Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lattaritunnelmaa Brasiliassa ja Iguaçun putoukset

Brasilia yllätti positiivisesti. Maa valikoitui meidän reitille oikeastaan vain lentojen takia, sillä haluttiin vierailla Iguaçun putouksilla myös Brasilian puolella. Foz do Iguaçu, kaupunki, josta käsin Brasilian puoleisilla putouksilla vieraillaan, osoittautui kuitenkin erittäin kivaksi paikaksi ja siellä olisi voinut viettää jopa enemmänkin aikaa. Tunnelma oli rento ja hostellin kattoterassilta aukesi huikeat näkymät kaupungin ylle. Etukäteen olin ollut huolissani, että tohtiiko Brasiliassa liikkua kaupungilla yhtään, vai ryöstetäänkö meidät heti lentokenttäbussista ulos astuessamme. Huoli oli kuitenkin turha, sillä Fozissa uskalsi ihan huoletta liikkua keskustassa kävellen, eikä taskuvarkaita näkynyt. Paikalliset kulkivat ihan huoletta iPhonet takataskusta vilkkuen ja muutenkin kaupunki tuntui turvallisemmalta kuin monet Euroopan suurkaupungit. Kielen suhteen ei myöskään ollut suurempia ongelmia, sillä turistipaikoissa osattiin englantia ja bussikuskien sekä kaupan kassojen kanssa kommunikointi sujui espanja/portugali-sekamelskalla, välillä palvelua sai tosin myös espanjaksi. Erityisesti kirjoitettua portugalia ymmärtää espanjan pohjalta kohtuuhyvin, ja perusfraasit kannattaa hallita myös portugaliksi. Itse katsoin lennolla espanjalaisen leffan tekstitettynä portugaliksi ja yllättävän paljon siitä tarttui perussanastoa. Melko hyvin siis pärjäsi, kun puhui espanjaa ja vaihtoi muutamat harvat sanat portugaliksi.

Foz do Iguaçuun saapuessa tunnelmat neljän eri lennon, joista yksi oli 10 tunnin yölento, jälkeen olivat melko väsyneet, varsinkin kun Rion kentällä saatiin juosta pää kolmantena jalkana, että kerittiin jatkolennolle. Mun rinkka ei saapunut perille Rioon ja asian selvittelyssä meni iäisyys. Sen jälkeen meidän oli vielä saatava miehen rinkka check-iniin ajoissa, jotta se ehtisi koneeseen, mutta edessä oli loputon jono tulliin. En muuten ymmärrä, mitä ihmiset oikeen raahaavat mukanaan matkoilla, mutta Rion kentällä jokaisella oli vähintään kaksi jättikokoista matkalaukkua mukanaan. Meidän pelastava enkeli oli joku lentokentän työntekijä, joka yhtäkkiä meidän kohdalla päästi meidät ja pari paappaa suoraan tullin ohi, ilmeisesti ei näytetty epäilyttäviltä. Seuraavat kaksikymmentä minuuttia tuskastuttiin check-in-jonossa, jossa oli vain muutama ihminen ennen meitä, mutta jono ei liikkunut mihinkään. Sieltä juostiin suoraan turvatarkastukseen, jossa miehen reppu joutui erityissyyniin ja itse tuskailin vieressä, että keritäänkö. Justiin ehdittiin koneeseen, mutta ilman tullissa ollutta naista ei olisi kyllä millään ehditty.

Ensimmäisenä päivänä ei väsymyksestä johtuen tehty muuta kuin kierrelty kaupungilla, käyty syömässä ja supermarketissa. Toisena päivänä suunnattiinkin sitten putouksille parin hostellissa tapaamamme tytön kanssa. Brasilian puoleiset putoukset ovat hieman pienemmät kuin Argentiinan puolella olevat, ja ne ehtii hyvin kiertää noin kolmessa tunnissa. Puiston sisäänkäynniltä jatketaan bussilla puolentoista kilometrin mittaisen kävelyreitin alkuun, josta aukeaa mahtavat näkymät joen yli Argentiinan puoleisille putouksille. Brasilian puolelta saa aika hyvän kokonaiskäsityksen putouksista, koska ne näkee kauempaa. Koska reittejä on vain yksi, kuljetaan tuolla kuitenkin kuin sillit suolassa ja upeimmilla näköalapaikoilla tungeksi turisteja. Yhteen mahtavaan kuvauspaikkaan joutuin jopa jonottamaan noin kymmenisen minuuttia. Brasilian puolella myös kastui enemmän, sillä putouksista leijailee vesihöyryä yllättävän laajalle alueelle. Lisäksi Brasilian puolella pääsee kävelemään putouksen kapeimman kohdan, Garganta del Diablon, etupuolelle, ja ilman sadetakkia siellä kastuu kyllä läpimäräksi. Itsellä oli kengät sen jäljiltä aivan märät, mutta kertakäyttösadetakki onneksi suojasi vaatteita kohtuullisen hyvin.

 

Aika paljon on jo tullut nähtyä kuvia Iguaçun putouksilta, mutta kyllä ne silti luonnossa vakuuttivat. Kuvista ei millään saa käsitystä, miten laajalle alueelle nuo levittäytyvät ja mikä valtava vesimäärä tuosta kulkee alas. Totaalisen huikea paikka, eikä turistimassatkaan niin paljon haitanneet noita maisemia ihaillessa. Putouksien sisäänkäynnin vieressä oli myös lintupuisto, jonne lähdettiin lopulta käymään. Paikka oli kuitenkin pienoinen pettymys, sillä suurin osa linnuista oli jotain pieniä undulaatteja ja nähtävää oli pääsymaksun kalliuteen nähden hyvin vähän. Tuolla oli myös häkkejä, joissa käveltiin lintujen seassa ja ne vasta pelottavia olivat, sillä jotkut linnut tulivat todella lähelle ihmisiä. Myös putouksilla piti varoa eläimiä, sillä siellä liikkuu pesukarhujen näköisiä coateja, jotka ryntäävät heti viereen, kun kuulevat rapinaa tai haistavat ruokaa. Ne voivat kuitenkin purra ja levittävät raivotautia, joten niitä ei todellakaan kannata ruokkia. En ymmärrä, miten jotkut ihmiset olivat niin tyhmiä, että oikein rapistelivat niiden edessä, että saivat hyviä lähikuvia eläimistä.

Pari päivää Brasiliassa vietettyämme olikin jo aika jatkaa matkaa Argentiinan puolelle. Brasiliaan verrattuna Argentiina vaikutti jopa ihan kehitysmaalta, ainakin Puerto Iguazú, joka Foziin verrattuna on pikkuinen kyläpahanen (ja paljon kalliimpi). Kannattaa siis ehkä mieluummin yöpyä tuolla Brasilian puolella ja tehdä sieltä käsin päiväretki Argentiinan puolelle, ellei ole muuten jatkamassa matkaa Argentiinaan. Argentiinan puoleisilta putouksilta juttua seuraavassa postauksessa, tänään matka jatkuu jo kohti Buenos Airesia. Mieluusti olisin tällä reissulla viettänyt enemmänkin aikaa Brasialiassa, joten sinne täytyy ehdottomasti joskus palata!

Tietoisku Foz do Iguaçu:

Lentokentältä keskustaan bussi nro 120, 3,20 realia (eli alle euron). Sama bussi kulkee bussiasemalta myös putousten sisäänkäynnille. Sisäänpääsy putouksille 56,30 realia ja lintupuistoon 34 realia. Meidän hostellia Che Lagarto oli todella mukava majapaikka, huone oli siisti, aamupala hyvä ja sijainti lähellä bussiasemaa. Majoitus neljän hengen dormissa maksoi n. 8€/hlö/yö, eli hinta-laatusuhde oli todella hyvä. Foz do Iguaçusta bussi Argentiinan puolelle Puerto Iguazúun 4 realia, tosin Brasilian rajalla täytyy jäädä pois ja odottaa seuraavaa bussia, toisin kuin paikallisten. Argentiinan rajalla kaikki jäävät pois bussista ja bussi odottaa matkustajia. 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, joulukuu 11, 2015 at 03:02

    Hyvää reissun alkua! 🙂

    • Reply Hanna perjantai, joulukuu 11, 2015 at 16:43

      Kiitos Meri! 🙂

    Leave a Reply