Suomen suurin matkablogiyhteisö

Etelä-Amerikka oli rakkautta ensisilmäyksellä

Tällä hetkellä on hieman sellainen fiilis, että reissu olisi loppumassa ja kotiinpaluu odottaisi. Takana on kuitenkin vasta ensimmäinen etappi, ja millainen etappi se olikaan. Etelä-Amerikka hurmasi minut täysin, niin paljon kaunista luontoa, monipuolisia nähtävyyksiä, rentoa elämänmenoa, ystävällisiä ihmisiä, lattarirytmejä ja mitä vielä. Samalle mantereelle mahtuu jäätiköitä, kuvankauniita vuoristoja, trooppisia sademetsiä, vesiputouksia, suurkaupunkeja, turkooseja järviä, pikkukyliä ja upeita rantoja. Etelä-Amerikassa olen syönyt elämäni parhaat jätskit, herkullisimmat empanadat ja ihan hyvät pihvitkin. Olen nähnyt pingviinejä, merileijonia ja delfiinejä, olen kiivennyt tulivuorelle, olen kokenut elämäni hurjimmat tuulenpuuskat ja olen polttanut ihoni pahemmin kuin koskaan aiemmin.

Etelä-Amerikasta olen kuitenkin nähnyt vain pienen palan ja ehdottomasti haluan palata takaisin tutkimaan manteretta paremmin. Minun makuuni Etelä-Amerikka on ollut tarpeeksi länsimainen, jotta kulttuurishokki ei ole iskenyt vyörymällä päälle, mutta kuitenkin tarpeeksi eksoottinen ollakseen mielenkiintoinen. Chile ja Argentiina pääsevät korkealle lempparimaiden top-listalla, todella upeita maita molemmat! Lähtötunnelmat ovatkin tässä Buenos Airesin lentokentällä hieman haikeat. Toisin kuin ikuiseen lempimaahani Patonkilandiaan, johon olen vaihtovuoden myötä pitänyt yllä sellaista viha-rakkaussuhdetta, jotkut asiat ärsyttävät, jotkut ihastuttavat, kehittyi Chileä ja Argentiinaa kohtaan lähinnä vain rakkaussuhde. Ranskassa jatkuva myöhästely ja asioiden hitaus otti päähän, täällä se tuntuu vain ihanan rennolta ja leppoisalta. Asiat kyllä hoituvat, vaikka minutito venähtäisikin lähemmäs puolta tuntia. Ja silloin tällöin kaikuvat lattarirytmit muistuttavat siitä, että elämä on fiestaa täällä myös zumbatunnin ulkopuolella.

Etelä-Amerikka oli niin mun paikka, me gusta mucho! Nyt on kuitenkin aika sanoa adíos siihen asti, että matkabudjetti taas taipuu tänne reissaamiseen. Onneksi Buenos Airesin lentokentältä löytyi vielä kunnon jätskikoju, jäätelön lisäksi ikävä tulee täydellisen kypsiä avokadoja (miksi ne Suomessa ovat aina ihan ylikypsiä tai sitten täysin raakoja?) ja ihmisiä, jotka kilpaa kehuvat (surkeaa) espanjantaitoani. Saa nähdä, millaisia fiiliksiä Uusi-Seelanti ja Aussit saavat tämän jälkeen aikaan, tästä on vaikea enää pistää paremmaksi. (Vinkkejä Uuteen-Seelantiin saa muuten laittaa tulemaan, mitkä ovat must-see paikat kolmen viikon reissulle?)

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply katareissaa keskiviikko, 20 tammikuun, 2016 at 09:39

    Tää postaus vahvistaa, että Etelä-Amerikkaan on päästävä 😀 Uusi-Seelanti ja Aussit voi lattareiden jälkeen tuntua aika länsimaisilta, mutta molemmissa maissa on kyllä upea luonto. Itse pidin erityisesti Lake Pukakista ja Mount Cookin kansallispuistosta, mutta upeita maisemia ja vierailunarvoisia paikkoja maa täynnä 🙂

    • Reply Hanna lauantai, 23 tammikuun, 2016 at 02:16

      Kiitti vinkeistä! Parin päivän aikana ollaan kyllä ehditty nähdä jo paljon upeaa luontoa, ja sitä varmasti riittää. Jännä muuten, että täällä todellakin tuntee taas olevansa länsimaissa, vaikka ei Etelä-Amerikka mitenkään kehitysmaa ollut sekään 😀

  • Reply Tanja/Levoton Matkailija keskiviikko, 20 tammikuun, 2016 at 14:25

    Uusi-Seelanti ja Australia on molemmat aivan ihania paikkoja! Kuten edellinen kommentoija, tykkäsin myös Mt Cookin kansallispuistosta, se on aivan upea paikka! Jos eläimet kiinnostaa, niin Eteläsaaren Kaikouran pikkukaupungissa pääsee näkemään valaita ja hylkeitä. Stewart Island on myös kiva paikka, mutta voi olla ettei sinne kannata lähteä kolmen viikon matkalla, itsehän olin Uudessa-Seelannissa kaksi kuukautta. Moeraki Boulders Eteläsaarella on jännä paikka. Moeraki Boulders ovat isoja, pyöreitä kiviä Otago Peninsulalla, noin 80km pääss Dunedinin kaupungista. Jos Taru Sormusten Herrasta yhtään kiinnostaa, niin Uudessa-Seelannissa on paljon erilaisia yrityksiä, mitkä järjestävä kierroksia leffojen maisemissa. Hobittila Pohjoissaarella on aivan upea.
    Mulla löytyy blogista jotain juttuja Uudesta-Seelannista jos kiinnostaa lukea 🙂

    • Reply Hanna lauantai, 23 tammikuun, 2016 at 02:18

      Kiitos vinkeistä! Uudessa-Seelannissa on todellakin hirveästi nähtävää, me ei keritä tässä kolmessa viikossa nähdä kuin parhaat palat!

    Leave a Reply