Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kansallispuistopäivä Tulimaan maisemissa

Ushuaiasta käsin pääsee helposti Tierra del Fuegon kansallispuistoon vaeltamaan. Tai no helposti ja helposti, tilausbussilla 300 pesoa edestakaisin, helppoudesta ja halpuudesta voi toki olla montaa eri mieltä. Miehen mielestä puiston hinta-laatusuhde oli melko huono, itse kyllä tykkäsin paikasta, mutta olihan se tosiaan aika kallis. Puistossa on neljä pidempää reittiä, joista me vaellettiin meren rantaa seuraileva numero kakkonen. Ykkönen ja kolmonen ovat kuulemma melko tylsiä ja ylös vuorille kipuava nelonen oli suljettuna. Kakkonen oli kolmen tunnin pituinen reitti, melko helpossa maastossa, eli edellispäivän vuoristokiipeilyn jälkeen ihan sopivan rento. Bussi jätti meidät reitin alkuun kauniille rannalle ja mielestäni upeimmat maisemat olivat heti alussa, kun kuljettiin useiden pienten autiorantojen ohi. Myöhemmin polku kulki pitkiä matkoja metsän keskellä ja sieltä ei juuri mitään nähnytkään.

Rannalla oli myös heppoja. Mitään aitausta niillä ei ollut, kai ne sitten pysyivät kiltisti siellä, missä pitää ilmankin.

Loppumatkasta alkoi jalka jo painaa, ja metsän keskellä kulkeva polku hieman tympäistä. Tässä vaiheessa pohdittiin, että oliko puisto tosiaan sen kaiken rahan arvoinen, mitä siitä maksettiin. Sanoisin, että kannatti kyllä tulla sinne, vaikka maisemat Martielin jäätiköltä käsin olivat mielestäni silti upeammat.

Evästauon jälkeen meillä oli vielä aikaa ennen bussin lähtöä, joten päätettiin kulkea pari pientä reittiä, jotka olivat melko lähellä bussin lähtöpaikkaa. Kaunein näistä oli Paseo de Islas, joka kulki muutaman pikkusaaren rannoilla. Sanoisin melkein, että tuo oli koko puiston upein reitti. Kyltin mukaan tuo olisi ollut 15 minuuttia suuntaansa, mutta me pidettiin sen verran monta valokuvaustaukoa, että saatiin aikaa kulumaan tuplasti enemmän. Muut reitit eivät olleet niin mielenkiintoisia, me käytiin majavapadolla asti, mutta matka sinne kulki joko tietä pitkin tai pelkästään metsässä, eli ei välttämättä sen arvoista. Loppua kohden meillä alkoi tulla jo kiire bussiin, sillä seuraava olisi mennyt vasta kahden tunnin päästä. Niinpä harpottiin pikavauhtia tietä pitkin takaisin Lago Roca -järvelle, josta bussi sitten lähti. Käväistiin myös järven rannalla, mutta tuuli tuolla oli aikamoista esimakua Patagonian kuuluisista tuulista. Jännä juttu, että Ushuaiassa ei tuullut ollenkaan, eikä puistossakaan joka paikassa. Mutta siellä, minne tuuli osuu, tuulee ja lujaa.

Majavapadolla ei näkynyt majavia, kiinalaisia turisteja sitäkin enemmän. Alakuvasta näkee myös, miten puutkin joutuivat taipumaan tuulen voimasta. Vähän tässä on jo käynyt mielessä, että miksi ihmeessä haluttiin matkata tällaiseen paikkaan, jossa tuulee ja on kylmä, onhan tätä jo koto-Suomessakin koettu. Samanlainen tuuli nimittäin jatkui Punta Arenasissa, ja ilmeisesti tulee jatkumaan myös Torres del Painen kansallispuistossa, jonne ollaan seuraavaksi suuntaamassa. Siitä tuleekin mielenkiintoinen reissu, sillä päädyttiin lopulta siihen, että telttaillaan ja vaelletaan puistossa kolme päivää ja kaksi yötä. Vietetään siis myös jouluaatto puistossa, illalla tosin palataan takaisin Puerto Natalesiin samaan hostelliin, jonne jätetään ylimääräiset kamat vaellusretken ajaksi säilöön. Palaillaan siis joulun jälkeen vaellustunnelmissa, mukavaa joulua sinne koti-Suomeen! 🙂

Tietoisku Parque Nacional de Tierra del Fuego:

Puistoon pääsee tilausbussilla, 300 pesoa menopaluu. Bussifirmoja on useita, joten takaisin tullessa täytyy katsoa, että hyppää oikean firman bussiin. Sisäänpääsy puistoon maksaa 170 pesoa. 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply