Suomen suurin matkablogiyhteisö

Miltä tuntuu palata kotiin?

Miten meni reissu? Miltä tuntuu olla taas Suomessa? Kaksi hyvin yksinkertaista kysymystä, joihin ulkomailta palaava saa vastata lukemattomia kertoja. Vastaus ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Jos on ollut kolme kuukautta poissa, ei pelkkä hyvin riitä kertomaan mitään, mutta eipä noin lyhyeen kysymykseen voi koko kesänkään tekemisiä kertoa. Kotiinpaluun tunnelmat ovat myös niin sekalainen läjä ajatuksia ja tuntemuksia, että niiden pukeminen sanoiksi on ihan tajuttoman vaikeaa.

Maanantaina tosiaan raahauduin aamusta melko lyhyillä yöunilla luennolle, ja täytyy kyllä sanoa, että opiskelumotivaatio on ihan hukassa edelleen. Jotenkin vain kaipaa takaisin töihin, jolloin ero vapaa-ajan ja työn välillä on selkeä. Opiskeluelämään kuuluu liikaa määrittelemätöntä aikaa, joka pitäisi käyttää koulujuttujen tekemiseen omien aikataulutusten mukaan, mutta itsellä tämä ainakin aiheuttaa hirveitä laiskotuskohtauksia. Ei vaan jaksa ottaa itseä niskasta kiinni ja hoitaa asioita alta pois, kun vapaa-aikaa on niin paljon. Töissä käydessä käytti ne illan muutamat vapaatunnit aina hyödyksi, kun tiesi, että aikaa ei rajattomasti ole.

Kaipaan myös sitä, että vieraita kieliä sai puhua joka päivä. Nyt on masentavaa taas puhua pelkkää suomea. Kaupassa vihannesten ja hedelmien punnitseminen tuntuu hirmuisen vaivalloiselta, samoin jatkuva pyöräily joka paikkaan. Kamalinta kaikessa on kuitenkin paluu käsin tiskaamiseen. Ruotsin kämpän ihanan isoa keittiötä on tullut ihan tajuttoman ikävä! Matkalaukun purkaminen ja tavaroiden paikalleen asetteleminen on sekin vielä vähän kesken, ensin haluaisin nimittäin heittää kaikki turhat tavarat ja vaatteet pois sekä järjestää kaapit ihan kunnolla. Ulkomailla asuessa aina huomaa, miten vähällä tavaralla sitä pärjääkään ja kotiinpalatessa tavaramäärä alkaa vain ahdistaa. Vaatekaapista täältä löytyi kasoittain vaatteita, joiden olemassaolon olin jo unohtanut, ja joita varmasti ei hirveästi enää tule käytettyä, joten niistä voisi vaikka hankkiutua samantien eroon.

Jos Ruotsiin muuttaessa ei kulttuurishokkia päässyt kokemaan, niin käänteinen kulttuurishokki iskikin sitten kahta kauheammin nyt kotiinpalatessa. Monet isoissa kaupungeissa asuvat ovat sanoneet, että kotiinpalatessa Suomi tuntuu aina niin pieneltä, ja minun on ollut vaikea ymmärtää, miten se on mahdollista. Mutta kyllä sen vain huomasi, että onhan tämä Tampere nyt pieni, ja keskusta ei mitenkään kuhise elämää. Ei nyt sillä, että T-Centralenia ruuhka-aikaan olisi mitenkään ikävä, mutta tuntuu vaan oudolta tämä hiljaisuus. Ehkä tämä elämä tästä taas palaa entisille raiteilleen, ja ainahan voi lähteä Tukholman-risteilylle, jos Ruotsi-ikävä oikein yllättää.

Blogi tulee varmaan jatkossa päivittymään hieman harvemmin, ajattelin ottaa tavoitteeksi kirjoittaa pidemmän reissupostauksen kerran viikossa ja muuten fiiliksen mukaan. Joitain Tukholma-juttuja on vielä luonnoksissa, mutta saattaapa olla, että syksyn aikana blogi palaa juurilleen ja jatketaan Ranska-juttuja siitä, mihin ne joskus keväällä jäivät! Kuulisin muuten mielelläni toiveita teiltä lukijoilta, mitä juttuja haluaisitte jatkossa lukea blogista? Vieläkö kesäkuulumiset Ruotsista kiinnostaa, vai olisiko jo aika vaihtaa aihetta? 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Maarit Johanna keskiviikko, 3 syyskuun, 2014 at 18:46

    Ranska jutut ei todellakaan ole huono asia ottaa uudelleen esille, mutta en pane Ruotsin kertomuksiakaan pahakseni 🙂 Kotiinpaluu on aina haikeaa ja varmasti ensimmäiset viikot tuntuukin ylivoimaiselta. Itsellä on onneksi tuo vielä edessä. Haahuilen täällä onnellisessa vaaleanpunaisessa pilvessä rakastuneena tähän paikkaan 😀 Ja varmasti kirjoittelen Islanti-juttuja pitkälle täältä paluun jälkeenkin joten anna vain palaa Ruotsista ja Ranskasta!

    • Reply Hanna torstai, 4 syyskuun, 2014 at 13:15

      Joo Ranska-ajoilta riittää vielä niin paljon kerrottavaa, että täytyy kyllä ottaa aihe uudestaan käsittelyyn 😀 Islanti-juttuja jo oottelenkin innolla, en oo itse sinne vielä päässyt, mutta haaveena olis joku päivä! Ekat viikot Ruotsissa meni mullakin ihan siihen, että käsitti asuvansa ihan tajuttoman upeassa paikassa. Toivotaan, että kotiinpaluufiilikset tästä vielä tasaantuu, vaikka Ruotsiin onkin ikävä takaisin 🙂

    Leave a Reply