Suomen suurin matkablogiyhteisö

Reissuvuosi 2015 = Kuukausi maailmanympärimatkaa takana

Vuosi 2015 kokonaisuudessaan ei ollut minulle mikään reissuvuosi, vaan vuoden reissut keskittyivät aika lailla joulukuuhun, jolloin startattiin häämatka maailman ympäri. Niinpä tammikuun Instagram Travel Thursdayn teema, katsaus matkavuoteen 2015, toimiikin omalla kohdalla enemmän katsauksena maailmanympärimatkan ensimmäiseen kuukauteen, jota on tullut ahkerasti taltioitua Instagramiin. Aika paljon ollaankin ehditty kuukauden aikana nähdä ja kokea! Ensimmäiset pari viikkoa jaksettiin liikkua aika reippaalla tahdilla, ja vaihdettiin parhaimmillaan kaupunkiakin parin päivän välein. Nyt on tahti kuitenkin hieman hidastunut ja ollaan viihdytty pidempiä aikoja yhdessä paikassa ja vietetty välissä myös päiviä, jolloin ei olla jaksettu pyöriä kaupungilla turisteina. Aluksi ajattelin, että viisi viikkoa Ushuaia-Santiago -välin siirtymiseen on ruhtinaallisesti aikaa, mutta nyt on huomannut käytännössä, miten paljon täällä kuluu aikaa paikasta toiseen matkaamiseen. Välillä on täytynyt ihan laskeskella, että koska täytyy jatkaa matkaa, että ehtii varmasti lennolle Santiagoon. Etelä-Amerikka on todellakin ollut huikea paikka, täällä voisi helposti viettää kuukausikaupalla reissaten ympäriinsä ja aina löytyisi jotain uutta nähtävää. Mitä kaikkea me ollaan sitten ehditty kuukaudessa nähdä?

Reissu alkoi minilomalla Helsingissä, kun itsenäisyyspäivän aattoa juhlittiin Kaija Koon superkonsertissa ja nähtiin samalla muutamia kavereita. Itsenäisyyspäivänä suunnattiin lentokentälle ja koettiin heti alkuun reissun pisin lentorupeama Helsinki-Bryssel-Lissabon-Rio de Janeiro-Foz do Iguaçu. Mun rinkka jäi matkalle ja Riossa lennolle ehtiminen oli aika tiukilla, mutta Brasilian lattaritunnelma valloitti. Iguazún putoukset olivat aika huikea aloitus tälle reissulle.

Ensimmäisen kuukauden aikana eniten ollaan vietetty aikaa Argentiinan puolella, ja Iguazúlta lennettiin Buenos Airesiin viideksi päiväksi. Ehdittiin käväistä Uruguayn puolella Colonia del Sacramentossa, syötiin litrakaupalla jäätelöä ja vaihtaa dollareita pimeillä markkinoilla. Käväistiin bussilla San Antonio de Arecon pikkukaupungissa, mutta ei nähty yhtäkään karjapaimenta eli gauchoa (täällä Patagoniassa niitä sitten onkin näkynyt).

Buenos Airesin vilinästä lennettiin maailman eteläisimpään kaupunkiin Ushuaiaan, josta aloitettiin Etelä-Amerikan matkan seikkailuosuus ilman suuria suunnitelmia. Ushuaia oli upea paikka, kiivettiin siellä vuorille ja vaellettiin Tierra del Fuegon kansallispuistossa. Poltettiin myös naamamme auringossa ja siitä lähtien ollaan muistettu lisätä aurinkorasvaa, vaikka olisikin kylmää ja pilvistä.

Ensimmäinen reissun monesta bussimatkasta oli 12 tunnin köröttely kuoppaisilla hiekkateillä Ushuaista Punta Arenasiin Chileen. Punta Arenas oli kaupunkina tylsä ja sinne saapuessa tapeltiin paikallisten pankkiautomaattien kanssa. (Täällä saa välillä juosta kaikki kaupungin pankit läpi, ennen kuin löytyy automaatti, jossa ylipäätään on rahaa ja joka suostuu yhteistyöhön ulkomaalaisten korttien kanssa. Huvittavinta on se, että automaatti, josta olet edellisenä päivänä nostanut rahaa ilman ongelmia, sanoo seuraavana päivänä, että tätä korttia ei voi käyttää tässä automaatissa. Eli ilmeisesti paljon on kiinni myös siitä, ovatko automaatit heränneet aamulla oikealla vai väärällä jalalla…). Chilessä matka jatkui Puerto Natalesiin, josta käsin tehtiin parin päivän mittainen telttaretki Torres del Painen kansallispuiston armottomiin sääolosuhteisiin. Aika kultaa muistot, ja nyt kansallispuisto alkaa tuntua jo ihan kivalle paikalle, vaikka reissun aikana poistuttiin niin kauas omalta mukavuusalueelta, että julistin paikan maailman kamalimmaksi vaelluskohteeksi.

Puerto Natalesiin palattiin sopivasti jouluaattoiltapäivänä ja vietettiin joulua chileläisen jouluillallisen äärellä hostellin muiden asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa. Seurueeseen kuului ranskalainen ydinvoimalainsinööri, elokuva-alalla työskentelevä Leonardo di Caprion ja Brad Pittin risteytys, englantilainen pariskunta ja hollantilaiset, joiden telttapaikka oltiin vallattu edellisenä päivänä kansallispuistossa. Chileläisessä joulupöydässä syötiin karitsaa ja kanaa, nirsolla oli siis taas vaikeaa. Onneksi en kuitenkaan sanonut olevani kasvissyöjä, koska vegeannos sisälsi tonnikalaa. Joulufiilistä ei maailman toisella puolella ollut samalla tavoin kuin Suomessa, mutta ainakin oli hauskaa!

Patagonian kylmyys ja tuulisuus alkoi tuossa kohtaa jo hieman ärsyttää ja Argentiinan puolella El Calafatessa satoi yhtenä yönä ihan luntakin. Tässä kohtaa itselle iski kunnon reissuväsymys ja tehtiinkin hieman muutoksia suunnitelmiin. Upea Perito Morenon jäätikkö käytiin kuitenkin vielä katsomassa, mutta päätettiin jättää El Chalténin kaupunki väliin, sillä se olisi tarjonnut vain lisää kylmyyttä, jäätiköitä ja vaelluksia vuorilla.

Tehtiinkin koukkaus Atlantin rannikolle Puerto Madryniin, jossa tarkeni jo shortseilla. Bussimatka sinne kesti reilun vuorokauden ja oli aikamoinen tuskien taival. Ärsyttävintä oli se, että Puerto Madrynia edeltävässä kaupungissa kaikkien piti vaihtaa bussia, ja siinä odoteltiin ruuhkaisella bussiasemalla epätietoisena useampi tunti, ennen kuin seuraava bussi vihdoin saapui. Puerto Madrynissa otettiin rennosti, eikä tehty mitään erikoista. Käytiin kuitenkin ylihintaisella retkellä Peninsula Valdésilla katsomassa pingviinejä ja merileijonia, valaita tai miekkavalaita ei kuitenkaan nähty. Muutaman päivän rentoutuminen tuli kyllä tarpeeseen ja vietettiin lopulta myös uusi vuosi Puerto Madrynissä.

Viimeinen kohde Argentiinassa oli Bariloche, kaupunki, joka myös Argentiinan suklaapääkaupunkina tunnetaan. Tuo Argentiinan järvialue olikin ehkä yksi kauneimmista paikoista, mitä ollaan nähty ja tykkäsin kyllä myös Barilochen lukemattomista suklaaputiikeista. Vuokrattiin kahdeksi päiväksi auto ja ajeltiin Nahuel Huapin kansallispuiston Circuito Chico -reitti sekä legendaarinen seitsemän järven reitti, Ruta de los Siete Lagos. Omalla autolla ajaessa parasta oli vapaus siitä, että sai mennä ja tulla kuinka halusi, ja myös poiketa reitiltä niin halutessaan. Me löydettiin täydellisen hiljainen paratiisiranta Villa Trafulista ja luulen, että bussilla matkatessa se olisi jäänyt kokematta.

Vähän jopa haikein mielin hyvästelin Argentiinan, sillä vaikka aluksi maa ei sytyttänytkään, niin kuukauden aikana opin tykkäämään paikasta. Argentiina on täydellinen matkakohde herkuttelijoille, asia, jonka tajusin vasta kun olin etsinyt jouluherkkuja Chilen supermarkettien kolmen suklaalevyn valikoimista. Argentiina muistuttaa jollain tavoin hieman Ranskaa, asiat toimivat vähän niin ja näin, mutta kuitenkin toimivat. Kaikki matkan aikana tapaamamme ihmiset ovat sanoneet, että tykkäävät Chilestä paljon enemmän kuin Argentiinasta, mutta ainakin vielä toistaiseksi oma mielipiteeni on päinvastainen. Argentiinassa on paljon siistejä ja viihtyisiä kaupunkeja, kun taas Chilessä kaikki paikat ovat vähän rähjäisen näköisiä. Saa nähdä, muuttuuko mielipide vielä seuraavan kahden viikon aikana, jotka Chilessä vietetään. Argentiinalla on kuitenkin yksi ässä hihassaan, nimittäin jäätelö. Olen aina sanonut, että voisin muuttaa Italiaan ihan vaan, koska niiden jätski on niin hyvää, ja todellakin voisin tehdä saman Argentiinan kohdalla. Jos mahdollista, niin jäätelö on siellä parempaa kuin Italiassa. Argentiinalainen pizza taas vaatii vähän totuttelua, ensimmäisen kerran sitä maistaessani luulin syöväni pakastepizzaa. Täällä pizzat ovat ensinnäkin järkyttävän isoja, pohja on paksu kuin mikä ja juustoa on ripoteltu päälle reilulla kädellä. Oikeastaan tuntuu, että koko pizza on pelkkää pohjaa ja juustoa.

Millaiset fiilikset kuukauden reissun jälkeen sitten ovat? Vähän vuoristorataa on menty, sillä koko yön bussissa matkatessa eivät tunnelmat yleensä ole kovin juhlavat olleet uuteen kaupunkiin saapuessa. Rankinta onkin ehkä ollut se, että ollaan aika reippaalla tahdilla liikuttu paikasta toiseen ja aina uuteen kaupunkiin saapuessa täytyy tehdä suunnitelmat jatkosta. Mitä missäkin kaupungissa tehdään, mihin seuraavaksi, kuinka kauan ollaan missäkin paikassa, missä yövytään, saako bussiin vielä lippuja? Paljon aikaa menee siis suunnitteluun ja asioiden selvittelyyn, ja ihan vaan siihen, että käydään kaupassa ja mietitään, mitä kokataan. (Onko kellään muuten jakaa mitään hyviä reissuruokareseptejä, jotain missä ei ole pastaa tai tomaattikastiketta?) Paremmalla suunnittelulla olisi säästänyt omia hermojaan ja aikaa, mutta toisaalta ihan hyvin tämä näinkin on mennyt. Majapaikkaa valitessa on välillä täytynyt tyytyä siihen, mitä on jäljellä kaksi päivää ennen varatessa, samoin bussiaikataulujen mukaan on täytynyt välillä muuttaa suunnitelmia. Ollaankin saatu aika ajoin muistutella toisillemme ensimmäisen hostellin työntekijöiden paidassa lukenutta lausetta ”Smile, you are travelling!” Täytyisi muistaa, että vaikka reissaaminen on välillä hermoja raastavaa ja kotona olisi kaikki asiat helpommin, niin silti on aika mahtavaa, että ollaan pystytty tämä reissu tekemään ja ollaan jo nähty ja koettu vaikka mitä!

Monia pieniä asioita on myös oppinut arvostamaan reissatessa. Ollaan nyt Puerto Monttissa Chilessä ja meillä on huone, jossa tilaa per henki on enemmän kuin kaksi neliötä. Meillä on huoneessa jopa paikkoja, joihin voi laskea esineitä ja levittää tavaroita, mitä luksusta! Ollaan aika paljon yövytty hostelleissa ja usein vielä dormissa, joten omaa rauhaa osaa myös arvostaa ihan erilailla. Kahden hengen huoneessa saa valot sytyttää silloin, kun tarvii ja kaivaa rapisevia muovipusseja rinkasta vaikka keskellä yötä, eikä tarvi miettiä nukkuvia huonekavereita. Ja onhan sekin jo luksusta, että voi istua sängyllä ilman, että kolauttaa päänsä kerrossängyn yläpetiin. Suurimman osan aikaa ollaankin nukuttu romanttisesti kerrossängyissä, voi olla, että meidän reissu ei ihan vastaa yleistä käsitystä häämatkasta 😀 Toisaalta hostellit ovat mukavia majapaikkoja, sillä ainakin täällä niissä on poikkeuksetta hyvin varustellut ja siistit keittiöt, ja ollaankin lähinnä kokattu ruuat itse. (Eipähän muuten ole juurikaan tarvinnut vatsavaivoista kärsiä, kun itse tekee omat ruokansa.) Hostelleissa on myös usein viihtyisät oleskelutilat, joten vaikka huoneet olisivatkin simppelit, niin yleisissä tiloissa on silti kiva hengailla. Tosin täällä Etelä-Amerikassa, erityisesti Patagoniassa, jokainen hostelli on täynnä israelilaisia nuoria. En ole ikinä tavannut yhtäkään israelilaista turistia missään ja täällä heitä on laumoittain, kuulemma armeijan jälkeen on suosittua lähteä reissaamaan Etelä-Amerikkaan. Yritä siinä sitten kokata, kun iltaisin porukka valtaa keittiön jokaisen tason ja valmistaa tuntitolkulla ruokaa kaksikymmentähenkisen suurperheen tarpeisiin…

Aikamoinen reissukuukausi siis takana, ja kaksi vielä edessä! Täällä taitaa olla taas yksi Lattareihin rakastunut bloggaaja lisää, ja olenkin jo ruvennut pohtimaan uusia reissusuunnitelmia tänne päin. Tosin matkaseura on hakusessa, sillä mies ei kuulemma enää matkusta tämän reissun jälkeen, paitsi urheilutapahtumiin 😀

Onko teillä lukijoilla jotain postaustoiveita Etelä-Amerikkaan tai maailmanympärimatkaan liittyen? Suunnitelmissa olisi ainakin kirjoittaa Etelä-Amerikan turvallisuudesta matkakohteesta sekä bussimatkustamisesta täällä päin. Reissun jälkeen ajettelin tehdä myös budjetti- ja pakkauspostaukset maailmaympärimatkalta, mutta olisiko muuta, josta teitä kiinnostaisi lukea?

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Meidän matkaa maailman ympäri voi seurata Instagramissa @hannaranskatar.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Susanna torstai, tammikuu 7, 2016 at 18:16

    Moi Hanna!
    Mielenkiintoista lukea teidän reissusta! 🙂 Upeita kuvia, ja monet paikat on olleet varmaan vielä upeampia kuin miltä ne kuvissa näyttää. Musta ois kiinnostavaa lukea viimeistään reissun loputtua, että millaisia odotuksia teillä oli reissun suhteen ja mitkä lopulta on täyttyneet ja mitkä ei. Sekä toisaalta millaisia yllätyksiä – myönteisiä ja kielteisä – on tullut vastaan. Ja toki kotiinpaluun jälkeen joku reissun ”top10 reissun parhaat hetket” (ja vaikka myös top10 hirveimmät hetket) tms oisi varmasti kiva lukea. 🙂 Terveisiä täältä -30 asteesta! -Susanna

    • Reply Hanna perjantai, tammikuu 8, 2016 at 03:04

      Moikka! Mukava, että oot mukana seuraamassa meidän matkaa 🙂 Olipa muuten hyviä ideoita, täytyy laittaa näitä toteutukseen reissun loputtua, kun pystyy paremmin katsomaan matkaa kokonaisuutena! Top10 hirveimmät hetket täytyy ainakin ehdottomasti listata, ettei koko matka oo vaan pelkkää hehkutusta, kun on tähän niitä ei-niin-mukaviakin hetkiä mahtunut. Koittakaa tarjeta siellä pakkasissa 🙂

  • Reply Markus | Metallia Matkassa torstai, tammikuu 7, 2016 at 20:03

    Mielenkiintoisia kuvia ja tarinoita! En ole koskaan sen kummemmin syttynyt tuosta maanosasta, mutta nyt on alkanut kiinnostelemaan pikkuhiljaa. Mitä paikkaa suosittelisit ”helppona” kohteena aloittelijalle? Lähinnä luotettavien ihmisten, mielenkiintoisten nähtävyyksien ja hyvän yleisfiiliksen pohjalta? 🙂

    • Reply Hanna perjantai, tammikuu 8, 2016 at 03:13

      Etelä-Amerikalle kannatta kyllä antaa mahdollisuus, huikeinta täällä on maanosan monipuolisuus, kaikkea löytyy jäätiköistä aavikoihin ja sademetsiin. Me valittiin Chile ja Argentiina kohteiksi juuri siksi, että ne ovat kuitenkin Etelä-Amerikan turvallisimmat ja helpoimmat maat matkustaa. Varsinkin Argentiina on todella länsimainen paikka ja monella tapaa esimerkiksi Aasiaa helpompi matkakohde. Chile kuulemma on himpun verran vielä turvallisempi, mutta itse en ole kokenut mitään eroa maiden välillä. Patagonia on ainakin monipuolinen paikka, jos luontokohteet kiinnostavat ja siellä on niin paljon turisteja, että liikkuminen ym. on suhteellisen vaivatonta. Ensikertalaiselle myös Uruguay, Iguazú ja Buenos Aires voisi olla hyvä yhdistelmä tai vaihtoehtoisesti Santiago ja siitä joko Pohjois- tai Etelä-Chileen.

  • Reply Jenna / Journey Diary torstai, tammikuu 7, 2016 at 20:21

    Mieletön aloitus teidän maailmanvalloitukselle! Varmasti huippu reissu vielä edessä 🙂

    • Reply Hanna perjantai, tammikuu 8, 2016 at 03:14

      Äläpä, ihan huikeeta olla täällä, kun on niin kauan ehtinyt reissusta haaveilla 🙂

  • Reply katareissaa torstai, tammikuu 7, 2016 at 21:07

    Oon jo pidemmän aikaa haaveillut Etelä-Amerikan reissusta, joten näitä postauksia on tosi mielenkiintoista lukea. Oikeastaan kaikki aiheeseen liittyvät jutut kiinnostavat. Hyvää reissun jatkoa! 🙂

    • Reply Hanna perjantai, tammikuu 8, 2016 at 03:15

      Kiitos ja kiva kuulla, että jutut Etelä-Amerikasta kiinnostavat 🙂 Kannattaa ehdottomasti reissata tänne, ihan huikean monipuolinen paikka!

  • Reply Noora torstai, tammikuu 7, 2016 at 21:30

    Upeita kuvia ja kohteita! Kyllä sitä varmasti malttoi jättää muun reissailun vähemmälle, kun oli upea maailmanympärireissu tiedossa. Oon tässä hieman haikaillut samoille mesoille, varsinkin tuo jäätikkö on sellainen, jota on pakko päästä joskus katsomaan. Kivaa loppureissua 🙂

    • Reply Hanna perjantai, tammikuu 8, 2016 at 03:17

      Kiitos! Hieman ärsytti, kun ei voinut pariin vuoteen juurikaan reissata, vaan kaikki rahat piti laittaa säästöön, mutta olihan tämä mahtava palkinto loppujen lopuksi 🙂 Jäätikkö oli ehdottomasti yksi upeimmista paikoista tähän asti, meni samaan sarjaan noiden putousten kanssa, jotka nekin olivat huikeat !

  • Reply SariKoo.fi perjantai, tammikuu 8, 2016 at 09:06

    Etelä-Amerikka on kohteena sellainen, joka ei ole koskaan herätellyt mitään järisyttävää matkakuumetta. Mutta mitä enemmän siitä lukee ja näkee kuvia, minimaalinen ehkä on muuttunut suureksi jonain päivänä haaveeksi. Ihanaa maailmanympärimatkan jatkoa, kahdessa kuukaudessa ehtii vielä vaikka mitä upeaa!

    • Reply Hanna perjantai, tammikuu 8, 2016 at 14:52

      Kiitos, onneksi reissua on vielä enemmän edessä kuin takana! 🙂 Etelä-Amerikkaa voin kyllä suositella matkakohteena, täällä on niin paljon toinen toistaan upeampia luontokohteita ja itsekin on nähnyt maanosasta vasta pienen palan 🙂

  • Reply Annika | Travellover lauantai, tammikuu 9, 2016 at 10:51

    Minulla on Etelä-Amerikka-kuume kovasti nousussa. Ajattelin keväällä-kesällä 2017 kiertää pallon yksin. Sen verran paljon olen pyörinyt Aasiassa, että sen voin aika huoletta jättää vähälle. Mutta nimenomaan turvallisuus tai lähinnä turvattomuus minua huolettaa. Kun en millään haluaisi käyttää energiaa pelkäämiseen.
    Ihania kuvia!

    • Reply Hanna sunnuntai, tammikuu 10, 2016 at 02:34

      Mua huoletti ennen tänne tuloa myöskin turvallisuusasiat aika paljon ja matkustustiedotteiden lukeminen ei ainakaan helpottanut asiaa. Siksipä onkin ollut yllätys, miten turvalliselta täällä on vaikuttanut. Esimerkiksi Buenos Airesissa pärjättiin ihan samalla varovaisuudella kuin Euroopan suurkaupungeisa ja luontokohteisiin mennään yleensä pikkukaupunkien kautta ja ne vasta turvallisilta ovatkin vaikuttaneet. Toki se, että itselle ei ole sattunut mitään, ei tarkoita etteikö täällä turvattomuutta olisi, mutta mielestäni tilanne on kaikin puolin parempi kuin osasin odottaa. Toki kokemusta on lähinnä Argentiinasta ja Chilestä, ja niistäkin eniten Patagoniasta, mikä taitaa olla syrjäisen sijaintinsa vuoksi Etelä-Amerikan turvallisin kolkka 🙂 Eli rohkeasti vain reissua suunnittelemaan tännekin päin!

  • Reply Ansku BCN sunnuntai, tammikuu 10, 2016 at 17:42

    Oijoi, tuolla meidänkin piti pari joulua sitten olla! Upeita kuvia, ja laita ihmeessä vähän hintoja ja muita käytännön juttuja, ne kiinnostaa 🙂

    • Reply Hanna tiistai, tammikuu 12, 2016 at 03:33

      Kiva kuulla, että Etelä-Amerikka -jutut kiinnostaa 🙂 Käytännön juttuja ja hintoja on varmasti tulossa kattavasti, olen niitä kerännytkin jo kohdepostausten yhteyteen jonkin verran 🙂

  • Reply Janne maanantai, tammikuu 11, 2016 at 18:48

    Vau, hyvältä näyttää. Varustuksesta/vaatetuksesta olis mukava kuulla parhaat materiaalit, jotka toiminut hyvin vaihtelevissa olosuhteissa? Voisi olettaa, ettei tuollaiselle reissulle pakattu tilanpuutteessa kovin montaa vaatekertaa?

    Teroako et saa enää mukaan muuten kuin urheilutapahtumiin, hahahhaa 😀

    • Reply Hanna tiistai, tammikuu 12, 2016 at 03:36

      Haha niin se kovaa sanoo, mutta eiköhän joka paikasta aina joku junnuliigan futismatsi vähintää löydy urheilutapahtumaksi 😀

      Piti kirjoitella jo ennen reissua, mitä otettiin mukaan, mutta en kerinnyt. Ehkä reissun jälkeen sitten palaan siihen aiheeseen, kun on kokemusta, mitkä tavarat oli tarpeellisia ja mitkä turhia. Vaatekertoja mulla on mukana ehkä hieman liian monta, Terolla mun mielestä liian vähän. Ja sekin todettiin, että ääriolosuhteissa mitkään vettähylkivät kenkä- tai housumateriaalit eivät kestäneet myrskytuulen kanssa piiskaavaa sadetta 😀

  • Reply Terhi / Muru Mou tiistai, tammikuu 12, 2016 at 04:19

    Kaakkois-Aasia -fanina Etelä-Amerikka ei ole koskaan oikein ollut kiinnostuksen kohteena. Nyt olen alkanut miettiä muitakin maailman kolkkia tutkittavaksi, ja Etelä-Amerikka on alkanut kiinnostaa enemmän. Tuskin tänä vuonna tulee sinne vielä mentyä, mutta ehkäpä ensi vuonna… 🙂 Mahtavaa reissun jatkoa!

    • Reply Hanna tiistai, tammikuu 12, 2016 at 12:51

      Kiitos! 🙂 Etelä-Amerikalle kannattaa kyllä antaa mahdollisuus, täällä on niin monipuolisesti kaikkea. Meillä menee sitten kiinnostuksen kohteet vähän ristiin, kun itseä ei ole juurikaan kiinnostanut Kaakkois-Aasia, joten ehkä itsekin täytyisi antaa sille mahdollisuus 🙂

    Leave a Reply