10 syytä rakastaa Etelä-Ranskaa

Etelä-Ranska on varmasti yksi Euroopan monipuolisimmasta ja upeimmista kohteista, vaikka oma mielipiteeni tosin hiukan puolueellinen onkin. Vaihtovuonna erityisesti Provence-Alpes-Côte-D’Azurin ja Languedoc-Roussillonin alueet tuli koluttua melko perusteellisesti läpi, tosin tässä postauksessa käsittelen Etelä-Ranskaa kaikkena, mikä jää Lyonin alapuolella. Yläpalkin Ranska-kohdasta pääsee myös listaan, jossa on kaikki Ranskassa käymäni paikat alueittain järjesteltynä ja sieltä voi lukea lisätietoja eri kohteista. Lisäsin tosin tähänkin postaukseen linkit eri paikoista kertoviin juttuihin, joten mikäli blogistani jo löytyy juttua kyseisestä kohteesta, pääsee kohteen nimeä klikkamalla lukemaan lisää juttuja. Meinasin liittää tähän myös hienon interaktiivisen kartan, jossa olisi ollut kaikki paikat, mutta koska yllättäen tietotekniset taitoni eivät siihen riittäneet, niin jokaisen kohdan lopusta löytyy kartta mainituista paikoista. Ja jos jonkun paikan nimi ei näy kartassa kunnolla, lisäsin nimen perään myös kirjaimen, joka osoittaa paikan sijainnin kartalla. Ja todettakoon, että tästä postauksesta tuli suorastaan megapitkä ja kuvientäyteinen, mutta onhan tätä suunniteltukin oikeastaan jo koko blogin olemassaolon ajan, eli varsinainen ikuisuusprojekti kyseessä. Tässä siis listani Etelä-Ranskan helmistä, jotka tekevät alueesta täydellisen matkakohteen.

1. Kiinnostavat kaupungit

Marseille, Nizza, Montpellier, Toulouse, Bordeaux, Lyon. Alueen suurimmissa kaupungeissa riittää nähtävää ja koettavaa. Välimeren sulatusuuni, Marseille, on huonosta maineestaan huolimatta tutustumisen arvoinen miljoonakaupunki, jonka kaunis satama-alue täyttyy aamuisin kalamyyjistä. Marseillessa voi kiivetä ylös kukkulalle Notre-Dame de la Garden katedraalille, kierrellä vanhankaupungin kapeilla kujilla tai lähteä laivaretkelle ihailemaan upeita calanques-kalkkikivimuodostelmia. Mikäli mieli tekee aitoa bouillabaissea (eli kalakeittoa, yök), on Marseille kaupunki, josta sitä kannattaa ruveta etsimään.

Nizza taas on rantabulevardeineen ja hienostohotelleineen hyvä tukikohta Côte-D’Azur’n, eli suomalaisittain Rivieran alueen tutkimiseen, sillä bussilla pääsee lähikaupunkeihin (Monaco, Cannes, Villefranche-sur-Mer, Èze…) pikkurahalla. Nizzan vanhakaupunki on täynnä kapeita kujia ja värikkäitä taloja, ja aamuisin Cours Saleyan kukkatorin väriloisto suorastaan häikäisee. Vanhan kaupungin kupeesta Colline du Chateâun kukkulalta aukeaa upeat näköalat alas kaupunkiin ja Baie des Anges’n lahdelle.

Bordeaux on Ranskan ehdottomasti tunnetuin viinikaupunki ja tyylikkyydessään vetelee vertoja Pariisille. Ihmiset ovat Bordeaux’ssa todella ystävällisiä ja kaupungin tunnelma niin ihanan ranskalainen. Kaupungista löytyy roppakaupalla kauniita rakennuksia, ei mikään ihme, että koko keskusta on luokiteltu Unescon maailmanperintökohteeksi.

Muitakin tutustumisen arvoisia kaupunkeja Etelä-Ranskassa riittää. Vaihtokaupunkini Montpellier on nuorekas opiskelijakaupunki, josta löytyy sekä historiallinen vanhakaupunki että mahtipontista uudempaa arkkitehtuuria. Toulouse on tunnettu punatiilisistä rakennuksistaan, ja muistuttaa mielestäni hieman Englantia. Lyon on yksi Ranskan suurimmista kaupungeista, joka on tunnettu kulinarismista (eli sisälmysmakkaroista ja muista lihaherkuista, yök).  Suurkaupunkien lisäksi myös idyllisiä pikkukaupunkeja on ympäri Etelä-Ranskaa, omat suosikkini, tunnelmallinen Aix-en-Provence ja rento rantakaupunki Toulon, löytyvät Marseillen liepeiltä.

2. Rannat

Etelä-Ranskasta ensimmäisenä mieleen tulevat tietysti rannat ja niitä löytyykin roppakaupalla. Rivieran rantoja reunustavat korkeat vuoret, mikä tekee maisemista aika henkeäsalpaavia. Nizzan kiviranta on varmasti Rivieran tunnetuin, mutta kivoja pikkurantoja löytyy myös Mentonista (C), Antibesistä (B), Toulonista ja tottakai Cannes’n (A) rantabulevardi on myös maailmankuulu, vaikka itse ranta onkin pitkälti luksushotellien yksityiskaistaletta.

Montpellierin lähellä rannat jatkuvat hiekkakaistaleina silmänkantamattomiin, esimerkiksi Palavas-les-Flots (D), Saintes-Maries-de-la-Mer (F), Sète (E) ja Villeneuve-lès-Maguelone (G) tarjoavat kilokaupalla hienoa rantahiekkaa. Languedoc-Roussillonin upeimmat rannat löytyvät kuitenkin Cap d’Agdesta (H), jossa merenrannassa kohoaa upeita laavakivikallioita. Ja löytyyhän sieltä jostain myös se valtava nudistikeskus…

Oma suosikkini ovat Atlantin rannikon vehreät ja tyrskyiset rantamaisemat. Yksi upeimmista Ranskassa näkemistäni rannoista on Biarritzin (I) jylhän kaunis ranta, jonka kallioita Atlantin aallot piiskaavat. Biarritz on muutenkin tutustumisen arvoinen pikkukaupunki, sillä kauniiden maisemien lisäksi tässä entisessä kuninkaallisten lomanviettokohteessa on roppakaupalla upeita rakennuksia.

3. Suloiset pikkukylät

Etelä-Ranska on pullollaan pikkuisia kyliä, jotka ovat toinen toistaan idyllisempiä. Kaunein niistä on kuitenkin Èze (A), vuoren huipulle rakennettu linnoituskylä, jossa sijaitsevasta Jardin Exotique -puutarhasta aukeavat tajuttoman kauniit maisemat alas merelle. Meri ja vuoret, siinä kaksi syytä, mikä tekee Rivieran maisemista henkeäsalpaavat.

Toinen Èzen tyyppinen kylä, Saint-Paul-de-Vence (C), löytyy Nizzasta hieman sisämaahan päin. Merelle sieltä ei enää näy, mutta kukkulan laelle rakennettu kylä on todella kiva kapoisine kujineen ja kivitaloineen.

Rivieran rannoilta löytyy myös värikäs Villefranche-sur-Mer’n (B) kalastajakylä, jonka rantakaduilta voi ihastella kauempana lahdella kelluvia veneitä. Villefranchesta löytyy myös pikkuinen rantakaistale sekä vanha linnoitus.

Kaikki ihanat kylät eivät suinkaan sijaitse Rivieralla, vaan myös Montpellierin lähialueilta löytyy todella idyllinen Saint-Guilhem-le-Désert’n kylä. Se sijaitsee l’Hérault-joen varrella vuorten ympäröimässä laaksossa ja kauniita maisemia ei kauaa tarvi kylän ympäriltä etsiä. Pont du Diablen vanha silta löytyy parin kilometrin päästä kylästä ja rotkomaisemat jokilaaksoon matkan varrella ovat nekin aika upeat.

Lähes Espanjan rajalta löytyy myös ihana Colliouren merenrantakylä. Sen pikkuista rantaa reunustaa mikäs muukaan kuin kapeat kujat ja värikkäät talot, mutta lisäksi rannan vieressä on myös Notre-Dame-des-Anges’n kirkko, jonka torni on varmaan Colliouren tunnetuin nähtävyys.

4. Vuoristot

Lumihuippuisten Alppien lisäksi Etelä-Ranskasta löytyy muitakin kauniita vuoristomaisemia. Alpit ovat toki varmasti Ranskan tunnetuin ja etenkin talviaikaan hyvinkin luminen vuoristo. Grenoblen kaupunki vuorten ympäröivällä tasangolla on esimerkiksi hyvä tukikohta Alppien tutkailuun. Itse en ole Ranskan Alpeilla muualla käynyt, mutta kuulemma myös Annecy on kaunis kaupunki. Ja legendaarisin alppikohde löytyy toki Mont Blanc -vuoren juurelta Chamonix’sta. Alpit toki ylettyvät Ranskassa aina merelle asti ja Nizzan ympäristö onkin hyvä paikka tutustua Alpes-Maritimes -vuoriin, eli merellisiin Alppeihin.

Suosikkivuoristoni Ranskassa ei kuitenkaan ole Alpit, vaan pidän enemmän vehreistä Pyreneistä Espanjan ja Ranskan rajalla. Andorran minivaltio toki ole Ranskaa, mutta se on aivan erinomainen kohde, mikäli haluaa nähdä upeita vuoristomaisemia. Lisäksi Pyreneiden halki voi matkata esimerkiksi pienen keltaisen junan kyydissä, kuten me tehtiin Andorrasta palatessa.

Alpit ja Pyreneet ovat molemmat suhteellisen korkeita vuoristoja, mutta Ranskasta löytyy myös vanhempaa ja siten matalampaa vuoristoa. Montpellierin läheltä löytyy esimerkiksi Cévennien vuoristo, jossa sielläkin näkee henkeäsalpaavia maisemia, esimerkiksi Gorges du Tarnin jokilaaksossa. Alueelta löytyy myös tippukiviluolia, kuten Grotte de Demoiselles ja Grotte de Clamouse.

5. Ilmasto

Paras aika matkustaa Etelä-Ranskaan on mielestäni huhti-toukokuussa sekä syys-lokakuussa. Ilma on silloin yleensä miellyttävän lämmin, mutta ei kuitenkaan paahtava kuten keskikesällä. Talvella Välimeren alueella sataa ja kylmät merituulet tekevät keleistä melko kalseat. Toki, jos mielii vuoristojen hiihtokohteisiin, kannattaa matkalle suunnata talviaikaan, jolloin lunta löytyy ylhäältä vuorilta. Atlantin rannikolla ilmat ovat Välimerta viileämmät, joten sinne voi ihan hyvin suunnata myös kesällä. Itse olin Biarritzissä toukokuussa, eikä siellä mitenkään kesäiset kelit vielä olleet, kun taas Marseillessa huhtikuussa oli suorastaan paahtavaa. Mutta tietysti sää on aina vähän tuuripeliä, esimerkiksi vaihtokevääni Montpellierissä oli ilmeisesti viilein miesmuistiin ja toukokuun lopulla siellä oli jopa kylmempi kuin Suomessa samaan aikaan.

6. Luonto

Kaupunkien vastapainona Etelä-Ranskassa on todella upeita luontokohteita. Vuoret ja rannat, joista kirjoittelin jo ylempänä ovat toki upeimpia luontokohteita, mutta muitakin kiinnostavia kohteita löytyy. Erikoisin taitaa olla Camarguen jokisuistoalue, jonka alavilla ja soisilla mailla laiduntaa puolivillejä valkoisia camarguenhevosia ja mustia härkiä. Lintuharrastajillekin siellä kuulemma riittää bongattavaa ja alueella tuotetaan myös merisuolaa. Esimerkiksi Aigues-Mortes’n kaupungin ulkopuolella on isoja suolakasoja. Saintes-Maries-de-la-Mer’n kaupunki meren rannalla on todella kiva paikka tutustua Camargueen, mutta kannattaa ehdottomasti suunnata myös suolajärvien rannoille, isoin niistä on Étang de Vaccarès’n järvi, jonka liepeillä me käytiin ratsastusretkellä.

Toinen upea luontokohde löytyy Marseillen edustalta, jossa suojaisia poukamia reunustavat karut kalkkikivikalliot, calanques, jotka tuntuvat kohoavan suoraan merestä. Calanques de Marseillen alueeseen voi tutustua kahdella tapaa, joko tekemällä laivaretken niiden edustalla tai sitten vaeltelemalla kallioiden päällä. Mikäli Marseillessa käy, kannattaa kyllä ehdottomasti tutustua myös noihin calanquesiin, laivaretki kestää vain pari tuntia ja sen aikana saa jo hyvän käsityksen alueesta.

Vuoristoiden jokilaaksorotkot, gorges, ovat mielestäni pala kauneinta Ranskaa. Cévenneiltä löytyy Gordes du Tarnin lisäksi myös Gorges de la Jonte, ja nämä kaksi on helppo yhdistää samalle kierrokselle. Montpellierin läheltä löytyy myös Gorges de l’Hérault -rotkot, joita ympäröivät vuoret eivät vielä korkeudella huimaa, mutta tarjosivat silti huippeat puitteet melontaretkelle. Lisäksi Rivieran läheltä löytyy Gorges du Verdonin rotkot, joissa itse en ole vielä päässyt käymään, mutta kuulemma ovat nekin upeat.

Tähän luontokohteiden listaan on pakko laittaa myös Biarritz, sillä vaikka se kaupunki onkin, löytyy sen rannoilta niin paljon jylhää luonnonkauneutta, että mielestäni voi ihan hyvillä mielillä puhua luonnonnähtävyydestäkin.

7. Historian havinaa

Koska jo muinaiset roomalaiset asuttivat Etelä-Ranskaa, löytyy alueelta aika monta historian eri kerrostumaa. Roomalaisten jäljiltä amfiteattereita löytyy useammastakin kaupungista, parhaiten säilynyt on Nîmes’n teatteri, jossa ikävä kyllä järjestetään edelleen myös härkätaisteluita. Nîmes’ssä on myös Rooman aikainen hyvin säilynyt temppeli ja kaupunki on muutenkin ihan tutustumisen arvoinen paikka. Toinen roomalaisten amfiteatteri löytyy Arlès’n kaupungista, joka tosin oli muuten aika tylsä paikka.

Keskiajalle taas on helpoin sukeltaa Carcassonnen linnoituskaupungissa, joka taitaa suomalaisille olla tutumpi lautapelinä. Carcassonnen muurien ympäröimä vanhakaupunki on täynnä pikkuisia puoteja kapeilla kaduilla ja lisäksi siellä voi tutustua myös muurien sisäpuolella olevaan linnaan.

Myös Avignonin pikkukaupunki Rhône-joen varrella on historiallisesti merkittävä paikka. Sieltä löytyy Paavien palatsi, jonne Ranskan kuningas siirsi paavinistuimen 1300-luvulla. Isokokoinen palatsi hallitsee kaupungin katukuvaa, mutta löytyy sieltä muutakin nähtävää. Le pont d’Avignon on kaupungin vanha silta, joka on ajan saatossa romahtanut osittain ja nykyisin siitä on jäljellä enää pätkä. Kyseisestä sillasta lauletaan muuten myös eräässä ranskalaisessa lastenlaulussa.

8. Naapurimaat

Vaikka Etelä-Ranska ihana onkin, niin myös sen naapurimaat tarjoavat paljon kiinnostavaa nähtävää. Montpellier sijaitsi siinä mielessä hyvässä paikassa, että sieltä oli kohtuullisen helppo käydä myös Espanjassa ja Italiassakin. Espanjan puolella tietysti Barcelona ja Katalonia ovat mahtavia kohteita, mutta myös Atlantin puolelta Baskimaasta löytyy upeita paikkoja. Itse rakastuin totaalisesti San Sebastiánin upeaan kaupunkiin ja erityisesti sen kauniin vehreään rantaan.

Pohjois-Italiassa en vaihtovuoden aikana kerinnyt kamalasti reissata, mutta ihan Ranskan rajalla oli kiva San Remon kaupunki. Ja onhan Milano, Genova ja Torino sun muut Pohjois-Italian helmet jo suorastaan kivenheiton päässä Ranskasta. Etelä-Ranskaa rajaavat myös pari kiinnostavaa minivaltiota, Andorra Espanjan rajalla ja Monaco Nizzan lähellä. Andorra tarjoaa upeita vuoristomaisemia ja Monaco taas hulppeaa elämänmenoa. Monacon satama ja siellä kelluvat luksusveneet, upea Casino ja tunnelmallinen vanhakaupunki tekivät siitä kyllä yhden upeimmista näkemistäni paikoista ikinä.

9. Ruoka ja herkut

Naapurimaa Italia tuntuu aika paljon vaikuttaneen eteläranskalaiseen ruokakulttuuriin, ja pastat sekä pizzat olivat hyviä myös Ranskan puolella. Itse rakastan italialaista ruokaa, ja ranskalainen lihapainotteinen pöperö ei ihan suosikkeihini kuulu, mutta kulinaristille ehdoton kohde on tietysti Lyon, jossa on tarjolla vaikka mitä liharuokia ja vähän vähemmän kasvisvaihtoehtoja. Välimeren alueella kala- ja äyriäisruuat ovat suosittuja (esimerkiksi simpukat ranskalaisilla, eli moules frites, yök tai marseillelainen kalakeitto bouillabaisse). Viininystävän kannattaa suunnata Bordeaux’hon, vaikka muuallakin Etelä-Ranskassa ranskalaisten kansallisjuomaa tuotetaan. Ruuan sijaan itse olen menettänyt sydämeni ranskalaisille herkuille, joita niitäkin löytyy roppakaupalla jokaisesta kylästä. Etelä-Ranskassa jäätelö on hyvin italialaistyyppistä, pain au chocolat -leivokset suussasulavia ja macaronsit aina yhtä hyviä. Oikeastaan on ihan sama, mihin päin Ranskaa matkustaa, niin herkut eivät ikinä tuota pettymystä.

10. Maisemien vaihtelevuus

Syy, miksi Etelä-Ranska on ihan mahtava matkakohde on se, että ei tarvi kauaa matkata, niin maisemat voivat muuttua ihan totaalisesti. Rivieran palmujen reunustamilta rannoilta hieman pohjoiseen päin löytää jo lumihuippuisia vuoria. Rhône-joen suistossa maa on yhtä tasaista kuin kotiseuduillani Pohjanmaalla ja siitä hieman länteen päin ollaan jo kumpuilevien vuorten ja jokilaaksorotkojen keskellä. Välimeren rannalla maisemat ovat kuivahkoja, kun taas Atlantin rannikolla joka puolella on ihanan vehreää. Marseillessa tunnelma on monikulttuurinen ja rosoinen, Nizzassa elämä näyttää siloitellulta luksukselta ja Bordeaux’ssa törmää periranskalaiseen tyylikkyyteen. Etelä-Ranskassa voi hiihtää ja ottaa aurinkoa rannalla, kierrellä viinitiloilla sekä laventelipelloilla tai tehdä vaikka pyhiinvaellusmatkan Lourdesiin. Miksi mennä muualla, kun kaiken voi löytää Etelä-Ranskasta? Ja samalla tutustua ranskalaiseen kulttuuriin ja kuulla ympärillään maailman kauneinta kieltä (oma puolueeton mielipiteeni :D).

Mitkä ovat teidän lukijoiden suosikkipaikat Etelä-Ranskassa?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Tiina, Kinttupolulla tiistai, syyskuu 22, 2015 at 11:31

    Erityisesti Provencen luonto on tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja tietysti maaseudun söpöt pikkukylät. Vietin juuri viikonlopun Nizzassa, mutta kyllä maaseutu kuitenkin vain jaksaa kiehtoa enemmän, varsinkin kun patikkapolut ovat lähempänä. Gorges du Verdon on aivan huikea, Calanquen kalliojyrkänteet komeat, Saint- Paul- de – Vencen kylä niin ranskalainen kuin olla ja voi. Mutta oikeastaan minne sitä täällä suuntaakaan, niin aina löytyy uusia mielenkiintoisia maisemia, kuten paratiisimainen turkoosi joki vesiputouksineen Sillans-la-Cascadan pikkukylän kupeesta…..

    • Reply Hanna tiistai, syyskuu 22, 2015 at 11:52

      Luonto on kyllä tuolla se kaikista upein juttu, siinä oon ihan samaa mieltä. Vaihtovuonna mun reissut oli aika pitkälti julkisen liikenteen varassa ja sen takia monta upeaa luontokohdetta jäi käymättä, mutta seuraavan kerran, kun Etelä-Ranskaan taas pääsen, lähden ehdottomasti tutkimaan niitä lisää! Etelä-Ranskan maisemissa riittää kyllä ihasteltavaa ja kuten sanoit, löytyy joka paikasta varmasti aina jotain kiinnostavaa nähtävää 🙂

  • Reply Maria lauantai, syyskuu 26, 2015 at 16:56

    Tuosta ruokakulttuurista olen lukenut ja kuullut paljon hyvää. Itseäni ei niinkään kiinnosta nuo merenelvätä, vaan nuo jälkiruuat! Näyttää kuvassakin niin herkulliselta :* Tähän on joskus pakko päästä tutustumaan!

    – Maria
    http://tinytrek.blogspot.com

    • Reply Hanna maanantai, syyskuu 28, 2015 at 10:32

      Kannattaa kyllä suunnata Etelä-Ranskaan jälkiruokien perässä! Itsekin tykkään ranskalaisista herkuista paljon enemmän kuin noista merenelävistä 😀

    Leave a Reply