Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tack Sverige!

Huomenna on edessä viimeinen työpäivä täällä Ruotsissa ja illalla suuntana on Arlandan lentokenttä. Maanantainaamuna tarkoitus olisi jo olla pirteänä koulussa. Tällä hetkellä olo on aika sanaton. Fiilikset lähdön suhteen ovat niin ristiriitaiset, että niitä on vaikea pukea sanoiksi. Takana on yksi elämäni upeimmista kesistä, jonka melkein toivoisi jatkuvan vielä hetken. Toisaalta taas Suomeen paluuta on jo ehtinyt odottaa, ja kiva myöskin nähdä taas kaikki rakkaat ihmiset pitkästä aikaa. Parin viikon takainen, voi kun pääsisi jo kotiin -fiilis on kuitenkin kadonnut, ja nyt tuntuu haikealta hyvästellä Ruotsi ja kaikki upeat ihmiset täällä.

Lähdin tänne vähän sillä fiiliksellä, että suoritan nyt tämän pakollisen harjoittelun pois ja that’s it. Käyn töissä ja odotan, että kolme kuukautta kuluu ilman, että tämä ajanjakso jättää minuun mitään jälkeä. Aika väärässä olin. Mahtavat työkaverit, haastava työ ja yksi Euroopan kauneimmista kaupungeista jättivätkin minuun sellaisen jäljen, että nyt lähteminen tuntuu äärimmäisen vaikealta. Vaikka aina voi palata takaisin Tukholmaan, niin tämä kesä ei tule toistumaan. Tulevaisuuden suunnitelmat näyttävät myös sellaisilta, että paluu Ruotsiin ei taida hetkeen onnistua.

Vieraaseen maahan muuttaminen on aina haastavaa ja kulttuurishokista toipuminen ottaa aikansa, mutta mikään ei ole niin vaikeaa kuin paluu takaisin. Vanhaan elämään ei voi vain solahtaa takaisin paikalleen, niin kuin mikään ei olisi muuttunut. Vaikka elämä Suomessa tuntuisikin jatkuvan siitä, mihin se jäi lähtöhetkellä, niin itse on muuttunut aivan valtavasti.

Huomenna tulen varmasti itkemään koko päivän, mutta yritän pitää mielessä kaikkein kliseisimmän vaihtomietelmän: Don’t cry because it’s over, smile because it happened. Ja kiitollinen olenkin tästä koko kesästä, joka ylitti kyllä odotukset ihan täysin. Sen lisäksi, että sain monta uutta ystävää ja ruotsin sekä espanjan kielitaitoni ottivat aimo harppauksen eteenpäin, tapasin sattumalta myös vanhoja kavereita Ranskan ajoiltani sekä ennen kaikkea pääsin osaksi aivan mahtavia tapahtumia työjuttujen kautta.

Olo on siis aika sanaton ja takki tyhjä. Ehkä onkin parempi ruveta sullomaan vaatteita matkalaukkuun ja leipoa jäähyväiskakku maailman parhaimmille työkavereille. Ja miettiä sitä paluuta sitten huomenillalla lentokoneessa.

Tack Sverige och tack alla underbara människor som jag fick att träffa! Den här sommaren har varit en av de bästa i mitt liv och jag kommer säkert aldrig att glömma den. Nu är det dags att åka hem, men jag kommer tillbaka en dag, det vet jag. Vi ses alltså! 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Sofia lauantai, elokuu 30, 2014 at 19:28

    Ihana kirjoitus ja ihana Hanna! Don’t cry because it’s over, smile because it happened on just se, mitä tarvitaan. Tosi hyvä lause! Mahtavaa, että olet nauttinut olostasi. Muista, että upeat kokemukset eivät lopu siihen, elämällä on vielä vaikka mitä tarjottavana sinulle! 🙂 Nähdään pian, nauti vielä joka hetkestä siellä!

    • Reply Hanna lauantai, elokuu 30, 2014 at 20:45

      Kiitos ihana Sofia! 🙂 Ihan täydellinen lause tähän kohtaan ja täytyy muistaa, että kyyneleetkin on vaan onnen kyyneleitä siitä, että on saanut kokea jotain näin mahtavaa. A bientôt, pian nähään! 🙂

  • Reply Maarit Johanna sunnuntai, elokuu 31, 2014 at 11:28

    Toiset tulee ja toiset lähtee. Kiitos tästä postauksesta ja sen ajoituksesta. Saan täällä Helsinki-vantaalla valettua uskoa siihen että mullakin on vielä 19.12 tuollainen samanlainen fiilis ja takana hieno syksy!

    • Reply Hanna sunnuntai, elokuu 31, 2014 at 21:17

      Ja varmasti on! 😀 Mahtavaa vaihtoaikaa sulle, tulee varmasti sellainen kokemus, jota ei ikinä unohda 🙂

    Leave a Reply