Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mystinen ja eristäytynyt Andorra

Käsi ylös, kuinka moni on joskus kuullut valtiosta nimeltä Andorra? Entäs kuinka moni osaa sijoittaa kyseisen miniruhtinaskunnan kartalle? Suomalaisille Andorra tuntuu olevan aika tuntematon paikka, itsekään en ollut ennen vaihtovuottani ajatellut sitä mitenkään potentiaalisena matkakohteena. Mutta koska Andorra oli suhteellisen lähellä Montpellieriä (ainakin jos kartalta katsoo), niin pakkohan sinne oli päästä. Sain yhden vaihtarikaverin ylipuhuttua matkaseuraksi ja samalle reissulle saatiin ängettyä myös päivät Toulouse’ssa ja Perpignanissa. Kyseessä oli myös eka sohvasurffauskokemukseni ja meidät Andorran pääkaupungissa, Andorra la Vellassa, majoittanut espanjalainen poika olikin todella ystävällinen ja kierrätti meitä kaupungilla yhden päivän.

Andorra on siis pikkuinen ruhtinaskunta Pyreneiden vuoristossa, Ranskan ja Espanjan rajalla. Andorraa tituleerataan Pyreneiden pääkaupugiksi ja se onkin korkeimmalla sijaitseva Euroopan maa (kertoo Wikipedia). Andorra la Vellan kaupunki on vuorten ympäröivässä laaksossa noin kilometrin korkeudella merenpinnasta, mutta etenkin Ranskan rajan puolella vuoret yltävät reippaasti yli kahteen kilometriin. Maantieteellisistä syistä Andorrassa ei ole lentokenttää eikä juna-asemaa, vaan ainut keino päästä perille on mutkittelevia vuoristoteitä pitkin ajamalla. Helpoin reitti Andorraan taitaa olla bussilla Barcelonasta tai Gironasta, mutta me tultiin tosiaan Ranskasta Toulousen kautta Novatel-bussiyhtiön kyydissä. Ostettiin liput suoraan bussista ja jonkinlainen opiskelija-alennus saatiin myös, budjettilaskelmat kertoi lipun hinnaksi 28 euroa. Liput saa kyllä tuolta nettisivuiltakin ostettua, mutta ainakin lokakuussa pikkubussissa riitti tilaa. Mä laitoin vielä bussiyhtiölle ennen reissua kyselyä lipunostosta, ja he vastasivatkin katalaaniksi mun ranskankieliseen meiliin. Eipä mennyt nekään kieliopinnot sitten hukkaan! Bussimatka sujui kyllä aika jännissä tunnelmissa, koska sen lisäksi, että oli jo pimeää, niin samaan aikaan satoi myös ensilumi vuorilla. Pysähdyttiin matkalla auttamaan jotain autoilijaa, joka yritti tuulessa ja tuiskussa saada lumiketjuja autoon. Ei mitenkään hentoisesti leijaillut lumihiutaleet, vaan ihan kunnon lumimyrskystä oli kyse. Paluumatka Andorrasta Perpignaniin ansaitseekin jo ihan oman postauksen, koska aikamoista seikkailua oli kahden bussin ja kolmen paikallisjunan yhdistelmä, mitään suoraan yhteyttä sieltä ei siis ollut.

Me oltiin yötä Andorra la Vellassa ja sieltä pääsi kätevästi paikallisbusseilla seikkailemaan ympäri vuoristomaisemia. Ihan hirveän usein ei busseja mennyt, mutta kohtuullisen hyvin kuitenkin, kun ottaa huomioon, miten pienestä maasta oli kyse. Haettiin Andorra la Vellan turisti-infosta bussiaikataulut, ja siellä meille selvisi, ettei meidän tarvinnutkaan lähteä aamukuudelta reissuun, jos haluttiin ehtiä Perpignanin juniin. Eli kaikkia bussi-infoja ei vissiin netistä löytynyt. Bussien kanssa ei ollut sen kummempia ongelmia, Ordinon vuoristokylässä meidän piti vaihtaa toiseen bussiin ja siellä odoteltiin väärällä pysäkillä (koko kylässä olikin se tasan kaksi pysäkkiä). Jouduttiin sitten odottamaan tunti seuraavaa bussia, mutta upeita vuoristomaisemia ihaillessa saatiin aika ihan hyvin kulumaan.

Turistit tulevat Andorraan useimmiten joko laskettelemaan tai vaeltamaan, ja tärkeimmät turistisesongit ovatkin kesä ja talvi. Me oltiin lokakuussa sesonkien välissä, eikä päästy kokeilemaan kumpaakaan aktiviteettiä. Hiihtokeskuksia Andorrassa kuitenkin piisaa samoin kuin upeita vaellusmaisemia. Osaa turisteista (ainakin ranskalaisia ja espanjalaisia) houkuttelee Andorraan myös ruhtinaskunnan halpa verotus, nimenomaan alkoholin ja tupakan osalta. Andorra onkin muuten sitten tupakoitsijan paratiisi, sillä tupakka on ilmeisesti lähes ainoita tuotteita, mitä tuolla vuoristossa viljellään ja siksi maan tupakkalainsäädäntö on vielä aika lapsenkengissä. Raittiille sisäilmalla sai siis heittää hyvästit, ja kaikissa ravintoloissa sekä kahviloissa ilma oli sankkana savusta. Kevyt verotus ei ulottunut ainoastaan alkoholiin ja tupakkaan, vaan myös kosmetiikka ja lääkkeet olivat aika paljon halvempia. Andorra la Vella onkin täynnä hajuvesikauppoja sekä apteekkeja, kuulemma isoin asiakaskunta koostuu turisteista. Pääkaupungin shoppailumahdollisuudet olivat siis aika hyvät, tosin mielestäni vaatteissa hinnat eivät kovin paljon EU-hintoja halvempia olleet. Vaikka Andorra ei kuulukaan EUhun, niin siellä on käytössä eurot, mikä oli kyllä kätevää. Myöskään mitään erikoista maahantulokontrollia ei ollut, vaan ihan kuin EUn sisällä olisi matkustanut.

Yksi Andorran erikoisuus on myös se, että kyseessä on ainut maa, jonka virallinen kieli on katalaani. Espanjalla pärjää myös hyvin (englantia ei tullut testattua, mutta luultavasti silläkin jonkin verran pärjää), sitä vastoin olisin luullut, että ranskaa olisi puhuttu enemmän. Kuitenkin Andorra on ihan Ranskan rajalla, mutta kieltä ei kyllä hirveästi siellä käytetty. Ilmeisesti suurin osa Andorran asukkaista on espanjalaisia ja seuraavaksi suurin maahanmuuttajaryhmä on portugalilaiset. Ranskalaisia ei maan väestössä ole siis mitenkään enemmistö ja ainut paikka, missä palvelua sai ranskaksi, olikin turisti-info.

Andorra on myös todella turvallinen maa, ja kuulemma Andorra la Vellan öisillä kaduilla ei tarvi pelätä. Meidät majoittanut poika vei meidät ekana iltana pääkaupungin yöelämään ja tavattiin joitain hänen kavereitaankin baarissa. (Yksi pariskunta oli lähdössä Suomeen matkalle pian, ja he odottivat matkaltaan kovasti revontulien näkemistä… Tunsin oloni aika ilonpilaajaksi, kun kerroin, etten ole ikinä koko elämäni aikana nähnyt niitä.) Baari, johon päädyttiin, oli viihtyisä after ski -henkinen paikka, tosin sisällä tupakointi vähensi viihtyisyyttä jonkin verran. Ei kyllä mitään hajua, mikä paikan nimi oli… Ravintolasuosituksiakaan ei paljon ole jakaa, sillä käytiin molempina päivinä syömässä Fresc Colla syömässä (koska ilmainen jälkkäribuffetti).

Andorran vuoristomaisemat ja kivitalot hurmasivat minut totaalisesti. Muutenkin Pyreneiden vehreä vuoristo on kokonaisuudellaan todella upeaa seutua ja suosittelen kyllä reissua sinne suunnalle. Ranskalaiset tosin eivät ymmärtäneet, miksi haluttiin matkata Andorraan, koska heille se on lähinnä vain paikka, josta käydään ostamassa sitä halpaa tupakkaa. Mutta kyllä tällaiselle Pohjanmaan flikalle nuo mahtavat vuoret olivat upea kokemus! Seuraavassa postauksessa perehdytäänkin sitten tarkemmin Andorra la Vellaan ja muutamaan pikkukylään, jossa kävimme. Pysykää kuulolla!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Maarit Johanna sunnuntai, lokakuu 26, 2014 at 23:33

    Hei vau oot käyny! Siinä yks maa mihin ehdottomasti olen halunnut jo aikoja. Lennot Barcelonaan ja autolla vuoristoon. Oi kyllä. Olen kuullut paljon haukkuja että se olisi vain halvan tupakan maa, niinkuin itsekin mainitsit ja verottomien shoppailujen paratiisi. Itse lähtisin varmaankin kesällä ja patikkaretkille vuoristoon. Caldea-kylpylä pitäisi myös testata.

    • Reply Hanna maanantai, lokakuu 27, 2014 at 09:19

      Jos vuoristomaisemista tykkää, niin kyllä Andorralla on muutakin tarjottavaa kuin halpa tupakka! 😀 Tietysti meillä oli vielä paikallinen opas, ja sitä kautta näki vähän, millaista paikallisten elämä on Andorrassa. Mutta suosittelen kyllä ja autolla jos liikkuu niin varmasti näkee vielä paljon enemmän kuin bussin ikkunasta 🙂 Caldea-kylpylässä me ei ehditty käydä, sekin olisi varmastu kokemus!

    Leave a Reply