Suomen suurin matkablogiyhteisö

Coromandel Peninsula ja ensitunnelmia Uudesta-Seelannista

Uuteen-Seelantiin saavuttiin paikallista aikaa aamuvarhaisella, kolmentoista tunnin yölennon jäljiltä tajuttoman väsyneinä. Perille päästyään olisi tehnyt mieli vain vaipua unten maille, mutta sen sijaan jouduttiin ensiksi odotella kentällä autonvuokrausfirman aukeamista, jossa saimme kuulla, että saisimme campervanimme käyttöön vasta iltapäivällä. Niinpä suunnitelmat lähimmälle levähdysalueelle parkkeeraamisesta ja päikkäreistä vaihtuikin pikkuautolla Aucklandissa kruisailuun ja nokosiin puiston nurmikolla. Ensimmäinen päivä meni sen verran horteessa, että ei vielä juurikaan kyennyt rekisteröimään ympäröiviä maisemia. Asia, joka ensimmäisenä ihmetytti, oli outo hiljaisuus, jopa kaupungin keskustassa. Kukaan ei tööttäillyt, bussit eivät rymistelleet äänekkäästi pitkin poikin keskustaa ja kaikkialla oli hirveän länsimaista, siististi hoidettuja rakennuksia, ketjuravintoloita ja uusia autoja. Jännä kontrasti Etelä-Amerikalle, josta saavuttiin. Onkin ollut vaikea olla vertaamatta Uutta-Seelantia Chileen ja Argentiinaan, joiden elämänmenoon ehdittiin kuudessa viikossa jo tottua. Näin loma-aikaan tuntuu, että täällä on joka paikassa vain turisteja, eikä paikallisten arkielämää juuri näe. Silmiinpistävää on myös se, miten autioilta kaupungien ja kylien keskustat tuntuvat, etenkin ilta-aikaan. Joka paikka on kiinni, eikä missään näy ihmisiä. Outoa on ollut, miten aikaisin kaikki paikat menevät kiinni, viiden jälkeen on turha yrittää enää nähtävyyksille, turisti-infoon, kirjastoon tai edes yleiseen suihkuun. Etelä-Amerikan värikkääseen ja eläväiseen elämänmenoon verrattuna Uusi-Seelanti tuntuu jopa hieman tylsälle. Mutta ne maisemat, joita niin monet matkabloggaajat ovat jo hehkuttaneet ennen minua, eivät todellakaan tuottaneet pettymystä.

Aucklandista suunnattiin kohti Coromandel Peninsulaa ja matkalla ehdittiin ihastella joka puolella kohoavia vehreitä kukkuloita. Kauniita maisemia näkee täällä ihan koko ajan, ja enää ei jaksa jokaista upeaa näkyä varten edes kaivaa kameraa esiin, koska saisi olla koko ajan napsimassa kuvia. Pohjoissaarella ollaan enimmäkseen edetty päivä per kohde -taktiikalla ja niinpä me ei ehditty Coromandel Peninsulaa tutkailla kovinkaan tarkasti. Must see -paikat kuitenkin käytiin läpi, niistä ensimmäinen oli Hot Water Beach. Kaksi tuntia laskuveden molemmin puolin tuolla rannalla pystyy kaivamaan itselleen oman kuumavesialtaan, koska maan alta pulppuaa kuumaa vettä tuliperäisen toiminnan vuoksi. Pohjoissaari on täynnä ihmeellisiä tuliperäisiä paikkoja, ja kuumia lähteitä löytyy etenkin Rotoruan lähistöltä useita, puhumattakaan kohdista, joissa maasta vain pulppuaa tuliperäisiä kaasuja tai kuumaa höyryä.

Hot Water Beachillä voi vuokrata itselleen lapion rannalla olevasta kahvilasta altaan kaivamista varten. Mekin aiottiin kaivaa itsellemme oma kuoppa, mutta kahvilaa pitänyt nainen ei suositellut lapion vuokraamista sinä päivänä. Kovat aallot nimittäin huuhtoivat suurimman osan kuopista mukanaan ja homma olisi pitänyt aina aloittaa alusta. Kuumaa vettä on vain yhdessä kohtaa rantaa, ja juuri siihen kohtaan aallot paiskautuivatkin aika kovaa. Mekin kastuttiin heti alkuun, kun aalto vyöryi voimalla päälle ja samainen aalto kaatoi myös yhden vanhemman miehen maahan. Niinpä tyydyttiin katselemaan muiden kaivuuhommia ja koitettiin upottaa jalkoja hiekan alle eri kohdissa rantaa, jos sieltä vaikka olisi löytynyt kuumaa vettä.

