Suomen suurin matkablogiyhteisö

Syyspäivä Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Huh, miten päivät (ja viikot) kiitävätkään nopeasti ohitse. Mun piti kirjoittaa tämä juttu tuoreeltaan viikko sitten, mutta tässä on ollut nyt pari muuttujaa. Maailmanympärimatka lähestyy jopa pelottavan nopeasti ja tässä töiden ja koulun väliä ravatessa ei kyllä juuri ole jäänyt ylimääräistä aikaa suunnitella tulevaa reissua. Ja torstaina täytyisi tosiaan suunnata Skotlantiinkin! Aikamoista haipakkaa kyllä ollut koko syksy ja kunnianhimoiset tavoitteet gradun suhteen on aika hyvin kuopattu, kai sen kerkeää tehdä joskus myöhemminkin.

Mutta reilu viikko sitten vietin tosiaan viikonlopun kaverin luona Kuopiossa ja Matkuksessa shoppailun lisäksi suunnattiin myös Etelä-Konneveden kansallispuistoon retkelle. Kyseinen kansallispuisto on melko uusi tulokas ja esimerkiksi viitoitus sinne oli vielä hieman vaiheessa. (Harhailtiin jollakin yksityisellä metsätiellä hirvimiesten passipaikalle, kun yritettiin löytää kansallispuiston alueelle.) Etelä-Konnevesi sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Kuopiosta, lähellä Rautalammia. Puiston laidalla on Törmälän kurssikeskus, jonka pienestä kahvilasta sai ostaa retkievästä (ja siellä oli myös vessa). Auton voi jättää Törmälän parkkipaikalle, mutta siitä täytyy vielä kävellä puolitoista kilometriä soratietä polun alkuun, joten kannattaa ajaa tuo tienpätkä ja jättää auto parkkiin polun alkuun, jossa myös on parkkipaikka.

Etelä-Konnevedellä on toistaiseksi vasta yksi hyvin merkitty reitti, 4,6 kilometrin pituinen Kalajan kierros, joka kiertää Vuori-Kalajan lammen ympäri ja nousee korkealle Kalajanvuorelle. Lisäksi alueelle on tekeillä 14 kilometrin Kolmen vuoren vaellus, jota toistaiseksi ei ole kunnolla merkitty ja ilman karttaa ja kompassia sinne ei ole asiaa. Tuo vajaan viiden kilometrin mittainen lenkki oli meille oikein sopiva ja rauhallisella tahdilla ja useilla evästauoilla saatiin kierrokseen aikaa kulumaan reippaat kolme tuntia. (Meillä oli mukana myös kaverin koira, joten tahti pidettiin senkin takia hitaana). Reitti ei ole helpoimmasta päästä, sillä korkeuseroja on kuitenkin jonkin verran ja erityisesti Kalajanvuorelta alas laskeutuessa polku oli paikoitellen hyvinkin jyrkkä. Myöskään ilman vedenkestäviä kenkiä tuonne ei ole asiaa, sillä pitkospuita ei ole vielä joka paikkaan tehty ja ainakin nyt syksyllä polku oli välillä hyvinkin mutainen.

Kalajanvuoren huipulta aukesi jokaisen korkeanpaikankammoisen kauhujen näkymä. Kohtisuora kallionseinämä ja kymmenien metrien jyrkkä pudotus alas. Reunalla alkoi kyllä todella polvet tutista ja ihan reunalle ei todellakaan tullut mieleen mennä kurkkimaan. Mutta maisemat oli upeat! Hieman eksyttiin polulta, kun lähdettiin seuraamaan reunaa pitkin kauniiden näkymien perässä, mutta onneksi polkukin löytyi vaikka hieman extreme-henkisesti kivuttiinkin kallioita ylös.

Kierroksen alkukohdassa oli myös laavu ja nuotiopaikka. Sinne palatessa ohitettiin myös toinen pikkuinen lampi, jonka peilityyneen pintaan heijastui kauniisti viereisen metsän siluetti. Täydellinen paikka maisemakuvien ottamiseen siis.

Oltiin tuon vaelluksen jälkeen sen verran poikki, että illalla ei tarvinnut kummempaa ohjelmaa enää keksiä. Etelä-Konneveden kansallispuisto oli kiva kohde päiväretkelle ja melko paljon siellä olikin muita retkeilijöitä meidän lisäksi. Kannattaa käydä tutustumassa paikkaan!

Tulevan viikonlopun reissua Skotlantiin voi seurata Instagramissa, mut löytää nimellä @hannaranskatar. Kirjoittelen reissusta kyllä tänne blogiinkin aikanaan, vaikka ensi viikosta onkin tulossa melkoisen hektinen töiden osalta, joten voi olla, että blogi jää nyt hieman taka-alalle.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply