Hajuvesitehtaiden Grasse

Heippa!

Nizzasta käsin tein eräällä reissullani päiväretken Grassen hajuvesikaupunkiin, jonne pääsi kätevästi bussilla numero 500 ja matka maksoi huimasti euron verran. Grasse sijaitsee ylempänä vuorilla ja merenrantaa ei sieltä enää näkynyt. Sitä vastoin kumpuilevaa vuoristomaisemaa näkyi silminkantamattomiin. (Tai siihen asti, että silmä pökkäs sadepilveen ainakin…) Ikävästi sattui melko sateinen päivä, ja Grassen bussiasemalta juoksinkin kaatosateessa läheiseen turisti-infoon, josta kävin kysymässä kartan ja koordinaatit hajuvesimuseoon. Mikään muu ei oikein houkutellut sellaisessa sateessa, vaikka yleensä en niin museoihmisiä olekaan.

Hajuvesimuseo osoittautui loppujen lopuksi melko tylsäksi, onneksi pääsymaksu oli vain muutaman euron luokkaa. Esillä oli jotain ikivanhoja hajuvesientekokoneita, joiden toimintaperiaatteita en jaksanut ruveta lukemaan infolappusista. Muutenkin näyttelyt sisälsivät lähinnä kaiken maailman pieniä esineitä ja hajuvesipulloja. Hauskaa oli kuitenkin, että esillä oli myös uudempia hajuvesipulloja ja myös oma tuoksuni Yves Saint Laurent’n Parisienne oli esillä museossa.

Hajuvesiteollisuus on siis se juttu, josta pikkuinen Grassen kaupunki on tunnettu ja sieltä löytyykin pari eri hajuvesitehdasta. Kävin opastetulla kierroksella Fragonard’n tehtaassa, kierros oli ranskaksi ja vähän jäi selityksistä huolimatta epäselväksi, miten sitä hajuvettä oikein tehdäänkään. Lisäksi osuin sattumalta paikalle sellaisena hetkenä, kun kierros oli juuri alkanut, joten missasin alkuhöpinät. Mutta ihan hauska oli silti päästä näkemään, millaisissa paikoissa hajuvesiä tehdään, vaikka tuolla hetkellä mitään konkreettista työvaihetta ei ollut meneillään. Lisäksi meille kerrottiin ”nenien” ammattikunnasta, eli siis niistä ihmisistä, jotka haistelevat oikeat sekoitussuhteet eri tuoksuille (mistä tulikin mieleen, että Montpellierissä oli muistaakseni myös yksi vaihtari, joka opiskeli tuollaiseksi nenäksi, melkoisen hauska ammatinvalinta). Ihmettelin aluksi, miten tuollainen kierros voi olla ilmainen, mutta kyllä se syy selvisi sitten lopussa. Viimeisimpänä meille esiteltiin eri Fragonard’n tuoksuja ja saatiin haistella niitä sekä valita, mitä haluttiin suihkutettavan omalle iholle. Ja lopuksi, täydellinen tuoksu ranteessa vierailijat ohjattiin Fragonard’n tehtaanmyymälään. Osa porukasta kantoi kassalle tuotteita yli sadan euron edestä ja kyllä itsekin tuli jonkin verran tuhlattua. Löysin tuolta ihan täydellisen hajuveden, Belle de Nuit-nimisen ja vähän jälkikäteen harmitti, etten raaskinut ostaa sitä pientä pullollista, sillä Fragonard’lla on myymälöitä vain parissa paikassa Ranskassa ja postikulut Suomeen olisi ihan hirmuisen kalliit. Onneksi ostin sentäs saman tuoksuista rasvaa, joka oli hiukka edullisempaa.

Grassen keskustassa ei ollut sen kummallisempaa nähtävää. Vanhoja rakennuksia, kapeita katuja, peruseteläranskalaista maisemaa… Kaupungin laidoilta aukesi tosin upeat maisemat ympäröivään vuoristomaisemaan. Rivieralta löytyy ehkä kivempiakin vierailukohteita, joten mikäli hajuvesiteollisuus ja tuoksujen historia ei niin kiinnosta, ei ehkä kannata lähteä Grasseen. Fragonard’n tuoksujakin pitäisi saada Nizzasta, joten edes niiden perässä ei tarvi lähteä köröttelemään bussilla paria tuntia. Bussimatka ei nimittäin ollut mikään kovin nopea, vaikka matkaa Nizzasta on vain 40 km.

Nyt olikin ensimmäinen hetki kolmeen päivään, kun kerkesi istua hetkeksi alas. Opetusharjoittelu on kyllä jo näin ekalla viikolla osoittautumassa varmasti työläimmäksi yliopistovuodekseni ja vähän mietityttää, onko tullut ahnehdittua liikaa muita kursseja tähän oheen. Aikataulujen kanssa on melkoista sumplimista, kun kahdessa paikassa ei vain voi olla yhtä aikaa. Koulumatkatkin ovat tuplaantuneet ja alan olla jo aivan kypsynyt polkemaan näitä Tampereen ihania ylämäkiä. Kiireinen syksy siis edessä, joten ei kannata ihmetellä, jos täällä blogissa tulee aika ajoin olemaan vähän hiljaisempaa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sofia Zalagh keskiviikko, elokuu 3, 2016 at 19:44

    Kuvissa ihanan värisiä värikkäitä pikkukaupumgin taloja, jotka viehättää. Ehkä niitä on jokapuolella Ranskaa. Itse siellä käydessäni (Paris, Normandia, Tours, Arras ym) en nähnyt ihania värikylläisiä kyliä. Oisko vain eteläosan kauneutta. Upeita kuvia. Kiitos.

    • Reply Hanna perjantai, elokuu 5, 2016 at 08:58

      Kiitos kommentista! Värikkäät talot taitaa olla juuri Etelä-Ranskan juttu, varsinkin tuolla Nizzan lähistöllä niitä riittää 🙂 Ranskassa arkkitehtuuri tuntuu vaihtelevan paljon alueittain, esimerkiksi Ranskan Baskimaalla Atlantin rannikolla talot olivat aivan erilaisia kuin tuolla Välimeren rannalla.

    Leave a Reply