Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kun lepolomasta palmun alla tulikin painajainen

Viikko palmun alla makoilua ja lekottelua oli meidän suunnitelma Fidzin osalta ja loma sujuikin aika pitkälti niissä merkeissä, ihan viimeisiin päiviin asti. Uutisia seuranneet varmaan ovatkin jo kärryillä siitä, että tänne Fidzille iski lauantain ja sunnuntain välisenä yönä viidennen kategorian pyörremyrsky, eli voimakkain mahdollinen. Winstoniksi nimetty myräkkä oli myös voimakkain Fidzille ja koko eteläisimmälle pallonpuoliskolle iskenyt sykloni ikinä. Meidän rentouttava rantaloma saikin aikamoisen käänteen Winstonin myötä, joten nyt seuraakin hieman erilainen matkakertomus. Mitä tapahtuu, kun voimakas pyörremyrsky iskee lomakohteeseen ja miten siitä selvitään?

WP_20160221_10_04_45_Pro

Tarina alkaa leppoisana rantapäivänä yhdellä Yasawan saariryhmän monista paratiisisaarista, kun aamupäivän riippumatossa kirjaa lukeneet häämatkalaiset katsovat kelloa ja tajuavat, että nythän on jo lunchtime. Sillä hetkellä suurin ongelma on loppuva aurinkorasva, sillä ei haluttaisi millään ostaa saarelta ylihintaista uutta purkkia vain päivän takia. Itse yritän myös urakoida respasta lainaamaani tiiliskiviromaania loppuun ennen seuraavan päivän paluuta takaisin pääsaarelle. Aika absurdi tilanne paratiisissa seuraa, kun hotellin työntekijä ilmoittaa lounaalla lähestyvästä syklonista ja suosittelee kaikkien, joilla on lento pois Fidziltä lähipäivinä, lähtevän jo samana päivänä pois saarelta. Koska meillä olisi enää yksi yö muutenkin jäljellä ja lento aikaisin sunnuntaiaamulla, päätetään me monen muun tavoin lähteä saarelta jo aikaisemmin pois. Respassa käy kuhina, kun porukka yrittää muuttaa matkasuunnitelmiaan ja mekin saadaan soitettua yksi puhelua ja varattua hotelliyö Nadiin, samaan hotelliin, jossa oltaisiin myös lentoa edeltävä yö. Päätetään katsoa lennon tilanne vasta pääsaarelle päästyämme, jossa käytössä olisi ilmainen wifi. Jälkiviisaana on hyvä miettiä, millainen virhe tässä kohtaa tuli tehtyä. Olisi täytynyt ostaa vain heti kokonaan uusi lento seuraavalla päivälle ennen syklonin saapumista, sillä se olisi saattanut tulla halvemmaksi kuin 200 euron puhelinlasku siitä, että soittelee kaikkiin mahdollisiin lentoyhtiöihin ja kuuntelee jonotusmusiikkia 20 minuuttia per puhelu.

Nadiin päästyämme saatiin selville, että kaikki lauantain lennot ovat jo täynnä, eikä auta kuin odotella, miten käy meidän lentomme, jota ei vielä oltu peruttu. Lauantaina selviää, että kaikki sunnuntain lennot on peruttu ja koska meidän lento on matkatoimiston kautta varattu, ei sitä pysty suoraan muuttamaan Fiji Airwaysin kautta, vaan täytyy olla yhteydessä Kilroyhin Suomessa. Mikä onkin hieno juttu, sillä heidän toimisto on seuraavan kerran auki vasta paikallista aikaa maanantai-iltana. Ensimmäisen kerran Fiji Airwaysiltä sanotaan, että voi myös soittaa Cathay Pacificille, koska lentomme on heidän varaustunnuksellaan. Cathay Pacificillä kuitenkin sanotaan, ettei lento ole heidän, vaan täytyy soittaa Fiji Airwaysille, jossa neuvotaan taas soittamaan Cathaylle. Saadaan lopulta paikat varattua keskiviikkoiltana lähtevään koneeseen, mutta itse liput täytyisi vielä varmistaa matkatoimiston kautta. Koska meidän hotelli Nadissa ei ole kovin halpa ja maksetaan jo hotellista Sydneyssä, päätetään siirtyä viimeiseksi kolmeksi yöksi halvempaan hostelliin ja kauppareissun yhteydessä käydään jo varaamassa huone seuraavalle päivälle.

WP_20160221_002

Lauantaina alkaa myös tuuli yltyä ja paikalliset alkavat pikkuhiljaa varautua syklonin tuloon. Ikkunoiden eteen laitetaan levyjä, kaikki irtaimisto kannetaan ulkoa sisälle ja isoimmista palmuista leikataan oksia jo valmiiksi. Meidänkin hotellin ravintolan tarjoilu keskeytyy siksi aikaa, kun kokit virittelevät levyjä terassien lasien eteen, aikamoisen tuulen jo piiskatessa ulkona. Meidän hotellin työntekijät vaikuttavat ihan rauhallisilta ja vakuuttelevat meille turisteille ”don’t worry”. Hieman huolestuneilta alkaa kyllä porukka näyttää, itse toki olin eniten kauhuissaan olevien joukossa. Mies taas oli ihan rauhallinen ja totesi kahdeksan maissa, että nyt täytyisi varmaan yrittää mennä nukkumaan, jos haluaa saada vähän unta ennen kuin myrsky on ihan päällä. Tavarat pakattiin uusiksi sitä mukaa, että elektroniikkalaitteet, passi ja tärkeät paperit olivat kaikki tiiveissä pusseissa suojassa ja valmiina oli sekä laukku mahdollista evakuointia varten että hätälaukku, jossa oli ensiaputarvikkeet, vettä ja muuta tärkeää. Vaelluskengät nostettiin oven viereen siltä varalta, että oikeasti tarvisi lähteä ulos kaiken moskan keskelle tarpomaan.

Tuulen yltyessä kävi kyllä selväksi, että turvallisin paikka on tukevan betonirakenteisen hotellin sisällä, eikä evakkoon tarvisi lähteä. Itse en saanut juurikaan unta, sillä seurasin paikallista uutissivustoa ja syklonin etenemistä paikalliselta sääsivulta (joka lopulta ylikuormittui niin, ettei enää auennut). Hotellista katkesi sähköt heti alkuillasta, mutta onneksi generaattori rupesi heti pyörimään, ja meillä sähköt toimivat täysin normaalisti. Nettikin pelitti aamuyöhön asti, vaikka puhelimesta kenttä katosikin myös alkuillasta. Pahin myrsky ujelsi yhdeksän ja kymmenen välillä, kun sykloni lähestyi Nadia. Joidenkin ennusteiden mukaan myrskyn keskus menisi suoraan Nadin yli, mutta onneksi se kiersi kaupungin jonkin verran pohjoisempaa. Pahin oli kyllä alkuilta, kun myrskytuulet puhalsivat kovempaa kuin ikinä Suomessa on kokenut ja mietti, että miten tämä voi enää tästä mennä pahemmaksi. En ole varmaan ikinä pelännyt yhtä paljon kuin myrskyn lähestyessä, ja kyllä siinä muutaman kerran mietti, että voiko tämä oikeasti tapahtua minulle. Yleensä luonnonkatastrofeista lukiessa ajattelee helpottuneena, että ei tuollaista varmasti ikinä osu omalle kohdalle.

WP_20160221_003

Myrskyn oli ennustettu olevan kohdalla kolmen-kuuden välillä aamuyöstä, mutta se tulikin paljon nopeampaa ja oli jo kahdentoista aikoihin päällä. Muistan maantiedon tunneilla oppineeni, että myrskyn silmässä on aivan tyyntä ja nyt on todistettu, että se todellakin pitää paikkansa. Keskiyön tienoilla tuulet nimittäin selkeästi rauhoittuivat, kun syklonin keskus oli lähimpänä. Siinä kohtaa alkoi pahimmat pelot laantua, jos hotelli kesti vaurioitumattomana siihenastiset tuulet, kestäisi se varmasti vielä syklonin loittoamisesta aiheutuvat samanlaiset puhurit. Loppuyö sujuikin hieman katkonaisesti nukkuen, ja neljän maissa heräsin vielä hieman kovempaan myräkkään, mutta jo aamuun mennessä tuuli oli rauhoittunut normaalin myrskyn tasolle. Ukkoskuurot ja rankkasateet toki jatkuivat vielä seuraavan päivän ja saivat kaikki kadut tulvimaan. Ikkunasta aamulla rannalle katsoessamme näytti siltä, kuin mitään ei edes olisi tapahtunut, ainoastaan pari oksaa oli palmuista katkennut. Kadulla oli myös jonkin verran lehtiä ja oksia puista ja paikoitellen vettä, mutta yllättävän vähän tuhoja oli sykloni jättänyt jälkeensä. Muualla päin Fidziä tilanne on ilmeisesti pahempi, sillä monet paikalliset asuvat aika heppoisissa asumuksissa, jotka eivät ole kestäneet myrskyä yhtä hyvin kuin nämä tukevat hotellit täällä.

Itse myrsky ei siis lopulta ollutkaan niin paha ja kamala kokemus meille kuin olisi voinut kuvitella, vaan nimenomaan myrskyn jälkeinen elämä on paikoitellen ollut hieman haastavaa. Aamulla tuulien rauhoituttua vaihdettiin siis halvempaan majapaikkaan, joka ei ollutkaan selvinnyt ihan yhtä hyvin kuin ensimmäinen hotellimme. Rakennuksen lattia oli veden vallassa monin paikoin ja piha lainehti. Ei kovin järkevää, että koko piha oli laatoitettu, eikä viemäreitä juuri missään. Ei siis mikään ihme, että joka paikka tulvi. Työntekijöitä ei myöskään tilanne tuntunut juuri kiinnostavan, sillä toisin kuin muissa kadun hotelleissa, ei meidän hostellissa tapahtunut juuri mitään myrskyn jälkeistä siivousta. Tässä hostellissa ei myöskään ollut kovin tehokas generaattori, sillä sähköt toimivat vain respassa ja huoneessa (tai vessassa) ei ole ollenkaan valoja. Kamalinta on kuitenkin se, ettei ilmastointi tai tuuletin toimi, sillä päivisin täällä hiki virtaa eikä kuumuutta pääse tällä hetkellä pakoon oikein mihinkään. Eilen meidän hostellin vessoissa oli myös ongelmia, eivätkä ne oikein vetäneet. Ollaankin hiippailtu viereisen hotellin ravintolan vessaan, kun meidän oma ei ole toiminut. Illalla mentiin nukkumaan jo joskus kahdeksan maissa, sillä eipä täällä pimeydessä juuri muuta tekemistä ole ollut. Onneksi on otsalamput mukana, sillä sähköt eivät varmaan kovinkaan nopeasti palaudu myrskyn jäljiltä.

WP_20160222_15_14_29_Pro

Suurin ongelma tällä hetkellä on ruoka. Ostettiin vettä lähimarketista ennen myrskyä, mutta ruuan suhteen siellä ei oikein ollut valikoimaa, pelkkää sipsiä ja keksiä. Fidzin dollareita vaihdettiin varuuksi paljon enemmän kuin ajateltiin tarvitsevamme, mutta nyt ollaan havahduttu, että käteistä ei ehkä olekaan tarpeeksi näin moneksi extrapäiväksi. Luottokortilla maksamisesta menee täällä lisämaksu, joten en uskonut miestä, joka sanoi ennen myrskyä, että pitäisiköhän maksaa joku juttu kortilla. Todellakin olisi kannattanut, sillä sähköjen ollessa poikki eivät pankkiautomaatit tai korttimaksupäätteet tietenkään toimi. Yllättävän nopeasti ne käteiset vain hupenevat, kun ruoka ei ole täällä kovinkaan halpaa. Joidenkin hotellien ravintolat toimivat melko normaalisti, kaikkia ruokalajeja ei toki ole tarjolla. Meidän hostellilla keittiö on ollut koko ajan pimeänä, eikä aamupalaakaan näkynyt aamulla. Onneksi löydettiin paljon hotellien ravintoloita halvempi kiinalainen, jossa ollaan käyty syömässä. Ravintolan pitäisi olla kiinni sunnuntaisin, mutta eilen, myrskyn jälkeisenä päivänä se oli kuitenkin auki. Työntekijät kantoivat viereisestä talosta kattilassa ruokaa ja ravintolan eteen ajetun auton valot toimivat valaisimina muuten pimeässä paikassa. Melkoisen kekseliästä porukkaa. Meidän ruokabudjetti näyttää tällä hetkellä siltä, että saadaan vielä kolme ruokaa kummallekin, jos syödään halvinta kana teryakia tuolla. Täytyy sanoa, ettei ole ikinä elämässä ihan oikeasti tarvinnut laskea sentilleen, mitä voi vielä syödä ennen kuin rahat loppuvat, vaan aina on jostain säästöstä löytynyt ruokarahaa, jos opintotuet ovat tililtä jo kadonneet. Täällä täytyy oikeasti nyt miettiä, että syödäänkö illalla vain yksi annos puoliksi, että saataisiin ruokaa myös muina päivinä. Kamala miettiä, että joillekin ihmisille tämä on jokapäiväistä todellisuutta, itsellä kun kuitenkin on tilillä rahaa, johon pääsee käsiksi taas heti, kun pääsee paikkaan, jossa kortit toimivat.

Pyörremyrskyn jälkeinen elämä on siis aikalailla ollut omien mukavuusrajojen ulkopuolella (jouduin elämäni ensimmäisen kerran pesemään jopa nyrkkipyykkiä!), mutta toisaalta sitä osaa taas arvostaa elämän perusmukavuuksia, kuten sähköjä ja ruokaa. Ja tärkeintä on kuitenkin, että meillä on kaikki hyvin ja selvittiin pyörremyrskystä yhtenä kappaleena. Kaikilla paikallisilla eivät asiat ole Winstonin jälkeen lähelläkään yhtä hyvin kuin meillä, vaan joillain alueilla on tuhoja ollut paljon enemmän. Meidän suurin ongelma on vain, että ollaan jumissa täällä pari päivää, mutta lopulta päästään kuitenkin lentämään täältä pois ja mahdollisesti saadaan joskus rahoja vakuutuksesta takaisin kaikista päällekkäisistä hotellivarauksista. (Onko kellään muuten kokemusta saako puhelinlaskuista korvauksia, jos on joutunut lentojen perässä soittelemaan?) Täytyy siis olla kiitollinen siitä, että kurnivasta mahasta huolimatta meillä on täällä kaikki hyvin. Eipä olisi ennen reissua uskonut, että tällainenkin kokemus osuu kohdalle. Mieluusti olisin kyllä jättänyt tämän kokematta, mutta onneksi tästäkin selvittiin.

WP_20160221_006

Onko kukaan muu joutunut reissatessaan luonnonkatastrofien armoille?

P.S. Täytyy päivittää vielä ruokatilannetta, sillä tekstin kirjoittamisen jälkeen lähdettiin kävellen Nadin keskustaan, josta löytyi supermarketti, halpaa leipää ja Burger King, jossa toimi jo korttimaksupääte! Enää ei tarvi kärsiä edes nälästä, asioilla on tapana järjestyä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Maarit Johanna maanantai, helmikuu 22, 2016 at 11:06

    Järkyttävää, mulla olis varmasti pelottanut ihan saakelisti. Tosin Islannissa jouduttiin kokemaan niitä muutamia hirmumyrskyjä (42m/s) ja tuuli ulvoi kivitalon ikkunoissa. Ei nekään silti mitään sykloneita olleet, ja jotenkin kuitenkin luottaisin islantilaisiin enemmän kuin fidziläisiin. Aika pelottava tilanne, mutta onneksi selvisitte säikähdyksellä. Tuon varmasti muistaa aina.
    Mie soittelin Australian matkalla omasta numerosta kadonneiden laukkujen perään sellaiset 300€ puhelinlaskut, mutta mikään ei korvannut. Yritin saada kahdesta eri vakuutusyhtiöstä, mutta tuollaiset asiat ei kuulemma hoidu. En tosin tiedä miten se on sitten kun yrittää vaihtaa hätätilanteessa lentoja.

