Suomen suurin matkablogiyhteisö

Andorra osa 2 – Suloisia vuoristokyliä ja muuta nähtävää

Viime postauksessa kerroin piskuisesta ruhtinaskunnasta Pyreneiden vuoristossa, eli Andorrasta. Tänään olisi vuorossa lisää Andorra-juttuja, tällä kertaa keskityn yleisen löpinään sijaan paikkoihin, joissa käytiin reissun aikana.

Andorra la Vella

Andorran pääkaupunki Andorra la Vella (suomeksi Vanha Andorra) on oikeastaan vain 24 000 asukkaan asutuskeskittymä vuorten ympäröimässä laaksossa (Suomen kaupungeista väkiluvultaan lähimmäksi osuu Raisio, eli mikään valtaisa metropoli Andorran pääkaupunki ei ole). Me majoituttiin siis Andorra la Vellassa ja tehtiin sieltä käsin retkiä bussilla eri puolille Andorran vuoristokyliä. Andorra la Vella henki ehkä hieman sellaista alppikylätunnelmaa, vaikka keskusta olikin melko moderni ja pikkuputiikkeja oli kadun varret täynnä (erityisti tupakka- ja hajuvesikauppoja sekä apteekkeja oli runsaasti). Ihan ydinkeskustassa ei sen kummempaa nähtävää olekaan, joten Andorrassa kannattaa kyllä suunnata ylös vuoristoon, mikäli mielii nähdä upeita maisemia.

Andorra la Vellassa on myös pikkuinen vanha kaupunki, jossa näkee perinteisiä andorralaisia kivitaloja. Lisäksi yläkuvassa on kaupungin vanha kirkko, jonka kuva esiintyi kaikissa postikorteissa.

Andorra la Vellaa reunustavat upeat vuoret joka puolelta ja siksi kaupunki onkin rakennettu tasoihin. Alatasolta ylätasolle pääsee ainakin joissain paikoissa myös hissillä, kätevää! Kaupunki sijaitsee noin kilometrin korkeudessa, mutta ainakaan itselle ei vielä mitään vuoristotautia tuolla tullut, ehkä se vaatisi vielä hieman korkeammat olosuhteet. Ainoastaan polkua ylös kiipeäminen näköalapaikoille hengästytti tavallista nopeammin, vaikka nousua ei kovin paljon ollut.

Vuoren rinteillä menee pikkuisia polkuja, joilta näkee alas vuorten syleilemään kaupunkiin. Käytiin ylhäällä ihastelemassa maisemia myös ilta-aikaan, mutta kunnon kuvia silloin ei saanut otettua. Kannatta kuitenkin kiivetä tuonne ylös, kapuamista ei todellakaan ollut paljoa ja maisemat olivat mahtavat!

Andorra la Vellan erikoisin nähtävyys ja samalla paikan korkein rakennus oli Caldea-torni, joka toimistojen lisäksi kätkee sisäänsä myös kylpylän. Tuollainen kummallinen lasitorni erottui aika hyvin muusta arkkitehtuurista ja siitäkin varmaan voi olla montaa mieltä, onko tuo nyt hieno vai hirveä. Meillä jäi kylpylä testaamatta, jostain kumman syystä ei oltu varauduttu vuoristolomalle uikkareilla…

Ordino

Meidät majoittanut poika suositteli tekemään retken Ordinon kylään, joka kuulemma on Andorran kaunein pikkukylä. Ensimmäisenä iltana hän lähti jopa meidän mukaan, mutta silloin vuorilla puhalsi niin jäätävä viima, että vietettiin lopulta koko aika lämpöisessä kahvilassa. Seuraavana päivänä päädyttiin taas Ordinoon, jossa meidän oli tarkoitus vaihtaa bussia. Odoteltiin väärällä pysäkillä ja missattiin eka bussi, joten jouduttiin odottamaan tunti seuraavaa. Kerittiin siis kierrellä vielä Ordinossa paremmalla säällä ja ottaa kuvia maisemista. Ordino on todella pikkuinen kylä, ja sieltä löytyy vain pari ravintolaa ja muistaakseni ehkä yksi hotelli.

Maisemat vuoristolaaksoon, jonka alhaalla mutkitteli pikkuinen joki, olivat kuitenkin upeat ja kulutettiinkin lähes koko bussin odotusaika tuolla näköalatasanteella ihaillen maisemia ja kuvia räpsien.

El Serrat

Ordinosta jatkettiin matkaa ylemmäs vuorille El Serratin pikkukylään, joka oli vielä Ordinoakin pienempi paikka. Bussilla olisi päässyt vielä ylemmäskin, mutta me jäätiin kylässä pois, käppäiltiin siellä hetki ja palattiin sitten takaisin tulevalla bussilla takaisin Ordinoon.

El Serratissa ruskan sävyttämät vuoristomaisemat olivat upeimmillaan ja siellä nähtiin myös lumen peittämiä korkeimpia huippuja. Sivummalla solisi myös vuoristopuro, joka tosin oli kylmässä ilmassa jo päässyt osittain jäätymään.

Pas de la Casa

Ranskasta Andorraan tultaessa nousee tie aina kahden kilometrin korkeuteen ja siellä ylhäällä sijaitsee Pas de la Casan pikkukaupunki. Takaisin Ranskaan matkatessa tultiin ensiksi bussilla Pas de la Casaan, jossa kerittiin kierrellä pari tuntia ennen kuin bussi vei meidät alas ensimmäiselle juna-asemalle Ranskan puolelle, L’Hospitalet’een. Pas de la Casa on selkeästi paikka, josta ranskalaiset käyvät halvat tupakkinsa ja viinapullonsa hakemassa, mikä näkyi siinä, että kaupunki oli täynnä kyseisiin tuotteisiin erikoistuneita kauppoja. Ranskalaisten Tallinna siis. Varsinkin bussi, jolla palattiin takaisin Ranskaan, oli täynnä niin epäilyttävän näköistä porukkaa, että sai kyllä pitämään kassista hyvin kiinni. Jouduttiin vielä odottelemaan L’Hospitalet’n asemalla junaa kyseisten heppujen kanssa ja onneksi suurin osa oli lähdössä eri suuntaan junalla kuin me.

Itseä Pas de la Casa ei siis niin sykähdyttänyt, maisemat tuolla olivat jo hyvin karut ja tykkäsin enemmän vehreistä vuorista muualla Andorrassa. Ihan kaupungin takana oli myös yksi hiihtokeskus ja tuolla oltiin siis jo lähes vuorten huippujen tasalla.

 Vuoristomaisemista pitävälle Andorra onkin varmasti upea kohde ja itse ainakin tykkäsin kaikista muista paikoista paitsi Pas de la Casasta. Kannattaa ehdottomasti käydä jossain pienessä vuoristokylässä, sillä maisemat ovat siellä aivan henkeäsalpaavan upeat!

Nyt viikonloppu jatkuukin tiskauksen ja kouluhommien merkeissä. Syksyn kiireisimmät viikot opetusharjoittelun osalta ovat nyt käsillä ja samaan syssyyn täytyisi vielä väsätä yksi projekti ruotsin kurssille. Jos blogin puolella onkin vähän hiljaisempaa taas, niin todennäköisesti oon vaan uppoutunut askartelemaan jotain verbi-kortteja 😀 Onneksi tänä syksynä kouluhommat ovat yleensä olleet kivoja ja ainakin vielä oon ihan innolla suunnitellut noita tunteja.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply