Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pingviinejä ja rantaelämää Puerto Madrynissa

Meidän matka etenee tällä hetkellä sellaisella tahdilla, että blogi ei meinaa pysyä perässä. Paljon olisi vielä Etelä-Amerikasta postauksia suunnitteilla ja viikon päästä lennetään jo Uuteen-Seelantiin. Palataan nyt vielä paikkaan, jossa vietettiin uutta vuotta ja jonne päädyttiin hieman puolivahingossa. Puerto Madrynin kaupunki koukkasi meidän reitiltä aika paljon, sillä tarkoitus oli mennä El Calafatesta suoraan Barilocheen. Oltiin kuitenkin totaalisen kyllästyneitä Patagonian kylmyyteen, joten rantakohde alkoi tuntua hyvältä ajatukselta. Lisäksi nopea kierros bussiasemalla paljasti, että Puerto Madryniin olisi helpompi päästä kuin suoraan Barilocheen, ja koska bussimatka Barilocheen oli jäätävän pitkä, ajateltiin matkan lyhenevän olennaisesti, jos mennään ensin Puerto Madryniin, joka on paljon lähempänä. Jälkiviisaana todettakoon, että olisi ollut parempi vain istua se pari tuntia kauemmin Barilocheen, sillä Puerto Madryniin matkattiin yön yli yli 24 tuntia, ja sieltä Barilocheen taas yöbussilla 15 tuntia. Eli yhden pitkän yöbussimatkan sijaan jouduttiin nukkumaan kaksi yötä bussissa. Bussimatka Puerto Madryniin olikin melkoinen seikkailu. El Calafatesta lähtiessä bussikuskit pysähtyivät noukkimaan liftareita kyytiin ja kuskasivat heitä pientä maksua vastaan eteenpäin. Rio Gallegosissa odoteltiin muutama tunti jatkoyhteyttä, joka sitten yhtäkkiä tunti ennen Puerto Madrynia heivasi kaikki matkustajat jollekin bussiasemalle odottamaan epätietoisina seuraavaa bussia. Lippuja ostaessa virkailija myös suositteli meille parempaa matkustusluokkaa, koska penkit olisi niin paljon paremmat ja ruoka kuuluisi hintaan. Ruoka oli kyllä niin hirveää, että toista kertaa en sellaisesta rupea maksamaan ja penkitkään eivät menneet yhtään enempää makuuasentoon kuin halvemman luokan penkit.

Puerto Madrynissa vietettiin lopulta neljä yötä, mikä oli ehkä hieman liikaa. Itse kaupungissa ei mitään erikoisempaa nähtävää ollut ja kelitkin viilenivät meidän saapuessa sen verran, että rannalle ei juurikaan tarjennut makoilla. Sen verran kuitenkin tarjettiin, että onnistuin polttamaan mahaani vyön bikinien alapuolelle. Olin juuri rannalla kehunut miehelleni, että onneksi mun ei tarvitse levittää aurinkorasvaa ihan millilleen joka paikkaan, kun en pala niin helposti. Täällä ilmeisesti tarvitsee, sillä aurinko on todella voimakas Patagoniassa. Myös uusi vuosi vietettiin siis Puerto Madrynissa, koska pyhien takia bussit eivät kulkeneet juuri sinä päivänä, kun meidän olisi täytynyt jatkaa matkaa. Rantapiknikki kuitenkin vaihtui kylmyyden takia hostellilla hengailuksi ja vuoden vaihtuessa oltiin tylsästi jo nukkumassa.

Koska takana oli melko rankat pari viikkoa Patagoniassa vaeltamista ja matkustelua, otettiin me rennosti Puerto Madrynissa, eikä juuri jaksettu tehdä turistijuttuja. Yhtenä päivänä käveltiin rannan toiseen päähän niemelle ja ihailtiin samalla purjelautailijoiden menoa. Puerto Madrynissa tuuli niinkuin joka puolella Patagoniaa oli siihen mennessä tuullut, onneksi tällä kertaa jo vähän lämpimämmin kuin ihan etelässä. Loppujen lopuksi viihdyttiin kaupungissa ihan hyvin ja pieni huilaustauko tuli todellakin tarpeeseen. Toisaalta mitään erikoista ei olisi menettänyt, vaikka Puerto Madrynin olisi jättänyt väliinkin. Ja tässä vaiheessa, kun matkaa on enää viikko jäljellä, hieman harmittaa, että näille loppupään kohteille jäi liian vähän aikaa, kun tehtiin ylimääräinen koukkaus tuonne.

Syy, miksi Puerto Madryniin tullaan, ovat eläimet. Läheiseltä Península Valdésin niemimaalta löytyy harvinaisen rikas eläinkunta ja siellä pääsee ihailemaan alpakoiden ja lampaiden lisäksi pingviinejä, merileijonia ja merihylkeitä (elephant seal englanniksi, mikä lie lajin nimi onkaan suomeksi). Heinä-joulukuussa alueella on mahdollista nähdä myös valaita, sillä ne tulevat siihen aikaan hyvin lähelle rantaa. Me tietysti oltiin tuolla aikaan, jolloin valaskausi oli juuri päättynyt, eikä päästy niitä näkemään. Ehdottomasti kannattaa siis ajoittaa visiitti tuonne sellaiseen aikaan, että valaat ovat lähellä rantaa, parhaimpana aikana vuodesta ne voi nähdä jopa rannalta käsin, eikä tarvi osallistua ylihintaiselle veneretkelle niitä nähdäkseen. Península Valdésille täytyy melkein mennä järjestetyllä retkellä, koska julkisilla ei pääse lähellekään paikkoja, joissa voisi nähdä eläimiä. Mietittiin hetken myös autonvuokraamista, mutta hostellilta suosittelivat retkeä, koska oppaat tietäisivät, mistä eläimet löytyvät ja mihin aikaan. Península Valdésin alue on kuitenkin enimmäkseen erämaata, joten maisemien kannalta autonvuokraaminen ei olisi ollut kiinnostavaa.

Retket Valdésille ovat melkoisen ylihinnoiteltuja, ja vaikka tykättiinkin kovasti retkestä, niin sillä hinnalla olisi jo melkein odottanut, että pääsisi näkemään, kun pingviinit tanssivat letkajenkkaa tai hyppivät voltteja. Välillä alueella näkee myös miekkavalaita, koska ne ovat tuolla oppineet tulemaan ihan rantaan asti saalistaessaan hylkeitä. Hostellilla näkemissäni kuvissa näytti siltä, että valaat tulevat rantaan hengailemaan ja tervehtimään ihmisiä, ja vasta retken jälkeen tajusin, että oikeasti ne tulevat rantaan ja hyökkäävät hylkeiden kimppuun. En tiedä, olisinko sittenkään halunnut nähdä sitä, joten voi olla hyvä, että valaat pysyivät piilossa. Villieläinten näkeminen on siis aina tuurista kiinni ja tietenkään retkelle osallistuessa ei voi taata, että näkee kaikki eläimet, jotka haluaa. Plussaa retkessä oli se, että mukana olevalta oppaalta sai paljon tietoa alueesta ja eläimistä, ja vierailusta saikin enemmän irti kuin omatoimisesti olisi saanut. Lisäksi meitä oli vain minibussillinen saman hostellin asukkaita, eli tungoksessa ei tarvinnut näköalapaikoille tukkia. Ensimmäinen pysäkki oli Puerto Pirámidesin pikkukylässä, jossa olisi oikeaan aikaan vuodesta nähnyt myös niitä valaita. Valasretkivene näytti vielä menevän vesille, mutta tuohon aikaan vuodesta valaiden näkemistä ei voida taata, joten retkelle osallistuminen on aika arpapeliä. Meidän oppaat eivät edes ehdottaneet retkelle osallistumista, eikä aikaakaan Puerto Pirámisesissä ollut tarpeeksi retkeä varten. Ilmeisesti he siis tiesivät, että homma olisi ollut pelkkää rahantuhlausta, sillä veneajelu olisi maksanut 890 pesoa (n. 64€). Aikamoiset systeemit oli veneen vesille saattamiseksi, sillä vene ajettiin tuollaisella ihme koneella niin syvälle, että se pääsi omin avuin liikkeelle, mitään laitureita ei tuolla rannalla ollut.

Matka jatkui pingviinejä ihastelmaan, aika söpöjä kavereita. Enimmäkseen ne vain pönöttivät rantakallioilla ja jotkut vaappuivat hitaasti eteenpäin. Ei ehkä mitään maailman mielenkiintoisempia eläimiä seurattavaksi. Jännä oli, miten lähelle ihmisiä ne uskalsivat tulla, vaikka tuossa oli  toki aita välissä. Osalla oli kuitenkin poikasiakin ihan näköalapaikan vieressä.

  

Merileijonia ja -hylkeitä ei päästy yhtä lähelle kuin pingviinejä, vaan niitä ihailtiin ylempää näköalatasanteelta käsin. Suurimman osan aikaa ne vain pötköttivät rannalla, mutta merileijonilla oli hieman actioniakin meneillään, sillä yksi oli juuri synnyttänyt poikasen. Lokit kärkkyivät vastasyntyneen vieressä jälkeisiä ja merileijonauros yritti niitä pelotella tiehensä. Merileijonat olivat muutenkin upeimmat eläimet, jotka kierroksella nähtiin. Hylkeitä oli rannalla vain naaraita ja nuoria uroksia, jättikokoisia kyömynenäisiä vanhempia uroksia ei näkynyt.

 

Bussimatkalla opas maistatti meillä kaikilla matea, argentiinalaisten lempijuomaa. Paikalliset kulkevat joka paikkaan matejutut mukanaan ja tätä kitkerää teetä hörpitään kymmenen kertaa päivässä. Ihan sama, onko heiluvassa bussissa tai ruuhkaisella kadulla, mutta aina on hyvä hetki kaivaa matemuki, teeyrttipussi ja termari esiin ja ruveta hörppimään matea. Omaan makuuni juoma oli aika kitkerää, toisaalta en muutenkaan ole suuri teen ystävä. Mies kuitenkin osti tuliaisiksi matemukin, pillit ja paketin matea, joten kuulemma reissun jälkeen meillä pidetään matekutsut. Tervetuloa sitten vaan kaikki kaverit, meillä on tätä ihanaa juomaa mukana nyt ainakin kilon verran, että varmasti riittää kaikille! (Tai voi myös pitää peukkuja pystyssä, että kyseinen paketti takavarikoidaan meiltä Australian tullissa :D)

Puerto Madryn ei ollut hullumpi paikka, vaikka valaat jäivätkin näkemättä. Hyvää paikassa oli se, että näkee paljon eri eläimiä kerralla, vaikka varmasti kyseisiä eläimiä pääsee täällä näkemään halvemmallakin tai ilmaiseksi. Esimerkiksi Chilessä Chiloén saarella on pingviiniyhdyskunta, jonka pääsee näkemään paljon halvemmalla. Mutta mikäli haluaa nähdä kaikki eläimet kerralla, on retki Península Valdésille hyvä vaihtoehto. Me ei aiota toista kertaa kuitenkaan enää maksaa kyseisten eläinten näkemisestä, kun niistä on kerran jo maksettu itsemme kipeiksi, joten jätettiin Chiloén pingviinit välistä.

Tietoisku Puerto Madryn:

Retki Península Valdésille maksoi 800 pesoa, eli vajaa 60€. Lisäksi täytyi maksaa sisäänpääsy luonnonpuistoon, 260 pesoa. Me varattiin retki suoraan hostellilta, mikä oli kätevä, koska meitä tultiin aamulla hakemaan oven edestä. Meidän hostellia La Toscaa suosittelen majapaikaksi, koska sieltä sai hyvin tietoa alueen nähtävyyksistä, aamupalalla tarjoiltiin itse tehtyjä kakkuja ja paikka oli muutenkin siisti. Me yövyttiin kahden hengen minihuoneessa jaetulla kylppärillä ja maksettiin n. 18€/yö/hlö.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Annika - home & away torstai, tammikuu 14, 2016 at 19:02

    Jos Australian tulli pöllii yerbat mateta varten, niin ei hätää – Suomesta saa nykyään ostettua lisää monesta paikasta 🙂

    • Reply Hanna torstai, tammikuu 14, 2016 at 20:07

      Oikeesti!? En muista nähneeni missään matea Suomessa, mutta ehkä en ole kiinnittänyt asiaan huomiota. Hyvä homma, voidaan ruveta intohimoisiksi matenjuojiksi sitten, kun löytyy kupit ja kaikki 😀

  • Reply Jenni / Globe Called Home lauantai, tammikuu 16, 2016 at 20:01

    Hassua, että samassa paikkaa voi sekä ottaa aurinkoa bikineissä että bongata pingviinejä. Upeita eläinkuvia! Tuolla itse olisin varmaan kokeillut purjelautailua, jos kerran lämpötilat ja tuuliolosuhteet olivat sopivat.

    • Reply Hanna sunnuntai, tammikuu 17, 2016 at 00:00

      Nuo pingviinit eivät kuulemma ikinä näe lunta, eli kovin arktisia otuksia ne eivät enää olleet 😀 Sen verran viileä paikka tuo kuitenkin oli, että hiki ei rannalla virrannut. Purjelautailu olisi varmasti ollut siistiä, itse olen niin huono vesiurheilija, että jätin suosiolla välistä 😀

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle perjantai, helmikuu 12, 2016 at 10:52

    Täällä innoissani selailen sun Etelä-Amerikka postauksia. Ollaan nimittäin viikon päästä risteilijällä Puerto Madrynissa ja halutaan käydä Valdesin Peninsulalla.

    • Reply Hanna lauantai, helmikuu 13, 2016 at 03:27

      Kiva kuulla! Mukavaa reissua teille 🙂 Puerto Madrynin kaupungissa ei tosiaan sinällään ollut kummempaa nähtävää, joten kannattaa kyllä käydä Peninsula Valdesilla. Harmi, että ei taida teillekään osua valaskausi mutta varmasti näette silti paljon muita eläimiä!

    Leave a Reply