Suomen suurin matkablogiyhteisö

Collioure ja Céret – Katalonian kahdet kasvot

Bon dia! Com estàs? Jo em dic Hanna, sóc de Finlàndia i visc a Tampere. Avui vaig a parlar del català i de Catalunya.

Espanjaa ja ranskaa osaavat lukijat, paljonko ymmärsitte yllä olevasta lauseesta? Todennäköisesti melko paljon, sillä katalaanin kieli, joka on ranskan ja espanjan sukukieli, muistuttaa kumpaakin näistä hyvin paljon. Katalaanin kieltä puhutaan tietysti Katalonian alueella Espanjassa, Barcelonan lähiympäristössä, mutta sitä kuulee myös Valenciassa, Baleaareilla ja onhan se myös Andorran minivaltion ainoa virallinen kieli. Harva taitaa tietääkään, että katalaania puhuu äidinkielenään 7-10 miljoonaa ihmistä, vertailun vuoksi todettakoon, että meitä suomen kielen puhujia on sellainen viisi miljoonaa. Katalonian alueen katsotaan yltävän myös Ranskan puolelle Roussillonin alueelle, jolla tosin katalaania ei juurikaan kuule puhuttavan, toisin kuin Espanjan puolella. Vaihtovuonna opin, että katalonialaiset ovat pelastaneet kielensä sukupuutolta sillä, että 70-luvulta lähtien kielestä on määrätietoisesti tehty Katalonian ainutta virallista kieltä ja kieltä on pyritty normalisoimaan laatimalla sanakirjoja ja kielioppeja. Nykyisin katalaanin kieli elää ja voi hyvin Espanjassa, jossa sitä tosin käytetään rinta rinnan espanjan kielen kanssa. Sitä vastoin Ranskassa, jossa kielipolitiikassa on pitkään suosittu pelkästään ranskan kieltä ja vähemmistökielet on ajettu erittäin ahtaalle, on kehitys ollut hieman erisuuntaista, ja sen vuoksi katalaania ei siellä juuri enää kuule, kuten ei muitakaan ranskalaisia vähemmistökieliä, esimerkiksi oksitaania. Ranskassa on havahduttu vähemmistökielten suojelemiseen liian myöhään, silloin kun ne olivat lähestulkoon jo hävinneet. Kertaakaan en Etelä-Ranskassa asuessani kuullut kenenkään puhuvan oksitaania, joka on kuitenkin Ranskan alueellisistä kielistä puhutuin. Siksi päädyinkin vaihtovuonna siihen, että oksitaanin opiskelun sijaan aloitinkin katalaanin kurssin, koska kyseistä kieltä olisi mahdollista päästä käyttämään luokkahuoneenkin ulkopuolella. Täytyy muuten todeta, että vaikka vaihtoyliopistossani Université Paul Valéryssa ei kauheasti ole kehumista, niin vieraita kieliä siellä pystyi opiskelemaan paljon laajemmin kuin Tampereella. Katalaanin ja oksitaanin lisäksi valikoimista löytyi arabiaa, kreikkaa, puolaa ja vaikka mitä pienempiä kieliä.

Mutta sen sijaan, että horisisin koko postauksen ajan katalaanin kielen kehityksestä, niin oli mulla muutakin ajatusta tähän postaukseen. (Vaikka täytyy sanoa, että vaihtovuonna kiinnostuin Ranskan ja Espanjan vähemmistökielialueista tosissani, ja olikin oikeastaan aika mielenkiintoista verrata tilannetta suomenruotsiin, kuitenkin ruotsinkielisten alueiden vieressä tuli asuttua se lähemmäs 20 vuotta.) Vaihdon aikana reissasin kuitenkin yllättävän paljon Katalonian alueella, niin Espanjassa, Ranskassa kuin Andorrassakin. Kataloniassa on karkeasti kahdenlaista maisemaa, vuoristoja ja rantoja, ja nyt ajattelinkin kertoa teille kahdesta pikkukylästä, joissa tiivistyvät Katalonian molemmat puolet.

Collioure on pikkuinen merenrantakylä Perpignanista Espanjan rajalle päin. Me pysähdyttiin siellä matkalla Gironaan ja pari tuntia riitti kompaktin kylän tutkimiseen paremmin kuin hyvin. Colliouren keskusta koostuu muutamasta värikkäästä talosta ja kujista, joilta löytää muun muassa suussa sulavaa jätskiä sekä kivoja pikkuputiikkeja.

Keskustan kupeesta löytyy myös pikkuinen ranta, jonka vierellä kohoaa kylän tunnetuin maamerkki, Notre-Dame-des-Anges’n kirkko. Tämä oli se Colliouren pakollinen turistikohde, josta oli pakko saada kuva. Toisella puolella rantaa kohosi myös jykevä linnoitus, jonka vieressä niityllä laidunsi söpöjä aaseja.

Matkalla Collioureen yövyttiin Céretin pikkukylässä Pyreneiden vuoristossa. Opaskirjani mukaan paikka on kirsikankukan kukinta-aikana upea ilmestys, mutta me ei nähty yhtäkään kirsikankukkaa. Céret’n pientä keskustaa upeampi näky olivat kylää ympäröivät vehreät vuoret, itse kylä oli hieman tylsähkö.

Pont du Diablen vanha kivisilta oli Céretin kuuluisin nähtävyys. Kaupungin ulkopuolella vuorilla olisi myös pitänyt olla joku näköalapaikka, jonne yritin sitten sadesäässä kiivetä, mutta en löytänyt mitään erikoista näköalapaikkaa, vaikka kysyin neuvoa joltain paikalliselta mieheltäkin. Tieltäkin kuitenkin avautuivat ihan hyvät maisemat, joten lyhyen kävelyn jälkeen palasin takaisin keskustaan, jonne olin jättänyt kaverini shoppailemaan (vaikka ei niissä shoppailumahdollisuuksissakaan kovin kehumista ollut). Yksi kiva kahvila löydettiin pääkadulta, mutta Céret ei välttämättä ole paikka, jonne kannattaa varta vasten lähteä. Perpignanista sinne pääsee bussilla, mutta ihan parhaiden yhteyksien päässä kylä ei ole.

Miten vaihdon jälkeen kävi muuten mun katalaanin opiskelun? Yllättäen Tampereelta ei löytynyt mahdollisuutta jatkaa opintoja, joten täytyy tunnustaa, että katalaanin kieli on aika lailla vaipunut unholaan. Ymmärrän sitä jonkin verran, lähinnä espanjan ja ranskan pohjalta, mutta itse en osaa juurikaan lauseita muodostaa tai mitään sanoa. Ja täytyy tunnustaa samaan syssyyn, että aina Katalonian alueella matkustaessa käytin espanjaa, koska oli mukavampi turvautua kieleen, jota osaa paremmin. Sinänsä katalaanin opiskelu ei varmaan ole järkevää matkailijalle, koska Kataloniassa kuitenkin pärjää niin hyvin espanjalla. Jos kuitenkin aikomus olisi muuttaa Kataloniaan, olisi katalaanin opetteleminen varmasti järkevää. Itsellä kieli tosin meni melko paljon sekaisin espanjan kanssa, esimerkiksi numerot ovat hyvin samanlaisia, mutta eivät kuitenkaan ja taisin kokeessa iloisesti kirjoittaa osan numeroista espanjaksi. Italian kanssa minulla on ollut aikanaan sama ongelma, että sekaan sitä liikaa espanjan kanssa. (Ja italian opinnoilleni on muuten käynyt samoin kuin katalaanille, ymmärrän jotain, mutta en osaa sanoa mitään…)

Tu parles català? Bon cap de setmana!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

56 Comments

  • Reply Maarit Johanna perjantai, lokakuu 16, 2015 at 13:45

    Kielet on kyllä mielenkiintoisia! En olisi uskonut, että katalaania puhuu ihan noin moni. Jännää 😀 Mulla oli melkein kokonaan unohtunut islannin kieli, mutta tosi nopeasti se päätyi takaisin mieleen kun pääsi taas kuuntelemaan ja puhumaan. Se se vasta erikoinen kieli onkin ja niin vähän puhujia!

    • Reply Hanna perjantai, lokakuu 16, 2015 at 15:02

      Mäkin yllätyin, kun törmäsin tuohon puhujien määrään katalaanin opintojen alussa. Vähemmistökieli-sanasta ehkä ei ensimmäisenä tule mieleen, että kielellä voi silti olla miljoonia puhujia. Oon kanssa itte huomannut, miten nopeasti aktiivinen sanavarasto katoaa ihan jo ranskassa ja ruotsissakin, kun niitä ei pääse päivittäin käyttämään ja kuulemaan. Mutta onneksi asiat tosiaan muistuvat taas nopeasti mieleen, kun pääsee oikeasti käyttämään kieltä. Islanti on kyllä kiinnostava kieli sekin, se on jo niin kaukana ruotsista, että sitä ei pysty samalla tavalla ymmärtämään kuin norjaa ja tanskaa. Tosin en kyllä varmaan ikinä ole päässyt kuulemaan islantia livenä, eli kyllä se harvinainen kieli on! 🙂

  • Reply Ansku BCN sunnuntai, lokakuu 18, 2015 at 17:53

    Heh, mä olen asunut yli kuusi vuotta Kataloniassa, enkä aio opetella katalaania. Ei sillä, että minulla olisi sitä vastaan jotain ja ymmärrän toki ranskan ja espanjan pohjalta sekä puhuttua että kirjoitettua katalaania, mutta olen päättänyt, että en käytä resursseja kielen opetteluun. Lapseni ovat natiivitasoisia katalaanissa, joten he saavat toimia mun sanakirjoina, jos tiukka paikka tulee :). Ja pystyn hyvin käymään keskusteluja niin, että kaverit puhuvat katalaania ja minä vastaan espanjaksi, se riittää mulle!
    Kauniita paikkoja!

    • Reply Hanna sunnuntai, lokakuu 18, 2015 at 19:04

      Juuri tuota mietin kyllä itsekin katalaania opiskellessa, että ei se kovin hyödyllinen kieli ole, jos osaa jo espanjaa. Ylipäätään päädyin katalaanin kurssille myös siksi, että espanjan kurssilla ei ollut enää tilaa, se ei ole minulle missään vaiheessa ollut sellainen kieli, jota palavasti haluan oppia. Mutta Kataloniassa asuessa varmasti kielen ymmärtäminen riittää jo pitkälle, kun paikallisten kanssa voi sitten kommunikoida espanjaksi, joten varmasti ihan fiksu päätös, ettet ole alkanut katalaania erikseen opiskelemaan 🙂

  • Reply Venla / Breezes from my Atlas sunnuntai, lokakuu 18, 2015 at 18:19

    Enpä tiennytkään, että katalaania puhuu jopa noin moni! Itsekin vertasin heti suomeen, jo ennenkun ehdin lukee sun saman vertauksen. 😀 Olispa huippua osata monia kieliä, mutta ei mielenkiinto ja hermot riitä opetteluun. Upeita maisemia näky kyllä olevan!

    • Reply Hanna sunnuntai, lokakuu 18, 2015 at 19:07

      Toisaalta jo Barcelonassa asuu monta miljoonaa ihmistä, joten sinänsä ei ole ihme, että katalaanin puhujia on noinkin paljon, mutta kyllä se minutkin yllätti. Musta tuntuu, että näin vanhemmiten kynnys opetella uusia kieliä kasvaa, sillä ei enää jaksa nähdä samaa vaivaa kuin näiden muutamien kielten kohdalla, joita on treenannut vuosikausia. Oon myös pitkään opetellut aina vaan uusia romaanisia kieliä, joiden kielioppi ja sanasto on ollut ranskan pohjalta helppoa. Täysin erilaisen kielen, esimerkiksi venäjän, opiskelussa joutuisi nähdä siis jo paljon enemmän vaivaa, joten toistaiseksi en ole saanut aikaiseksi aloittaa 😀

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, lokakuu 18, 2015 at 18:54

    Olipa idyllisiä maisemia! Puolasta olen kuullut sen, että se on maailman vaikein kieli.

    • Reply Hanna sunnuntai, lokakuu 18, 2015 at 19:10

      Maisemat oli kyllä kauniita! Puola ja sen konsonanttipitoiset sanat ei kyllä varmaan ole mikään helppo kieli, toisaalta maailman vaikeinta kieltä on oikeastaan aika vaikea määritellä. Suomi on varmasti vaikea niille, joiden äidinkieli on englanti, ranska tai joku muu indoeurooppalainen kieli, mutta virolaisille taas helppo. Eli vaikeus riippuu varmasti myös siitä, kenen näkökulmasta asiaa katsoo!

  • Reply Terhi / Muru Mou maanantai, lokakuu 19, 2015 at 17:48

    Voi kun osaisin edes espanjaa! Aivan ihania kuvia, tuollaisia pieniä kyliä olisi kiva käydä kiertämässä 🙂

    • Reply Hanna tiistai, lokakuu 20, 2015 at 10:42

      Pienet kylät on kyllä ihan parhaita! Espanja on muuten yllättävän helppo kieli ja suomalaiselle todella helppo oppia ääntämään, varmasti tanskaakin helpompi 🙂

  • Reply Rosita maanantai, lokakuu 19, 2015 at 22:00

    Quel petit Ville sympa au bord De la mer!

    Mon amie finlandaise habit a Barcelone et elle travail comme enseignant. Elle est toujours critiqué par les autres profs parle qu’elle parle que l’espagnole. C’est tellement important pour eux, leur propre langue…

    • Reply Rosita maanantai, lokakuu 19, 2015 at 22:01

      Oho, parit eet jäit sanojen lopuista puuttumaan! ;D

      • Reply Hanna tiistai, lokakuu 20, 2015 at 10:47

        Haha, niin ne jää usein ranskalaisiltakin puuttumaan, pas de soucis!

    • Reply Hanna tiistai, lokakuu 20, 2015 at 10:47

      J’ai aussi entendu que leur propre langue est vraiment important pour les catalans. Mais j’avais l’impression qu’ils exigent l’utilisation du catalan surtout pour les espagnoles, tandis que pour les étrangers c’est plus toléré de parler espagnol. Mais apparemment c’est pas toujours le cas.

  • Reply Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar tiistai, lokakuu 20, 2015 at 10:16

    Ihanan värikästä, näyttää kovin sympaattiselta. Puhun jonkin verran espanjaa ja oleskelin muutaman kuukauden Barcelonassa, jossa katalaania kuuli jatkuvasti. Nyt on muuten poikaystävän kautta tullut myös Galician paikallinen tapa puhua tutuksia – aikamoinen sekoitus portugalia ja espanjaa on sekin.

    • Reply Hanna tiistai, lokakuu 20, 2015 at 10:50

      Galicia on kielellisesti mielenkiintoinen alue muuten sekin, siellä ei ilmeisesti olla tuon heidän oman kielensä suhteen yhtä fanaattisia kuin Kataloniassa, mutta tärkeä se silti heille on. Haluaisin kovasti päästä käymään tuolla Galiacian alueella, ei ehkä kielen takia, mutta siellä on kuulemma upeat maisemat! 🙂

  • Reply Annika | Travelloverblogi tiistai, lokakuu 20, 2015 at 21:08

    Voi miten suloinen tuo Collioure. Juuri minun tyyppiseni pikkukylä.
    Kuinka ihanaa olisi osata kieliä! Kielipääni on onneton, joten rallienglannilla mennään. Hyvin silläkin on maailmaa nähty. 🙂

    • Reply Hanna keskiviikko, lokakuu 21, 2015 at 10:13

      Rallienglanti on jo ihan hyvä pohja kielitaidolle, tärkeintähän on se, että ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. Ja vähäistäkin kielitaitoa kannattaa vaan uskaltaa käyttää! 🙂

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, lokakuu 21, 2015 at 09:54

    Meillä on täällä vaihtariporukassa yksi barcelonalainen tyttö, enkä kyllä ole ennen nähnyt sellaista isänmaallisuuden määrää. Ilmeisesti normaalia Katalonian alueella asuville. Katalonian ilosanomaa julistetaan tilanteessa kuin tilanteessa. 😀

    • Reply Hanna keskiviikko, lokakuu 21, 2015 at 10:16

      Joo niin mäkin olen ymmärtänyt, että katalonialaiset ovat äärimmäisen isänmaallisia ja ylpeitä omasta kulttuuristaan ja kielestään. Barcelonassa todella monelle parvekkeelle on ripustettu Katalonian lippu, samanlaista määrää lippuja harvoin näkee missään kaupungissa.

  • Reply Sanna / From London keskiviikko, lokakuu 21, 2015 at 18:50

    Kielet on kyllä aivan supermielenkiintoisia! Ne kun vaikuttavat käyttäytymiseen ja jopa jossain määrin luonteenpiirteisiinkin. 🙂 Harmi vaan kun ne unohtuvat niin helposti, jos niitä ei käytä.

    • Reply Hanna torstai, lokakuu 22, 2015 at 10:30

      Totta, kielet kertovat aika paljon myös kulttuurista ja tavoista. Kaikissa kielissä, joita olen opiskellut, on ilmauksia, joita on vaikea kääntää millekään muulle kielelle, koska se liittyy niin olennaisesti siihen kulttuuriin, eikä vastaavaa ilmiötä muualta löydy. Vaikka kielitaito unohtuukin helposti, niin suhteellisen nopeasti se myös palaa, kun pääsee taas käyttämään kieltä! 🙂

  • Reply Henna /suurin onni torstai, lokakuu 22, 2015 at 00:10

    Katalaania puhuu tosiaan moni, enpä olisi kuvitellut! Ei ole ollenkaan tuttua minulle tuo alue, enkä edes tiennyt, että on olemassa sellainen kieli kuin oksitaani! Todella sievän näköinen paikka tuo Collioure 🙂

    • Reply Hanna torstai, lokakuu 22, 2015 at 10:33

      Sinänsä ei ole mikään ihme, että oksitaanista ei Suomessa olla kuultu, sillä mikään kovin yleisesti puhuttu kieli se ei Ranskassakaan ole. Siinä mielessä nämä kielitieteen opinnot ovat laajentaneet tietämystä, että maailmassa on todella paljon pieniä kieliä ja kieliä, jotka eivät ole minkään valtion virallisia kieliä. Ja näitä löytyy jopa Euroopasta todella paljon, kun pelkästään Espanjassa on kolme vähemmistökieltä 🙂

  • Reply Heidi torstai, lokakuu 22, 2015 at 00:37

    Olin joskus kaaaaauuun sitten Kataloniassa au pairina ja perhe puhui minulle espanjaa mutta keskenään katalaania. Mitään muuta sanaa en muista kuin si us plau. Jotenkin se katalaani kuulosti aivan lasten kieleltä. Ensi viikonlopuksi olen lähdössä Galiciaan. On kyllä hauska päästä kuulemaan Galiacian kieltä – ymmärränköhän siitä yhtään mitään…

    • Reply Hanna torstai, lokakuu 22, 2015 at 10:36

      Munkin korvaan katalaani (mutta myös portugali) kuulostaa hassulta espanjalta, ihan samoin kun norja tai tanska kuulostaa hassulta ruotsilta. Myös Galician kieli on espanjan sukukieli, joten saattaa sitäkin jonkin verran ymmärtää, ja onneksi voi aina turvautua Espanjaan. Mukavaa reissua Galiciaan sinulle! 🙂

  • Reply Lotta Watia | Unagidon torstai, lokakuu 22, 2015 at 16:01

    Tosi ihanan näköistä. Söpöä mutta rauhallisen oloista. Toi kivisilta on magee!

    • Reply Hanna perjantai, lokakuu 23, 2015 at 08:42

      Noita kivisiltoja on useampikin Etelä-Ranskassa, ja kaikkien nimi tuntuu olevan Pont du Diable 🙂

  • Reply Tiia/reisereise torstai, lokakuu 22, 2015 at 16:32

    Vaikka en osaa ranskaa tai espanjaa sen kummemmin, niin ymmärsin myös mä jotain noista lauseista, tai mistäs tiedän ymmärsinkö ne oikein. 😀 Suloisia kuvia!

    • Reply Hanna perjantai, lokakuu 23, 2015 at 08:43

      Aika helppo katalaania kyllä on ymmärtää, jos vain espanja ja ranska sujuu. Mullakaan ei ollut ikinä tunneilla kummempia ymmärtämisvaikeuksia vaikka opettaja puhui paljon katalaania 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, lokakuu 22, 2015 at 17:25

    Yllättävän hyvinhän tuo katalaanin lukeminen sujui, hiukan vajaaksikin jääneellä lukion lyhyellä espanjalla 🙂 Taitaa olla vähän haasteellista tuolla kielialueella motivoitua tuohon kieleen, jos espanjallakin kuitenkin pärjää ja sillä sitten taas on käyttöä niin paljon isommallakin alueella.

    • Reply Hanna perjantai, lokakuu 23, 2015 at 08:45

      Juuri tuo olikin ehkä oman motivaationpuutteeni taustalla, tiedostin espanjan kuitenkin olevan paljon hyödyllisempi kieli kuin katalaanin. Ja käytännössä en katalaania juuri puhunut Espanjan puolella reissatessa, vaan halusin nimenomaan treenata sitä espanjaa.

  • Reply Jenni / Unelmatrippi torstai, lokakuu 22, 2015 at 19:33

    Söpöjä pieniä kyliä! Tuli kuvien värikkäistä talorivistöistä vähän mieleen Comojärven ympäristö Italiassa.

    Kielet ovat todella mielenkiintoisia. Tuntuu vain valitettavasti siltä, että on mahdotonta saada mitään muuta vierasta kieltä englannin kanssa samalle tasolle. Johtunee siitä, että niitä muita kieliä (espanja, saksa, ruotsi) tulee väkisinkin käytettyä paljon vähemmän kuin englantia niin kauan kuin en muuta joko Espanjaan tai Saksaan (tai Ruotsiin…). Kielet unohtuvat tosi helposti. Olen miettinyt, että haluaisin opiskella ehkä vielä ranskaa, koska sitä olisi todennäköisesti suht helppo oppia espanjan pohjalta. Mutta ainakaan tällä hetkellä aika ei riitä siihen mitenkään. Toisaalta voisi olla parempi pyrkiä ylläpitämään noita jo jollain tasolla olevia kieliä sen sijaan, että sekottaisin pakkaa vielä jollain muulla kielellä. Nyt jo menevät välillä kielet ihan sekaisin tilanteissa, joissa pitää vain saada joku asia hoidetuksi. 🙂

    • Reply Hanna perjantai, lokakuu 23, 2015 at 08:53

      Englanti kyllä jyrää maailmassa aika lailla, mikä on toisaalta vähän säälikin. Itse en ole tietoisesti yrittänytkään kehittää englannin kielitaitoani lukion jälkeen ja silti taidot pysyvät sujuvalla perustasolla. Englannin suhteen usein riittää melko suppeakin sanavarasto, sillä monesti kieltä tulee puhuttua sellaisten kanssa, joille se ei ole äidinkieli, joten siksi simppeli englanti riittää kommunikointiin. Ranskaa, espanjaa ja ruotsia taas tulee käytettyä enemmän natiivipuhujien kanssa, jolloin kommunikaation sujuminen edellyttää jo laajempaa sanavarastoa ja sujuvuutta, mikä voi kyllä luoda mielikuvan siitä, että muissa kielissä ei koskaan pääse englannin kanssa samalle tasolle. Toisessa maassa oleskelu on tietysti paras tapa oppia kieltä, mutta Suomestakin voi löytää erikielisiä juttukavereita, joiden kanssa voi kielitaitoa treenata. Mulla menee kyllä kielet välillä sekaisin myöskin, italia on ehkä pahin, sillä se muistuttaa liikaa espanjaa. Mulle muuten espanjan kielioppi on ollut todella helppo oppia ranskan pohjalta, joten uskon, että se toimisi toisinkin päin! 🙂

  • Reply Mia / Elämää ja Matkoja torstai, lokakuu 22, 2015 at 20:47

    Samansukuisten kielten eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä on hauska kuunnella ja testata omaa ymmärtämystään. Suomessakin esim. ruotsinkielen eroavaisuudet ovat melkoiset alueittain, paras esimerkki on Närpiön murre, jota itsellänikin puoliksi suomenruotsalaisena on vaikea ymmärtää. 🙂
    Oli muuten kiva nähdä kuvia tuolta seudulta, Pariisilaisten kanssa jutellessa ja lomavinkkejä kysellessä moni suositteli juuri Perpignania ja sen lähiympäristöä.

    • Reply Hanna perjantai, lokakuu 23, 2015 at 08:57

      Perpignanin lähellä on myös kivoja rantakohteita, joten se on ihan hyvä vaihtoehto perinteiselle Nizzan seudulle. Ja Närpiön murre on kyllä todellakin oma kielensä, munkin on todella vaikea ymmärtää sitä. Tuli mieleen kerta, jolloin olin Vaasassa kesätöissä js yksi närpiöläinen asiakas tuli kysymään jotain. En vain millään saanut selville, mitä hän halusi tietää, vaikka toisti kysymyksen monta kertaa, joten lopulta mies huusi vaimonsa paikalle sanoen: ”Du måste komma hit, hon talar int närpes”;D

      • Reply Elämää ja Matkoja perjantai, lokakuu 23, 2015 at 14:38

        Haa, eli tiedät todellakin mitä närpesiska on! Kyllä sitä voikin tuntea itsensä aasiksi, kun ei toista kotikieltään ymmärrä! 😉

        Nizzasta olemme tykänneet todella paljon ja viettäneet siellä aikaa kolmena kesänä, Perpignan ja lähiseutu kiinnostaa vaihteen vuoksi. Toisaalta viime aikoina olemme pyöritelleet suunnitelmissa myös Biarritzia, joten saa nähdä mihin suuntaan seuraava Ranskan reissu vie!

        • Reply Hanna sunnuntai, lokakuu 25, 2015 at 17:28

          Haha ei pysty Vaasan seuduilla närpesiskalta välttymään. Mulle tosin Pohjanmaalla puhuttava ruotsi on sitä kotoisimman kuuloista ja pääkaupunkiseudulla puhuttu ruotsi hassua, mutta Närpiö on ehkä kuitenkin vielä oma lukunsa…:D Biarritzia voin suositella kyllä lämpimästi, upea kaupunki! Toisaalta myös Marseille on aika mielenkiintoinen paikka ja lähistöllä paljon kauniita maisemia, että sitäkin suosittelen 🙂

  • Reply lena perjantai, lokakuu 23, 2015 at 12:34

    Katalaani kiinnostaa kovasti, Bilbaossa tuli baskia kuunneltua jonkin verran ja vähän perehdyttyä kielen nykytilaan noilla nurkilla. Nykyään opetusta saa Baskimassa joko espanjaksi tai baskiksi, ja yliopistoissakin on tarjolla baskinkielisiä kursseja. Kieltä yritetään tänä päivänä vaalia, aiemmin kun sen puhuminen oli tiukasti rajoitettua. 🙂 Tosi kiva postaus Ranskasta Hanna, nuo seudut pitäisi nähdä. Ja kuten sanoit tuossa yllä kommentissa, Nizzan seudulle löytyy monia vaihtoehtoja. Jotenkin tuntuu että kaikki ovat nykyään Nizzassa, ja kaunis paikka se tietnekin onkin, mutta eteläinen Ranska on paljon muutakin 🙂

    • Reply Hanna sunnuntai, lokakuu 25, 2015 at 17:24

      Baski on kyllä myös mielenkiintoinen kieli, osittain myös siksi, että sillä ei ole yhtään sukulaiskieltä maailmassa, joten se on todella ainutlaatuinen! Baskimaassa varmasti omaa kieltä vaalitaan myös kovasti, mutta ilmeisesti Kataloniassa mennään tämän asian suhteen hieman edellä ja ihan samanlaista asemaa ei baskilla vielä ole kuin katalaanilla. Mutta ehdottomasti myös baski on vaalimisen arvoinen kieli, joten hyvä että paikallisetkin ovat sen tajunneet 🙂 Nizza on kyllä tietysti omaa luokkaansa, mutta Etelä-Ranska on niin paljon muutakin. Esimerkiksi juuri Biarritzin maisemathan ovat ihan käsittämättömän upeat!

  • Reply AnnKat perjantai, lokakuu 23, 2015 at 16:17

    Voi kun itse osaisi espanjaa tai edes ranskaa… Kumpaakin osaan varmaan alle viisi sanaa xD
    Kaikki pikkukylät ovat kyllä aivan mieletömän suloisia. Niitä pitäisi ehdottomasti kierrellä enemmänkin. 🙂

    • Reply Hanna sunnuntai, lokakuu 25, 2015 at 17:29

      Pikkukylät ovat ihania, niissä on usein myös kiva tunnelma! Ja kyllä pari sanaakin jo vähän kommunikointia auttaa, ainakin jos osaa peruskohteliaisuusfraasit 🙂

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net perjantai, lokakuu 23, 2015 at 18:48

    Onpas söpöjä paikkoja, nuo pikkukylät on usein todella hienoja. Itselleni kävi taannoisen Ranskan duunikomennuksen aikaan vähän samalla tavalla kieltä opiskellessa – silloin se oli vielä jotenkin hallussa, mutta sittemmin kun ei kuullut enää ranskaa päivittäin saati käyttänyt sitä itse, niin harmillisesti pääsi unohtumaan :/

    • Reply Hanna sunnuntai, lokakuu 25, 2015 at 17:35

      Toisin kuin englanti, niin ranska on kieli, jota ei Suomessa kovin usein kuitenkaan kuule ja pääse käyttämään, joten väkisinkin jotain unohtuu. Itsekään en puhu enää yhtä hyvää ranskaa kuin vaihdon jälkeen, mutta onneksi kielitaito myös palautuu nopeasti, kun taas pääsee kieltä käyttämään.

  • Reply Kohteena maailma perjantai, lokakuu 23, 2015 at 23:38

    Itseä harmittaa se, että minulle ei ole luotu kielipäätä. Toki ymmärsin melkein tuon kirjoittamasi pätkän eli neljän vuoden ranskan opiskelu sinänsä siis ei ole valunut hukkaan. Englannilla kyllä maailmalla pärjään, mutta valitettavasti kuulun kyllä rallikategoriasarjaan siinä. Töissäkin olisi välillä huomattavasti helpompaa, kun olisi lahjoja toiseen työkieleen.

    Mutta asiaan, tosi kivan näköinen pikkukylä!

    • Reply Hanna sunnuntai, lokakuu 25, 2015 at 17:37

      Ymmärtäminen on kyllä jo hyvä alku, siitä se kielitaito lähtee. Totta, että englannilla pärjää monessa paikassa, mutta itse tykkään myös kommunikoida paikallisten kanssa heidän omalla kielellään, ainakin Ranskassa tuntuu saavan vähän parempaa palvelua niin. Mutta rallienglanti on ainakin parempi vaihtoehto kuin ei kielitaitoa ollenkaan! 🙂

  • Reply Anna Koskela lauantai, lokakuu 24, 2015 at 08:36

    Olipa mielenkiintoinen katsaus! Kielet ovat kyllä rikkaus.

    Ihania aaseja ja ihana pikkukylä <3

    • Reply Hanna sunnuntai, lokakuu 25, 2015 at 17:39

      Aasit oli kyllä söpöjä! Ja niin samaa mieltä oon, että kielet ovat rikkaus. Vähän sääli, että niin monet ajattelevat pelkän englannin taidon riittävän, vaikka tärkeää olisi osata monipuolisesti eri kieliä.

  • Reply Jenna / Journey Diary lauantai, lokakuu 24, 2015 at 14:20

    Ihanaa pikkykylän idylliä näissä kuvissa! Olisi kyllä mahtavaa osata enemmän eri kieliä. Oon vaan niin laiska opettelemaan 😀

    • Reply Hanna sunnuntai, lokakuu 25, 2015 at 17:41

      Mäkin oon hieman laiskistunut kielten opiskelun suhteen nykyään, sillä eihän siitä mihinkään pääse, että edes kohtuullisen kielitaidon saavuttaminen vaatii vuosien työn. Mutta kun kieltä pääsee oikeasti käyttämään, niin kyllä se palkitsee!

  • Reply Mirje / Kotona kaikkialla lauantai, lokakuu 24, 2015 at 21:14

    Olipas ihan itselle tuntemattomia paikkoja! Mutta hyvältä näyttivät 🙂 Enpä muuten ollut minäkään tiennyt katalaanin puhujia olevan niin paljon. Jokin aika sitten muistan jutelleeni Barcelonaan muuttaneen sveitsiläisystäväni kanssa asiasta ja hän oli sitä mieltä, että jos kaupunkiin aikoo oikeasti integroitua, niin katalaani on opeteltava.

    • Reply Hanna sunnuntai, lokakuu 25, 2015 at 17:45

      Eteläranskalaiset pikkukylät eivät varmaan yleisesti ole kovin tunnettuja Suomessa, eikä pelkästään näiden kahden paikan takia kannata välttämättä Ranskaan matkustaa, mutta kun nyt tuolla oli, niin ihan kiva oli käydä katsomassa. Kyllä katalaanin osaaminen varmasti auttaisi pääsemään paremmin kärryille Barcelonan elämänmenosta, uskoisin, että tilanne on sama myös Suomessa. Kyllä tänne muuttavat ulkomaalaiset toki pärjäävät englannilla, mutta yhteiskuntaan ja kulttuuriin pääsee kunnolla sisälle vasta, kun opettelee suomea.

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita sunnuntai, lokakuu 25, 2015 at 08:26

    Kielet ovat mielenkiintoisia! Suuri haaveeni on että sitten joskus kun on aikaa (milloinkahan sekin nähdään) niin opiskelisin kieliä, ainakin espanja ja italia kiinnostavat kielissä kovasti.
    Ja kyllä on hienot maisemat, voi että! Maailmassa on niin paljon hienoja paikkoja!

    • Reply Hanna sunnuntai, lokakuu 25, 2015 at 17:47

      Mäkin haluaisin opiskella venäjää sitten, kun on aikaa, eli todennäköisesti eläkkeellä 🙂 Espanja ja italia ovat kyllä molemmat mielenkiintoisia kieliä, oma kokemukseni on, että espanja on näistä kahdesta se helpompi ja ehkä myös hyödyllisempi, sillä sitä puhutaan niin monessa maassa.

  • Reply Sukellus Asiaan sunnuntai, lokakuu 25, 2015 at 12:09

    Mielenkiintoista tietoa katalaanista, kiitos siitä! Kielissä on se valitettava puoli, että kovin usein, kun poistuu niiden luonnollisesta ympäristöstä, ne tuppaavat unohtumaan. Onneksi kuitenkin myös palautuvat melko nopeasti takaisin.

    • Reply Hanna sunnuntai, lokakuu 25, 2015 at 17:48

      Kiva kuulla! Se on harmi, että kielet unohtuvat nopeasti, mutta onneksi kielitaito myös palautuu, kun sitä pääsee taas käyttämään 🙂

    Leave a Reply