Suomen suurin matkablogiyhteisö

Notre-Dame: jonotusta, portaita ja huikeat näköalat

Notre-Dame on toki tullut tutuksi aiemmilla Pariisin reissuilla ja sisällä kirkossa olen tainnut käydä jo parikin kertaa, mutta aikaisemmin en ole kuitenkaan jaksanut jonottaa ylös torniin. Tällä reissulla tilanne täytyi korjata, varsinkin kun kaveri lupautui lähtemään mukaan jonottelemaan. Koska oltiin edellisenä päivänä jonotettu Versaillesiin reilu tunti, ajateltiin, että jono Notre-Dameen ei voi olla enää sitä kamalampi. Jono olikin reippaasti lyhempi, mutta ihan yhtä kauan siinä kesti, sillä ylös pääsi kerralla vain rajattu määrä ihmisiä. Lisäksi kiipeämiseen meni yllättävän kauan aikaa ja ylös kiivettiinkin kolmessa eri pätkässä. Aluksi lippuluukulle, siellä jonotettiin, sitten ensimmäiselle tasanteelle, jossa jonotettiin vielä ihan huipulle, josta edelleen jonotettiin alas. Reippaat kaksi tuntia koko tornivisiittiin kului aikaa, joten kiireisen turistin hommaa se ei ole. Jono itse katedraaliin taas liikkuu suhteellisen nopeasti, koska sinne ei tarvi maksaa pääsymaksua ja suurin osa ihmisistä ei viivy kirkossa sisällä kauaa. Notre-Damen torniin taas peritään sisäänpääsymaksu (8,50€/aikuinen), mutta taas kannattaa ollaa alle 26-vuotias EU-kansalainen, sillä myös torniin, kuten moniin muihinkin Pariisin nähtävyyksiin pääsee ilmaiseksi passia vilauttamalla.

Aloitettiin päivän nähtävyyskierros Seinen rantaa pitkin kävellen ja katedraalia sekä näkymiä Île-Saint-Louisille fiilistellen. Notre-Damehan sijaitsee Île-de-la-Citén saarella, joka on muuten se paikka, johon Pariisi on alun perin perustettu. Viereinen Saint Louisin saari on kuitenkin sekin kiva kohde, ja Citén saarta jonkin verran rauhallisempi. Kannattaa piipahtaa sielläkin, kun lähistöllä on!

Notre-Damen kuuluisista patsaista saatiin jo esimakua jonossa seisoessamme. Pariisin matka tärkeimpiä oppeja muuten oli, että jonoon kannattaa varautua kunnon eväin, jotta jaksaa seisoskella. Notre-Damen jonon vieressä tosin oli jokin katutaiteilijakin turisteja viihdyttämässä. Kyseinen hieman mielenkiintoisesti pukeutunut tyyppi hauskutteli ohikulkijoiden kustannuksella, esimerkiksi huutamalla kaikista hattupäisistä ”Ladies and gentlemen, Indiana Jones”, takana tulevat turistit olivat aina ”And the family” ja sitä seuraavat ”And the security”. Muitakin julkkiksia mies oli bongaavinaan ohikulkijoista tai sitten hän alkoi matkimaan ihmisiä, esimerkiksi meni jonkun viereen muka ottamaan kuvia tornista. Paras oli kuitenkin se, että aasialaisten kohdalla mies hyppäsi karateasentoon heidän eteensä ja päästi kunnon karjaisun, mikä sai monesti pahaa-aavistamattomat aasialaisturistit hyppäämään säikähdyksestä metrin ylöspäin. Meillä jonossa olevilla oli hauskaa seurata tyypin menoa, tosin loppujen lopuksi jutut alkoivat jo hieman toistaa itseään.

Lopulta päästiin kuitenkin kiipeämään ylöskin ja täytyy kyllä ensi alkuun todeta, että tuonne kapuamista en kyllä todellakaan suosittele huonokuntoisille tai heikkojalkaisille. Kapeita kierreportaita kavuttiin melko kauan ennen kuin päästiin välitasanteelle ja sitten vielä toinen mokoma ihan huipulle asti. Ylös mentiin tosiaan erissä, että välillä sai huilattua, mutta alas tultiin koko matka kerralla ja hieman siinä meinasi mennä pää pyörälle. Näköalat ylhäältä oli kuitenkin kiipeämisen arvoiset! Välitasanteella Disneyn piirretystä tutut hahmot tiirailivat Pariisin kattojen ylle ja lisäksi sieltä pääsi kurkistamaan, mille kuuluisat Notre Damen kellot näyttävät. Tosin kellonsoittajaa ei näkynyt 😀

Ylätasanteelta näköalat olivat vieläkin siistimmät ja sieltä näki joka puolelle Pariisia, kun välitasanteelta aukesi näköala vain yhteen suuntaan. Kauniita vanhoja rakennuksia ihastellessa ei voinut kuin ihmetellä, miksi Suomessa rakennetaan niin tylsiä ja mitäänsanomattomia betonilaatikoita nykyään. Onhan noissa Pariisin koristeellisissa taloissa nyt paljon enemmän ihasteltavaa.

Sisälle katedraaliin ei enää jonotettu, vaan suunnattiin lounastauolle Seinen rannalle. Notre-Dame on kuitenkin mielestäni yksi upeimmista näkemistäni kirkoista, ja kannattaa ehdottomasti kiivetä torneihin. Ei taida olla paikkaa, josta käsin Pariisi yläilmoista ei olisi henkeäsalpaavan kaunis, mutta jokaisen monumentin katolta aukeaa aina näkymät hieman eri vinkkelistä käsin. Ja kun nyt Notre-Damesta on puhe, niin suosittelen lukemaan Victor Hugon Pariisin Notre-Dame -teoksen, joka on toiminut innoituksena myös Disneyn leffaan. Itse luin kirjan pari vuotta sitten kesän klassikkoprojektina ja kun ensin jaksoi lukea pari sataa sivua kuvailua, muuttui kirja todella kiinnostavaksi. Ja onhan se aika hurjaa, että tuo samainen kirkko on seissyt samalla paikalla jo keskiajalta saakka, vajaa 700 vuotta!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mia / Elämää ja Matkoja keskiviikko, toukokuu 20, 2015 at 22:35

    Tosi kiva postaus Notre Damesta! Suorastaan rrrrrrrrrakastan Pariisia ja jälleen tuli tunne, että pitäisi heti sinne lähteä. Notre Damen torniin en ole jaksanut jonottaa, mutta näiden kuvien jälkeen täytyy todeta, että se on vaivan väärtti! Josko vaikka vilauksen Quasimodostakin näkisi 😉

    • Reply Hanna torstai, toukokuu 21, 2015 at 09:34

      Kiitos kommentista! Pariisista on kyllä vaikea olla pitämättä 🙂 Tuonne torniin kannattaa kyllä ehdottomasti jonotella joku kerta, ainakin aurinkoisessa säässä jonottaminenkin oli ihan kivaa. Quasimodo tosin taisi olla ujommanpuoleista sorttia, sillä pysyi visusti piilossa meidän vierailun aikana ;D

  • Reply Tanja perjantai, toukokuu 22, 2015 at 19:42

    Annoin sulle Liebster Awards haasteen, jos et oo sellaista vielä saanut/tehnyt 🙂

    https://www.rantapallo.fi/curious0girl/2015/05/22/liebster-awards-haaste/

    • Reply Hanna perjantai, toukokuu 22, 2015 at 21:24

      Kiitos! 🙂 Täytyy varmaan vastata haasteeseen, kun näitä on minulle tullut jo kaksi 🙂

    Leave a Reply