Suomen suurin matkablogiyhteisö

Edinburgh päivässä

Marraskuinen Skotlanti ei pettänyt odotuksia. Sää oli juuri niin kolea, sateinen ja syksyinen kuin osasin odottaakin. Aurinkoa ei siis juuri viikonlopun aikana näkynyt ja maisemat olivat melkoisen harmaita, vaikka puissa vielä olikin jonkin verran kauniita ruskan värejä jäljellä. Ensimmäinen päivä seikkailtiin siskoni kanssa Edinburghissa, joka osoittautui säästä huolimatta kivaksi kaupungiksi. Skotlannin maisemat muistuttivat välillä hyvinkin paljon syksyistä Suomea ja suurin silmiinpistävä ero taisi ollakin arkkitehtuuri. Varsinkin Edinburghissa oli paljon vanhoja ja mahtipontisia rakennuksia. Sitä en tosin ymmärrä, että miksi paikassa, jossa sää on usein pelkkää harmaata, täytyy myös kaikkien rakennusten olla yhtä tylsän harmaita. Eikö värikkäät talot olisi paljon pirteämpiä? Syksyisesta Skotlannista jäikin päällimmäisenä mieleen juuri harmaus.

Me suunnattiin ensimmäisenä Edinburghissa vanhaan kaupunkiin. Itse en ollut etukäteen selvitellyt oikeastaan ollenkaan Edinburghin nähtävyyksiä, mutta kaupungin keskusta on loppujen lopuksi hyvin kompakti, joten kerittiin kävellen kiertää paikka muutamassa tunnissa. Korkean kukkulan laella sijaitseva Edinburghin linna oli paikka, joka haluttiin molemmat nähdä, mutta linnan portille päästyämme todettiin sisäänpääsymaksun olevan erittäin suolainen £16,50 (eli yli 20€!). Päätettiin jättää vierailu linnan sisällä väliin, koska tuolla hinnalla linnassa olisi täytynyt kierrellä tunteja, jotta olisi saanut rahoilleen vastinetta.

Tältä puolelta Edinburghin linna ei ehkä ole niin vaikuttavan näköinen kuin alhaalta käsin katsottuna, sillä linna sijaitsee tosiaan kohtisuoran kallionseinämän päällä. Varmaan on ennen muinoin ollut melkoisen hankalaa yrittää hyökätä tällaisella paikalla olevaan linnoitukseen. Vanha kaupunki oli selkeästi turistialuetta, sillä kadulla oli totta kai myös kilttiin pukeutunut mies soittamassa säkkipiippua. Maksua vastaan sai miehen kanssa mennä ottamaan kuvia, mutta ei kehdattu olla niin turisteja. Heitin kuitenkin pari lanttia miehelle, että sain napattua kunnon Skotlanti-turistikuvan. Hameeseen pukeutuvat miehet ovat kuitenkin melkoisen eksoottinen nähtävyys.

Ja toinen pakollinen turistikuva täytyi tietysti ottaa punaisista puhelinkopeista. Niiden lisäksi kuvasin myös kaksikerroksia busseja ja vanhanaikaisia taksiautoja. Miten stereotyyppisen brittiläistä. Täytyy myös samaan syssyyn todeta, että muutama asia jaksaa hämmästyttää Britanniassa. Vaikka maassa kuitenkin on talviaikaan hyvinkin viileää, niin hirveän alkukantaiset lämmityssysteemit taloissa silti on. Pikkuiset sähköpatterit eivät ihan riitä lämmikkeeksi vetoisissa kivitaloissa. Tosin mietittiin siskon kanssa, että paikalliset ilmeisesti eivät tunne kylmyyttä, sillä niin monta ihmistä tuli vastaan hyvin heppoisissa pukimissa. Itse jouduin lainaamaan talvitakkia siskolta, koska omalla tuulitakillani en enää Aberdeenissa tarjennut, mutta paikalliset kulkivat huppareilla ja villapaidoilla ulkona. Paljaita nilkkoja näkyi katukuvassa järkyttävä määrä ja ihan oikeasti törmättiin myös tyyppeihin, jotka kulkivat T-paita tai shortsit päällä ulkona. Yksikin tyttö oli lenkillä ihan todella lyhyet minishortsit päällä ja minulle tuli kylmä pelkästään hänt katsoessa. Siskon kämppikset myös tuulettivat keittiössä jatkuvasti pitämällä ikkunaa auki, eli ilmeisesti paikalliset tykkäävät, että kylmissä taloissa on vielä kylmempää. Esimerkiksi Ranskaan verrattuna Britannia tuntuu monella tapaa hyvin vanhanaikaiselta. En jaksa käsittää, että eikö siellä kukaan ole vielä tajunnut, miten käteviä ovat hanat, joissa kylmä ja lämmin vesi säädetään samasta vivusta sen sijaan, että tarvii vääntää auki kaksi erillistä hanaa, joista toisesta tulee lämmin ja toisesta kylmä vesi.

Edinburgin upeimmat näköalat avautuivat Calton Hillin kukkulalta ihan keskustan vierestä. Sateisella säällä näkyvyys tosin oli melko heikko, mutta kyllä se Edinburghin linnakin näkyy kaukaisuudessa sumun keskellä. Kukkulalle ei ollut edes kovin kova kiipeäminen, joten suosittelen kyllä sielläkin käväisemistä vanhan kaupungin lisäksi.

Sisko oli nähnyt myös kuvan jostain kalliokielekkeestä, jonne olisi halunnut mennä. Koska ei oikein tarkkaan tiedetty, mikä paikan nimi on ja missä se sijaitsee, jouduttiin tehdä hieman tutkimustyötä asian selvittämiseksi. Lopulta kuitenkin bongattiin kyseinen Arthur’s seat -kukkula tuolta Calton Hilliltä käsin, ja se näytti olevan ihan lähellä. Hetken sinne päin käveltyämme kuitenkin todettiin, että ei ehkä ole järkevää lähteä sateessa tarpomaan kukkulalle, kun pimeäkin tulisi hetken kuluttua. Kauniina päivänä tuo olisi kuitenkin varmasti upea retkikohde.

Parempaa kuvaa en linnasta saanut alhaalta käsin, sillä hämärä alkoi jo laskeutua. Skotlannissa oli myös joku Bonfire Night -juttu meneillään tuolloin ja illalla olisi jossain päin Edinburghia ollut myös ilotulitukset. Itse olin kuitenkin herännyt jo ennen aamuviittä lennolle, joten aikaisin nukkumaan meno houkutti enemmän kuin iltakukkuminen. Meidän hostelli Phoenix II oli muuten ihan mukava majapaikka yhdeksi yöksi, tärkeimpänä kriteerinä sitä valitessa oli sijainti lähellä bussiasemaa, josta jatkettiin aamulla matkaa Aberdeeniin. Samassa huoneessa meidän kanssa majoittui myös tyttö, joka oli vaihdossa Edinburghissa ja asui koko syksyn ajan hostellissa! Aika extremeä, mutta siskoni laski, että hostellimajoittuminen tulee halvemmaksi kuin opiskelijakämppä Skotlannin asuntojen hinnoilla. Itse en kyllä olisi pystynyt asumaan niin pitkää aikaa hostellissa, sillä ei siitä samalla tavalla saa kotia kuin kunnon asunnosta, jonne saa kaikki tavarat asetettua paikoilleen. (Toisaalta tässä ollaan nyt pian lähdössä reissuun, jonka aikana todennäköisesti asutaan se kolme kuukautta hostelleissa/hotelleissa, että täytyy ehkä totutella ajatukseen…)

Edinburgh oli mukava kaupunki, mutta ei kuitenkaan päässyt suosikkilistalleni. Menisin varmasti toistekin, jos tilaisuus tulisi, mutta mikään palava hinku kaupunkiin paluuseen ei jäänyt. Sitä vastoin Skotlannin ylämaita olisi kiva päästä kiertelemään ajan kanssa, viikonlopun reissulla sellainen ei oikein onnistunut. Ja olihan muuten järkyttävää huomata, että tuolla oli todella vaikea ymmärtää paikallisten skottiaksenttia. Jotenkin paikalliset puhuivat ihan mumisten, niin ettei sanoista saanut kunnolla selvää. Huvittavinta oli myös se, että kun aina englannin tunneilla on painotettu, miten täytyy kohteliaasti kysyä I beg your pardon, jos ei kuule, mitä vastapuoli sanoo, niin Skotlannissa ihmiset äännähtivät vastaavassa tilanteessa kohteliaasti Heee? Mutta niinhän meillä Pohjanmaallakin käytetään samankaltaista ilmaisua Hä?, kun ei kuulla tai ymmärretä, mitä toinen sanoo. Sitä vastoin sanaa please käytettiin joka välissä, ja olipa aluksi taas vaikea muistaa lisätä se jokaisen pyynnön loppuun. Ensimmäisen kerran kahvilassa tilatessani ei kyllä muistunut koko sanan olemassaolo mieleenkään ja sainkin aika hyytävää palvelua pyyntöni jälkeen. Kuullessani seuraavan asiakkaan lisäävän pleasen tilauksensa loppuun tajusin, missä meni vikaan ja sen jälkeen yritin muistaa olla kohteliaampi.

Skotlannissa matka jatkui kohti pohjoista Aberdeeniin, siitä lisää ensi postauksessa. Tykkäämällä blogin Facebook-sivusta, pysyt kärryillä uusimmista Skotlanti-postauksista, ja myös kolmen viikon (!) päästä starttaavan maailmanympärimatkan viime hetken valmisteluista (joita muuten riittää).

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, marraskuu 15, 2015 at 14:28

    Harmaata toki mutta muuten kivan näköistä! 🙂

    • Reply Hanna sunnuntai, marraskuu 15, 2015 at 14:36

      Joo oli tuolla kyllä harmaudesta huolimatta hienoa 🙂

    Leave a Reply