Rantakävelyn jälkeen jatkettiin matkaa Cathedral Coven rannalle, joka löytyy ihan Hot Water Beachin lähistöltä. Cathedral Covelle täytyy kävellä 45 minuuttia parkkipaikalta ja koska luin tämän lähimmän parkin olevan usein tupaten täynnä, jätettiin auto kauemmas ja hypättiin parkkibussin kyytiin loppumatkaksi viiden dollarin hintaan. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut käydä tsekkaamassa yläparkkikin, koska tuohon aikaan iltapäivästä siellä oli jo tilaa. Lisäksi hoksattiin vasta bussin lähtiessä, että parkkipaikka menisi kiinni jo kuudelta ja meidän täytyisi ehtiä viimeiseen bussiin takaisin kaksikymmentä vaille. Eli meille jäi aikaa vain pari tuntia, ja rannalle täytyi tosiaan vielä kävellä hetken matkaa.

Maisemat matkalla rannalle olivat jo hienot ja itse ranta vasta upea olikin. Ranta on suojassa kallioiden välissä ja vesi on kovertanut toiselle puolelle kallioon aukon, josta pääsee kallion toisella puolella olevalle rannalle. Mikäli aikoo jäädä toisella puolella olevalle rannalle, kannattaa ottaa huomioon, että nousuveden aikana vesi nousee aika korkealle tunneliin. Me oltiin tuolla jo siihen aikaan, että aallot rupesivat tulemaan melko pitkälle, joten kameran kanssa ei tohdittu enää juosta toiselle puolelle.

Cathedral Cove oli varmasti yksi upeimmista rannoista, jonka olen nähnyt. Kesäaikaan tuolla tosiaan on melko ruuhkaista ja mekin osuttiin jo hyvään aikaan, sillä ihmisiä tuli paljon poispäin vastaan. Kannattaa siis olla liikkeellä mieluummin iltapäivällä kuin heti aamusta.

Coromandel Peninsulan upeat maisemat tarjosivat hyvän alun Uuden-Seelannin valloitukselle, kun taas siellä vietetty ensimmäinen freedom camping -yö antoi aika karun kuvan campervan-elämästä. Parkkeerattiin yöksi koko alueen ainoalle ilmaiselle leirintäalueelle, joka oli pieni aidattu hiekkatontti tien vieressä Tairuan lähellä. Alueella oli tilaa ehkä kymmenelle autolle, kun parkkeerasi vieri viereen, mutta aamulla herätessä huomattiin, että monet olivat vain tukkineet sisälle, vaikka paikka olikin jo aika täynnä. Niinpä mekin jouduttiin herättämään kahden auton kuljettajat, jotka olivat jättäneet menopelinsä keskelle aluetta ja tukkineet muiden pääsyn pois alueelta. Ja millainen vessa tuolla olikaan, huussiin ei oltu jaksettu tehdä lattiaa ollenkaan, vaan se kasvoi heinää, ja oven virkaa toimitti epämääräisesti viritetty pressu. Tuon jälkeen kaikki muut ilmaiset leirintäalueet ovat tuntuneet ihan luksukselta, vaikka monesti niissäkään ei ole kuin huussi, mutta sentään sellainen, jossa on lattia ja ovikin paikallaan.

Meidän matka jatkuu jo Eteläsaarelle (laivalla sinne on ilmainen wifi, sekin on luksusta), mutta juttuja Pohjoissaarelta on vielä tulossa, ainakin tuliperäisistä ihmeellisyyksistä Rotoruasta ja Tongariro Alpine Crossingin huikeista maisemista. (Huonoista sääennusteista huolimatta päästiin lopulta tekemään tuo vaellus, ja onneksi päästiin!)

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply