Suomen suurin matkablogiyhteisö

Uskaltaako reissuun lähteä yksin?

Vaihtovuoden yksi oivallus oli se, että matkalle voi lähteä myös yksin, jos ei saa ketään houkuteltua matkaseuraksi. Ajattelinkin kertoa hieman omista kokemuksistani yksin reissaamisen suhteen ja vinkata, millaisia asioita kannattaa ottaa huomioon, jos matkustaa yksin. Pieniä päiväreissuja lähiseuduille on suhteellisen helppo tehdä yksikseen, ja sekä Ruotsissa että Ranskassa teinkin aika monta päiväretkeä. Kun matkaseuraa ei ole, saa reissulla edetä juuri niin omaan tahtiin kuin haluaa. Voi pysähdellä vaikka joka kymmenes metri ottamaan kuvia, jos tahtoo, ja lepotaukoja saa pitää niin usein kuin on tarve. Yksin ollessa saa kääntyä juuri sille kiinnostavimman näköiselle kadulle ja viettää eri nähtävyyksissä juuri sen verran aikaa kuin haluaa. Eräällä tavalla yksin matkustaminen on aika vapauttava kokemus. Hieman absurdi on myös se fiilis, että olet viettänyt koko päivän ”ihmisten ilmoilla”, mutta et välttämättä ole puhunut sanaakaan koko päivän aikana. Tukholmassa asuin viimeiset viikot yksin, ja vapaapäivinä kyllä välillä havahtui siihen, että en muuten ole avannut suutani koko päivänä.

Yön yli kestävät matkat yksin ovat aina olleet itselle hieman jännittäviä, sillä lähtökohtaisesti en ole ihminen, joka viihtyy yksikseen. Ensimmäisen reissuni yksin tein, kun saattelin poikaystävän Nizzan lentokentälle ja päätin jäädä viikonlopuksi tutkimaan Rivieraa. Vielä junamatkalla mietin, että onkohan tässä mitään järkeä jäädä pariksi päiväksi outoon kaupunkiin yksikseen, mutta onneksi uskalsin. Nizzassa asuu myös eräs opiskelukaverini, ja käytiinkin heti ensimmäisenä iltana syömässä yhdessä. Oli ehkä hieman helpompi viettää viikonloppu vieraassa paikassa, kun tiesi, että kaupungissa on edes yksi ihminen, jolle voi soittaa hädän hetkellä. Nizzassa vietin vielä viikon myöhemminkin, kun perheeni kävi kylässä ja vuokrattiin asunto kaupungista. Heidän palattuaan Suomeen tuntui taas luonnolliselta jäädä vielä viikonlopuksi yksin Rivieralle ja hyödyntää vapaapäivät turisteiluun.

Vaihtokeväänä suuntasin vielä muutaman päiväksi Baskimaalle, ensin Biarritziin ja sieltä San Sebastiániin. (Upeita paikkoja molemmat, by the way). Etukäteen hieman panikoin, onko Baskimaalle turvallista matkustaa vai joutuuko siellä ETAn pommi-iskujen kohteeksi. Baskimaan itsenäistymisaikeet ei kyllä turistin silmään paljon näkyneet, eikä mistään levottomuuksista ollut tietoa, että lopulta sai olla ihan turvallisin mielin. Ainut, minkä kohteeksi jouduin, olivat kamalat kaatosateet. San Sebastiánin hostellivalinta tosin ei osunut nappiin, vaan jouduin kunnon bilepaikkaan. Yksin reissatessa yritän aina olla viimeistään yhdeksältä hotellilla, enkä hortoilla pimeän tultua ympäriinsä, joten jätin sitten tuollakin iltabileet väliin. Myös Pariisissa ja Barcelonassa olen viettänyt yhden yön yksikseni matkalla Suomeen tai Suomesta takaisin Ranskaan, ja etenkin tuollaisissa suurkaupungeissa täytyy yksin reissatessa vähän katsoa, missä liikkuu ja mihin aikaan. Mutta samaa iltayhdeksän sääntöä noudattamalla mitään ongelmia ei itselle ilmennyt.

Yöpaikan valintaan kiinnitän yksin matkatessani enemmän huomiota kuin yleensä. Mielelläni nukun hostelleissa dormeissa, jolloin iltaisin yleensä löytyy juttuseuraa. Yksin matkutessa muihin reissaajiin on helpompi ottaa kontaktia ja iltaisin on kiva keskustella kulttuurieroista tai muiden matkasuunnitelmista porukalla. Usein koitan vielä valita sellaisen dormin, jossa on vain naisia, mutta ihan kaikissa hostelleissa sellaista vaihtoehtoa ei ole. Nizzassa olin toisella kerralla yhdentoista tytön kanssa samassa huoneessa ja ei siinä ihan yksi kylppäri tahtonut kaikille riittää. Etenkin suurissa dormeissa levollisille yöunille voi yleensä heittää hyvästit (ellei jaa huonetta kiinalaisten kanssa, ne menee aina ajoissa nukkumaan), joten kannattaa varustautua korvatulpilla. Yksin reissatessa yksi tärkeä majapaikan valintakriteeri on myös ilmainen wifi, koska iltaisin on kuitenkin ihan kiva kertoa päivän tapahtumista koti-Suomeen.

Itselle optimimittainen reissu yksin on juuri tuo muutama päivä. Luultavasti tulisin hulluksi, jos täytyisi olla itsekseen kokonainen viikko tai kauemminkin. Jotenkin reissussa ollessa se yksinäisyys korostuu, kun kaikki on uutta ja kaupunki on tuntematon. Pidemmillä reissuilla matkaseuralainen tuokin turvallisuuden tunnetta, sillä silloin tietää, että on joku tukena, jos jotain sattuu. Reissussa on myös kiva, että pääsee jakamaan mahtavat kokemukset ja upeat maisemat jonkun kanssa. Inhottavinta yksin reissaamisessa on kuitenkin ruokailut. Ravintoloissa on jotenkin kiusallista syödä yksin, varsinkin kun Ranskassa tarjoilijat usein vielä kysyivät, niin että syöt siis yksin. Vaikka normaalisti en hirveästi käy Mäkkäreissä ja Subeissa ulkomailla syömässä, niin yksin reissatessa tuntuu jotenkin paljon helpommalta käydä syömässä vain nopea pikaruoka-ateria kuin istuskella ravintolassa ja odotella, koska saa ruokaa eteen.

Omat kokemukseni yksin reissaamisesta rajoittuvat Euroopan rajojen sisälle, ja luulen, että millekään kaukomatkoille en tohtisi yksin lähteä. On myös monia maita, joihin on varmasti turvallisempi matkustaa porukalla, esimerkiksi Marokko olisi varmasti ollut ahdistava kohde yksin matkustavalle naiselle. Jouduin jo Nizzassa keski-ikäisen italialaisen gigolon iskuyritysten kohteeksi, siinä tilanteessa kiire junaan tuntui tepsivän tekosyyksi, kun tyyppi ehdotti, että voisin tulla hänen kanssaan drinkeille. (Keskusteli meni suunnilleen näin: Hei, mitäs teet Nizzassa? Ootko kauan täällä? Lähtisitkö drinkeille mun kanssa? Muuten, veljelläni on kämppä ihan tässä lähellä, mennäänkö sinne?)

Kaiken kaikkiaan yksin matkustaminen on ollut avartava kokemus ja on ollut hienoa huomata, että pystyy siihen. Ensimmäiseltä Nizzan reissulta palatessa olikin aika voittajafiilis. Monia hienoja paikkoja olisi jäänyt näkemättä ja monia mahtavia juttuja kokematta, jos en olisi uskaltautunut yksin lähtemään. Tärkeää on varmasti tiedostaa omat rajansa tässä kohtaa. Jollekin ei ole mikään ongelma kiertää kolme kuukautta Aasiassa yksin rinkan kanssa, mutta jollekin riittää viikonloppu jossain Euroopan kaupungissa. Molempiin kuitenkin vaaditaan hiukan rohkeutta sekä myös tervettä maalaisjärkeä ja varovaisuutta. Kaikkiin ei kannata luottaa ja pimeille kujille ei lähdetä hortoilemaan keskellä yötä. Kannattaa myös pitää kotiväki ajan tasalla siitä, missä on menossa ja esimerkiksi lähettää majapaikan tiedot sähköpostitse jollekin läheiselle.

Millaisin neuvoin te matkustatte yksin? Ja onko paikkoja, joihin ette usko uskaltavanne lähteä yksikseen?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Matti torstai, lokakuu 23, 2014 at 23:40

    Olen itse matkustanut suurimman osan reissuistani yksin, ja kun niistä tarinoita kertoillut naispuolisille kavereilleni, huomannut että siinä on aika iso ero onko matkassa yksin mies vai nainen.

    Olen siis mm. ajellut ympäri Jordaniaa viikon verran vuokra-autolla, ja sanaakaan arabiaa en puhu tai sikäläisiä aakkosia lue. Samoin on matkattu Albanian ja Kosovon läpi ratissa. Jenkeissä on tullut samoiltua yksin useaan otteeseen, ja välillä sellaisissa paikoissa ja alueilla, joihin ei välttämättä terve järki sanoisi yksin kannattavan mennä.

    Mutta mulla ei siis kertaakaan ole ollut mitään ongelmaa yksin matkaamisessa. Matkaseura voi ehkä rauhoittaa omia tunteita, mutta harvemmin siitä nyt ihan konkreettisesti olisi sellaista apua, mistä ei yksinkin selviäisi.

    Ja samaan hengenvetoon tosiaan tuo, etten usko että mietteet olisivat samanlaiset mikäli olisin yksin naisena ollut Marokossa, Jordaniassa, Albaniassa – olisi voinut sattua jokin ikävämpikin kokemus matkan varrelle.

    • Reply Hanna perjantai, lokakuu 24, 2014 at 08:44

      Kiva kuulla myös muiden kokemuksia yksin matkaamisesta! Olen kyllä täysin samaa mieltä tuosta, että aika iso ero on siinä, reissaako naisena vai miehenä yksin. Uskon, että yksin matkaava mies voi paljon huolettomammin liikkua hieman epämääräisemmissäkin paikoissa, kun taas itse olen hyvin tarkka siitä, että myöhään illalla en lähde enää harhailemaan yhtään mihinkään.

      Totta kyllä, että välttämättä aina matkaseura ei tuo mitään konkreettista apua, ja itselle tärkeämpää onkin se turvallisuuden tunne. Jos reissulla sairastuu tai kaikki tavarat varastetaan, niin siinä kohtaa on kiva, jos on joku tukena. Vaikka varmasti tilanteesta selviäisi yksinkin.

  • Reply satuvw perjantai, lokakuu 24, 2014 at 13:31

    Itse olen huomannut sen, että yksin matkustaessa on paljon helpompi tutustua uusiin ihmisiin. Varsinkin jos reissaa pidemmän aikaa ja yöpyy esim. hostelleissa, matkaseuraa päiväretkille tai pidemmäksikin aikaa on helppo löytää. Nyt täytyy tosin tunnustaa että yksinmatkustaminen on viime aikoina ollut hyvinkin vähissä, mutta olen huomannut että toinen hieman absurdi tapa matkustaa on yksin kahden pienen muksun kanssa, siinä saattaa mennä päivä tai kaksi että puhuu vain 1 & 3 vuotiaiden kanssa!! 🙂

    • Reply Hanna perjantai, lokakuu 24, 2014 at 20:59

      Saman oon ittekin huomannut, jotenkin yksin reissatessa on helpompi lähestyä muita reissaajia ja hostellin huonekavereista löytää vähintäänkin sitä juttuseuraa 🙂 Voin kyllä kuvitella, että aika erikoinen fiilis on sen jälkeen, jos pari päivää on jutellut vain lasten kanssa. Itsellä ei sellaisesta olekaan kokemusta, mutta täytyy kyllä ihailla sua, kun uskallat lähteä reissuun yksin pienten lasten kanssa!

  • Reply Anita perjantai, lokakuu 24, 2014 at 14:59

    Komppaan aikaisempaa kommentoijaa siinä, että on helppoa tutustua ihmisiin, kun matkustaa yksin. Olen viimeiset 10+ aika 50/50 matkustanut yksin ja seuralaisen kanssa. Yksin olen viihtynyt nimenomaan siksi, että silloin ihmiset tulee juttelemaan tosi helposti. Varsinkin esim. pitkien työrupeamien päälle on ihana matkustaa itsestään, heittäytyä juttelemaan uusien tuttavuuksien kanssa ja ylipäänsä heittäytyä tekemään, mitä milloinkin tekee mieli. Joulukuussa tulossa Brysselin työmatka, jota ennen aikaa myös itselle. Tosi innostavaa (ja jännittävää) olla matkassa taas itsekseen pienen tauon jälkeen : )

    Hyviä matkoja myös itsellesi!

    Anita
    http://www.lily.fi/blogit/tervetuloa-suomeen/woolshed-ulkkareiden-turvapaikka

    • Reply Hanna perjantai, lokakuu 24, 2014 at 21:05

      Niinpä, yksin reissatessa tulee juteltua sellaisten ihmisten kanssa, joihin ei välttämättä muuten tulisi otettua kontaktia. Parasta yksin reissaamisessa on kyllä tuo vapaus, että saa tehdä, mitä tykkää.
      Mahtavaa Brysselin reissua sulle! 🙂

    Leave a Reply