    • Reply Hanna keskiviikko, helmikuu 24, 2016 at 00:31

      Kyllä siinä aika kovasti pelottikin, pahin oli se, että tiesi, ettei tilanteesta pääse mitenkään pois. Täytyi vain odotella myrskyn laantumista ja toivoa parasta… Täällä oli tuulennopeus puuskissa korkeimmillaan joku 70 m/s, mutta tässä meidän alueella ei (onneksi) ihan niihin lukemiin päästy. Kyllä nuo Islannin hirmumyrskytkin varmasti hurjia ovat olleet, mutta siellä tosiaan taitavat talot olla hieman tukevampi kuin paikallisten majat täällä. Mutta todellakin kokemus, jota ei äkkiä unohda. Mäkin pahoin pelkään, että vakuutusyhtiöltä ei saada mitään takaisin koko hommasta. Äiti tosin vähän vihjaisi, että operaattorilta voisi jotain armoa saada laskun suhteen, kun kuitenkin oli luonnonkatastrofi kyseessä.

  • Reply säppä maanantai, helmikuu 22, 2016 at 14:06

    Kieltämättä ei mikään mukavin mahdollinen käänne lomalle, mutta onneksi tuostakin selvisitte! Mulle pelkkä ukkonen on välillä aiheuttanu kunnon sydämentykytyksiä, kun ollaan oltu jossain hepposessa bungalowissa ja taivas on hohtanu sinisenä – en osaa kuvitellakaan, miten oisin tuollasessa tilanteessa pysyny kasassa. Aika huonosti varmaan. 😀 Parempaa loman jatkoa teille. 🙂

    • Reply Hanna keskiviikko, helmikuu 24, 2016 at 00:35

      Kiitos! Vaikka täällä tosiaan nyt on tuo syklonikausi, niin ei kyllä käynyt mielessäkään, että pahin pyörremyrsky ikinä osuisi tänne juuri samaan aikaan kuin me. Mutta onneksi kerittiin saarella rentoutua monta päivää ennen tätä, eikä loma ihan loppunut kesken. Ukkosmyrskyt tropiikissa on kyllä pelottavia, oon Singaporessa kokenut ehkä pahimmat ukkoset ikinä ja silloin pelotti. Mutta ne menevät nopeasti ohi, tämä myrsky vain kesti ja kesti, ja tuhojen korjaaminen jälkikäteen tuntuu olevan aika iso homma. Mutta täytyy olla kiitollinen, että me selvittiin säikähdyksellä! 🙂

  • Reply Katja tiistai, helmikuu 23, 2016 at 18:09

    Äääks, katsoin jo instasta sillon aiemmin kuvaa. Ei kyllä vaan voi koskaan tietää mitä sattuu omalle kohalle, mutta onneksi selvisitte! Mää oon muutenki melko heikko jo ukkosellem joten en osaa kuvitellakkaan mille tommonen voi tuntua.
    Parempien säiden loppumatkaa! 😀

    • Reply Hanna keskiviikko, helmikuu 24, 2016 at 00:37

      Niinpä, tajuttoman huonoa tuuria, jos näin epätodennäkoinen juttu osuu omalle kohdalle. Meillä ei onneksi ollut hätää, mutta kyllä siinä pelotti, kun mietti, mitä kaikkea voi tapahtua. Ja seuraavana päivänä saatiinkin sitten kuunnella vielä ukkosmyrskyjä hurrikaanin jäljiltä. Kiitos, Australiassa varmasti aurinko taas paistaa! 🙂

    Leave a Reply