Suomen suurin matkablogiyhteisö

Maailmanympärimatkan toinen kuukausi oli aikamoinen seikkailu

Nyt kun maailmanympärimatkaa on takana jo kaksi kuukautta ja risat, on hyvä hieman kerrata, mitä kaikkea viimeisen kuukauden aikana ollaankaan ehditty nähdä ja kokea. Kahden kuukauden rajapyykki toki rikottiin jo viime viikolla, mutta käytännön syistä ajattelin, että on helpompi käsitellä Uuden-Seelannin reitti kokonaisuudessaan. Ja tänään reissua onkin enää tasan kuukausi jäljellä, melkoisen nopeasti mennyt aika! Toinen reissukuukausi on maiden lukumäärän suhteen ollut hieman hiljaisempi, sillä ollaan liikuttu vain Chilessä ja Uudessa-Seelannissa, mutta erityisesti Uudessa-Seelannissa ollaan ehditty nähdä todella monta paikkaa. Ollaan liikuttu paikasta toiseen melkoisen nopealla vauhdilla, sillä keskimäärin ollaan oltu yhdessä paikassa vain yksi päivä. Meille nopea eteneminen on sopinut, sillä ollaan aikaisemmilla reissuilla jo huomattu, että tylsistytään, jos ollaan samassa paikassa liian kauan. Kolmen viikon aikana kerittiin kiertää Uusi-Seelanti yllättävänkin kattavasti, vaikka aika pikavauhtia mentiinkin. Juttelin Wanakan kirjastossa yhden suomalaisen tytön kanssa, joka oli täällä working holiday -viisumilla ja hän harmitteli, miten tuntuu, ettei yhdeksässäkään kuukaudessa ehdi nähdä kaikkea. Meille kolme viikkoa riitti loppujen lopuksi hyvin, sillä aina jää paikkoja, joita ei kerkeä nähdä, ihan sama kauanko paikassa viettää aikaa. Nyt on kuitenkin sellainen fiilis, että Uuteen-Seelantiin ei ole tarvetta hetkeen lähteä uudestaan. Loppujen lopuksi maa oli ihan kiva ja maisemat hienot, mutta mielestäni Uusi-Seelanti ei ollut mitenkään ylivoimaisesti muita maita upeampi tai mahtavampi. Niinpä ehkä matkustan jatkossa ennemmin paikkoihin, joihin ei tarvi Suomesta käsin lentää yli vuorokautta ja joita varten ei tarvitse säästää kahta vuotta.

Se, että Uusi-Seelanti ei oikein sytyttänyt minua, vaikka kaikkien muiden olen kuullut pelkästään hehkuttavan paikkaa, on varmasti monen asian summa. Etelä-Amerikan jälkeen meno täällä tuntuu hieman tylsälle, campervan-elämä ei pidemmän päälle oikein ole ollut mukavin tapa matkustaa tai sitten ollaan vain sellaisessa vaiheessa reissua, että mikään juttu ei jaksa aiheuttaa valtavan upeita wow-elämyksiä. Tai sitten oma hiukkasen rrranskalainen ärtymykseni englannin kielen joka paikassa dominointia kohtaan on vain saanut aikaan sen, että kaikkea täällä katselee hieman negatiivisella asenteella. Aiemmin pisin viettämäni aika englanninkielisessä maassa on ollut varmaan se neljä päivää Skotlannissa tänä syksynä, ja täytyy kyllä tunnustaa, että ihan yhtä huonosti täällä olen pystynyt paikallisten kanssa kommunikoimaan kuin Skotlannissakin. Mielestäni osaan ihan hyvin englantia, vaikka paljon kielitaito on kyllä ruostunutkin lukioajoista, mutta ilmeisesti oma kielitaitoni toimii vain silloin, kun englantia puhuu toisen ei-natiivin puhujan kanssa. Englantia äidinkielenään puhuvat eivät tahdo ymmärtää omaa ääntämystäni (enkä minä heitä) ja kaikki kohteliaisuusfraasit sun muut ovat itseltä ihan hukassa. (Siis mitä kuuluu vastata kaupan kassalla, kun myyjä kysyy Hi, how are you?, ja tietää, että ei sitä oikeasti kiinnosta mun kuulumiset pätkän vertaa, täällä vain tervehditään niin. Itse yrittää siinä sitten takellella Hi, fine thanks, how are you? niin kuin englannin tunnilla on joskus oppinut, mutta eihän niin pitkällä lauseella nyt vaan voi tervehtiä nopeissa asiakaspalvelutilanteissa.)

1

Palataan nyt kuitenkin vielä Chileen, jonne saavuttiin Argentiinan Barilochesta tammikuun alkupuolella. Ensimmäinen kohteemme oli Puerto Monttin satamakaupunki, joka osoittautui lopulta melko tylsäksi tapaukseksi. Parasta kaupungissa oli ehdottomasti majapaikkamme, ihanan siisti ja kodikas bed & breakfast -paikka, joka oli ihan luksusta kaikkien hostellien jälkeen. Puerto Monttista käsin tehtiin päiväretki läheiseen Puerto Varasin kaupunkiin, joka osoittautui paljon viihtyisämmäksi paikaksi. Olisi kannattanut siis majoittua siellä eikä Puerto Monttissa.

2 3

Puerto Monttissa kierrettiin kaupungin autonvuokraamot läpi ja saatiin lopulta vuokrattua lavamaasturi parin päivän roadtripille. Otettiin suunnaksi Chiloén saari ja vain ajeltiin ympäriinsä. Sekin selvisi, että maasturimme ei ollut neliveto, sillä reissun tähän asti kuumottavin tilanne koettiin, kun juututtiin rannalla hiekkaan. Nähtiin, että monet muutkin olivat ajaneet lähemmäs hiekkadyynejä ja mekin ajateltiin laiskuuksissa ajella sinne, kun ei jaksettu kävellä parkkipaikalta. Aika pitkälle päästiin ennen kuin upottiin hiekkaan ja pois päästiin onneksi, kun eräs paikallinen tuli meidät (ja toiset meidän esimerkkiä seuranneet turistit) hinaamaan maasturillaan. Chiloélta palattiin yhdeksi yöksi takaisin Puerto Monttiin, josta matka jatkui meidän suosikkipaikkaan Chilessä, Pucóniin. Pucónissa melkein valloitettiin Villarrica-tulivuori ja kokeiltiin myös itselle aivan liian extremeä hydrospeed-koskenlaskua.

4 5

Viimeiset päivät Chilessä vietettiin värikkäässä Valparaíson satamakaupungissa, jonka rosoisuudesta tykkäsin hetken harkinnan jälkeen. Käväistiin myös rannalla viereisessä Viña del Marissa, tosin aallot olivat sen verran hurjat, ettei uimaan ollut asiaa. Kastuttiin kyllä ihan täysin, kun rantakatua kävellessämme yksi hieman suurempi aalto roiskahti kadulle asti parin metrin kallioseinästä huolimatta. Ennen lennon lähtöä kerittiin myös kierrellä Chilen pääkaupungissa Santiagossa päivä. Vuorten ympäröimässä laaksossa sijaitseva kaupunki oli näin kesäaikaan kuuma kuin pätsi eikä ympäröiviä vuoria juuri saastepilvien keskeltä erottanut. Etelä-Amerikka hyvästeltiin hieman haikein mielin, lähtötunnelmia Buenos Airesin lentokentältä käsin kirjoitettuna voi lukea tästä postauksesta.

6 P1013642

Ensikosketus Uuteen-Seelantiin saatiin Aucklandissa, jossa pitkän yölennon jälkeen kierreltiin päivä zombeina ja käytiin välillä puiston nurmikolla nukkumassa päikkärit. Auckland vaikutti ihan kivalle kaupungille, mutta olotila ei siinä kohtaa oikein ollut sellainen, että olisi jaksanut kunnolla leikkiä turistia. Campervan-elämä lähti ihan mukavasti käyntiin, sillä Pohjoissaarelta löytyi vielä hyvin ilmaisia leirintäalueita ja suihkuja. Nyt on kuulemma ollut myös ennätyskuuma kesä Uudessa-Seelannissa, joten onneksi ei ole kovin monena yönä tarvinnut palella, vaikka muutama jäätävä yö onkin jo osunut kohdalle Eteläsaarella ja selkeästi alkavat illat olla viileämpiä. Tästä campervan-hommasta täytyy kyllä kirjoittaa ihan oma postaus, esimerkiksi voisin vinkata, että tässäkään asiassa halvalla ei saa hyvää.

P1014106

P1013789

Aucklandin jälkeen suunnattiin kohti Coromandel Peninsulaa, jossa käväistiin sekä Hot Water Beachillä että upealla Cathedral Coven rannalla. Uuden-Seelannin vehreät ja kumpuilevat maisemat tulivat tuolla jo tutuiksi ja vanhoja kartionmuotoisia tulivuoria näkyikin pohjoisessa monessa paikkaa. Lampaita nähtiin myös paljon ja alan kyllä todella uskoa, että niitä on täällä paljon enemmän kuin ihmisiä. Lampaiden lisäksi täällä kasvatetaan niinkin eksoottiisia eläimiä kuin alpakoita ja peuroja, ja ylipäätään Uusi-Seelanti vaikuttaa hyvin maatalousvaltaiselle maalle. Meitä lakeuksien kasvatteja ovat ihmetyttäneet sekä satojen metrien mittaiset kastelulaitteet että täkäläinen tapa kääriä useita, jopa kymmeniä pyöräpaaleja yhdeksi pötköksi.

P1013871

Vietettiin päivä myös Mount Maunganuin rantakaupungissa, jossa kiivettiin ylös vuorelle sekä katseltiin surffaajien menoa aalloilla. Surffaamista olisi periaattessa kiva päästä kokeilemaan, mutta tiedä jo valmiiksi, että olisin aivan umpisurkea siinä. Hurjinta, mitä minä pystyn vedessä tekemään on snorklailu, joten ehkä parempi jättää surffihommat muille. Rotoruassa vietettiin myös päivä ja siellä saatiin ensikosketus Pohjoissaaren tuliperäisestä toiminnasta. Wai-O-Tapun geotermisellä alueella nähtiin pulppuavia mutalähteitä, höyryäviä rikkialtaita, maasta nousevia kaasuja, geysir ja vaikka mitä tuliperäistä toimintaa. Käytiin myös Rotoruan keskustassa Polynesian Spa -kylpylässä, joka oli ihanan rauhallinen paikka ennen kuin kiinalaiset turistit vyöryivät laumoina paikalle (Vinkki kaikille Uuden-Seelannin reissua suunnitteleville: älkää tulko tänne kiinalaisen uudenvuoden aikaan! Kiinalaiset turistit vuokra-autoissa ovat oikeasti liikenneturvallisuusriski, ollaan muutaman auton perässä ajettu ja seurattu menoa, eikä voi muuta sanoa kuin huhhuh. Jarrut lyödään pohjaan usein ilman mitään ennakkovaroitusta ja näkyvää syytä, erityisesti yksikaistaiset sillat tuntuvat olevan vaikea pala monelle kuskille.)

P1013964  P1014152

Päädyttiin skippaamaan jokaisen Taru Sormusten Herrasta -fanin unelmakohde Hobittila ja käytiin sen sijaan Waitomon kiiltomatoluolilla, jotka nekin olivat kyllä järkyttävän ylihintaisia, niin kuin lähes kaikki nähtävyydet täällä tuntuvat olevan. Pysähdyttiin päiväksi Taupossa ja lopulta vietettiin myös toinenkin päivä saman järven rannalla, tosin Turengin pikkukylässä, kun odoteltiin sateen taukoamista seuraavan päivän Tongariro Alpine Crossing -vaellusta varten, mikä muuten oli ihan mahtavimpia juttuja, joita ollaan täällä tehty.

P1014269 P1014307 P1014550

Vaelluspäivän jälkeen ajeltiin täyttä häkää takaisin Rotoruaan, jonne oltiin unohdettu yksi kameroistamme. (Ihmisellä on varmaan liian monta kuvausvälinettä mukana silloin, kun huomaa neljän päivän viiveellä yhden puuttuvan…) Aika kiire tuli ehtiä Wellingtoniin ja lauttaan Eteläsaarelle, varsinkin kun vaellusta oltiin jo jouduttu päivällä lykkäämään. Niinpä meillä ei  ollut Wellingtonissa aikaa kuin pari tuntia ja ehdittiin katsastamaan vain muutama näköalapaikka. Pohjoissaarella hengähdettiin päivä Nelsonissa ennen kuin jatkettiin kohti Abel Tasmanin kansallispuiston kultaisia rantoja.

P1014734

P1014829

Abel Tasmanin jälkeen olikin vuorossa reissun pisin ajopäivä, kun huristeltiin länsirannikkoa pitkin kohti etelää. Pysähdyttiin matkalla Pancake Rocksin kivimuodostelmilla ja yöksi jäätiin lähelle Franz Josefin jäätikköä. Käytiin sekä Franz Josefin että Foxin jäätiköllä, mutta Argentiinassa nähtyyn Perito Morenoon verrattuna nuo olivat aika laimeita.

P1014903

P1015034

Wanaka oli ensimmäisiä paikkoja Uudessa-Seelannissa, jossa harmitti, ettei voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Kirkasvetisen järven rannalla sijaitsevaa kaupunkia ympäröivät kauniit ja karut vuoret ja hieman jäi kaivelemaan, ettei ehditty kiivetä Roy’s Peakin huipulle. Matalammalle Mount Ironille kyllä kiivettiin ja kiipeilylinja jatkui vielä seuraavassa kohteessa Queenstownissa, jossa kavuttiin Queenstown Hillin huipulle. Queenstown adrenaliinielämykset, benji-hypyt sun muut jätettiin rohkeammille, mutta itse kaupunkin vaikutti kivalle ja viihtyisälle. Ajomatkalla poikettiin myös Arrowtownin kultakuumekaupungissa, jossa käytiin meille epätyypilliseen tapaan jopa museossa, ja oli kyllä vierailun arvoinen paikka.

P1015173

P1015504

Yksi Uuden-Seelannin kohokohdista oli myös vuonoristeily Milford Soundin kuvankauniissa maisemissa. Edellisenä iltana satoi kuin saavista kaatamalla ja hieman jännättiin, miten meidän risteilyn käy, mutta onneksi saatiin ihan hieno auringonpaiste meidän reissulle. Tässä kohtaa muutettiin hieman suunnitelmia, eikä jääty Te Anauhin kirjastovisiittiä pidemmäksi aikaa. (Kirjastot ovat täällä ihan must-kohde, ilmainen wifi ja mahdollisuus ladata kaikki elekroniikkahärpäkkeet.) Sen sijaan suunnattiin Southern Scenic Routelle, joka vei meidät ihan Eteläsaaren eteläkärkeen, jossa olikin sitten jo melkoisen kylmä merituuli. Pysähdyttiin Invercargillin kaupungissa ja koukattiin pieni koukku myös Bluffiin, josta näköalapaikalta melkein näki Stewart Islandin.

P1015628

P1015924

Scenic Routen paras osio oli kuitenkin The Catlinsin kansallispuisto, jossa nähtiin paljon merileijonia, pari kivaa majakkaa, vesiputous sekä Cathedral Caven luola, jonne pääsi vain laskuveden aikaa. Kerrankin oltiin oltu perillä ja selvitelty asioita ja oltiin luolalla juuri oikeaan aikaan, eikä kastuttu muuta kuin jaloista. Takaisin tullessa saatiin vain pohtia, meneeköhän reissu meitä vastaan tulleilla turisteilla jo uimisen puolelle, aika nopeasti nimittäin alkoi vesi nousta jo meidän luolalla ollessa. Lisää eläinkohtaamisia koettiin Otago Peninsulan niemellä Dunedin edustalla, jossa nähtiin useiden merileijonien lisäksi myös yksi keltasilmäpingviini. Herättiin vielä seuraavana päivänä aikaisin, jotta päästiin bongaamaan pingviinejä Katiki Pointille ja siellä nähtiin niitä useampikin. Myös Dunedin vaikutti skottivaikutteineen kivalta paikalta, vaikka osuttiinkin sinne samaan aikaan laivallisen risteilyturisteja kanssa, kaupungissa riittikin siis vilinää. Ajomatkalla takaisin kohti pohjoista osuttiin myös Oamaru-nimiseen paikkaan ruokaostoksille ja kassaneidin suosituksesta (saattaa täällä sitten ollakin jokunen ystävällinen ihminen) käytiin myös katsastamassa kaupungin satama-alue, josta olikin tehty viihtyisä vanhan ajan tunnelmaa henkivä kortteli.

P1016057

P1016290

Matkalla kohti Christchurchiä kierrettiin Uuden-Seelannin korkeimman vuoren Aoraki/ Mount Cookin kautta, sillä kaksi teistä lukijoista suositteli paikkaa ja mahtava se olikin. Vietettiin kansallispuistossa yksi yö ja tehtiin pari lyhyttä vaellusta Mount Cookia ihailemaan. Parasta tuolla oli se, että polut kulkivat laaksossa, eli ei tarvinnut juurikaan hikoilla ylämäkiin ja silti näki todella upeat vuorimaisemat. Christchurcissä oltiin lopulta päivää suunniteltua aiemmin ja ehdittiin viettää ensimmäinen päivä pelkästään Banks Peninsulalla ja Akaroan kaupungissa. Tänään sitten kierreltiinkin Christchurchin keskustassa, jossa on edelleen valtavat kunnostustyöt vuoden 2011 maanjäristyksen jäljiltä käynnissä. Kaupungin keskusta olikin yhtä isoa rakennustyömaata ja täynnä tyhjiä tontteja purettujen rakennusten jäljiltä, kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoinen paikka. Käytiin myös Christchurchin maanjäristyksestä kertovassa museossa ja siellä selvisi, että Uudessa-Seelannissa on maanjäristys lähes joka päivä. Suurin osa niistä on kuitenkin pieniä ja huomaamattomia, mutta on tässä viikon sisällä ollut yksi voimakkaampikin järistys, joka pääsi ihan uutisiin asti.

P1016405

P1016506

Aika seikkailuntäyteinen oli siis toinen reissukuukausi, viikon lepoloma Fidzillä osuu todella hyvään saumaan, siitäkin huolimatta, että sääennuste lupailee sinne pelkkää sadetta ja ukkosta. Loppuun vielä kartat meidän reitistä maailmalla, tosin Uuden-Seelannin kohdalla ollaan tehty hieman enemmän koukkauksia kuin kartalla näkyy, eikä ihan jokaista kohdetta pystynyt tuohon merkitsemään. Ajokilometrejä kertyi reipas 5000, eli kaikki ilo vuokra-autosta on todellakin otettu irti.

karttachile

kartta uusi-seelanti north

kartta south island

Juttuja Uudesta-Seelannista sekä Chilestä on vielä tulossa, parhaiten uusimmista päivityksistä pysyy perillä tykkäämällä blogin Facebook-sivusta. Reaaliaikaisemmin reissukuulumisia löytyy Instagramista, josta minut löytää nimimerkillä @hannaranskatar.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, helmikuu 12, 2016 at 10:22

    Miten upean näköisiä paikkoja! <3

    • Reply Hanna lauantai, helmikuu 13, 2016 at 03:25

      Eikö! Kyllä maailmalla vain riittää kauniita paikkoja 🙂

  • Reply Assi lauantai, helmikuu 13, 2016 at 16:45

    Varmasti tuo kieliasia saattoi vaikuttaa kokemukseesi Uudesta-Seelannista, mikä on hiukan harmillista. Toki ihmisten mieltymykset vaihtelevat ja kaikki eivät pidä kaikesta – itse olen NZn suhteen taas varsin mainstream, rakastan maata älyttömästi. Olin siellä aikoinani lukiovaihdossa vuoden ja mielestäni ihmiset olivat ihanan rentoja ja ystävällisiä. Näin luonnon ystävänä maan kauneus teki myös lähtemättömän vaikutuksen. Lähes kaikki mainitsemasi paikat tuli koluttua ja vielä vähän muitakin, mutta silti takaisin on päästävä & lisää koettava! Etenkin patikointi kiinnostaa, samoin Milford Sound ja Stewart Island. 🙂

    • Reply Hanna keskiviikko, helmikuu 17, 2016 at 01:45

      Kiitos kommentista! Mua ei itseä tosiaan hirveästi kiinnosta englanninkieliset maat kulttuurin suhteen ja Uudessa-Seelannissa tuntui, ettei pelkät kauniit maisemat ihan riittäneet, että olisin älyttömästi tykännyt paikasta. Vaikka olihan maan luonto upea, sitä ei voi kieltää! Patikointimahdollisuuksia tuolla tuntui kyllä riittävän joka paikassa, ulkoilmaihmiselle Uudessa-Seelannissa kyllä riittää nähtävää. Milford Sound oli ehdottomasti yksi upeimmista paikoista, jossa käytiin tuolla, sitä voin kyllä suositella 🙂

    Leave a Reply