Suomen suurin matkablogiyhteisö

Graniitinharmaa Aberdeen

Edinburghista suunnattiin siskon asuinkaupunkiin Aberdeeniin, Pohjois-Skotlantiin. Matka sinne taittui mukavasti Megabusin kyydissä, vaikka tosin jo Edinburghin bussiasemalla jouduttiin vaihtamaan bussia, kun ensimmäinen bussi olikin rikki. Edinburghiin verrattuna Aberdeen oli paljon vähemmän turistoitunut kaupunki ja itse ainakin tykkäsin siitä, että siellä näki vähän enemmän paikallista elämänmenoa. Ja olihan hauska päästä näkemään, että opiskelijakämpät ovat myös Skotlannissa pikkuisia luukkuja, aivan kuin oma 9 neliön kompakti tilaihmeeni Montpellierissä oli. Vaikka Ranskassa valittelin asuntolaelämän epäsosiaalisuutta, niin siskon ”Joka päivä on bilepäivä” -kämppikset kyllä saivat nopeasti mielipiteen muuttumaan. Ihan kiva, että asuntolassa olikin rauhallista eikä kukaan tullut keskellä yötä jatkoille ja laittanut musiikkia pauhamaan. Kuulemma skotlantilainen juomakulttuuri menee jopa Suomen ohi örvellyksen määrässä.

Aberdeenin keskusta on kokonaan graniitinharmaata kiveä ja arkkitehtuuri oli Edinburghiin verrattuna hieman uudempaa. Kaupungin pääkadulla Union Streetillä sekä sen läheisyydessä oli paljon shoppailumahdollisuuksia, harmi vain, että oma matkabudjettini oli tällä kertaa niin kovin rajallinen. Aberdeenin keskustassa ei mitään sen kummempaa nähtävää ollut ja kaupunki oli muutenkin aika lailla päivässä nähty. Tosin kaupungin nähtävyydet, ranta ja vanhakaupunki ovat kaikki aika kaukana toisistaan, joten otettiin ensimmäiselle päivällä päivälippu bussiin (£4/päivä, jos oikein muistan).

Vanhan kaupungin tärkein nähtävyys oli King’s College sekä vanhat yliopistorakennukset. Tuolla ei juuri muuta ollutkaan yliopiston lisäksi, mutta melkoisen kiva kampusalue.

Aberdeenin ranta oli mielestäni kaupungin upein paikka, vaikka sielläkin hieman tuulista ja harmaata oli. Kylmyys ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan muutamaa paikalla olevaa surffaajaa! Vaikka surffaaminen varmasti kuinka mahtava harrastus onkin, niin veikkaisin, että se on aika paljon kivempaa jossain Havaijilla tai Australiassa kuin marraskuisessa Skotlannissa. Aika jäätävälle näytti koko touhu noissa sääolosuhteissa.

 

Rannan vieressä on myös pieni kalastajakylä, joka nykyään taitaa enemmän kuitenkin olla kesäasuntokäytössä. Kadut olivat aika autioita, samoin söpöissä pikkumökeissä ei juurikaan näkynyt liikettä. Kesäaikaan tilanne olisi voinut olla toinen, nyt koko ranta-alue oli niitä muutamaa hullua surffaajaa lukuun ottamatta hyvin hiljainen.

Lähtöpäivänä oli pientä hämminkiä lentokenttäbussin kanssa, sillä se piti lähteä ihan siskon asuntolan vieressä olevalta pysäkiltä. Pysäkille saavuttuamme huomasimme, että se näytti siltä, ettei ollut enää käytössä, kun kaikki aikataulut oli napattu pois. Kävelimme sitten seuraavalle, onneksi meillä oli aikaa. Bussia ei kuitenkaan kuulunut, mutta kuulemma on normaalia, että se on vähän myöhässä ja ei oltu ainoita, jotka odottivat samaa bussia. Lopulta yksi mummeli tuli meille sanomaan, että jostain syystä bussit eivät tänään kulje tämän pysäkin kautta, vaan menevät poikkeusreittiä. Niinpä kävelimme vielä seuraavalle pysäkille ja huomasimme, että bussi oli jo mennyt. Koska jäi hieman epäselväksi, mistä se bussin reitti oikein kulkee, niin lähdimme lopulta juoksemaan bussiasemalle, josta lentokenttäbussin pitäisi lähteä. Kerkesin onneksi seuraavaan bussiin, ja kentälläkin olin lopulta ihan ajallaan. Tosin kauaa en kerinnyt istuskella lähtöportilla, kun jo sai mennä koneeseen. Sain juuri kentältä ostamani leivän ahmittua, kun kuulutettiin jo final call Osloon, joten aikataulutus meni lopulta ihan nappiin.

Maailmanympärimatkamme lentojen kanssa on myös ollut pientä hämminkiä, ja nyt lupaan oppineeni läksyn siitä, että tällaiselle matkalle kannattaa aina varata hotelli peruutusmahdollisuudella. Menolentomme Brasiliaan nimittäin peruttiin ja nyt pääsemme matkaan vasta myöhemmällä lennolla. Näin meiltä jää ensimmäisen yön majapaikka käyttämättä, ja varaushan tietysti oli sellainen, josta ei saa rahoja takaisin. Lisäksi aikaisemman kahden koneenvaihdon sijaan menomatkallemme tuli myös yksi koneenvaihto lisää, ja todennäköisyys sille, että laukut matkaavat mukana aina perille asti, tuntuu melko pieneltä tällä hetkellä. São Paulon sijaan meillä on välilasku Rio de Janeirossa ja aluksi näytti siltä, että siellä meillä olisi kahdeksan tuntia aikaa ennen lentoa Foz do Iguaçuun. Onneksi mahduimme kuitenkin jo aikaisemalle lennolle, koska rupesin jo haaveilemaan, että mitä jos olisi sen kahdeksan tunnin aikana käväissyt Riossa (näin siitä jopa unta). Mutta Rion ruuhkat huomioon ottaen, tuo 8 tuntia olisi ollut kyllä ihan liian tiukka aikataulu, jos kentältä kaupunkiin voi pahimmassa tapauksessa kestää kaksikin tuntia. Eli ihan hyvä, että tästä vaihtoehdosta ei tarvi nyt edes haaveilla.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply