Suomen suurin matkablogiyhteisö

Onko Etelä-Amerikka turvallinen matkakohde?

Ennen tätä reissua itseä huoletti kaikista eniten Etelä-Amerikan turvallisuustilanne. Voiko koko maanosaan ylipäätään matkustaa ilman, että tavarat ryöstetään heti lentokentältä poistuessa? Ensimmäinen mielikuva Etelä-Amerikasta matkakohteena onkin, että paikka on vaarallinen, täynnä huumekartelleja ja pyssymiehiä. Ja löytyyhän Latinalaisesta Amerikasta suurin osa murhatilastojen kärjessä komeilevista maistakin. Huoli ei siis ole ihan aiheeton, joten siksi ajattelin kirjoitella hieman omia kokemuksia aiheesta kuuden Etelä-Amerikassa vietetyn viikon pohjalta. Me toki reissattiin eniten Chilessä ja Argentiinassa, jotka ovat alueen turvallisimmat matkustusmaat, joten on ehkä hieman virheellistä puhua Etelä-Amerikasta tämän postauksen yhteydessä.

Mikäli Lattarimaiden turvattomuus huolettaa, suosittelen aloittamaan Chilestä, Argentiinasta tai Uruguaysta. Itselle suurin yllätys täällä on nimittäin ollut se, miten turvallisilta kaikki käymämme paikat ovat tuntuneet. Paljon enemmän on kuumottanut liikkua Tampereen keskustorin tietyillä nurkilla ilta-aikaan kuin kertaakaan tämän reissun aikana. Etukäteen mietitytti juurikin liikkuminen paikasta toiseen kaikkien arvotavaroiden kanssa, sillä ryöstöjä täälläpäin toki tapahtuu ja niistä melko paljon varoitellaan ulkoministeriön matkustustiedotteissa. Budjettimatkaajina kuitenkin yritetään aina siirtyä bussiasemilta ja lentokentiltä keskustaan halvimmalla mahdollisella tavalla, mikä harvemmin tarkoittaa taksia. Brasiliaan Foz do Iguaçulle saapuessa mietittiin hetki, että otetaanko taksi vai koitetaanko onneamme paikallisbussin kanssa. Bussilla lopulta mentiin ja samalla linjalla jatkettiin Buenos Airesissa sekä muissa käymissämme paikoissa. Kunhan vaan katsoo tavaroidensa perään, niin ainakin Chilessä tai Argentiinassa julkisten käyttäminen on ihan turvallista. Santiagossa ja Buenos Airesissa käytettiin myös ihan metroa lentokentältä siirtyessä kaikkien tavaroidemme kanssa ja ihan samanlainen varovaisuus riitti kuin Euroopankin suurkaupungeissa.

Vaikka me ei tunnettu oloamme turvattomaksi Etelä-Amerikassa, ei se tietenkään tarkoita sitä, että varovaisuuteen ei olisi syytä. Meillä oli varmasti paljon tuuriakin matkassa, mutta omalla toiminnalla pystyy mielestäni jonkin verran myös edesauttamaan omaa turvallisuuttaan. Maalaisjärki auttaa aika pitkälle, ei ehkä kannata heilutella suuria rahasummia keskellä katua. (Allekirjoittanut tosin tunnustaa laskeneensa rahojaan keskellä katua, joten teen niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen.) Etelä-Amerikka on varmasti vaarallisempi kuin Suomi ja monet muut Euroopan maat, mutta turistina ja turistikohteissa ei mielestäni liikaa kannata pelätä. Hakatuksi ja ryöstetyksi voi kuitenkin tulla ihan koti-Suomessakin. Tässäpä siis vinkkini turvalliseen Etelä-Amerikan matkaan.

Tee taustatutkimus huolella:

Etelä-Amerikkaan matkatessa kannattaa selvitellä turvallisuusasioita etukäteen, jotkut maat ja jotkut alueet ovat turvallisempia kuin toiset. Kuten sanottu, Argentiina, Chile ja Uruguay ovat turvallisimpia, itse en ehkä lähtisi Venezuelaan enkä niihin Brasilian kaupunkeihin, jotka löytyvät korkealta murhatilastoista. Netistä löytyy paljon vinkkejä myös erilaisiin rikollisten käyttämiin kikkoihin, joiden avulla yleensä yritetään anastaa turistien arvotavaroita. Esimerkiksi Buenos Airesissa kannattaa varoa kakkivia lintuja, jotka yhtäkkiä likaavat vaatteet ja joiden mukana tulee myös ”avuliaita” ihmisiä puhdistamaan tahran ja siinä samalla kohteena olleen turistin taskutkin. Kun tietää, mitä varoa, on helpompi sitten toimia oikein, jos joutuu varkaiden tähtäimeen.

Pysy turvallisilla alueilla:

Edelliseen kohtaan liittyen, kannattaa selvittää myös kunkin kaupungin turvalliset ja vaaralliset alueet. Erityisen tärkeää tämä on suurkaupungeissa, ja esimerkiksi Buenos Airesista löysin ihan kartan, johon oli punaisella merkitty vaaralliset alueet ja sinisellä turvalliset. Etelä-Amerikassa varallisuus on jakautunut hyvin epätasaisesti ja tämä näkyy siinä, että jokaisessa kaupungissa on rähjäisempiä alueita ja sitten niitä parempia. Keskustat ovat yleensä parempaa aluetta ja siten turvallisempia, laitakaupungilla taas on vähän epämääräisempiä kortteleita. Turistilla on kuitenkin harvoin mitään asiaa laitakaupungeille, joten huonommat alueet on helppo välttää ihan vahingossa. Esimerkiksi Buenos Airesissa vaarallisiksi luokitelluilla alueilla ei ole turisteille mitään mielenkiintoista nähtävää, joten sinne ei oikeasti ole mitään järkeä mennä.

Älä näytä rikkaalta:

Rähjäinen reppureissaajaolemus toimii loistavasti Etelä-Amerikassa. Merkkilaukut, timanttisormukset ja Rolexit kannattaa jättää suosiolla kotiin, koska ne herättävät vain mahdollisten varkaiden huomion itseesi. Parempi näyttää siltä, että et omista yhtään mitään ryöstettävää, vaikka laukussa kulkisikin mukana elektroniikkaa tietokoneesta kameraan. Lyhyemmälle reissulle en kyllä itse edes ottaisi tietokonetta mukaan, nyt halusin kuitenkin päästä päivittämään blogia myös reissun päältä. Järkkäri kaulassa uskaltaa kyllä liikkua luonnonpuistoissa ja pikkukaupungeissa, mutta mikäli en napsinut kuvia japanilaisten turistien tahtiin, laitoin kameran piiloon laukkuun. Isoissa kaupungeissa kuvia otin vain vanhalla pokkarikamerallani ja järkkäriä en edes kantanut mukana. Älypuhelintakaan ei kannata ihan hirveästi esitellä julkisesti (eikä leuhytellä niitä setelinippuja kadulla), mutta kyllä täällä jo paikallisillakin aika paljon näkee iPhoneja, joten ei sitä heti kädestä revitä, jos kadulla nopeasti kurkkaa siitä karttaa tai ottaa kuvan. (Lumia tosin ei kelpaa kellekään, edes varkaille, joten sen kanssa voi olla ihan huolettomasti.)

Älä kanna koko omaisuuttasi mukana, jos ei ole pakko:

Lentokentältä tai bussiasemalta majapaikkaan siirtyessä kaikki tavarat ovat toki mukana, mutta muuten kannattaa harkita, mitä kaupungilla kantaa mukana. Passia tosin tarvii esimerkiksi kansainvälisiä bussimatkoja varatessa ja Argentiinassa sitä tarvii vähän joka juttua varatessa. Kopiokin käy, pikkukaupungeissa kannoin kyllä monesti passiakin mukana, kun en jaksanut sitä välillä ottaa laukusta pois. Mitä isompi kaupunki, sitä vähemmän kannattaa arvotavaroita olla mukana, esimerkiksi Buenos Airesissa ja Santiagossa jätin passin ja molemmat luottokortit yleensä hotellilla, Patagoniassa toinen luottokortti kulki laukussa mukana, ei kuitenkaan rahojen kanssa samassa paikassa. Kannattaakin hajauttaa omaisuutta eri paikkoihin, itsellä oli kolme eri lompakkoa, joista yksi oli sellainen rahapussukka, jota tarvin maksaessa. Mikäli rahapussi olisi maksaessa lähtenyt jonkun näppäräsormisen matkaan, olisi luottokortti ollut vielä laukun pikkutaskussa turvassa, samoin passi ja muut kortit.

Käytä järkeä, kun liikut kaupungilla:

Etelä-Amerikassa ei välttämättä ole hyvä idea kuljeskella kaupungilla keskellä yötä humalassa, tai edes selvinpäin. Me oltiin enimmäkseen jo kohtuullisen aikaisin hostellilla eikä pyöritty pimeällä kaupungilla. Ei myöskään käyty baareissa bilettämässä, ihan jo koska ei ollut kiinnostustakaan sellaiseen. Päiväsaikaan rikoksia tapahtuu toki myöskin, mutta väittäisin, että pimeällä riski on paljon suurempi. Kaksistaan on myöskin varmasti turvallisempi kulkea, mutta päiväsaikaan ei ole ongelmaa yksinkään liikkuessa. Loppujen lopuksi tavattiin ihan hirveästi muita reissaajia, myös naisia, jotka matkaavat Etelä-Amerikassa yksin. Maalaisjärki auttaa, mutta kyllä Chilessä ja Argentiinassa tohtii ihan samalla tavoin kävellä turistina kaupungilla kuin missä tahansa Euroopassa. Luontokohteet taas olivat mielestäni todella turvallisia, siellä suurin osa ihmisistä on kuitenkin muita turisteja.

Pysy valppaana pankkiautomaatilla:

Käteisautomaatit ainakin Chilessä ja Argentiinassa ovat useimmiten pankkien yhteydessä sisätiloissa, joihin pääsee sisälle joko luottokorttia höyläämällä tai sormenjälkitunnistuksella. Siitä huolimatta käteistä nostaessa kannattaa olla tarkkana ja laittaa rahat kukkaroon talteen jo ennen kuin poistuu automaatin edestä. (Suomessa ainakin itse monesti nappaan setelit kouraan ja jatkan matkaani samalla kun laitan rahoja paikalleen.) Me saatiin myös noottia Chilessä eräältä paikalliselta mieheltä, kun oltiin liian huolimattomia rahannostajia. Itse olin vielä automaatilla, mutta mies lähti jo rinkan kanssa pois ahtaista sisätiloista ja avasi samalla kohteliaasti ulkona vuoroaan odottavalle miehelle oven. Mies sitten ojensi meitä, että Chilessä ei voi koskaan tehdä noin, että avaa tuntemattomalle oven, kun toinen on vielä rahojen kanssa automaatilla. Eli hoida rahat ja kortit piiloon, ennen automaatilta poistumista.

Koska tämä postaus pohjautuu vain omiin kokemuksiini, ei se tietenkään anna kattavaa kuvaa koko Etelä-Amerikan turvallisuustilanteesta. Olisikin kiva kuulla muiden Lattarimaissa reissanneiden kokemuksia aiheesta, koitteko te olonne turvallisiksi Etelä-Amerikassa?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Ira / iratravels torstai, helmikuu 4, 2016 at 05:35

    Itsekin olemme juuri samoja asioita pohtineet, kun lähdimme nyt ensimmäistä kertaa Väli-Amerikkaan. Muutama päivä vasta takana Nicaraguassa joten hirveästi en voi vielä kokemuksistamme kertoa. Luulisin kyllä itsekin pienellä taustatyön tekemisellä ja maalaisjärjen käytöllä selviävän pitkälle. Turhahan sitä on liikaakaan stressata, kun ei kaikkeen voi kuitenkaan koskaan täysin varautua 🙂

    • Reply Hanna perjantai, helmikuu 5, 2016 at 04:22

      Juuri noin, turha pilata lomaa liialla stressaamisella, kun ihan kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua 🙂 Ihan samalla tavalla mielestäni maalaisjärki on hyvä olla mukana aina matkaillessa, jotenkin tuntuu vain, että Lattarimaiden kohdalla paikkojen vaarallisuudesta varoitellaan ihan hirveästi, vaikka monessa muussakin paikassa voi ihan yhtä lailla tulla ryöstetyksi. Ihanaa reissua teille Nicaraguaan!

  • Reply Johanna Hulda - Discovering Sunbeams perjantai, helmikuu 5, 2016 at 17:18

    Moi!
    Etelä-Amerikassa en ole käynyt, mutta murhakaupunkien numero ykkösessä Hondurasin San Pedro Sulassa vaihdoin aikanaan bussia (2012). Onnea oli matkassa eikä mitään käynyt, vaikka uutisista oli kuitenkin tullut juuri sitä ennen katseltua, miten kokonainen bussilastillinen ihmisiä oli jonkun asejengin toimesta siellä ryöstetty. Muuten Väli-Amerikassa tuntui pääkaupunkien (ja SPS:n) ulkopuolella aivan normaalin turvalliselta, ja pienemmissä kaupungeissa tuli käytyä myös yöelämää katsastamassa. Pääkaupungeissa ei hirveästi viitsinyt liikkua ulkona pimeään aikaan, mutta päivisin ei tullut vastaan mitään ongelmia. Erityisesti San Salvador oli kyllä sellainen paikka, että pimeällä en toista kertaa välttämättä sinne kaduille lähtisi jalkaisin ravintolaa etsimään. Nicaraguan pääkaupungissa lähdettiin jopa uusien paikallisten kavereidemme kanssa heidän autollaan baariin, mikä oli ehkä vähän typerää. Onneksi olivat ihan kunnon tyyppejä. Joskus sitä on ollut nuori ja villi, heh. 😀 Mutta yleisesti nuo joidenkin paikkojen hurjat murhalukemat tuskin koskettaa ihan hirveästi normimatkailijaa, sillä aika pieni riski varmaan on joutua vaikka kahden huumejengin yhteenoton väliin, missä niitä ihmisiä siellä kai eniten kuolee.

    • Reply Hanna maanantai, helmikuu 8, 2016 at 01:12

      Moi! Kiva kuulla sun kokemuksia Väli-Amerikasta, siellä varmasti pätee samat jutut kuin Etelä-Amerikassakin. Meitä ei tosiaan bilettäminen kiinnostanut, mutta monissa käymissämme pikkukaupungeissa olisi varmasti voinut ilta-aikaankin liikkua huoletta. Pääkaupungeissa oltiin mekin extravarovaisia, lähinnä taskuvarkaiden pelossa. Totta muuten, että nuo murhatilastot kertovat aika pitkälti juuri jengiväkivallasta, huumekartelleiden toimista ym. ja turisti ei kovin helposti joudu sellaisiin mukaan. Luinkin hiljan listan noista maailman murhapääkaupungeista (ja olin iloinen, että Argentiina tai Chile ei ollut listalla mukana), aika hurjaa, että olet käynyt tuolla San Pedro Sulassa! En tiedä, olisinko itse uskaltanut sinne tuollaisten uutisten jälkeen, siksi varmaa oli hyvä, että me ei ehditty Etelä-Amerikassa juuri seurata tiedotusvälineitä, parempi olla onnellisen tietämätön kaikesta, mitä voi tapahtua 😀

    Leave a Reply