Suomen suurin matkablogiyhteisö

Hauskoja hetkiä matkan varrelta -haaste

Sain joku aika sitten Reise Reise -blogin Tiialta haasteen kertoa reissuilla tapahtuneista pienistä hetkistä, jotka ovat jääneet ikimuistoisina mieleen. Ideana oli, että blogiin tulee harvoin kerrottua juuri noita pieniä hauskoja asioita, joita usein reissulla tapahtuu. Mun on ollut jotenkin todella vaikea löytää asioita tähän postaukseen ja olenkin niitä tässä hetkisen jo mietiskellyt. Tajusin, että se johtuu siitä, että olen monesti kirjoittanut juurikin niitä pieniä hauskoja sattumuksia jo eri paikoista kertovien postauksien yhteyteen, sillä mulle on tapana, että reissussa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Mutta silläkin uhalla, että nämä jutut ovat täällä blogissa jo olleet, niin kokosin tähän muutamia ikimuistoisia sattumuksia reissun päältä.

1. Lukion reissulla Istanbulissa ravintolalaskun maksaminen oli aina kunnon soppa. Yleensä oltiin isolla porukalla syömässä ja lasku tuotiin aina yhteisesti koko pöydälle. Siinä sitten jokainen kaiveli pennosia puseron alta kaulakukkarosta. (Kyseinen kapine oli varsinkin ensimmäisten ulkomaanmatkojen vakiovaruste, ei yhtään turistia ruveta kassalla kaivelemaan lisää rahaa jostain kaula-aukon syövereistä… Sittemmin olen tullut hieman huolettomammaksi ja pidän vain laukusta tiukasti kiinni ruuhkissa.) Istanbulissa ravintolalaskun maksu päättyi aina siihen, että saatiin rahamme ihan sekaisin siinä pöydällä niitä laskiessa, ja kenellekään ei  ollut enää selvää, kuka oli kellekin velkaa ja mitä. Yleensä oltiin vielä laskettu väärin ja joku sai kaivaa lisää rahaa vielä jostain. Erityisesti yhtenä iltana onnistuttiin sekoilemaan rahojen kanssa niin, että poistuttiin paikalta ihan tajuttoman räkätyskohtauksen kourissa. Samaisella visiitillä olivat myös aterimet lennelleet ja paikan omistaja tullut juttelemaan meille suomea, tuota ravintolailtaa muisteltiin kyllä pitkään porukalla 🙂

2. Reilatessa hauskin sattumus junamatkalla Genevestä Lyoniin oli se, että ladatessani kameran lakkua onnistuin pudottamaan akun jonnekin junan lattialle. Sitä ei heti löytynytkään, vaan jouduin laittamaan kaiken kielitaitoni peliin, että osasin tiedustella ranskalaisilta, olivatko he nähneet akkuani. Poikaystävä häpesi silmät päästään, kun möngin pitkin lattioita akun perässä, joka lopulta sitten löytyi, ihan oman penkkini läheltä.

3. Marokossa basaarin kujilla hortoillessamme jäimme jollekin kojulle tutkailemaan huiveja. Kojua pitänyt mies sitten avuliaasti lupasi, että voimme testata huiveja ja alkoikin kietoa huivia kaverini päähän perinteiseen beduiinitapaan. Seuraavaksi huivin sain päähäni minä ja mies otti meistä lopulta vielä kuvat beduiininaisina ja antoi meille marokkolaiset nimet, joista toisen muistan olleen Fatima Couscous.

4. Nyt taas Pariisissa käydessä muistui mieleen, miten ihanaa asiakaspalvelua Ranskan ruokakaupoissa saa. Kipaisin hakemaan aamupalaa kaverini lähikaupasta ja kaupassa oli myyjä kahdella kassalla. Koska toisella kassalla ei ollut jonoa, suuntasin tietysti sinne. Laskin ostokseni hihnalle, jolloin kassalla ollut miesmyyjä totesi naureskellen: ”Madame, c’est fermée”. Selvä homma, kipitin sitten jonon jatkoksi tuolle toiselle kassalle, mutta mistäpä olisin voinut tietää, että toinen kassa on suljettu, kun ei siinä mitään kylttiä ollut ja tyyppi vain seisoskeli siellä kassan takana tumput suorina.

5. Singaporessa ruuan tilaaminen ei aina (koskaan) sujunut ongelmitta, vaikka foodcourteissa oli aina esillä kuvatkin eri ruokalajeista. Otinkin kerran yhdestä kojusta kuvan perusteella kipon nuudeleita, nimeltään wok jotain. Vähän ihmettelin, miten nuudelit voivat olla paikan kallein annos ja syykin selvisi, kun sain annoksen eteeni. Pienen nuudelikipon lisäksi annokseen kuului padallinen jotain lientä, jossa lillui erinäisiä epämääräisiä klönttejä. Padan alla oli lisäksi vielä liekki, joten hieman kuumotti tällainen annos kuljettaa tarjottimella pöytään. Kun katsoi kuvaa tarkemmin, huomasikin, että nuudeleiden vieressä oli kuva tästä padasta, joka sitten kuului tietty annokseen.

6. Leppoisa saaristoretki Finnhamniin parin työkaverin kanssa viime kesänä Ruotsissa muuttui hysteeriseksi juoksuksi pitkin rantakallioita ja metsiä, kun ei meinattu löytää takaisin satamaan. Ajateltiin, että jos vain kierretään saari, tullaan lopulta takaisin lähtöpaikkaan, mutta kyseessä olikin sitten hieman isompi saari kierrettäväksi ja lopulta lähdettiin oikaisemaan metsän poikki, jossa juostiin muurahaisten seassa rapaisilla poluilla. Ehdittiin paluulaivaan juuri sopivasti ja kerittiin vielä ostaa jätskitkin sataman kaupasta.

Olipas vaikea valita, mitkä kaikista sattumuksista tähän valitsisi. Haastan Journey Diary -blogin Jennan ja Historia de Viajes -blogin Katjan vastaamaan haasteeseen ja kertomaan ”vähintään kaksi pientä, matkoilla tapahtunutta mukavaa/hauskaa asiaa”.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Jenna/ Journey Diary perjantai, kesäkuu 5, 2015 at 12:24

    Kiitos haasteesta, teen heti kun kerkeän!:)

    • Reply Hanna perjantai, kesäkuu 5, 2015 at 13:33

      Kiva, että lähdet mukaan! 🙂 Haha joo ei kiirettä, mullaki meni tähän vajaa kuukausi 😀

  • Reply Maarit Johanna perjantai, kesäkuu 5, 2015 at 19:45

    Siepä olit keksiny tähän monta! Ihan huippuja sattumuksia, varsinkin Fatima Couscousista olisin ollut melko otettu :DD

    • Reply Hanna lauantai, kesäkuu 6, 2015 at 10:25

      Ja tässä oli vasta pieni osa kaikista asioista, jotka tuli mieleen, oli vaikea valita näitä 😀 Tuo oli kyllä hauska hetki tuolla basaarissa ja tuo mieskin oli tosi hyvä tyyppi, eikä esimerkiksi ruvennut meiltä vaatimaan lopuksi rahaa, mikä oli Marrakechissä aika yleinen turistihuijaus.

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita perjantai, kesäkuu 5, 2015 at 23:31

    Heh, hauskoja! 🙂
    Ja muistan itsekin ensimmäisistä ulkomaanmatkoista ne hirvittävät kukkarot, jotka roikkuivat kaulassa. Onneksi on sen verran rohkaistunut, ettei sellaista enää laittaisi kaulaansa hurjimmissa unissakaan! 😀

    • Reply Hanna lauantai, kesäkuu 6, 2015 at 10:27

      Kiitti! Joo se kukkarohan näkyi sieltä paidan alta sellasena möykkynä, että ei varmaan olisi varkaitten helppo arvata, missä pitää rahojaan. Joku huomaamattomampi rahavyösysteemi voisi olla parempi, mutta ainakin Euroopassa pidän rahojani vain ihan laukussa.

    Leave a Reply