Suomen suurin matkablogiyhteisö

Suomi-Ruotsi -maaottelu, eli kulttuurishokki länsinaapurissa

Heippa!

Otsikko saattaa hieman hämätä, sillä valtaisasta kulttuurishokista Ruotsissa ei joutunut kärsimään, niin samanlaista elämä rakkaan länsinaapurimme maankamaralla on. Ranskasta palattuani kirjoittelin tämän postauksen kaikista outouksista, joihin Ranskassa törmäsin, ja totta kai elämästä Ruotsissa saa samanlaisen rustattua!

Ruotsalainen yhteiskunta vain on harmittavan samanlainen kuin suomalainenkin, joten eroavaisuuksia saa kyllä oikeen etsimällä etsiä. Kaikki toimii yhtä ihailtavan tehokkaasti, tosin ehkä hiukkasen vähemmän tiukkapipoisesti kuin Suomessa. Tukholmassa punaisia päin kävely on enemmän sääntö kuin poikkeus (koska kyllähän ne autot väistää, kun kymmenet ihmiset tukkivat suojatien, niin että siitä ei vaan pääse ajamaan läpi). Ruotsalaiset osaavat ottaa elämän rennommin ja omakotialueella asuessa huomasi selvästi, miten ihmiset osaavat ottaa ilon irti kesästä. Kauniina kesäiltana lähes joka toisella pihalla oli käynnissä jonkin sortin kesäjuhlat ja nauru raikasi. Ruotsissa myös aikuiset heittäytyvät välillä lapsenmielisiksi, juhannussalon ympärillä lastenlaulujen tahdissa tanssiminen on varmasti jo klassikko, mutta myös loppukesän rapujuhlat saavat ruotsalaiset testaamaan laulutaitojaan (mulla oli hauskaa eräänä loppukesän iltana, kun kuuntelin ikkunasta naapurien äänekkäitä rapujuhlia lauluineen ja mietin, että voisko tuo ikinä tapahtua Suomessa).

Mainio esimerkki ruotsalaisten rennosta elämänasenteesta on fika-kulttuuri. Kauppojen pullatiskit notkuvat herkullisia leivoksia ja tietysti kanelbullia. Töissäkin tuli useammat mutakakut tullut vedettyä (koska aina löytyi hyvä syy pienelle kladdkakafikalle). Toisaalta taas ruotsalaiset syövät todella terveellisesti, ja meidän työpaikalla ei paljon mikropizzoja näkynyt eväänä. Valmisruokahyllyt kaupassa ovatkin sen verran pienet, että ei sieltä taisa edes löytyä mikropizzoja. Sushi tuntuu olevan ainakin tukholmalaisten keskuudessa trendiruokaa samoin kuin erilaiset katuruokaa myyvät food truckit.

Piknik on myös todella ruotsalainen tapa viettää kaunista kesäpäivää puistossa, ja syykin siihen on helppo keksiä. Omat eväät nimittäin tulevat paljon halvemmiksi kuin ravintoloissa syöminen. Itsekin raahasin lähes jokaiselle saaristoretkelle piknik-eväät mukaan, sillä mikäs sen parempi tapa nauttia saaristomaisemista kuin piknik rantakallioilla. Kesäiltaisin puistopiknikit ovat perheiden suosiossa ja kauniina iltana illallinen syödään vähintäänkin terassilla.

Afterworkit ovat myös ainakin Tukholmassa suosittuja. Työpäivän jälkeen mennään yhdessä lasillisille johonkin baariin tai ravintolaan, ja monissa paikoissa onkin ilta-aikaan erityiset afterwork-hinnat. Meidän työpaikalla afterworkit tosin yleensä tarkoittivat puistopiknikkejä, mutta kovin montaa ei kerinnyt kesän aikana olla. Muutenkin harjoittelupaikassani oli todella hyvä yhteishenki, ja sellainen yhdessä tekemisen meininki, jota ei Suomesta ihan jokaisesta työpaikasta löydy. Tosin yhden työpaikkakokemuksen perusteella en nyt rupea yleistämään, että asiat olisivat Ruotsissa paljon paremmin…

Suurin ero, jonka huomasin Ruotsin ja Suomen välillä on  erilainen arvostus opettajien ammattia kohtaan. Suomessa opettaja on kuitenkin aika hyvä ammatti ja palkkakin on kohtuullinen. Ruotsissa taas sain ihmetteleviä kommentteja siitä, että opiskelen opettajaksi. Yleensä vastaus on ollut vain ”Aijaa, okei” ja hiukan kummallinen katse. Ruotsissa opettajat eivät ole kovin korkeasti arvostettuja, sillä palkka on huono ja koulutukseksikin riittää vissiin pelkkä kandintutkinto. Ruotsalainen koulujärjestelmä ei olekaan yhtä hehkutettu maailmalla kuin suomalainen, eikä opettaja ole mikään joka toisen nuoren haaveammatti. Yleensä täytyi aina omaa ammatinvalintaa perustella sillä, että opettajuus on hieman erilaista Suomessa. (Tai sitten vain sanoa opiskelevansa kieliä, niin välttyi kaikilta selityksiltä.)

Vaikka ruotsalaiset pääsääntöisesti ovat iloisia ja mukavia, niin julkisissa kulkuvälineissä stockholmareiden käytös muuttuu täysin. Minä ensin -periaate johtaa siihen, että ihmiset alkavat tunkea metroon heti, kuin ovet aukevat, eivätkä odota poisjäävien tulevan ensin ulos. Sama homma silloin, kuin bussi saapuu päätepysäkille. Kaikki yrittävät  rynniä ensimmäisenä ovesta ulos, eikä puhettakaan mistään naiset ensin -mentaliteetistä. Tässä kohtaa ei voi olla vertaamatta Ranskaan, sillä Montpellierissä ihmiset odottivat kohteliaasti poistuvat matkustajat ennen kuin nousivat itse ratikkaan. Ja ruuhka-aikaan monesti annettiin tilaa sille lähimpänä ovea seisovalle, jotta poistuminen oli kaikille helpompaa. Niin, ja pyydettiin anteeksi, jos sattui jotain tönäisemään täpötäydessä ratikassa. Ruotsissa (ja Suomessa) julkiset kulkuvälineet ovat paikkoja, joissa istutaan hiirenhiljaa eteenpäin tuijottaen niin kuin kirkossa konsanaan. Ja kenenkään viereen ei todellakaan sovi istua, jos vapaita penkkirivejä vielä jostain päin bussia löytyy. Ruotsalaiset tosin ovat vieneet tuntemattomien vieressä istumisen välttelyn jo niin pitkälle, että usein istutaan käytäväpaikalle ja laukut asetaan ikkunapaikalle, että varmasti kukaan ei pysty istumaan juuri siihen viereen.

Tupakointia Ruotsissa harjoitetaan ihailtavan vähän, ja puhtaasta hengitysilmasta pääsee nauttimaan jopa keskustassa. Syy tähän löytyy sitten katsomalla hieman tarkemmin kadun pinnalle, jossa lojuu vieri vieressä käytettyjä nuuskapusseja… Alkoholilainsäädäntö onn Ruotsissa jopa tiukempi kuin meillä Suomessa, ja Systembolageteilla on paljon tiukemmat aukioloajat kuin Alkoilla Suomessa. Kaupoissa alkoholia ei hirveästi myydä ja ikäraja yli 3,5% alkoholin ostoon on täällä 20. (Aiheesta saatiin töissä kerran aikaan vertaileva kulttuurikeskustelu, kun pohdittiin, miksi Pohjoismaissa on näin tiukkaa ja silti paljon alkoholisteja, kun taas Etelä-Euroopassa viiniä saa ruokakaupoista, eivätkä kaikki siellä ole alkoholisteja.)

Kaiken kaikkiaan kulttuurierot on kuitenkin aika pieniä. Ruotsissa ei ole kuivauskaappeja tiskeille (Miksi niitä on vain Suomessa, vaikka ne on niin käteviä?), Nokian puhelimia ei ole näkynyt kenelläkään muulla ja kalaa syödään enemmän kuin Suomessa. Kaupoissa ihmetystä aiheuttivat itsepalvelukassat ja kolikkoautomaatit, mitkä lopulta totesin melko käteviksi keksinnöiksi. Yhtäläisyyksiä Suomen ja Ruotsin välillä löytyykin sitten paljon pidempi lista, joten Ruotsissa elämä suomalaisena onkin melkoisen helppoa. Itse tosin vältyin aika hyvin kaikelta byrokratialta, kun asuin Ruotsissa vain niin hetken, mutta ranskalaisten massiiviseen byrokratiaan länsinaapurissa tuskin törmää, vaikka asuisi pidemmänkin ajan. Toisaalta oli myös vähän tylsää, kun kaikki (maisemat mukaanlukien) oli niin samanlaista kuin koto-Suomessa, sillä sellaista ”wau, nyt asun ulkomailla” -fiilistä Ruotsissa ei tullut. Kesä Tukholmassa ei myöskään ole tuntunut mitenkään matkalla olemiselta, ehkä siksikin, että töitä oli niin paljon. Matkakuume onkin siis aika kova taas kerran, ja johonkin vähän erilaiseen paikkaan olisi kiva päästä pitkästä aikaa!

Tämä viikonloppu on sujunut kivasti leffoja katsellen kuumeessa, joten päätin kaivaa luonnoksista tämän Ruotsissa kirjoittamani postauksen tänne blogiin, sairastaessa ei ole paljon jaksanut raahautua koneen ääreen. Tuntuipa muuten kamalalta muuttaa kaikki aikamuodot imperfektiin ja korvata ilmaukset ”täällä Ruotsissa” jollain muulla, kotiinpaluusta kun on jo kaksi viikkoa :/ Tosin uusimman Mondo-lehden välistä tipahti Silja Linen risteilytarjouskuponki Tukholmaan, ihan niin kuin Ruotsi haluaisi mut takas… 😀

Millaisiin kulttuurishokkeihin te lukijat olette törmänneet Ruotsissa (tai muualla Pohjoismaissa?)

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply