäin aivan upea tähtitaivas. Taivas vain kaartuu yläpuolella ja se on täynnä miljoonia tuikkivia tähtiä, ja Linnunradan lisäksi hyvällä onnella näkee myös tähdenlentoja. Erämaassa kun on aika minimaalisesti tuota valosaastetta, niin taivas on mustempi kuin yötaivas missään muualla, eikä kilometrien säteellä ole juurikaan korkeaa kasvillisuutta näkökenttää blokkaamassa. Tähtitaivas tuolla oli ehkä jopa hieman upeampi kuin Uluru auringonlaskussa, ja jos kiinalaiset vain eivät olisi pitäneet älämölöötä vieressä, olisi tähtitaivaan ihastelu ollut maaginen hetki. (Voisikohan luontokohteisiin matkustaville kiinalaisille kehitellä jonkun esitteen aiheesta luonnonrauha ja hiljaisuus?)

P1017660  P1017698

P1017310

Kivien ihmettelyn lisäksi Ulurulta löytyy muutakin tekemistä, nimittäin hieman lomakeskuksen ulkopuolella sijaitsee kamelifarmi. Ensimmäiset valkoiset miehethän saapuivat Ulurulle kameleilla, koska hevoset eivät pärjänneet noissa sääolosuhteissa yhtä hyvin kuin nämä kyttyräselkäiset aavikonlaivat. Meillä oli yhtenä aamuna luppoaikaa, joten lähdettiin käymään tuolla kamelifarmilla. Kameleilla pääsisi myös katsomaan Ulurua, mutta sellaiset retket pyörivät aika korkeissa hinnoissa, joten me tyydyttiin 10 minuutin kierrokseen farmin pihalla 15 dollarilla. Itse olin kokeillut kameliratsastusta jo Marokossa ja siihen verrattuna tämä oli vähemmän jännittävää, sillä kamelin selkään pääsi korokkeelta. Jännittävintä ensimmäisellä kameliratsastuksella nimittäin oli juuri se, kun kameli nousi ylös ja laskeutui takaisin polvilleen ratsastaja kyydissä, mutta korokkeen ansiosta tuota ei tarvinnut tällä kertaa kokea. Mukana porukassa nimittäin oli yksi nainen, joka oli aivan kauhusta kankeana kamelin selässä, ja hänelle tuokin oli jo aivan liian hurjaa. Kamelit ovat kyllä hauskoja eläimiä ja nuo farmin kamelit olivat todella lupsakoita. Hieman hirvitti, kun takana tuleva kameli lepuutti purukalustoon minun reittäni vasten, mutta onneksi kyseinen otus ei ollut kiinnostunut nappaamaan jalastani palaa hampailla.

P1017313

P1017342

Monet Australian matkaajat tuntuvat jättävän Ulurun väliin, koska se on niin kaukana, mutta mielestäni kannattaa ehdottomasti tutustua myös näihin Australian takamaihin. Itselle tämä oli enemmän sitä ”oikeaa” Australiaa kuin itärannikon rannat. Sydneystä pääsee loppujen lopuksi ihan kätevästi lentämään suoraan Ulurulle, eikä lento kestäkään kuin kolmisen tuntia. Kallishan tuo paikka on, mikä näkyi jo ihan ruokakaupassa ja majoitusten hinnassa (sekä turistien keski-iässä). Mikäli Uluru rupesi kiinnostamaan, kannatta lukaista myös seuraavat vinkit:

  • Ayers Rock Resortissa majoitusta löytyy viiden tähden hotelleista leirintäalueeseen. Me yövyttiin Outback Pioneer Lodgessa hostellin puolella, 4 hengen jaettu dormi maksoi 29€yö/hlö. Outback Pioneerissa on melko hyvä ravintolatarjonta (esimerkiksi barbecue-paikka, jossa saa itse grillata oman pihvinsä) sekä myös asukkaiden käytössä oleva yhteiskeittiö. Koska majoitusvaihtoehtoja on aika rajallisesti, kannattaa varata ajoissa.
  • Eri hotellien välillä kulkevan bussin lisäksi hotelleista on myös ilmainen lentokenttäkuljetus.
  • Retkiä löytyy joka lähtöön ja ne ovat aika kalliita. AAT Kings on suurin opastettuja retkiä järjestävä yritys, meidän Sunrise & Sacred Sites -retki (99 dollaria/nuppi) oli heidän kauttaan ja oltiin kyllä tyytyväisiä. Uluru Express taas järjestää pelkän kuljetuksen kohteisiin ja on näin halvin vaihtoehto. Me maksettiin Kata Tjuta & Uluru Sunset -retkestä 95 dollaria/hlö ja retki pelkästään Ulurulle olisi maksanut 70 dollaria. Me oltiin tuolla maaliskuun alussa, mikä ei kuumuuden takia ole suosituinta turistiaikaa. Varattiin retket ensimmäisenä päivänä hotellin kautta ja niillä oli hyvin tilaa.
  • Retkiä huomattavasti halvempi tapa tutustua alueeseen vuokraamalla auto. Me hoksattiin asia vasta, kun retket oli varattu ja maksettu. Nopean googlailun perusteella oltaisiin saatu auto vuokrattua 100 dollarilla, kun nyt maksettiin kahdesta retkestä lähemmäs 400 dollaria.
  • 3 vuorokauden sisäänpääsy kansallispuistoon (25 dollaria) täytyy usein maksaa myös, vaikka olisikin varannut jonkin retken. Kannattaa siis tehdä kaikki retket kansallispuistoon kolmen perättäisen päivän aikana.
  • Mikäli saapuu Ulurulle lentäen, ei kannata maksaa helikopterilennosta, koska jo lentokoneesta näkee Ulurun näin hyvin!

P1017730

Löytyykö muita Ulurulla käyneitä? Ja mitä muita paikkoja suosittelette Australian outbackillä?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Anna / Muuttolintu torstai, maaliskuu 24, 2016 at 12:40

    Miun mielestä jokaisen Aussilan matkaajan pitäisi kokea myös Outback! Ja tietysti Aussilan punainen keskusta on siihen mitä parhain paikka. Mutta mieluiten myös jossain paikassa, mikä ei ole täynnä turisteja, vaan on oikeasti autio 🙂 Paras tuonne on miun mielestä lähteä autolla, vaikka se ei tietysti lyhyellä aikataululla onnistu. Sieltä keskeltä löytyy paljon mielettömiä paikkoja, Ulurun lisäksi MacDonnell Ranges -vuorien aluetta ja varsinkaan huikeeta Kings Canyonia ei myöskään kannata missata! Itse tykkäsin ehkä jopa enemmän Kata Tjutasta ja Valley of the Winds -reitistä kuin Ulurusta, mutta toisaalta onhan se Uluru se ikoninen Australian symboli. Jos sitten ajatellaan Outbackiä muualla Australiassa, niin visiitin arvosia paikkoja löytyy sieltäkin vaikka kuinka..

    • Reply Hanna torstai, maaliskuu 24, 2016 at 13:37

      Ehdottomasti kyllä kannattaa käydä myös outbackillä, oon ihan samaa mieltä 🙂 Ja joo, tuo Uluru ei varmaan tarjonnut ihan autenttista outback-kokemusta, vaan olisi kiva päästä tosiaan näkemään myös paikkoja joissa paikalliset elävät. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, niin roadtrip takamailla olisi tosiaan ollut huikea, vaikka vähän olisi ehkä mietityttänyt, että mitäs sitten, jos auto hajoaa keskellä erämaata… Kiitos vinkeistä, näitä täytyy harkita seuraavalla Australian reissulla! Moni on sanonut, että Kata Tjuta oli heidän mielestään upeampi ja vähän jäi mietityttämään, olisiko se Valley of Winds -reitti ollut parempi tapa tutustua Kata Tjutaan, mutta ei millään jaksettu herätä kahtena päivänä ennen viittä 😀

  • Reply Jenni / Globe Called Home torstai, maaliskuu 24, 2016 at 20:47

    Me suunnitellaan juuri Australian reissua ensi jouluksi. Olin jo ehtinyt hylätä Ulurun, koska se on niin kaukana Sydneystä, mutta ehkä pitää miettiä asiaa uudelleen… tuon nimittäin todellakin haluaisin nähdä.

    ”Voisikohan luontokohteisiin matkustaville kiinalaisille kehitellä jonkun esitteen aiheesta luonnonrauha ja hiljaisuus?” – tätä mäkin olen miettinyt patikointipoluilla vuorilla kiivetessä, kun edellä kävelee kiinalaisporukka, joka SOITTAA KAIJUTTIMISTA POPPIA!!! Kuka lähtee vaeltamaan poppivehkeet mukana kysyn vaan…

    • Reply Hanna lauantai, maaliskuu 26, 2016 at 12:43

      Joo siis mekin törmättiin noihin poppivaeltajiin pari kertaa, en tosin muista olivatko kiinalaisia. Ymmärrän, jos lenkillä haluaa kuunnella musiikkia, mutta vaeltaessa jotenkin se luonnonrauha kuuluu pakettiin. Kannattaa kyllä harkita vielä Ulurua, sinne pääsee näppärästi lentäen ja muutamassa päivässä kerkeää jo näkemään paikat hyvin 🙂

    Leave a Reply