Suomen suurin matkablogiyhteisö

When in Rome… eli kun lukiolaiset Italiaan läks

Mitä tapahtuu, kun reissuun lähtee lauma lukiolaisia, antiikkiin hurahtanut hissanope ja suuntana on ikuinen kaupunki Rooma? Meidän lukion kakkosella historian kurssin puitteissa toteutettu reissu sisälsi paljon raunioita, kirkkoja ja patsaita, liian vähän shoppailua, italialaista ruokaa, helteisiä kävelyretkiä rauniolta toiselle sekä kasan ikimuistoisia hetkiä. Viikkoon toukokuisessa Italiassa huipentui myös vuoden italian opiskelut työväenopiston iltakursseilla, mutta siitä kielitaidosta ei ole enää jälkipolville paljoa kerrottavaa…. Sain kuitenkin postimerkit ostettua (due francobolli per la Finlandia), kun myyjät eivät stamp-sanaa tajunneet. Totesin, että pystyin vielä kysymään jotain yksinkertaistaa asiaa italiaksi, mutta vastauksesta sain harvemmin mitään selvää. Mikä sinänsä on jännä, koska viime kesänä taas ymmärsin italialaisia jonkin verran, mutta en osannut itse muodostaa lauseita.

Meidän reissu oli kunnon budjettimatkailua parhaimmillaan, sillä oltiin kerätty koko vuosi rahaa matkaan ja totta kai haluttiin selvitä mahdollisimman halvalla. Lentoyhtiöksi valikoituikin iki-ihana Ryanair, jolla lennettiin Bergamoon ja sieltä Roomaan. Bergamosta jatkolento lähti vasta seuraavana aamuna, joten vietettiin ilta kiertelemässä kaupungilla ja yö nukuttiin lentokentällä. Bergamon kenttä ei ole mikään rauhaisa majapaikka, sillä kentällä nukkujat (joita oli muuten paljon) eristetään aidoilla yhteen osaan kenttää, ja aamuneljän aikoihin vihamieliset kentän työntekijät tulevat karjumaan nukkujat hereille ja ylös lattialta. Alkuyöksi leiriydyttiin siis lattialle laukkuinemme, mutta aamuyö täytyi sitten torkkua penkeillä. Melkoisen ikimuistoinen alku saatiin siis matkallemme ja pohjalle kunnon univelat heti alkuun.

Roomassa yövyttiin luonnollisesti halvassa hostellissa Terminin aseman lähistöllä. Siinä peräkanaa kadulla kulkiessa vitsailtiin alakuvan talon nähdessämme, että tuo kadun ränsistynein rakennus on varmaan meidän majapaikka. Hymy hyytyi vähän, kun opettaja pysähtyi juuri tuon rotiskon eteen ja totesi, että perillä ollaan. Casa Olmata osoittautuikin hyvin mielenkiintoiseksi majapaikaksi. Rappukäytävässä nenään tunkeutui vanhoille rakennuksille tyypillinen kostea haju melko voimakkaasti, ja yläkerroksiin kiivetessä saavuttiin kunnon rakennustyömaalle. Hissikuilu oli esimerkiksi muoveilla suojattu ammottava reikä käytävän vieressä, onneksi kukaan ei sattunut tippumaan sinne! Huoneiden kunto huononi sitä mukaa, mitä ylemmäs kivuttiin ja lopulta minä ja yksi kaverini jäätiin kokonaan ilman sänkypaikkaa. Saatiin lopulta sitten kahden hengen huone alemmista kerroksista ja kyseinen huone olikin melko pikkiriikkinen. Sänkyjen väliin jäi noin puoli metriä tilaa ja kun siihen änkesi laukun, ei kämpässä juurikaan päässyt liikkumaan. Muu porukka majoittui isommissa huoneissa, joihin meidätkin parin yön jälkeen siirrettiin. Kyseisen majapaikan tasossa ei siis juuri kehumista ollut, varsinkaan kun lähtöpäivänä joku äkkäsi kurkistaa tyynyliinansa sisään ja totesi tyynyn olevan homeessa. Googlasin mielenkiinnosta, onko kyseinen paikka vielä pystyssä ja hostelsclubin sivuiltahan se löytyi. Että sinne vaan varailemaan romanttista majoitusta Roomaan 😀 Meidän siellä ollessa kuului hintaan myös aamupala, joka tarkoitti paperipussia, joka sisälsi erilaisia valkoisista jauhoista tehtyjä terveystuotteita, kuten leivoksen, keksejä ja muuta ihanaa. Nahistunut omena oli aamupalapussin terveellisintä antia, nam…

Mutta asenne matkaan lähtiessä oli meillä kaikilla, että hostellilla käydään kuitenkin vain nukkumassa, joten sen ei tarvi olla priimaa. Ja ihan oikein oltiin ajateltukin, sillä viikko hujahti nopeasti opettajan perässä rauniolta ja kirkolta toiselle tallustaessa Rooman paahtavan auringon alla. Aika kattavasti kierrettiinkin kaikki kaupungin nähtävyydet opettajan luennoidessa samalla antiikin ajan keisareista tai renessanssikuvanveistäjistä. Tärkeintä, eli shoppailuaikaa, meille oli varattu aivan liian vähän ja ostoksille suunnattiin heti, kun vapaa-aikaa oli vähänkin. Tärkeysjärjestys on ollut tuohon aikaan kohdillaan 😀

Vatikaani oli ehdoton yhden päivän kohde. Käytiin sekä sisällä Pietarinkirkossa että Vatikaanin museossa. Pietarinkirkko oli aika vaikuttava ja se aukio siinä ympärillä on myös vaikuttavan näköinen. Lisäksi kirkon kupoliin olisi päässyt kiipeämään ja sieltä olisi ollut aika mahtavat näköalat Roomaan. Itse en sinne jaksanut kiivetä, koska yllättäen oli kiire shoppailemaan. Kavereiden kuvia katsellessa on kyseinen päätös on harmittanut valtavasti. Vaikka katolle kiipeäminen kuulemma oli ainakin korkeanpaikankammoisille hiukka kuumottavaa puuhaa, niin kyllä se maisema varmasti on sen arvoinen. Seuraavan kerran, kun tie vie Roomaan, suuntaan kyllä ensi töikseni Pietarinkirkon kupolin jonoon!

Vatikaanin museo taas oli jokseenkin turha paikka. Sisälle saa ruuhkaisimpina aikoina jonottaa ties miten kauan ja museo sisältää pääasiassa vain patsaita ja loputtoman pitkiä käytäviä. Sikstuksen kappeliin päästäkseen piti kävellä varmaan kilometrin verran käytäviä ja sitten itse kappelissa kerkesi kurkata kerran kattofreskot ja ottaa vaivihkaa tärähtäneen valokuvan, ennen kuin ajautui turistimassa mukana ulos paikasta. Ja sitten taas käveltiin kilometri käytävillä, että päästiin ulos museosta. Ehkä itse en vaan osaa antaa arvoa satoja vuosia vanhalle taiteelle, mutta Vatikaanin museoon en usko toista kertaa lähteväni.

Rooman perinteiset turistipaikat, espanjalaiset portaat ja Fontana di Trevin suihkulähde, sitä vastoin eivät pettäneet odotuksia, vaikka turistiruuhka molempien ympärillä olikin. Espanjalaisten portaiden lähistöllä oli sitten se kauan kaivattu shoppailualue ja niille kulmille tulikin useimmiten suunnattua vapaa-ajalla. Fontana di Trevin alue taas oli täynnä krääsäkauppoja ja muutenkin alue oli todella turistinen. Mutta täytyihän sinne päästä se kolikko heittämään, jotta Roomaan paluu on taattu.

Pakollinen päiväannos historiaa saatiin myös vierailulla Colosseumille sekä viereisille Forum Romanumin raunioille. Colosseum oli toki vaikuttava, mutta esimerkiksi Ranskan amfiteattereihin verrattuna se alkaa olla jo aika rapistunut. Mutta hieman mielikuvitusta peliin, niin voi nähdä sielunsa silmin gladiaattoreiden saapuvan areenalle.

Käytiin reissun aikana sen verran monessa paikassa, ettei tässä kohtaa elämää edes muista kaikkien paikkojen nimiä. Pantheonin temppeli oli kuitenkin sen verran siisti paikka, että päädyin julkaisemaan siitä oikein kaksi kuvaa. Tuo kupolikatto ja siinä oleva reikä on aikakauden rakennustekniikat huomioon ottaen melkoinen taidonnäyte ja sen rakennustapa on edelleenkin epäselvä (kertoo Wikipedia). Muita upeita paikkoja Roomassa, joista ei ole kuvaa olivat Piazza Navonan aukio, Villa Borghesen puisto sekä Piazza del Popolon aukio. Ja totta kai reissun kohokohtia oli päästä herkuttelemaan italialaisella ruualla. Italialainen keittiö ei nimittäin ikinä tuota pettymystä, edes tällaiselle nirsolle.

Seikkailtiin porukalla myös päiväreissulle Tivolin kaupunkiin. Sinne pääsi julkisilla, mutta ainakin takaisin tullessa meidän täytyi tarpoa jonnekin aikamoinen matka. Retkipäivänä satoi myös reippaasti, ja Villa d’Esten puutarha, jossa käytiin olisi varmasti ollut upeampi aurinkoisella säällä. Nyt puiston lukuisat suihkulähteet eivät olleet päällä, mutta siitä huolimatta puisto oli kaunis paikka, suosittelen!

Tivolissa käytiin myös keisari Hadrianuksen huvilalla Villa Adrianassa. Huvila-alue oli aika laaja, ja aika oli muuttanut rakennukset raunioiksi. Kauniilla säällä paikka olisi varmasti ollut upeampi ja raunioilla kiertely miellyttävämpää. Tsekkasin kartasta, että Villa d’Esteltä tuonne oli matkaa reilu kolme kilsaa, eli todennäköisesti se pitkä kävelymatka, jonka muistan kuljettiin näiden paikkojen välillä. Tivoli oli ainakin mun mielestä ihan kiva retkikohde ja oli kiva päästä välillä pois Rooman vilinästä.

Paluumatkalla vietettiin taas yö Bergamossa, tällä kertaa tosin ihan hostellissa (ja vieläpä siistissä sellaisessa!) Nyt meillä oli illalla sen verran aikaa, että kerittiin käväistä junalla Milanossa. Junamatkalla tosin jouduttiin melkein ongelmiin lippujemme kanssa, joita ei oltu tajuttu leimata ennen junaan nousua. Joku ystävällinen kanssamatkustaja asian sitten huomasi ja kävi selvittämässä asian konduktöörin kanssa. Saatiin lippumme takaisin rei’itettyinä, mikä sitten kelpasi leimauksen sijasta. Mutta Italiassa matkatessa (kuten Ranskassakin) täytyy siis muistaa leimata lippu ennen junaan nousua. Perillä Milanossa kerittiin käydä syömässä sekä pyöriä Il Duomon, eli tuomiokirkon, ympäristössä. Galleria Vittorio Emanuele II:n katettu kauppakatu luksusmerkkeineen taisi olla ainakin porukan tyttöjä eniten kiinnostava juttu. Taidettiin jopa käydä jossain Pradan liikkeessä ihastelemassa laukkuja, mutta ei kyllä saatu siellä minkäänlaista palvelua myyjiltä. Ei varmaan näytetty kovin potentiaalisilta asiakkailta 😀

Milanossa huomasi myös selkeästi, miten Pohjois- ja Etelä-Italia ovat keskenään erilaista seutua. Roomassa kaikki oli likaisempaa ja ränsistyneempää, ja myös ihmiset paljon kuumaverisempiä. Milanossa porukka vaikutti ystävällisemmältä, sillä Roomassa oltiin törmätty paikka paikoin hyvinkin töykeään palveluun (eikä vähiten majapaikassamme…). Tämän reissun perusteella Pohjois-Italia onkin kiinnostanut enemmän matkakohteena kuin etelä. Kokonaisuudessa historiantäyteinen viikko Roomassa oli aika onnistunut. Tietysti kouluporukalla reissatessa mieleen on jäänyt päällimmäisenä kaikki hauskat tilanteet porukan kesken, kun taas nähtävyydet ovat vähän unhoittuneet tässä vuosien varrella. Rooma-vinkkejä ei siis valitettavasti ole paljoa jakaa, muutenkin tuolla liikuttiin opettajan perässä jonossa, joten itse tarvi aika vähän selvittää asioita reissua varten. Postauksen kuvat ovat suurimmaksi osaksi skannattuja versioita, koska digiversiot ovat kadonneet johonkin bittiavaruuteen aikoja sitten. Mies totesikin mulle skannatessani kuvia, että taitaa sullakin olla blogissa jutunaiheet vähissä, kun kaivat jotain kuuden vuoden takaisia kuvia sinne 😀 Veikkasi myös, että tuskinpa kovin montaa kyseinen juttu tulee kiinnostamaan. Mutta koska tämä blogi on viime aikoina ollut suurimmaksi osaksi throwbackejä täynnä, niin samapa se on vaikka välillä palaisi ajassa ihan reippaasti taaksepäin!

Löytyykös muilta Rooman kävijöiltä vinkkejä kaupunkiin? Mitä nähtävää ja koettavaa sieltä löytyy raunioiden ja kirkkojen lisäksi? 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply