Suomen suurin matkablogiyhteisö

Rotoruan geotermiset ihmeet

Tänään päästään vihdoin jatkamaan matkaa Fidziltä kohti Australiaa, mutta koska hostellin netti toimii pyörremyrskyn jäljiltä edelleen niin ja näin, palataan blogissa tasan kuukausi ajassa taaksepäin Uuden-Seelannin pohjoissaarelle. Ihmeellisintä Uudessa-Seelannissa oli nimittäin tuliperäinen toiminta, joka sai koko Rotoruan kaupungin haisemaan mädiltä kananmunilta. Ihmettelen vain, miten kukaan haluaa tuollaisessa hajussa asua koko elämäänsä, vaikka kyllä siihen lopulta nenä tottui. Rotoruan kaupungissa olisi ollut useampikin tuliperäisten alueiden ihmettelypaikka, mutta me ajettiin hieman kaupungin eteläpuolelle Wai-O-Tapuun, mistä löytyy todella monipuolinen geoterminen wonderland. Melkein missattiin Lady Knox -geysirin purkautuminen, koska omin päin aikavyöhykettä vaihtanut puhelin herätti meidät tunnin suunniteltua myöhemmin. Wai-O-Tapulla vierailu kannattaa aloittaa kymmenen maissa, sillä puiston ulkopuolella sijaitseva geysir purkautuu joka päivä 10.15. Sen jälkeen on hyvä jatkaa tutkimaan geotermisiä alueita puiston sisällä. Vaikka puiston sisäänpääsymaksu oli (kuten kaikki Uudessa-Seelannissa) hieman suolainen 32,50 dollaria, sai sillä hinnalla kyllä tarpeeksi kattavan käsityksen erilaisista tuliperäisistä jutuista. Rotoruan alueella on useampiakin näitä tuliperäisiä alueita, mutta uskoisin, että kaikki ovat aika samantyyppisiä, joten ei kannata maksaa kuin yhdestä.

P1014013    P1013882

Lady Knox -geysirin katselemiseksi tuonne oli rakennettu kunnon katsomo ja siellä odoteltiin kuumeisesti sen purkautumista. Pienoinen pettymys oli, että se ei purkautunutkaan luonnollisesti aina samaan aikaan, vaan puiston työntekijät hieman auttoivat Mother Naturea. Geysiriin tiputettiin jotain ainetta (meille ei oikein selvinnyt, että mitä) ja kyseinen aine laukaisi purkautumisprosessin, joka luonnollisesti olisi alkanut hieman epäsäännöllisempään aikaan. Geysir oli myös aika pieni, eikä siitä roiskunut vettäkään juuri yhtään. Me oltiin varauduttu vedenkestävällä kameralla, joka sitten unohtui penkille, kun molemmat lähtivät kuvaamaan geysiriä lähempää. Kameran puuttuminen huomattiin vasta usean päivän päästä Tongariro Alpine Crossingille valmistautuessa ja vaelluksen jälkeen jouduttiinkin ajella takaisin Wai-O-Tapuun hakemaan kamera ennen kuin jatkettiin kauhealla kiireellä kohti Wellingtonia ja Eteläsaarelle menevää lauttaa.

P1013907 P1013927

Itse puistossa oli useita erilaisia vulkaanisia altaita, joista pulppusi ja höyrysi tuliperäisiä kaasuja. Niitä oli useita erivärisiä, sillä eri kaasut saivat aikaan eri värejä. Puiston kiertää parissa kolmessa tunnissa, ja siellä olisi myös ollut esitelmiä aiheesta. Kiinalaiset turistit olivat tuolla laumoittain liikkeellä ja vähänkö kävi heitä kateeksi, sillä joku ryhmä sai jätskit keskellä kierrosta. Itse sain vain ampiaisen piston tuolla, sillä niitäkin alueella riitti lähes yhtä paljon kuin turisteja.

P1013939 P1013941 P1013956

Hienoin altaista oli useita metrejä syvä, höyryävä Champagne Pool, jonka reunat olivat värjäytyneet kauniin punaisiksi. Nuo altaat olivat aika kuumiakin, sillä reunalla seistessä purkautuvat höyryt lämmittivät vielä taivaalla porottavan auringon lisäksi.

P1013964 P1013966 P1013975 P1013979

Uloimmat altaat eivät olleet aivan yhtä vaikuttavia, mutta kannattaa ne silti käydä katsomassa, jos tuolla kerran on. Jotenkin jännä nähdä, miten tuollaisia kaasuja ja höyryjä vain purkautuu maasta, Suomessa ei kuitenkaan mitään vastaavaa pääse näkemään.

P1013986 P1013991 P1014010  P1014019 P1014053

Wai-O-Tapulta on myös ihan kirkkaankeltainen lammikko, joka ei tosin kuvassa näytä ihan yhtä kirkkaalta. Luonnossa tuota ei oikein pystynyt edes katsomaan paljaalla silmällä, sen verran se häikäisi auringonpaisteessa. Itse puiston ulkopuolelta löytyi myös kuplivat Mud Pools -mutalammikot ja ilmainen kuuma lähde. Me missattiin koko paikka ensimmäiselle vierailulla ja vasta kameraa hakiessa hoksattiin, että ihan puiston sisäänkäynnin läheisyydessä oli sillan alle muodostunut luonnollinen kuuma lähde, kun pienestä purosta virtaava kuuma vesi sekoittuu alhaalla virtaavan isomman puron viileään veteen. Wai-O-Tapuun pääsee kahta eri tietä pitkin, ja tuo lähde oli juuri sen tien varressa, joka on kauimpana Rotoruasta. Eli kannattaa siis ajaa sisäänkäynnin ohi ja jatkaa tietä hetken matkaa, jolloin löytää nuo lähteet.

P1014056

P1014522

P1014067

Koska me oltiin ensimmäisellä kerralla autuaan tietämättömiä ilmaisten lähteiden olemassaolosta, käytiin Rotoruan keskustassa Polynesian Spa -kylpylässä. Sisäänpääsy aikuisten osastolle maksoi 27 dollaria, ja vielä hieman enemmän olisi maksanut, jos olisi halunnut Lake Pools -alueelle järven rannalle, siellä kai itse alue olisi ollut vielä viihtyisämpi, mutta tuo halvempikin vaihtoehto oli hyvä. Perheille oli oma allasalueensa, mikä oli mielestäni aika hyvä ratkaisu. Aikuisten altailla tunnelma oli ihanan rauhallinen, mikä sopi paremmin rentouttavaan kylpyläpäivään ja lämpimissä altaissa lillutteluun. Tai no, aluksi tunnelma oli rauhallinen, ennen kuin bussilastillinen kiinalaisia turisteja vyöryi paikalle. Altaat olivat kyllä hieman liian kuumia näin kesäaikaan, kun aurinkokin lämmitti vesiä vielä entisestään. Vesi näytti joissain altaissa jopa likaiselle, kun siellä lillui keltaisia pieniä juttuja, mutta ne olivat siellä ihan luonnostaan olevia mineraaleja sun muita.

P1014069

P1014085

Viimeisenä Rotoruassa käytiin vielä punapuumetsässä Redwoodsissa, jossa olisi päässyt tekemään lyhyitä kävelyretkiä. Me oltiin päivän aktiviteeteistä väsähtäneitä, eikä jaksettu viihtyä metsässä enää parin kuvan ottamista kauempaa. Rotorualla olisi myös ollut mahdollisuus tutustua maori-kulttuuriin, mutta sisäänpääsy kaikkiin paikkoihin maksoi lähemmäs 100 dollaria, joten me jätettiin ne välistä. Rotorua oli kuitenkin kiva paikka ja kannattaa ehdottomasti pysähtyä siellä, jos seikkaileee Uuden-Seelannin pohjoissaarella.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Maarit Johanna keskiviikko, helmikuu 24, 2016 at 10:11

    Rahastus näjemmä osataan jo turistoituneissa kohteissa. Minua vähän ahdistaa kun luontokohteillekin myydään lippuja vaikka kaikkiin paikkoihin ei olisi mitään sen kummempaa infraa rakennettukaan turistien elämää helpottamaan.
    Kuulostaa hassulta, että geysir saadaan jollain aineella purkautumaan! Ihmeellistä! Muutenkin jännä katsoa kuvia tuollaiselta geotermiseltä alueelta, kun ympäristö on noin trooppista. Itse on tottunut vain niihin Islannin luontonäkymiin 😀

    • Reply Hanna torstai, helmikuu 25, 2016 at 23:59

      Uudessa-Seelannissa olisi ollut kiva enemmänkin tehdä kaikkia aktiviteettejä, mutta suurin osa oli aina järkyttävän kalliita, eikä raaskittu maksaa. Luontokohteilla rahastaminen on kyllä hieman vaikea ymmärtää, Uudessa-Seelannissa suurin osa oli onneksi ilmaisia, mutta Etelä-Amerikassa jokaikiseen kansallispuistoon sai maksaa. Nimenomaan kyllä niin, että jos kohteeseen täytyy maksaa sisälle, niin täytyisi sieltä edes vessat ja hyväkuntoiset polut löytyä. Islannin geotermiset maisemat kyllä varmasti ovat hieman karumpia, se taitaakin olla melkein ainoita paikkoja Euroopassa, jossa pääsee näkemään yhtä monipuolisesti vulkaanista toimintaa kuin Uudessa-Seelannissa 🙂

  • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY keskiviikko, helmikuu 24, 2016 at 18:48

    Minä olin kaksi vuotta sitten käymässä Rotoruassa. En ehtinyt Wai-O-Tapuun, kun se oli vähän kauempana, joten kävin Whakarewarewan kylässä. Se oli myös oikein näkemisen arvoinen. Pistäydyin myös Polynesian Spassa, jossa mietiskelin myös veden puhtautta, kun se näytti niin kovin samealta. Mutta Rotorua oli musta makee paikka, eikä kananmunanhaju oikeastaan vaivannut. 🙂

    • Reply Hanna perjantai, helmikuu 26, 2016 at 00:04

      Whakarewarewa olisi kiinnostanut meitäkin, lähinnä siksi, että siellä olisi ollut mahdollisuus tutustua myös maorikulttuuriin. Mutta koska vietettiin koko aamupäivä Wai-O-Tapussa, oli maoriesitys jo ohi, kun oltaisiin ehditty tuonne Whakarewarewaan (huh, mikä nimi!), eikä sitten koettu sinne menon olevan enää järkevää. Jännä muuten, että vaikka Polynesian Span vesi olikin puhdasta, niin uikkarit haisivat kylpylävisiitin jälkeen nekin ihan mädiltä kananmunilta. Jännästi tuohonkin hajuun nenä turtui, mutta ensiiilis Rotoruaa haistellessa oli yäk 😀

  • Reply Anna / Muuttolintu torstai, helmikuu 25, 2016 at 02:36

    Ensi vuonna tuonne jee! Jos vaan saadaan rahat kasaan. Tervetuloa Aussilaan 🙂 Samalla tavalla täällä monet Aussilan aboriginaalikulttuurikokemuksista on superkalliita.

    • Reply Hanna perjantai, helmikuu 26, 2016 at 00:07

      Kiitos, ainakin Sydney vaikuttaa todella kivalle paikalle näin ensivilkaisulla 🙂 Miksi noiden muuten pitää olla niin kalliita, voisi ajatella, että hieman halvemmilla hinnoilla saisivat enemmän asiakkaita… Toivottavasti pääsette Rotoruaan, oli kyllä aika mielenkiintoinen paikka!

    Leave a Reply