Suomen suurin matkablogiyhteisö

Seitsemän järven roadtrip Argentiinassa

Barilochesta käsin kannattaa ehdottomasti tehdä retki kauniiden maisemien halki kulkevalle Ruta de los Siete Lagosille, Seitsemän järven reitille. Tämä Villa La Angosturasta San Martín de los Andesiin kulkeva sadan kilometrin pätkä kulkee nimensä mukaisesti järvien viertä henkeäsalpaavissa vuoristomaisemissa ja vaikka sen voi ajaa läpi yhdessäkin päivässä, niin kuin me tehtiin, niin retkeen saisi hyvin kulumaan parikin päivää. Meille ei jäänyt aikaa pysähdellä eri järvien rannalla muuta kuin valokuvia ottamaan, vaikka kajakin vuokraaminen ja auringonottokin olisi houkutellut. Reitin voi toki kiertää myös bussikierroksella tai jopa julkisilla, mutta ehdottomasti paras tapa on autonvuokraaminen, vaikka se hieman budjetissa kirpaiseekin. Autoa Barilochesta käsin vuokratessa kannattaa olla ajoissa matkassa ainakin kesäaikaan, sillä me jouduttiin aikamoinen kierros tehdä kaupungin eri firmoissa, ennen kuin löydettiin auto edes ylihuomiselle.

Argentiinassa liikennekulttuuri on Pohjoismaita kuumaverisempi ja toisille autoilijoille tööttäillään milloin mistäkin syystä. Autoilla sujahdellaan myös kaikkiin pieniin rakoihin, joihin Suomessa ei edes haaveilisi yrittävänsä. Yllättävän jouhevasti liikenne tuolla kuitenkin sujui, ja tilaa annettiin aina sen verran, ettei pelti rytissyt. Ja mikäli joku jäi tientukoksi esimerkiksi peruuttelemaan keskelle katua, niin tööttikonsertti alkoi kyllä saman tien. Hauskaa oli myös seurata paikallisten hätävilkkujen käyttöä, sillä ne iskettiin päälle vähän koska vaan. Esimerkiksi autoa kadun varteen parkkeeratessa, tien viereen kuvaustaukoa varten pysähtyessä tai poliisin tarkastuspisteelle ajaessa oli normaalia laittaa hätävilkut päälle. Tai esimerkiksi silloin, jos pysähtyi keskelle risteystä juttelemaan kaverin kanssa. Mekin opittiin aika taitaviksi hätävilkuttajiksi parin päivän aikana, kun katsottiin paikallisista mallia. Loppujen lopuksi argentiinalainen liikennekulttuuri ei rauhallisilla vuoristoteillä hirvittänyt erikoisemmin, vaikka paikalliset ajoivatkin paljon meitä kovempaa. Buenos Airesissa en kyllä lähtisi autolla ajamaan, mutta Barilochessa taajama-alueellakin ajaminen luonnistui hyvin. (Itsehän en siis ajanut, mutta taitava kartturi on jokaisen rallikuskinkin menestyksen salaisuus, eikös?) Väistämissäännöt Argentiinassa menevät muuten niin, että periaatteessa oikealta tulevaa väistetään, mutta käytännössä se menee ensiksi, joka uskaltaa ja jolla on isoin auto. Ja jalankulkijahan väistää aina autoa, vaikka olisi suojatiekin. Argentiinassa suojatie tarkoittaa samaa kuin kotipaikkakunnallani Pohjanmaalla, eli pari valkoista viivaa koristeena kadussa, joilla ei ole mitään merkitystä autoille.

Seitsemän järven reitin varrella on useita eri näköalapaikkoja ja lisäksi voi tehdä lyhyitä pistoja päätieltä joidenkin järvien rannalle. Reitin varrella on myös paljon leirintäalueita, joista kaikki eivät tarjonneet kovin kummoisia palveluita. Yhdellä näin ohjekyltin, jossa neuvottiin ottamaan vessa-asioissa mallia kissoista, eli kaivamaan jätökset maahan ja peittelemään. Ei välttämättä leirintäalue, jonne olisin itse jäänyt yöksi.

Me poikettiin reitiltä heti alkuvaiheessa Villa Trafulia kohti. Sinne ajettiin kilometrikaupalla pölyävää ja könkköistä hiekkatietä ja perillä mietittiin, että tässäkö tämä oli, kun nähtiin pari leirintäaluetta ja ravintolaa. Loppujen lopuksi Villa Trafulista löytyi kuitenkin koko roadtripin paras paikka, nimittäin heti kylän ”keskustan” jälkeen osuttiin vahingossa ihan täydelliselle paratiisirannalle. Muita ihmisiä oli vain muutama, ja hetki saatiin olla ihan kahdestaankin rannalla. Toinen meistä (mysteeriksi jääkööt, että kumpi) käytti tilaisuuden heti hyväksi ja pulahti uimaan, uikkarit nimittäin oltiin unohdettu napata aamulla mukaan lähtiessä. Vesi oli ihan mielettömän kirkasta ja rantakin oli mukava pikkukiviranta, eli ei kannettu autoon kilokaupalla hiekkaa. Tuolla olisi jopa voinut luulla olevansa jossain Aasian paratiisirannalla, niin kaunis tuo järvenranta oli. Harmi, että ei voitu jäädä tuonne koko päiväksi, sillä reitistä oli suurin osa vielä ajamatta.

Muualla rannat olivat hiekkaisempia, joten satuttiin löytämään kyllä ehdottomasti seudun paras ranta uimapaikaksi. Erään leirintäalueen liepeiltä löytyi myös lehmiä. Ne eivät paljoa ympärillä pörräävistä turisteista (tai ihmissyöjäpaarmoista) piitanneet.

Lago Hermosa on reitin varrelta hieman sivussa oleva järvi, mutta ehdottomasti poikkeamisen arvoinen. Tuolla olisi ollut hieman muita järvenrantoja paremmat palvelut, sillä sieltä löytyi kajakinvuokrausta sekä oikein ravintolakin.

San Martín de los Andesin rannalla oli vipinää. Meillä kesti melkoisen kauan päästä sinne, sille pysähdeltiin todella usein ottamaan kuvia ja ihailemaan näköaloja. Takaisin päin lähdettiin vasta kuuden maissa, ja hieman sai tahtia kiristää takaisin tullessa, enää ei pysähdelty kahden kilometrin välein. Kierrettiin takaisin myös hieman parempaa tietä pitkin, Seitsemän järven reitti kun kulkee mutkaista vuoristotietä. Jatkettiin San Martínista Junín de los Andesin pikkukaupunkiin, jonka jälkeen kaarrettiin takaisin Barilocheen joenvartta seurailevaa tietä pitkin. Kolmisen tuntia kesti matka navigaattorin mukaan ilman pysähdyksiä ja kerittiinkin takaisin vasta auringon jo laskiessa. Siksi suosittelenkin varaamaan aikaa Ruta de los Siete Lagosille ehkä kaksi päivää, sillä yhden päivän aikana ajelusta tuli aika kiiruhtamista.

Paluumatkalla maisemat olivat myöskin upeat ja todella erilaiset kirkkaisiin järviin ja vehreisiin vuoriin verrattuna. Nyt palattiin takaisin perusargentiinalaiseen erämaahan, sillä tuolla oli paljon kuivempaa ja karumpaa. Tietä reunustavat kalliot olivat kuitenkin upeita ja nämäkin maisemat olivat näkemisen arvoiset.

Hieman ennen Villa Trafuliin menevää risteystä nähtiin näin upeat kalliomuodostelmat, ja niitä oli tien molemmin puolin, vaikka millä mitalla. Vähän tuli Villin länne leffat ja Preeria mieleen, kun näitä katseli.

Vaikka päivä olikin pitkä, niin ehdittiin nähdä todella paljon. Ihanaa oli myös usean viikon bussimatkustuksen jälkeen vapaus, jonka omalla autolla liikkumine tarjosi. Roadtrippailu on kyllä ehdottomasti paras tapa tutustua Argentiinan järvialueeseen!

Tietoisku: Auton vuokraaminen Barilochessa

Eri firmoja on lukemattomia ja turisti-infossa voi käydä hakemassa pitkän listan niistä. Monien toimisto on pääkadun, Mitren, varrella. Me vuokrattiin auto Correntoso-nimisestä firmasta, jota hostellilta suositeltiin. Heillä oli myös parkkipaikka aivan keskustassa, jonne auton sai jättää yöksi ilmaiseksi. Halvimman hintaluokan pikkuauto maksoi 1230 pesoa/pvä (n.90€) vapailla kilometreillä. Hieman halvemmalla olisi saanut auton, jossa olisi ollut kilometrirajoitus 200 km/pvä, mutta kannattaa huomioida, että jo Ruta de los Siete Lagos Barilochesta käsin tehtynä kerryttää kilometrejä 380. Vajaa 40 litraa bensaa maksoi 440 pesoa (n.30€) ja sillä ajettiin suunnilleen 600 km. Bensa-asemilla pystyy maksamaan yleensä kortilla ja niillä ei tarvi itse tankata, vaan kerrot vaan tankkaajalle, mitä laatua laitetaan ja paljonko. Mikäli aikoo käydä autolla myös rajan toisella puolella Chilessä, kannattaa huomioida, että raja ei ole auki ympäri vuorokauden (ja että Chilen rajalla on aina massiivinen tarkastus elintarvikkeiden takia). Argentiinassa ajaessa poliisien tarkastuspisteitä on myös todella usein, me saatiin tosin ajaa kaikista vain läpi. Armeijan tarkastuspisteellä jouduttiin pysähtymään, ja he kävivät tarkkaan läpi auton ja kuskin paperit sekä tutkivat koko auton läpikotaisin. Meidän autosta ei onneksi löytynyt mun kurkkupastilleja epäilyttävämpää, joten saatiin jatkaa matkaa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply meidänmatkassa maanantai, tammikuu 18, 2016 at 20:07

    Vau, ihan mielettömiä kuvia. Argentiina on kyllä kuvien perusteella todella kaunis maa. Ajokulttuuri on varmasti erilainen kokemus verrattuna sääntö-Suomen liikenteeseen.. 😀 Me vuokrattiin viime vuonna auto Puerto Ricossa Karibialla ja sielläkin oli aluksi hieman paniikissa sen liikenteen kanssa. Milloinkaan ei vilkutettu, töötättiin aina valoissa ja just ohitettiin missä sattuu. Ja tietenkin lienee selvää se ajonopeus, mikä oli ihan liikaa joillekin teille… Noh, kokemuksia nekin on 😀

    • Reply Hanna maanantai, tammikuu 18, 2016 at 20:38

      Kiitos! Argentiina on kaunis, ja monipuolinen maa 🙂 Melko nopeasti tuohon erilaiseen liikennekulttuuriin lopulta tottui, varsinkin kun oltiin jo jalankulkijoina tarkkailtu menoa muutaman viikon. Puerto Ricon meno kuulostaa tosiaan vähän samalle, kuin mitä me koettiin. Ärsyttävintä oli kyllä tuo, että vilkkuja käytettiin miten sattuu, eikä aina oikein tiennyt, mitä edellä oleva autoilija halusi vilkuillaan viestiä. Mutta kokemus tuokin oli, ja lopulta ihan hauskaa oli opetella paikallisten tavoille liikenteessäkin 😀

    Leave a Reply