Suomen suurin matkablogiyhteisö

Sète – eteläranskalainen kalastajakylä

Bonjour!

Lyhyen matkan päässä Montpellieristä löytyy ihana Sèten pikkukaupunki, joka ainakin melkein täyttää kalastajakylän määritelmän (ainakaan ravintoloista ei muuta ruokaa saanut kuin mereneläviä). Sèteen kesti paikallisjunalla puolisen tuntia ja lipun hinta oli jotain vitosen luokkaa. Halvoilla paikallisbusseillakin pääsi perille, silloin matkaan tosin kului aikaa tunnin verran (mutta eurolla/suunta, jos omisti sarjalipun busseihin, kyllä jaksoi vähän körötelläkin). Sètessä kävin vaihtovuoden marraskuussa perheeni kanssa päiväseltään, ja kaupunki osoittautuikin kivaksi päiväretkikohteeksi, vaikka tuohon aikaan vuodesta rannalla ei enää tarjennutkaan aurinkoa ottaa.

Sèten keskustassa on vähän Venetsia-tunnelmaa, sillä kaupunkia halkovat vanhojen rakennusten reunustamat kanavat. Sinänsä mitään erikoista nähtävää keskustassa ei ollut. Suurin osa ravintoloista oli keskittynyt sataman rantakaduille, mutta ruokalistat oli tosiaan hyvin kalapainotteisia. Tällaisen nirson oli aika vaikea löytää ruokaa ja me päädyttiin lopulta johonkin pizzeriaan syömään.

Sète sijaitsee kapealla maakaistaleella meren ja Étang du Thaun suolajärven välissä. Tuo suolajärvi taisi olla yksi alueen isoimpia ja siellä kasvatettiin simpukoita/ostereita mitä lie ällötyksiä, joita en suuhuni pistä 😀

Sèten upein paikka oli ylhäällä vuorella oleva näköalapaikka. Onneksi pikkuveljeni vaatimalla vaati, että kiivetään porukalla sinne ylös, koska kyllä maisemat oli sen arvoiset! Tuolta näkee erittäin hyvin sekä merelle, Sèten kaupunkiin että sinne Thaun suolajärvelle. Kaukana näkyvät neliöt veden päällä on juurikin niitä simpukankasvattamoita.

Paluumatkalla tultiin alas vuoren toista rinnettä, joka oli enemmän vehreää puistoaluetta. (Vehreä puistoalue Etelä-Ranskassa tarkoittaa siis kutakuinkin yläkuvassa näkyvää maisemaa, Välimeren alueella kun ei hirveästi tapaa viheriöidä.) Sètessä on myös pitkä rantakaistale, joka tosin on keskustasta aika kaukana. Mekin käväistiin rannalla, mutta ei tuo nyt kaunein näkemäni ranta ollut. Luulen, että upeita rantoja olisi pitänyt metsästää vähän kauempaa. Me oltiin päivän kävelyjen jälkeen jo sen verran uupuneita, että hypättiin vähän summan mutikassa paikallisbussiin (joka sekin maksoi vain euron, Ranskan halpaa paikallisliikennettä tuli kyllä Tukholmassa ikävä!), ja rannalta pääsikin bussilla kätevästi takaisin keskustaan.

Sèteä voin kyllä suositella päiväretkikohteeksi Montpellieristä käsin. Kaupunki taisi olla toinen niistä paikoista, joissa lähes jokainen vaihtari kävi vuoden aikana, ihanan Saint-Guilhem-le-Désert’n pikkukylän lisäksi.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Maarit Johanna perjantai, syyskuu 19, 2014 at 12:50

    Mitkä näkymät! Varsinkin aurinkoisella säällä näyttäisi upealta. Mulla olis saattanut myös nirsous iskeä ravintoloissa. En hirvittävästi mereneläviä, varsinkaan mitään erikoisempia, maistele mielellään ja olisin ehkä tyytynyt myös pizzeriaan :p

    • Reply Hanna perjantai, syyskuu 19, 2014 at 14:28

      Maisemat oli kyllä kaiken sen kiipeämisen arvoiset! 🙂 Mä en lähtökohtaisesti syö mitään mereneläviä, viime viikolla meidän taloudessa tosin koettiin historiallinen hetki ja ruokana oli lohta ensimmäisen kerran varmaan ikinä 😀 Yritän nyt opetella syömään edes sitä, koska ala-asteen jälkeen mun kalansyönnit voi aikalailla laskea yhden käden sormilla 😀

    Leave a Reply