Suomen suurin matkablogiyhteisö

Dollarijahdissa Uruguayssa

Eilinen päiväretki Uruguayn puolelle Colonia del Sacramenton pikkukaupunkiin oli kyllä aikamoinen surkeiden sattumusten sarja. Itse kaupunki toki oli mukavan leppoisa ja rauhallinen Buenos Airesiin verrattuna ja vanhan kaupungin mukulakivikaduilla oli mukava kuljeskella. Ei turhaan ole keskustaa valittu Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon, kyllä tuolla sai muutaman tunnin hyvin kulumaan vanhoja taloja ihastellessa. Pidempää aikaa tuolla ei olisi välttämättä viihtynyt, meillä oli aikaa vajaa kuusi tuntia ja se riitti paremmin kuin hyvin.

Mikä leppoisasta sunnuntaipäivästä Uruguayssa sitten teki niin kommellusrikkaan? Vaikeudet alkoivat jo satamassa Buenos Airesissa, sillä kävi ilmi, että meillä ei ollutkaan lippuja aamukasilta lähtevään laivaan. Oltiin kuitenkin ostettu Seacat Colonia -yhtiön nettisivuilta liput ja kuittikin ostosta oli tullut sähköpostiin. Hieman kyllä ihmettelin, että eikö tosiaan tule mitään tilausvahvistusta, mutta ajattelin, että ehkä systeemi on sama kuin lentokoneissa, että passilla pääsee vain kyytiin. Niinpä jouduttiin ostamaan satamassa uudet liput, kalliimmalla ja tekemään reklamaation edellisestä ostosta, jotta voisimme saada rahat takaisin. Onneksi oltiin paikalla jo varttia vaille 7, vaikka suositus oli, että check-inissä olisi oltava tuntia ennen (onneksi tajusin sen lukea yhtiön nettisivuilta, tuolla se ei todellakaan mennyt niin, että hypätään laivaan vartti ennen lähtöä). Täytyy kyllä kehua sataman työntekijöitä, sillä meitä autettiin reklamaation teossa koko ajan, vaikka välillä hypittiin tiskiltä toiselle ja virkailijat juoksivat meidän papereiden kanssa ympäri terminaalia, jotta reklamaatioon saatiin kaikki mahdolliset dokumentit mukaan. Yksi kävi jopa tekemässä check-inin meidän puolesta, sillä välin kun odotettiin infopisteellä. Laivaan kerittiin justiin, kun jo huudeltiin viimeistä kuulutusta, sillä terminaalissa täytyi ensiksi mennä rajatarkastuksen läpi ja se jono ei tuntunut etenevän mihinkään.

Argentiinan valuuttatilanteesta kirjoitinkin jo hieman viime postauksessa ja yksi syy lähteä Buenos Airesista käsin käymään Uruguayn puolella oli se, että Uruguaysta saa nostettua lisää dollareita, joita pystyy Argentiinassa sitten vaihtamaan pesoiksi paremmalla kurssilla. Kortilla maksaminen ja rahan nostaminen on vihoviimeinen asia, mitä Argentiinassa kannattaa tehdä, sillä silloin maksu menee virallisen ja äärimmäisen huonon valuuttakurssin mukaan. (Virallinen kurssi dollariin on jotain 9 kieppeillä, kun taas epävirallisilla markkinoilla dollareita saa vaihdettua pesoiksi 13-14 kurssilla. Jos satakin dollaria vaihtaa, niin ero on jo useamman kympin.) Uruguayssa oltiin kuitenkin sunnuntaina ja kaikki pankit olivat totta kai kiinni ja pankkiautomaatit myöskin lukkojen takana. Turisti-infosta meidät lopulta neuvottiin yhteen pankkiin, jossa automaatti ei ollut lukkojen takana ja saatiin sieltä nostettua suoraan dollareita (tosin satasen seteleinä…). Meillä molemmilla oli kuitenkin luottokortissa nostoraja, eikä saatu nostettua kuin puolet tarvitsemastamme rahamäärästä. Oltiin nähty myös laivaterminaalissa rahanvaihtopiste, ja ajateltiin, että sieltä saisi dollareita myös kortilla. Tuntia ennen laivan lähtöä käytiinkin terminaalissa kysymässä, saisiko sieltä rahaa kortilla ja ei saanut. Päätettiin lähteä takaisin pankkiautomaatille toiselle puolelle keskustaa, sillä minulla oli mukana myös toinen luottokortti, jossa ei mielestäni ollut nostorajaa. Kyseinen kortti ei kuitenkaan toiminut automaatissa ollenkaan, siinä on varmaan joku käyttöaluerajoitus päällä tai sitten vika on siinä, etten ole sitä ikinä Suomessa käyttänyt maksupäätteessä. Oltiin nähty myös keskustassa valuutanvaihtopiste, joka päivemmällä oli kiinni, mutta siellä oli korttimaksupääte. Lähdettiin sitten vielä sinne, mutta ongelma oli taas sama, kortilla ei saisi rahaa. Dollarijahdin saalis jäi siis melko vaatimattomaksi, ja jossain kohtaa taitaa tulla eteen tilanne, jolloin rahaa on pakko nostaa pankkiautomaatista täällä Argentiinassa.

Raha-asioiden kanssa oli kyllä Uruguayn puolella muutenkin häikkää, sillä ei haluttu nostaa Uruguayn pesoja näin lyhyen reissun takia. Joissain paikoissa pystyi maksamaan kortilla ja silloin sai myös laskun loppusummasta alennusta, eli kortilla kannatti tosiaan maksaa. Uruguayssa hyväksytään myös naapurimaiden valuuttaa ja mekin maksettiin sisäänpääsy majakkaan Argentiinan pesoilla, tosin laskettiin, että hinta oli kaksinkertainen verrattuna siihen, jos olisi maksanut Uruguayn pesoilla. Mentiin myös syömään yhteen ravintolaan, jonka edellä seisottiin tutkimassa menua, kun tarjoilijat tulivat tarjoamaan ilmaista skumppaa. Olin aluksi heti, että ei kiitos, kun mikään yleensä ei ole ilmaista. Varmistin kuitenkin, että voisiko täällä maksaa kortilla, kun edellisessä katsomassamme ravintolassa ei voinut. Kuulemma onnistuisi, joten päätimme valita kyseisen ravintolan. Mentiin pöytään istumaan ja ajattelin, että tarjoilija tuo sitten ne ilmaiset skumpat sinne pöytään. Eipä tuonut, vaan vei ne takaisin kylmään, vaikka kaikille meidän jälkeen ravintolaan tuleville kiikutettiin tervetuliaismaljat. Ravintola oli kaiken lisäksi melko kallis, ja lopulta otettiin pizzat, koska ne olivat listan halvimmat ateriat. Kun tuli laskun aika, löytyi siitä yllättäen lisämaksua siitä, että oltiin istuttu ulkona varjojen alla ja lisäksi palvelumaksu ei kuulunut hintaan ja sekin oli lisätty vielä laskuun. Kaiken huippu oli se, että kortilla maksaessa minimi olisi 800 Uruguayn pesoa ja meidän laskun loppusumma oli vain 700 pesoa. Käteistä meillä oli tarpeeksi vain dollareina ja jouduttiin maksamaan satasen setelillä, ja hieman jo meinasin hermostua, kun vaihtorahaa ei ruvennut kuulumaan. Ei siis mikään ravintola, jota voisin ainakaan palvelun perusteella suositella, vaikka hyvin tuntuivat kalastelevan asiakkaita ilmaisella skumpalla.

Majakkaan pääsi myös kiipeämään ylös ja maisemat sieltä olivat kyllä kivat. Tosin ylhäällä ei kamalasti ollut tilaa ja aika sillit suolassa siellä sai tungeksia muiden turistien kanssa. Coloniasta löytyi myös jonkinlaisia rantoja, mutta ilmeisesti paremmat rannat olivat kauempana keskustasta ja sinne asti ei lopulta lähdetty. Uruguay vaikutti kyllä kivalle maalle, ja vähän harmitti, ettei pystytty siellä olla kauempaa, olisi kiva ollut käydä itärannikon rantakaupungeissakin. Oltiin kuitenkin varattu hotelli täältä Buenos Airesista viideksi yöksi, mutta oikeastaan kerittiin jo kiertää kaupungin tärkeimmät nähtävyydet parin ekan päivän aikana, eli lopun ajan olisi hyvin kerinnyt viettää Uruguayn puolella. Argentiina ei ole ihan täysin lumonnut meitä, ja olenkin vähän harkinnut, täytyisikö Patagonian seikkailun aikana pyrkiä viettämään enemmän aikaa Chilen puolella. Argentiina on vaikuttanut Brasiliaan ja Uruguayhin verrattuna jotenkin sekavammalta maalta, ihan jo liikenne on täällä melkoisen kaoottista. Myös tuo rahatilanne on näin turistin näkökulmasta jokseenkin ärsyttävä ja kalliit hinnat kyllä jaksavat kauhistuttaa edelleen. Uruguayssa sattui muuten hauska tapaus, kun istuttiin kahvilan terassilla syömässä jätskiä ja meidän viereen tuli joku nuori kaveri, joka kovasti yritti jutella samalla kun väänteli rautalangasta meille pyörää. Itse en katsonut häneen päinkään ja pyörittelin vain päätäni No gracias, koska seuraavaksi olisi kuitenkin ollut vaatimassa maksua jostain tuotteesta, jota ei todellakaan haluttu. Tyyppi kuitenkin jätti tekemänsä pyörän meille ja tokaisi lähtiessään: ”No money, it’s Uruguay”. Ylipäätään täällä kyllä tyrkytetään turisteille hyvin vähän mitään, toisin kuin esimerkiksi Marokossa tai Turkissa. Ainoastaan Buenos Airesin ihan pahimmista turistirysissä joku tulee jotain tyrkyttämään, ja tietysti rahanvaihtoa täällä huudellaan keskustassa turistien näköisille. Mutta muuten on saanut kulkea kyllä hyvin rauhassa ja kaikessa eurooppalaisuudessaan ei näissä lattarimaissa ole vielä kulttuurishokki iskenyt.

Tietoisku Colonia del Sacramento:

Buenos Airesista pääsee Coloniaan lautalla, nopea yhteys kestää tunnin ja menopaluulippu maksaa noin 900 pesoa. Lauttayhtiöitä on kolme: Buquebus on suurin ja meidän käyttämämme Seacat Colonia on sen tytäryhtiö. Esimerkiksi takaisin tullessa meidät laitettiin myös Buquebusin laivaan, ilmeisesti siellä oli tilaa myös Seacatin matkustajille. Colonia Express lähtee eri paikasta kuin kaksi edellistä ja ilmeisesti sillä on jokseenkin huono maine, vaikka taisi olla näistä halvin vaihtoehto. Lippuja ei kannata ostaa netistä, mutta ne on hyvä ostaa etukäteen, vaikka kyllä mekin lopulta laivaan mahdutiin, vaikka ostettiin liput juuri ennen lähtöä. Sisäänpääsy majakkaan 25 Uruguayn pesoa / 18 Argentiinan pesoa. Kahden hengen pizzat ja limsat ravintolassa 700 Uruguayn pesoa tai 25 USD. 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply