Suomen suurin matkablogiyhteisö

Roadtrip osa 2: Camarguen jokisuistoalue

Kerroinkin jo Ranskan roadtripin ensimmäisen päivän retkestä Cévennien vuoristoon, ja nyt olisi vuorossa kertomusta toisesta roadtrip-päivästä, jolloin suunnattiin Camarguen jokisuistoalueelle. Camarguen  alue on muodostunut Rhône-joen suistoon ja nykyisin se on luonnonsuojelualuetta. Teitä alueella ei ihan hirveästi ole ja muutenkin alue on selkeästi vielä maaseutua. Arlès’n kaupunki on lähin suuri kaupunki, mutta siellä olin käynyt jo aiemmin, joten tällä reissulla jätettiin se väliin. Kartasta näkyy vähän reittiä, takaisin tosin tultiin tuolta Lunelin kautta, koska tie oli poikki onnettomuuden takia. Kilometrejä kertyi toisena ajopäivänä siis huomattavasti vähemmän kuin vuoristoreissulla.

Kuten sanottu teitä oli vähän ja suurimmaksi osaksi ne olivat aika pieniä. Liikennettäkään ei kauheasti ollut ainakaan tuolloin maaliskuussa. Camarguen alueella on paljon suolajärviä ja muita pieniä lätäköitä ja siksi se on lintubongarin unelmakohde. Erilaisia lintulajeja kuulemma löytyy vaikka kuinka monta, mutta me ei oltu tällä kertaa liikkellä niiden perässä, vaikka joitain flamingoja nähtiinkin. Camarguen eläinkantaan nimittäin kuului paljon kiinnostavimpiakin eläinlajeja, esimerkiksi mustat härät ja valkoiset camarguenhevoset, joita käytetään härkien paimentamiseen. Mustavalkoisia härkä- ja hevoslaumoja näkyikin useita matkan aikana, noita ponikokoisia hevosia elelee myös puolivilleinä laumoina suoalueella. Minä heppatyttönä olin tietysti ihan fiiliksissä, kun bongasin ekat hepat matkan varrelta.

Ja osasivathan nuo hepat matkustaa lossillakin! 🙂 Jokseenkin huvittava näky oli, kun rantaan ajoi lossi, jossa oli kyydissä pelkästään hevoset ja ratsastajat. Kyllä mekin sitten tuosta autolla päästiin yli.

Päivän eka stoppi pidettiin Saintes-Maries-de-la-Mer’n merenrantakaupungissa. Tuli taas todistettua, että merenrantakaupungit eivät ole tällaisille nirsoille ihanteellisia ruokapaikkoja, tarjolla oli meinaan hyvin kattava valikoima erilaisia mereneläviä ja erittäin suppea valikoima mitään muuta. Mies kyllä kehui, että lautasellinen ties mitä kalanpyrstöjä ja rapuja oli herkullinen… en maistanut 😀 Tehtiin myös pieni kävelylenkki kaupungin kaduilla ja hiljaisella rannalla, mutta mitään erikoista nähtävää tuolla ei ollut. Tunnelma oli aika talvisen unelias, kuten suurimmassa osassa Etelä-Ranskan rantakaupungeissa tuppaa tuohon aikaan vuodesta olemaan.

Jatkettiin matkaa Méjanes’een, jossa oli tarjolla kaikenlaista aktiviteettia. Päädyttiin paikkaan seuraamalla opaskirjani reittiä, ja oltiin melko yllättyneitä, kun ilmeni, että paikka oli tila, jonka pihassa oli talli, kahvila ja jopa härkätaisteluareena. Tila sijaitsee Étang de Vaccarès’n suolajärven rannalla ja tilan vierestä lähti myös kävelyreitti järven rannalle. Me arvottiin hetki, lähdetäänkö kävelylle ja käytiin jo reitin alkupäässä katsomassa, mutta löydettiin lopulta toinen keino tutustua alueeseen.

Pihassa oli kuitenkin myös se talli, jossa oltiin juuri satuloimassa hevosia ja lisäksi nähtiin tuo kyltti, jossa mainostettiin ratsastusretkiä. Itse olin jo koko vaihtoajan haaveillut ratsastamisesta Camarguella, ja kun käytiin retkistä tiedustelemassa kuultiin, että mahduttaisiin vielä mukaan seuraavalle retkelle. Onneksi mukana oli tarpeeksi käteistä (yläkuvan hinnaston mukaan taidettiin maksaa tuo 16€/ hlö) ja joten kuten ratsastukseen soveltuvat vaatteet. Retkellä oli mukana myös ranskalainen perhe, joten meille sanottiin jo ennen lähtöä, että retkellä mentäisiin pelkästään käyntiä. Meille se sopi ihan hyvin, niin pääsi mieskin mukaan.

Onnellinen heppatyttö 🙂 Eihän nuo farkut ihan ihanteelliset ratsastushousut olleet, mutta kyllä niillä tunnin kävelyn ajan pärjäsi. Tuon ratsastusretken suhteen meillä oli kyllä ihan tajuttoman hyvä säkä ja ajoitus, ja se jäi kyllä mieleen koko roadtripin parhaimpana hetkenä. Itse lenkki ei tosiaan hirveän pitkä ollut, vaan käveltiin jonkin matkaa järven rantaa eteenpäin ja käännyttiin sitten takaisin. Ainakin sai hyvin otettua valokuvia matkan varrella. Hiukan haastavaa tosin oli, kun meillä oli mukana vain yksi kamera, ja piti saada se ojennettua miehelle toisen hepan selkään, jotta sain itsestänikin kuvan. (Hevosen selässä kuvaaminen varmaan lasketaan sellaiseksi ”älä kokeile tätä kotona” -aktiviteetiksi 😀 Onneksi nämä ratsut olivat sen verran säyseitä, että ei ollut pelkoa kamerankaan puolesta.)

Saatiin molemmat vähän hitaamman puoleiset ratsut ja varsinkin mun heppa oli koko ajan muita sen kymmenen metriä jäljessä. Ei siis mitään toivoa, että olisin kuullut, mitä opas kertoi. Sainkin välillä ravailla muita kiinni, joten loppujen lopuksi hidas heppa oli ihan kiva, että sai kokeilla myös ravia, kun muut vain kävelivät. Ei kyllä välttämättä näitä kuvia katsomalla uskoisi, että oltiin tosiaan järven, ei meren, rannalla. Vaccarès’n suolajärvi onkin aivan valtava.

Ratsastusretken jälkeen tehtiin vielä pieni kierros autolla, mutta melko pian saatiin jo palatakin Montpellieriä kohti. Mielestäni Camarguella kannattaa ehdottomasti kivuta hevosen selkään, sillä moniin paikkoihin ei autolla pääse ja koko alue näyttää ihan erilaiselta vähän korkeammalta käsin.

Camarguenhevosista tulikin mieleen, että kävin keväällä myös Montpellierin hevosmessuilla, jossa pääsin näkemään valkoisia heppoja työssään. Kuvassa on menossa härkien erottelunäytös, täytyy sanoa, että aika hurjaa menoa oli kyllä tuo. Alakuvassa oli menossa vielä hurjempi laji, nimittäin uhkarohkeiden nuorten miesten härkäjuoksu. He siis menivät härkien kanssa samaan aitaukseen ja yrittivät ilmeisesti käydä koskemassa härkää ja juoksivat sitten kiireen vilkkaa laidalle. Ihan hullua touhua! Nîmes’n feria-festivaaleilla, joista kerroin jo aiemmin täällä, oli myös härkäjuoksua, joten aika vahvasti tuo häränpaimennuskulttuuri näkyi tuolla Etelä-Ranskassa. Monissa paikoissa järjestetään valitettavasti myös ihan härkätaisteluja, kyseistä ”viihdettä” en tosin itse halunnut mennä todistamaan, vaikka siihenkin Nîmes’ssä olisi ollut mahdollisuus.

Millaisia ovat teidän lukijoiden unohtumattomimmat road trip -kokemukset? Ja mistä löytyvät upeimmat maisemat road tripin puitteiksi?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply AnskuBCN tiistai, helmikuu 24, 2015 at 15:38

    Tuonne ajelisi meiltä helposti ja on se joskus mielessä ollutkin :). Voisi vaikka ihan pyörät ottaa mukaan, tasaiselta nimittäin näyttää!

    • Reply Hanna tiistai, helmikuu 24, 2015 at 15:41

      Pyörä olisi varmasti myös hyvä kulkupeli tuonne, ei siellä nimittäin juurikaan mäkiä näkynyt! 🙂 Kannattaa kyllä suunnata Camarguelle, varsinkin jos lähellä asuu!

    Leave a Reply