Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kymmenen unohtumatonta vaihtomuistoa

Hei!

Masentavaa tämä pimenevä ja kylmenevä syksy, oon ihan varma, että eilen taivaalta leijaili pienenpieniä lumihippusia! Eilen aamulla herääminen ja etenkin tunneilla hereillä pysyminen tuotti sellaista tuskaa, että huhhuh… Marraskuuta odotellessa… Nyt ajattelin kuitenkin piristää ainakin omaa päivääni muistelemalla aurinkoisia muistoja vaihtoajoilta. Vuoteen mahtui tietysti ihan lukematon määrä upeita juttuja ja kokemuksia, mutta tässä listattuna ne kaikista ikimuistoisimmat, voilà!

Laukkujen raahaaminen Marseillen asemalta hotellille yli 30 asteen helteessä. 

Marseillen aseman edustalla on erittäin valtavat portaat, joiden huipulta on upea näköala kaupunkiin. Kun saavuttiin kaverini kanssa Ranskaan elokuun lopussa, lennettiin Marseilleen, jossa oltiin eka yö ennen kuin jatkettiin junalla Montpellieriin. Sää oli elokuun lopussa aivan tajuttoman kuuma ja hiostava, myös illalla. Itsellä oli mukana iso matkalaukku, täyteen ahdettu rinkka sekä pienempi käsimatkatavaralaukku, kaikki niin täyteen ahdattuja ja painavia kuin vain voi olla. Laukkujen raahaaminen sellaisessa helteessä oli siis aikamoista hikitreeniä ja kaikista rankinta oli tietysti raahata laukut alas noita aseman isoja portaita matkalla hostellille (joka oltiin järkevästi otettu ihan aseman vierestä). Kaikkia laukkuja ei tietenkään jaksanut kantaa kerralla, joten portaita täytyi ravata pala kerrallaan alaspäin yhtä laukkua vuorotellen kantaen. Alhaalla olo oli aika naatti ja pieni epätoivo iski siinä kohtaa, kun saavuttiin hostelliin ja meille kerrottiin, että huone on ylimmässä kerroksessa ja mitään hissiä ei ollut. Portaikko oli todella kapea kierreportaikko ja hetki siinä pohdittiin, että miten ikinä päästään ylös asti laukkujen kanssa. Siinä kohtaa törmättiin onneksi urheaan ritariin, joka kysyi tarvittiinko apua laukkujen kanssa. Eipä siinä käynyt mielessä kieltäytyä, mutta ei tainnut poika tietää, mihin ryhtyi. Tyyppi meinaan otti meidän molempien isoimmat laukut kantoon ja lähti juoksemaan rappuja ylös. Urheasti hän silti kantoi meidän laukut ylös asti, vaikka askel vähän hyytyikin loppua kohti, ja varmasti kirosi mielessään, ettei ollut vaan pysynyt erossa tilanteesta. Mutta me oltiin kiitollisia avusta, tuskin omin voimin oltaisiin ikinä saatu kaikkea raahattua ylös. Seuraavana aamuna matkalla asemalle tajuttiin vielä, että ihan turhaan oltiin menty niitä portaita alas illalla, koska hostellilta pääsi asemalla kätevästi oikotietä, jossa ei ollut portaita…

Barcelonan yössä eksyneenä vaeltaminen viidenkymmenen muun vaihtarin kanssa.

Vaihtarireissu Barcelonaan sisälsi tietysti bilettämistä, omaan makuuni ehkä vähän liikaakin. Ensimmäisenä iltana sullouduttiin ensiksi pikkuiseen baariin, josta reissunjohtajien johdolla lähdettiin sitten etsimään yökerhoa, espanjalaiseen tapaan kello oli tässä kohtaa iltaa jo jotain yksi. Erasmus-järjestön tyypeillä ei kuitenkaan ollut vissiin kovin hyvin selvillä, missä se hyvä paikka oli, johon oltiin menossa, koska ”lähellä” olevaan paikkaan tarvottiin öisillä kaduilla varmaan noin tunnin verran. Välillä pysähdyttiin kysymään neuvoa ja perillekin päästiin lopulta. Mutta aikamoinen konkkaronkka varmaan oltiin, kun peräkanaa marssittiin öisillä Barcelonan kaduilla. Itse olin kyllä jossain kohtaa valmis luovuttamaan ja nappaamaan taksin hotellille, mutta porukan mukana päädyin sitten kuitenkin sinne baariin. Paikka oli ihan tupaten täyteen ahdattu ja ei nyt mitenkään hyvä kokemus jäänyt Barcelonan yöelämästä tuon perusteella.

Reissu Marokkoon

Tammikuussa tehty reissu Marrakechiin on varmasti yksi vaihtovuoden ikimuistoisimmista matkoista. Tammikuinen aavikon kylmyys, kämäinen hotelli, vanhan kaupungin kujilla vaanivat huijarit, hurjapäinen roadtrip Atlas-vuoristoon, turistiretki Essaouiraan, basaarin loputtomat kojut, kaupungin äänet, hajut, värit… Reissu oli aikamoinen sekoitus kaikkea ja vaikka moni juttu menikin pieleen, niin Marrakech oli myös upea – ja uuvuttava – kaupunki. Tosiaan tuo aavikkoilmasto tammikuussa ja hotelli ilman lämmitystä ei ollut mikään toimivin kombo, varsinkaan kun ensimmäinen yö oli hytisty Marseillen lentokentällä.

Koulun juhlat, jossa suomalaiset oli paikalla tuntia ennen muita ja matka juhlapaikalle taittui korkkareilla pimeää maantienreunaa pitkin taiteillen.

Ranskassa, jos juhlien alkamisajaksi ilmoitetaan kello seitsemän, niin porukka saapuu oikeasti paikalle vasta kahdeksan – yhdeksän aikaan. Paitsi suomalaiset vaihtarit, jotka ovat paikalla 10 vaille seitsemän. Tyhjässä juhlasalissa onkin sitten mukava odotella puolitoista tuntia juhlien alkamista. Oli tosin ihan mahtavat juhlat sitten, kun ne vain ensin alkoivat. Tuo oli oikeastaan vaihtovuoden ainut hetki, jolloin tutustui vähä enemmän ranskalaisiin opiskelijoihin. Muistelen vieläkin kaiholla juhlien tarjoilua, varsinkin sitä jälkkäriosastoa macaron-leivoksineen ja suklaaputouksineen. Ranskassa buffetilla tarkoitetaan muuten vähän eri juttua kuin Suomessa, sillä ranskalainen buffet on kokoelma pikkupurtavia, jotka saa helposti syötyä seisaaltaan. Mikään syö niin paljon kuin jaksat -mentaliteetti ei ranskalaisessa buffetissa päde. Nuo juhlat oli tosiaan jossain keskellä ei mitään Montpellierin ulkopuolella, jonne piti päästä bussilla. Bussissa sitten selvisi, ettei se vuoro pysähtyisi ihan joka paikassa, ja meidän piti jäädä pois varmaan pari kilsaa ennen juhlapaikkaa. Aateltiin vaan, että helppo nakki, kävellään sitten perille, mutta kävely pimeän maantien laitaa korkkareilla ei tosiaan ollut mitenkään kovin kivaa. Aikamoinen epätoivo siinä meinasi iskeä, kun maantieltä piti vielä kääntyä pilkkopimeälle metsätielle. Juhlissa opettajat tulivat kysymään, millä oltiin päästy perille ja järkyttyivät, kun kuulivat tästä pikkuseikkailusta. Kuulemma pitää olla Ranskassa vähän varovaisempi! Tuutoriopettajamme oli ilmeisesti niin huolissaan meidän kotimatkasta, että tarjoutui jakamaan taksin takaisin keskustaan meidän kanssa.

Ensimmäinen yritys löytää rannalle Montpellierissä.

Montpellierin alueen suolajärvet tuli tutuiksi jo heti ekalla visiitillä rannalle. Ekalla viikolla, kun isoimmat käytännön jutut oli hoidettu, lähdettiin parin vaihtarin kanssa etsimään rantaa. Karttaa katsomalla tulkittiin, että se kohta, jossa näkyy vettä on merenranta ja mentiin sinne rannan viereen bussilla. Kartan kuvassa oli kuitenkin vain suolajärvi ja itse ranta oli paljon kauempana. Hetki siinä ihmeteltiin, että kartan mukaan sen rannan pitäisi olla ihan lähellä ja sitten löydettiin mutainen ja haiseva suolajärvi. Parin kilsan tarpominen rantasandaaleilla ja oltiin lopulta ihan oikealla rannalla.

Alpeilla hiihtäminen

Etelä-Ranskassa ei hirveästi lunta näkynyt, joten oli kiva päästä edes kerran talven aikana hiihtämään. Oltiin Grenoblessa sohvasurffaamassa erään englantilaisen tytön kanssa ja ihan ex tempore päätettiin lähteä vuorille hiihtämään. Kaverini oli suksien päällä toista kertaa elämässään ja mä yritin toimia siinä hiihdonopettajana. Aika hauskaa oli seurata, miten toinen oli koko ajan rähmällään maassa ja suksien hallinta ihan hukassa mun neuvoista huolimatta. Naurettiin kyllä vedet silmissä koko reissulle samalla kun ihasteltiin vuoristomaisemia. Grenoblen reissu oli muutenkin hyvin onnistunut, koska meidät majoittanut eläkeläispariskunta oli hirveän vieraanvarainen ja syötiin molempina iltoina oikein pitkän kaavan illallinen. Ekana iltana pariskunnan poika vei meidät myös kavereidensa kanssa baarikierrokselle, koska kuulemma olisi ollut surullista, jos kaksi nuorta tyttöä olisi viettänyt perjantai-iltaa kahden vanhan käppänän kanssa tv:n edessä 😀

Ensimmäinen visiitti Odysseumin ostoskeskukseen Montpellierissä

Odysseumissa tuli vuoden aikana käytyä monen monituista kertaa, mutta ensimmäisen vierailun ostoskeskukseen muistan ikuisesti. Olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa, niin paljon ihania kauppoja koko paikka täynnä! Ensimmäisen päivän missio oli tietysti löytää IKEAsta jotain, jolla pikkuisen asuntolahuoneen saisi edes vähän kodikkaamman tuntuiseksi. Ja totta kai siinä täytyi myös käydä syömässä IKEAn lihapullat, enkä varmasti ikinä olekaan ollut niin onnellinen saadessani Ruotsin lipulla koristellun kötbullesatsin eteeni. Alkushokki ranskalaisen ruuan suhteen oli nimittäin ensimmäisinä päivinä melkoinen (olin jo tutustunut kouluruokaan, yök), ja oli aivan ihana saada jotain normaalia ja tavallista ruokaa, kun kaikki muu ympärillä oli niin uutta ja outoa. IKEAsta tuli vuoden aikana sellainen pakopaikka, jonne pakenin syömään lihapullia, kun elämä à la française alkoi oikein ahdistaa. Vaikka ketju onkin ruotsalainen, niin missään ei vuoden aikana tullut niin kotoisa olo kuin tuttujen IKEA-tavaroiden ja ruokien äärellä. (Ehkä mun henkinen ruotsalaisuus juuntaa sittenkin juurensa noista koti-ikävän siivittämistä retkistä sinikeltaiseen huonekalukauppaan…)

Vaihtarijärjestön melonta- ja telttaretki Gorges de l’Hérault -rotkoille

Vaihto oli jo itsessään sellainen once in a lifetime -juttu, mutta vaihdon aikana oli jotenkin itse avoimempi uusille kokemuksille ja niinpä minäkin löysin itseni telttailemasta. Ekaa kertaa elämässäni. Ja ilmoittautuessani mukaan retkelle en edes tiennyt, olisiko paikassa vessa- tai suihkumahdollisuutta, aika extremeä! Heti syyskuun alussa järjestetty tutustumisviikonloppu sisälsi grillibileiden lisäksi melomista ja aika voittajafiilis, kun selvittiin kaikista niistä koskista kaatumatta. Ja ihan jo se oli aikamoinen saavutus, että ylipäätään selvisin öistä teltassa. Tuossa melomisessa oli kyllä koomisinta se, että jos yksi jäi jumiin kivikkoiseen koskeen, niin kaikki kaksikymmentä perässä tulevaa törmäsi suoraan siihen perään. Aikamoisia sumppuja saatiin aikaan, ja muutaman kerran oli kaatuminen enemmän kuin lähellä. Parasta vaihdossa oli kuitenkin tällaiset itsensä ylittämisen kokemukset, kun teki asioita, joita ei ikinä olisi normaalissa elämässä tehnyt. Ja selvisi niistä hengissä!

Roadtrip Cévennien vuoristossa ja Camarguen jokialueella

Vuosi Ranskassa sisälsi loputtoman määrän kaupunkikohteita, mutta hyvin vähän mahdollisuuksia tutustua Ranskan luontoon. Onneksi päädyttiin poikaystävän ollessa kylässä vuokraamaan auto (vaikka maksettiin siitä lystistä itsemme kipeiksi). Cévennien vuoriston serpentiiniteillä päästiin kruisailemaan huikeisiin maisemiin ja Camarguen alueella pääsin toteuttamaan yhden unelmani, ratsastamaan valkoisilla camarguenhevosilla. Lapsena meidän perheen lomamatkat sisälsivät aina ajelua autolla ympäriinsä ja olin yläasteella ihan kypsä sellaiseen lomailuun. Mutta jos autoilua nimittää roadtripiksi ja pysähtelee tarpeeksi usein ottamaan kuvia tai tutustumaan kivoihin paikkoihin, niin ei autoilu ole mikään huono lomanviettotapa.

Itsenäisyyspäivän pikkujoulut, eli miten monta vaihtaria mahtuu yhdeksän neliön huoneeseen.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi haettiin suomalaisen kaverini kanssa glögit ja piparit IKEAsta ja kutsuttiin vaihtarikavereita koolle. Juhlat pidettiin kaverini yhdeksän neliön asuntolahuoneessa, joka oli siis ihan yhtä ”tilava” kuin omanikin. Vieraita oli jotain reilu kymmenen ja aika ahtaasti siinä oltiin, mutta kunhan kukaan ei vaan yrittänyt liikkua niin mahduttiin ihan hyvin. Teemana oli jouluherkut eri maista ja saatiin maisteltavaksi ainakin espanjalaista turrónia ja jotain latvialaista erikoisherkkua, johon tuli kermavaahtoa. Harmi, ettei asuntolassa ollut sitä uunia, niin ei voinut leipoa joulutorttuja. Itsenäisyyspäivän juhlalähetyskään ei kovin hyvin pyörinyt asuntolan hitaan netin takia, joten ei voitu porukalla hämmästellä suomalaista itsenäisyydenjuhlistamistapaa: sadat (vai tuhannet?) ihmistet jonottavat päästäkseen kättelemään presidenttiä ja miljoonat ihmiset seuraavat sitä tv:stä 😀

Ajattelin heittää nyt haasteen teille lukijoille, kertokaas te kommenttiboksiin unohtumattomimpia vaihtomuistojanne (tai muita reissumuistoja)!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Maarit Johanna perjantai, lokakuu 17, 2014 at 01:42

    Waah miten mahtavia juttuja! Muistan lukeneeni tuosta Marokon retkestä taannoin mutta ootpa tosiaan muuallakin upeissa kohteissa vieraillut. Oletkos kirjoittanut tuosta melontaretkestä blogiin? Siitä olisi mielenkiintoista lukea.
    Omat highlightit on olleet melkein joka toinen viikonloppu tehtävät roadtripit aina uusiin paikkoihin ja nämä loputtomat vesiputoukset. Myös ihan pelkkä asuminen kaupungissa, jonka ulkonäkö muuttuu syksyn aikana radikaalisti kokoajan. Vuorilla on mieletön ruska, välillä tulee lunta ja lumiraja liikkuu. Ihan mieletöntä. Sitte tietenki nämä rikkipilvet jotka tässä päällä jatkuvasti seikkailee. Luonto. Ihmeellinen. 🙂

    • Reply Hanna perjantai, lokakuu 17, 2014 at 11:22

      Melontaretkestä ei tosiaan vielä(kään) ole juttua blogissa, niin kuin ei monesta muustakaan mahtavasta kohteesta. Täytyy nyt kyllä oikein ryhdistäytyä ja ottaa taas asiaksi tuo vaihtojuttujen purkaminen, jotenkin mitä pidempi aika niistä reissuista on, sitä vaikeampi niistä on kirjoittaa.

      Luonto on kyllä ihmeellinen ja varmasti roadtripit ovat paras tapa saada kaikki irti Islannin upeista maisemista. Rikkipilvet kuulostaa aika hurjalta, siinä pääsee kyllä todistamaan luonnon voimaa ihan erilailla kun saa sellaisia katsella lähietäisyydeltä 😀

  • Reply Katja perjantai, lokakuu 17, 2014 at 11:32

    Olipas mielenkiintoinen kirjoitus ja koonti. Tässä sitä vaan näkee kuinka paljon voi saada aikaan periaatteessa melko lyhyessä ajassa!
    Itsensä ylittäminen tuntuu varmasti huikealta. Itsekin olen sellainen vähän liian mukavuuden haluinen, mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin sitä oikein ”riehaantuisi” esim. telttailemaan 😀

    Mulla ei ole vielä niitä vaihtokokemuksia, mutta toivon, että ehkä parin kolmen vuoden päästä niitä jostain päin maailmaa tänne kirjoittelisin 😉

    • Reply Hanna perjantai, lokakuu 17, 2014 at 13:53

      Kiitos! Vaihtovuosi kesti vain yhdeksän kuukautta, mutta aika tuntui kyllä paljon pidemmältä. Suomessa yhdeksän kuukautta taas menee ihan hujauksessa ohi, eli paljon riippuu siitä, miten paljon tekee yhden vuoden aikana. Mä oon kyllä samanlainen ja kaikki, mikä menee yli mukavuusalueen epäilyttää 😀 Mutta yleensä jälkikäteen on aina sellainen voittajafiilis ja miettii, että eihän se niin kamalaa ollut.
      Ja varmasti kirjoittelet vaihtokokemuksista säkin jossain kohtaa elämää 🙂 Itsellä ainakin vaihtoonlähtö oli sellainen päätös, jota hauduttelin jo ekasta opiskeluvuodesta lähtien ja niin se siirtyi suunnitelmista toteutukseen 🙂

    Leave a Reply