Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pienen keltaisen junan kyydissä Pyreneiden vuoriston halki

Matka Andorrasta takaisin Ranskan puolelle Perpignaniin kulki vuoristoisten maisemien halki pienen turistijunan kyytissä. Ranskasta Andorraan helpoin reitti kulkee bussilla Toulousesta, ja sitä kautta mentiinkin Andorraan. Takaisin haluttiin kuitenkin tulla Perpignanin kautta ja hieman hiustenhalkomista aiheutti tuo paluureitin suunnittelu. Andorrasta kun junayhteyksiä ei ole tarjolla, täytyi ensiksi suunnata Ranskan puolelle L’Hospitalet-près-l’Andorre’n pikkukylän asemalle bussilla, tai itse asiassa kahdella. Andorra-la-Vellasta mentiin ensiksi Pas de la Casan pikkukaupunkiin, jossa kerittiin kierrellä pari tuntia. Sieltä matkaa jatkettiin L’Hospitalet’een bussilla, joka suoraan sanottuna vaikutti olevan täynnä halvan alkoholin ja tupakan perässä matkaavaa epämääräistä sakkia.

Alkuperäinen idea oli lähteä suoralla bussilla Ranskan puolelle jo aamukuudelta, mutta onneksi löytyi tämä korvaava yhteys, että ei tarvinnut kukonlaulun aikaan lähteä liikkeelle. Lisäksi junanvaihtopaikat eivät sijainneetkaan sellaisissa idyllisissä vuoristokylissä kuin olin ajatellut, joten sen kummempaa turistikierrosta ei kylissä saanut junanvaihtoaikana tehtyä. L’Hospitalet ainakin oli sellainen tuppukylä, että onneksi siellä ei tarvinnut kauaa aikaa viettää. Matka jatkui sitten Latour-de-Carol’n kylään paikallisjunalla ja siellä tehtiin sitten pikkuinen kyläkävely.

Varsinainen elämysjunamatka alkoikin sitten Latour’sta, josta päästiin pienen keltaisen junan, Le Petit Train Jaune, kyytiin Villefranche-de-Conflet -niminen kylä määpääränä. Kyseisellä pätkällä sijaitsee Ranskan korkeimmalla kohdalla oleva juna-asema ja kyseistä vuoristoreittiä pääsee liikeinnöimään vain pikkuisella puksujunalla. Matkaa ei kilometreissä taida olla kuin viitisenkymmentä, mutta aikaa matkaan kului reilu kolme tuntia. Vauhti ei siis päätä huimannut ja junan ikkunasta pystyi hyvin ottamaan kuvia. Reitillä kulkee vain yksi juna, sillä kapeissa tunneleissa js vuoren rinteillä ei ole kuin yhdet raiteet. Junavuoroja meneekin vain kaksi päivässä, mikä aiheuttaa kyllä hieman haastetta aikataulujen osalta, varsinkin kun meilä aikataulujen piti natsata kahden muun junan ja bussin kanssa.

Villefranchesta matka jatkui taas normaalilla lähijunalla ja Perpignanissa oltiin lopulta illalla perillä. Matkaan taisi kulua yhteensä noin 12 tuntia, että mikään pikavuoro ei  meidän reittivalinta ollut. Lippuja ostettiin aina kultakin asemalta seuraavaan junaan, niin ei tarvinnut tuskailla aikataulujen kanssa, jos jostain kyydistä olisi myöhästynyt. Lähijuniin ei Ranskassa onneksi tarvi varata lippuja kuukausia etukäteen, vaan hinnat ovat aina samat. Meitä kohtasi vielä iloinen yllätys, kun saatiin viimeisen pätkän liput eurolla jonkin kampanjan ansiosta.

Junamatka keltaisen junan kyydissä oli todellinen maisemamatka, ja voin kyllä suositella, mikäli Pyreneiden vuoristomaisemat kiinnostavat. Matkanteon hitaudesta huolimatta aika upea kokemus, matkanteko oli tällä kertaa todellakin tärkeämpi kuin päämäärä!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply jdJenna tiistai, joulukuu 9, 2014 at 21:14

    tuollasessa maalaisvuoristomaisemassa idyllisessä junassa matkustaminen on kyllä yks niistä elämän must do-jutuista! 😀 Tykkään muutenkin matkustaa junalla. Voi nauttia maisemista ja matkanteko suht nopeaa.

    • Reply Hanna keskiviikko, joulukuu 10, 2014 at 16:28

      Mäkin oon junamatkustuksen ystävä, kaikista kulkupeleistä juna on yleensä aina se mukavin ja matkalla voi ihailla maisemiakin useimmiten. Tällä matkalla maisemat oli niin upeat, että junan hitaus ei haitannut yhtään! 😀

    Leave a Reply