Suomen suurin matkablogiyhteisö

7 askelta oppia puhumaan riikinruotsia

Tjenare!

Pääsyy tälle kesän mittaiselle oleskelulle Ruotsissa oli siis kieliharjoittelu ja samalla kielitaidon parantaminen. Ruotsi on aina ollut mulle vieraista kielistä se helpoin ja luonnollisin kieli puhua. Olen myös tietoisesti pyrkinyt kehittämään ja pitämään yllä juuri ruotsin kielitaitoani ja esimerkiksi Ranskassa luin kirjoja lähes ainoastaan ruotsiksi. Itse asiassa nyt kun miettii viimeisimpiä kolmea vuotta, niin suurimman osan lukemistani kirjoista olen lukenut ruotsiksi ja kirjahyllyssänikin ruotsinkielisia kirjoja taitaa olla eniten. Lukioikäisenä kävin kesätöissä Vaasassa ja asiakaspalvelutöissä ruotsia puhuminen tuli myös hyvin sujuvaksi (Närpiön murretta tosin en oppinut ikinä ymmärtämään, mutta eipä sitä taida kovin moni muukaan ymmärtää…). Vaasan kesiltä puheeseen on tarttunut vahvasti kieltosana int, ja edelleen taidan sitä puheessa viljellä useasti inten tilalla. Ajattelinkin, että riikinruotsia tuskin tulen omaksumaan näillä lähtöasetelmilla, vaan ensiksi opittu suomenruotsi jää kuulumaan vahvasti puheessani.

Kielten suhteen olen kuitenkin aika kameleontti, joka mukautuu ympäristön puhetapaan. Pohojammaan murre on harmikseni alkanut rapistua Tampereella ollessani, mutta tuntuu aina palaavan takaisin kotiseuduilla vieraillessa. Niinpä, hieman yllättäen huomasin aika nopeasti alkavani matkia tukholmalaisten puhetapaa ja nyt kesän lopussa olen saanut kuulla, että välillä äännän jo hyvinkin ruotsalaisittain.

Suomalaisten keskuudessa ruotsin kieli jakaa aika vahvasti mielipiteet kahteen leiriin. Niihin, jotka vastustavat pakkoruotsia sydämensä pohjasta ja niihin, joiden mielestä ruotsin kielestä on pelkkää hyötyä. Itse tulevana ruotsinopena kuulun luonnollisesti jälkimmäiseen ryhmään, enkä oikein ymmärrä perusteluja siitä, että ruotsin opiskelu on muusta kielitaidosta pois. Jos oikeasti haluaa oppia montaa eri kieltä, niin ei pakolliset ruotsin kurssit sitä estä, päinvastoin. Kaikki kielitaito on hyödyksi, ja itse olen täällä ollessani huomannut, että ruotsin, englannin, ranskan ja espanjan lisäksi olisi ihan mielettömän hyödyllistä osata saksaa, italiaa ja venäjää. Ruotsin kielioppi on kyllä helpoimmasta päästä ja suomalaiselle ääntäminenkään ei sen suurempia ongelmia tuota, varsinkaan jos pitäytyy suomenruotsiaksentissa.

Siksi olenkin ollut hieman harmissani huomatessani täällä Ruotsissa, että 70 prosenttia suomalaisista turvautuu englantiin, suurin osa vain siksi, että oma epävarmuus kielitaidosta estää puhumasta ruotsia. Ruotsalaiset tietysti osaavat hyvin englantia ja monesti puhuvat automaattisesti kaikille ulkomaalaisille englantia. Itse vastaan aina takaisin ruotsiksi, jos joku ruotsalainen yrittää täällä ruveta puhumaan englantia mun kanssa. Se, mitä monilta suomalaisilta puuttuu on rohkeus puhua ja käyttää kieltä. Valitettavasti mitään kieltä ei voi oppia vain istumalla hiljaa, vaan oppiminen vaatii sitä itsensä likoon laittamista ja myös virheiden tekemistä. Yritän aina painottaa, että tärkeintä on se, että uskaltaa puhua ja ymmärtää sekä tulee ymmärretyksi. Ei kukaan odotakaan, että puhuisi virheetöntä ruotsia, jos se ei ole oma äidinkieli. Joten rohkeasti vain suu auki, myös Ruotsissa, ja praattaamaan. Ja sitten, kun perusasiat alkaa olla hallussa, niin voi alkaa omaksua riikinruotsalaista puhetapaa alla olevia vaiheita seuraamalla (jonka piti olla postauksen pääidea, ennen kuin innostuin paasaamaan hyötyruotsista).

1. Sano aa-a

Tästä olenkin kirjoittanut jo joskus aiemminkin, mutta helpointa on aloittaa riikinruotsin omaksuminen sanomalla oikeaoppisesti kyllä. Suomenruotsin jååhan muistuttaa täysin suomalaista joota, mutta Ruotsin puolella myöntävä vastaus kuulostaakin hieman erilaiselta. Ruotsalaiset nimittäin sanovat jotakuinkin aa-a, ja äänne tulee hieman syvempää kurkusta kuin normi a-äänne. Ei tarvi kuin katsoa pätkä jotain ruotsalaista ohjelmaa, niin varmasti löytää ääntämisesimerkin.

2. Tiedä, mitä sanoja vältellä

Sanaston suhteen eroja ei ole ihan hirveästi, mutta joitain sanoja on hyvä vaihtaa omassa puheessa ruotsalaisempiin. Kun ruotsalaiset puhuvat, he praattaavat. Jag pratar svenska men pratar du? Tala-verbi, jota Suomessa käytetään kuulostaa kuulemma hyvin juhlavalta. Luku 18 on Ruotsissa arton, suomenruotsissa myös aderton. Ruotsalaiset asuvat villassa, kun taas Suomessa asutaan yleensä egnahemshusissa. Kuulostaa paljon hienommalta asua villassa, ainakin mun mielestä. Flicka ovat myös hyvin suomenruotsalainen sana, jota täällä ei kuule.

3. Opettele ruotsalaiset täytesanat

Jos oma puhuminen on vielä vähän hukassa, niin saat itsesi kuulostamaan aidolta ruotsalaiselta, kun viljelet sopivia täytesanoja keskustelun lomaan. Ruotsalaisten suosikit ovat precis, absolut ja eller hur. Kiitokseksi voi huikata Tack snälla, mikä omaan korvaan kuulosti hyvin oudolle. Lapset on kilttejä, mutta ei mua tarvi sanoa kiltiksi, jos teen vain työtäni. Ingen fara on myös aika useasti toistettu sanonta, suomeksi kääntyisi varmaankin ei se mitään. Ju ja typ ovat myös yleisiä joka väliin tukittavia täytteitä. Det var ju typ ett skämt.

4. Suhuttele oikein

Sju, stjärna, station, legitimation… Suomalaisen suuhun kaikista sopimattomin äänne on varmasti tuo sj-äänne, joka suomenruotsista puuttuu kokonaan. Äänne on kuin syvältä kurkusta lähtevä henkäys, ja joissain sanoissa sen ääntäminen tuntuu lähes mahdottomalta. Äännettä ei kuitenkaan pidä sekoittaa tj-äänteeseen, joka on kuin erittäin pehmeä ts-äänne ja esiintyy muun muassa sanoissa känsla ja kött. 

5. Unohda suomalainen äRRä

Ärrä on riikinruotsissa usein hieman pehmeämpi kuin suomenruotsissa ja välillä se ääntyy hyvin heikkona, jos ollenkaan. Esimerkiksi första ääntyy Ruotsissa jotakuinkin [fösta], ja s vielä erittäin pehmeästi. Samalla lailla ääntyy annars. Sanassa karta ärrä äännetään, mutta erittäin pehmeästi. Ihan joka kirjainta ei aina riikinruotsissa äännetä ja esimerkiksi Djurgårdenin saari lausutaan täällä suunnilleen [juugåån]. Myös alltså lyhenee ruotsalaisten suussa muotoon [asså]. Toisaalta taas ärrää äännetään välillä d:n tilalla, esimerkiksi Hur mår du? muuttuu puhekielessä [hur mår ru].

6. Matki puhekieltä

Aika nopeasti muita kuuntelemalla oppii, mitä sanoja ihmiset käyttävät eniten. Lagom on klassikko, sillä jotkut asiat vain ovat juurikin erittäin lagom, ei liikaa, mutta ei liian vähäänkään, vaan juuri sopivia. Pelottavat asiat ovat läskig ja kunnon kahvitauko fika aina paikallaan. Kenelläkään täällä ei ole pojkväniä, mutta monella on min kille.

7. Painota oikein

Vaikeinta riikinruotsissa on sanapainot ja puhemelodia. Tämän oppii oikeastaa vaan ajan kanssa kuuntelemalla, kuinka ruotsalaiset painottavat sanoja. Itse olen huomannut, että pikkuhiljaa alkavat painotukset löytää paikkansa, mutta laulavasta puhemelodiasta ollaan vielä aika kaukana. Oli kieli mikä hyvänsä, niin monotonisesta suomiaksentista on aina vaikea päästä eroon. Riikinruotsissa painotuksien avulla ilmaistaan myös merkityseroja ja ei olekaan ihan sama, painottaako ba-NAAN vai BAA-nan, kun sana kirjoitetaan banan. Painotuksesta riippuen kyseessä voi olla hedelmä tai rata.

Tulipas tästä nyt kunnon kielinörttipostaus, tuli varmaan selväksi, mitä alaa tässä opiskellaan. Itseä kiehtovat hirveästi erot eri kielissä ja murteissa, ja tänä kesänä onkin ollut hauska vertailla suomenruotsin ja riikinruotsin eroja. Näiden kolmen kuukauden jälkeen olen kyllä vakuuttunut, että riikinruotsi on ihanan soljuvaa verrattuna suomalaiseen muminsvenskaan, joka alkaa kuulostaa omaan korvaan yhtä hauskalta jo kuin norja.

Mitenkäs siellä ruudun toisella puolella, kuinka moni voi tunnustaa praattaavansa flytande svenskaa? Ja kuinka moni turvautuu Tukholman reissuilla englantiin kommunikoidessaan? 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

23 Comments

  • Reply rosita torstai, elokuu 28, 2014 at 15:28

    Olipa ihana postaus! Olen hirmuinen ruotsinkielen fani! Minä puhun moominsvenskaa, jota sanavarastooni köyhyyden vuoksi kutsun yleensä tönkköruotsiksi. Puhun sitä aina kun mahdollista!

    • Reply Hanna torstai, elokuu 28, 2014 at 18:21

      Kiitos! Sulla on oikea asenne, kannattaa vaan puhua vaikka sanavarasto ei kovin laaja olisikaan, siinä se sitten karttuu 🙂 Ja muminsvenska on myös hyvä vaihtoehto, sitäkin puhumalla saa itsensä kyllä hyvin ymmärretyksi 😀

  • Reply Katja torstai, elokuu 28, 2014 at 17:40

    Mäkin tykkäsin tästä postauksesta! Ruotsi on ollut aina mun lemppari ja erityisesti tuo aito Ruotsi. Lukiossa valitsin opettajat sen mukaan että varmasti saa kuulla ja harjoitella oikeaa laulavaa ruotsia eikä tasaisen tylsää suomenruotsia.

    Ruotsissahan en ole käynyt kuin joskus pienenä, mutta ehdottomasti haluaisin sitä puhua heti kun vain mahdollisuus tulee. Susta tulee aivan varmasti sellanen mun lemppariope kunhab valmistut kun nyt opettelet siellä ruotsissa sellasen kauniin ääntämisen. 😀

    • Reply Hanna torstai, elokuu 28, 2014 at 18:26

      Kiva kuulla! Mäkin olisin valinnut opettajan tuolla perusteella, jos valinnanvaraa meidän lukiossa olisi ollut. Yliopistossa kävin kyllä mahdollisimman monta riikinruotsalaisen opettajan kurssia, mutta hieman tyhmästi meillä ei ole enää kuin suomalaisia opettajia :/

      Ruotsia pääsee kyllä puhumaan myös Suomessa, ei tarvi käydä kuin Pohjanmaan rannikkoalueilla tai Turun saaristossa. Ja Oulustahan ei olisi pitkä matka Haaparantaakaan 😀 Haha, saa nähä tuleeko musta lemppariope vai inhokkiope tällä aksentilla, sijaistaessa huomasin, että oppilaiden oli vaikee ymmärtää mua jo suomiaksentillakin, että saa nähä miten jatkossa tulee käymään 😀

  • Reply Maarit Johanna torstai, elokuu 28, 2014 at 18:55

    Hei tämä oli ihan mahtava! Luin tosi ajatuksella ja sitten vielä uudelleen toisen kerran! Minä olen se joka ei normaalisti Haaparannan Ikeassakaan uskalla sanoa että ”Mellan köttbullar” tai herranjumala edes Var så god! Norjan kielioppi veti päässä olleen ruotsin ihan solmuun kun pelottaa että onko se nyt norjaa vai ruotsia mitä vahingossa sokellan. Luulen lukiossa ja amkissa päässeeni ruotsin kurssitkin vain säälistä läpi. Nyt hävettää. Mutta ehdottomasti mielummin lukisin norjaa. Vaikka samalla osaamisellahan sitä molempia kieliä ymmärtäisi!

    • Reply Hanna torstai, elokuu 28, 2014 at 20:21

      Kiitti! 🙂 Kiva kuulla, että tällaisetkin postaukset kiinnostaa. Ja ehdottomasti nyt vaan tilaamaan IKEAn lihapullia ruotsiksi tai norjaksi. Ei siinä pahasti mene vikaan, vaikka vähän sotkisikin norjan kielioppia sekaan, aika hyvin ruotsin ja norjan välillä pelaa tuo yhteisymmärrys (tanska onkin sitten ihan eri juttu jo). Norja kuulostaa omaan korvaan todella hassulta ruotsilta, kaikista hauskinta on, että norjalaiset puhuu Tukholman kartasta ”karta över byn” ja itselle tulee vain mieleen, että vaikuttaako Tukholma muka pikkukylältä :DD

  • Reply johannak perjantai, elokuu 29, 2014 at 12:14

    Tuo on niin totta, että pitäisi olla vain rohkeutta puhua!
    Yleensä yritän miettiä omaa suhtautumistani huonosti suomea puhuviin ihmisiin, enhän minä heistäkään mitään pahaa ajattele, päinvastoin, ihanaa kun yrittävät. Siinä parhaiten oppii kun puhuu vain, vaikkei ihan niin justiin menisikään. Silti Ranskassa ollessani arastelin alkuun ranskan puhumista ihan kauheasti ja tunnustan kuuluvani myös näihin, jotka Ruotsissa puhuvat englantia, vaikka ruotsia osaankin ihan kohtuullisesti… Tämä oli hyvä herätys, kielitaitoa on pakko ylläpitää ja ainoa keino taidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen on sen käyttäminen.
    Apua on tunnustettava, että ranskasta palattuani en ole tainnut kertaakaan kirjoittaa/puhua ranskaa, pyrin viikottain tosin lukemaan ranskalaisten sanomalehtien nettisivuja. Hui, pakko kuitenkin parantaa tapani! Pitäisi varmaan yrittää hankkia joku ranskalainen kirjekaveri… mistäköhän sellaisen löytäisi 😀

    • Reply Hanna perjantai, elokuu 29, 2014 at 20:18

      Välillä kyllä miettii täälläkin, että tuskastuukohan ruotsalaiset asiakkaat muhun, kun en aina tiedä kaikkia ruotsalaisille itsestäänselviä juttuja tai muuten vaan on joku sana hakusessa. Mutta kyllä täällä Ruotsissakin tuntuu, että porukka on hyvin tottunut siihen, että ihmiset puhuu eri aksenteilla ja eri taitotasoilla, joten ehdottomasti uskaltaa kokeilla ruotsin puhumista täällä. Ja jos jotain sanaa ei satu tietämään, niin sanoo sitten vain sen enkuksi. Kielitaito rapistuu kyllä valitettavan nopeasti ja Suomessa ollessa tuntuu, että aivot kääntyvät aina hitaammin vieraalle kielelle kuin ulkomailla, jossa kieltä kuulee koko ajan. Mä oon onneksi saanut puhua ranskaa vaihdon jälkeenkin ja myös täällä Tukholmassa on tullut puhuttua ranskalaisten turistien kanssa. Mutta ehdottomasti kannattaa kyllä satsata kielitaidon ylläpitämiseen, siitä ei ikinä ole mitään haittaa! 🙂

  • Reply hansku torstai, joulukuu 11, 2014 at 21:31

    Kun muutin Ruotsiin aluksi oli vaikee puhua ruotsia, mutta nyt ymmärtää paremmin jopa skånskaa. Täällä Malmössä kuulee kyllä monenlaista puhetapaa ku niin paljon maahanmuuttajia. Koitan hoitaa mahdollisimman paljon asioita ruotsiksi, mutta joskus vaan on pakko turvautua englantiin. Koitan kuitenki vältellä sitä. Monet suomalaiset täällä kyllä käyttää vaan englantia, mutta on niitäki, jotka koittaa puhua ruotsia. Mulla vaan toi kielioppi kivasti unohtunu..

    • Reply Hanna perjantai, joulukuu 12, 2014 at 08:30

      Skånska on kyllä aika hankala aluksi ymmärtää, mutta sitten kun tottuu niihin kurkkuärriin, niin yleensä sujuu ihan hyvin! 🙂 Ruotsia kannattaa kyllä käyttää aina kun mahdollista, siinä sitä parhaiten oppii. Eikä sekään maailmaa kaada, vaikka kielioppi olisi vähän unohtunut, pääasia, että muut ymmärtävät 😀

  • Reply aila perjantai, heinäkuu 17, 2015 at 13:35

    Aina on mukava kuulla/lukea ihmisistä, jotka ovat kiinnostuneet kielistä samassa määrin kuin minäkin.

    Olen asunut Itävallassa yhteensä jo noin neljännesvuosisadan, mutta yritän kynsinhampain pitää kiinni siitä ettei suomenkieleeni tule vierasta korostusta (ei ole kyllä tullutkaan!).
    Myös ruotsinkieltäni pidän yllä lukemalla ruotsalaisa kirjoja ja lehtiä – asuinhan Etelä-Ruotsissa kolmisen vuotta tässä välillä.
    Lisänä tietty englanti, ja italiaa, espanjaa, ranskaakin (?) … pitää alkaa tosissaan harrastamaan kunhan tästä eläkkeelle pääsen, onhan niitäkin jossain vaiheessa hiukan opiskeltu. Olisi sääli unohtaa ihan kaikki.
    Saksaa nyt tulee käytettyä päivittäin, sekä töissä että vapaa-aikana, sattuneesta syystä.

    Toivon että kiinnostuksesi kieliin säilyy, toivotan myös menestystä ruotsinopettajan uralla!

    • Reply Hanna sunnuntai, heinäkuu 19, 2015 at 15:46

      Kielitaito on kyllä asia, joka itselle on hirveän tärkeä ja mielelläni pidän myöskin yllä osaamiani kieliä. Ranskassa asuessa huomasi, että jotain pienia vaikutteita omaan suomen kieleen siellä tuli, mutta kyllä oma äidinkieli silti helposti säilyi hyvänä. Mukava kuulla, että on muitakin, jotka ovat hurahtaneet kielten opiskeluun 🙂 Kiitos ja uskon, että tämä kiinnostus kieliin jatkuu ihan sinne eläkepäiville asti minullakin 🙂

  • Reply Mira sunnuntai, elokuu 16, 2015 at 19:23

    Moi! Ihana tietoisku, kiinnostavaa luettavaa oli. Riikinruotsi kiinnostaa kovasti mutta haluaisin opetella ”helpompaa” suomenruotsia ja saada Suomessa kielitaidon kunnolla käyttöön. Eihän suomenruotsissa mitään vikaa ole? Toisaalta olisi hauskaa muuttaa Ruotsiin… Ahvenanmaakin on aina kiinnostanut!

    • Reply Hanna maanantai, elokuu 17, 2015 at 19:41

      Kiva kuulla, että juttu on ollut mieleinen! 🙂 Oikeassa olet, että suomenruotsi on suomalaiselle paljon helpompaa, eikä siinäkään mitään vikaa ole! Omaan korvaan riikinruotsi kuulostaa kivemmalta, mutta todellisuudessa taidan vielä aika vahvasti puhua suomenruotsalaisella aksentilla minäkin 🙂 Ruotsi oli kyllä kiva asuinmaa ja Ahvenanmaakin on melkeen jo kuin Ruotsissa asuisi 🙂 Rohkeasti vain ruotsin kieltä käyttämään, siinä se kielitaito kehittyy 🙂

  • Reply Jk torstai, elokuu 27, 2015 at 00:27

    Tuli vain mieleen kysymys:Miksi suomalaisten on niin vaikea omaksua riikinruotsin ns.puheenrytmitys ja nuotti sekä lauseiden järkevän kuuloinen ääntäminen.Kun suomalainen puhuu tätä muumisvenskaa tuntuu kuin heillä olisi kiire kuin tykinsuusta lausua sanat pois ja ääntää ne niin kuin on kirjoitettu.Sekaan kun heittävät vielä suomalaisia sanoja niin aina vaan hävettää tyyliin:Kan du låna mig din kampaas,jag har tukka takus??Kummasti vain nämä samat ihmiset sitten osaavat puhua englantia eri aksenteilla hyvinkin,miksi siis Ruotsi olisi poikkeus,vaikeasti opittavana/omaksuttavana kielenä?!?Tässä mainittakoon eräs ystäväni kuin oli espanjassa,kaveri lausui sanat aivan kuten ne oli kirjoitettu,paikallinen oli huvittuneena sanonut,H on mykkä,J äännetään Hoona,ll on sama ääntämys kuin j ja lopuksi sanonut että:Rauhassa,rytmitä puheesi jolloin keskustelukumppanisi vähänkin pysyy kärryillä millä mielialalla olet,pätee varmaan kaikkiin kieliin,eli jos puhut eleettömästi kuin papupata sanoja väärin äännettynä toisensa perään,vaikea ymmärtää.Silti on aina hyvä kuin yrittää.

    • Reply Hanna perjantai, elokuu 28, 2015 at 18:59

      Oma äidinkieli vaikuttaa yllättävänkin paljon siihen, miten vierasta kieltä oppii ja ääntää. Jotkut asiat, esimerkiksi prepositiot ja artikkelit, ovat suomalaisille vaikeita muissa kielissä ihan siitä syystä, että omassa kielessämme niitä ei ole. Ääntäminen on asia, johon oma äidinkieli vaikuttaa kaikista eniten ja siksi suomalaisilla on taipumus ääntää jokainen sana niin kuin ne on kirjoitettukin. Harjoitus tekee mestarin tässäkin ja nimenomaan aina on hyvä, että yrittää. Myös puhemelodia on erilainen suomessa kuin monessa muussa kielessä ja se on asia, jonka omaksuu tiedostamattaan pikkuhiljaa uutta kieltä oppiessa. Itsekin olen muuten välillä naureskellut suomenruotsalaisten tavalle käyttää suomalaisia sanoja puheessa, mutta kaksikielisille molempien kielten käyttö sikin sokin on ihan luontevaa, ja usein olen huomannut, että he sanovat sanan usein sillä kielellä, joka ensimmäisenä tulee mieleen. Kysymykseesi siitä, miksi englantia tunnutaan Suomessa osaavan hyvin, mutta ruotsia ja muita kieliä ei, on vastaus aika yksinkertainen. Englantia kuulee kuitenkin aika paljon eri medioissa ja siihen törmää väkisinkin arkipäivän elämässä, jolloin kielestä tulee jollain tapaa tutumpi ja myös ääntäminen on helpompi omaksua, kun ympärillä on kuultavana malleja. Ruotsia taas ei niin usein Suomessa kuule, rannikkoseutuja lukuun ottamatta, joten on ihan normaalia, että kielen omaksuminen vaatii enemmän tuota kuin englannin, ja kaikilla kun ei tuo motivaatio ruotsia kohtaan ole paras mahdollinen, niin oppimistuloksissa se usein näkyy. Osuit kysymykselläsi aiheeseen, joka itseä tulevana kieltenopettajana kiinnostaa hirveästi ja voisin jaaritella tästä vaikka kuinka pitkään, mutta toivottavasti kuitenkin vähän selvensi asioita tämä vastaus 🙂

  • Reply Annika lauantai, maaliskuu 5, 2016 at 23:19

    Postaus onkin jo muutaman vuoden takaa, mutta löysin tämän nyt.
    Olen itse tykännyt seiskaluokasta lähtien ruotsista, ja ollutkin siinä hyvä. Nyt viimeistään lukiossa innostuin siitä todella. Aluksi mun ei edes pitänyt kirjoittaa koko ainetta, mutta päädyin siihen, että kirjoitan sen ensi syksynä koska olen mielestäni hyvä siinä ja olisi ihan hukkaan heittämistä jättää kirjoittamatta se.
    Osaan kirjoittaa ja ymmärrän lukemaani mielestäni hyvällä tasolla, ja ymmärrän videoistakin puhetta jne. Mutta ongelma onkin se, että oikeita keskustelutilanteita ei vaan tule vastaan juurikaan ja jos tulisi, en varmaan uskaltaisi puhua ruotsia! Sä ilmeisesti olit Erasmuksen kautta töitä tekemässä Tukholmassa kesän? Itseä kiinnostaisi jokin tuon tapainen juttu, mutta kammottaa pikkuisen, kuinka korkeat kulut siitä sitten oikeasti tulisi. Ei olisi hirveästi rahaa heitellä mihinkään, varsinkaan jos pitäisi ”maksaa” siitä, että pääsisi töihin Ruotsin puolelle kesäksi. Miten itse harjoittelit ruotsin puhumista ennen ruotsiin menemistä, vai harjoittelitko mitenkään? Suomen puolella? Onko täällä mitään järkevää paikkaa ruotsinkielisillä alueilla, johon voisi mennä ja lyöttäytyä mukaan johonkin tapahtumaan/porukkaan, tutustua uusiin ihmisiin jotka puhuvat ruotsia? Tosin, kyseessä olisi sitten suomenruotsi, mutta itse olen kiinnostunut kyllä ihan molemmista, suomenruotsista ja riikinruotsista.

    Taidan ymmärtää sua, koska tuntuu että ruotsin kieli on mulle oikein intohimo, ja toki ruotsalaisuus ylipäätään kiinnostaa. 😀 Ja mun mielestä on ollut tosi mielenkiintosta huomata, kuinka ruotsin kieli on vaikuttanut suomen kieleen ja joskus ihan tosissaan ruotsin kielen osaaminen tukee jopa oman äidinkielen osaamista. On tullut vastaan tilanteita, joissa en ole tiennyt mitä jokin suomalainen sana suoranaisesti tarkoittaa, mutta olen pystynyt päättelemään merkityksen ruotsin kielen kautta.

    Jatko-opinnoistani en vielä tiedä. Ruotsin opettajan tie kiinnostaisi minuakin, mutta toisaalta en tiedä onko heidän työtilanteensa kovin hyvä Suomessa tällä hetkellä. Lisäksi ruotsin opettajana tulisi varmaan monesti vastaan tilanteita, että vain murto-osa opiskelijoista yrittää tosissaan (toki muissakin aineissa näin on, mutta asenteet ruotsin kieltä kohtaan huomioonottaen) ja tuntuisi turhalta se opettaminen. Toisaalta, siinä olisi mahtava haaste, innostaa oppilaita/opiskelijoita oppimaan ruotsia! Kuvittelepa vain, millainen kokonaismotivaatio ryhmällä on viimeisellä pakollisella lukion ruotsin kurssilla! 😀

    Ajattelin, että vielä jossain vaiheessa elämääni aloitan todennäköisesti opiskella norjaakin. En tiedä, tekisinkö sillä juuri mitään, mutta ainakin itselleni se olisi mielenkiintoista ja palkitsevaa oppia sitä. Tällä hetkellä minulla on myös saksan kielen kanssa sama ongelma kuin ruotsin kanssa – en pääse saksaa käyttämään oikein missään.

    Hienoa, että oot oppinut käyttämään ruotsia luontevasti. Musta on tylsää, että en osaa käyttää luontevasti juuri mitään kieltä nimenomaan puhuessa. Poikkeuksena tosin englanti, jota nyt kuulee ja näkee pakosti ja pääsee jopa käyttämäänkin. Ne kerrat, kun olen päässyt oikeasti käyttämään ruotsia tai saksaa – yleensä englanti tulee vahvasti sieltä esiin, vaikka usein englannin tunnilla huomaan tietäväni jonkin sanan ruotsiksi mutten englanniksi.

    • Reply Hanna torstai, maaliskuu 10, 2016 at 14:04

      Kiitos kommentistasi Annika ja pahoittelut, että vastaamisessa on hieman kestänyt, nettiyhteydet täällä reissussa eivät ole olleet kovin hyvät. Kiva kuulla, että ruotsin kieli kiinnostaa sinua! Ehdottomasti kannattaa kirjoittaa ruotsi, jos omat taidot ovat hyvät, sillä ruotsin osaamisesta on mielestäni hyötyä monissa ammateissa, esimerkiksi virkamiehillä ja asiakaspalvelutehtävissä. Se on tosiaan harmi, että mahdollisuuksia harjoitella ruotsin puhumista on melko niukasti tarjolla. Suomenruotsalaiset usein puhuvat suomenkielisille mieluummin suomea ja Ruotsissa vaihdetaan nopeasti englantiin, jos oma aksentti kuulostaa oudolta heidän korvaansa.

      Itse olin siis Ruotsissa yliopiston kautta Erasmus-harjoittelussa, mikä oli todella helppo ratkaisu. Jos siis suuntaat lukion jälkeen yliopistoon opiskelemaan, kannattaa hyödyntää tilaisuus lähtemällä Erasmus-harjoitteluun tai vaihtoon Ruotsiin. Pohjoismaihin on myös oma Nordplus-vaihto-ohjelma olemassa, jonka kautta voi lähteä vaihtoon esimerkiksi vaikka sinne Norjaan. Itse sain harjoitteluun apurahaa n. 500€/kk, mikä tietenkään ei Tukholmassa asumiseen ollut kovin paljon, mutta muualla Ruotsissa silläkin jo selviää. Vaihto-opiskelijana apuraha on pienempi, mutta silloin saa joka kuukaudelta vielä opintotuen, jolloin omaa rahaa ei tarvi käyttää juuri ollenkaan. Pohjoismaihin voi päästä myös kesätöihin Nordjobb-järjestelmän kautta, usein se toki on vanhustenhoitoa, mutta esimerkiksi Ahvenanmaalla on myös matkailualan paikkoja. Mikäli haluaa ruotsia treenata Suomessa, on Ahvenanmaa ehdottomasti paras paikka, sillä kesäisin sinne tarvitaan paljon sesonkityövoimaa. Itse olin myös lukiosta Pohjola-Nordenin kielikylpymatkalla, kannattaa ehkä kysyä omalta ruotsinopettajalta lisätietoa heidän stipendeistään. Oma kielitaitoni oli jo ennen Ruotsissa asumista hyvä, sillä olen kotoisin Pohjanmaalta, jossa ruotsia kuulee paljon. Työskentelin aikoinaan Vaasassa kolme kesää asiakaspalveluhommissa ja siinä sai hyvin treenattua ruotsin puhumista, kun asiakkaiden kanssa oli pakko. Olen myös lukenut paljon ruotsiksi kirjoja ja siinä kehittyy sanavarasto sekä kielen ymmärtäminen tehokkaasti.

      Ruotsin opettajan työtilanne ei varmasti ole ihanteellisin tällä hetkellä, mutta eipä tilanne kovin valoisa ole muillakaan aloilla. Kieltenopettajana kannattaa ehdottomasti olla vähintään kaksi opetettavaa kieltä, jolloin työllistymismahdollisuudet paranevat. Oppilaiden negatiiviset asenteet kannattaa nähdä nimenomaan haasteena, ja opettajan oma suhtautuminen kieleen varmasti vaikuttaa siihen, miten oppilaat kokevat opiskelun. Mikäli muuten päädyt ruotsia lukemaan yliopistoon, niin ainakin omiin opintoihini on kuulunut pakollinen norjan kurssi. Norjaa on muuten aika helppo ymmärtää ruotsin pohjalta ja norjalaisten kanssa pystyy vielä kommunikoimaan ruotsiksikin. Tanskalaiset taas puhuvat jo sen verran erilailla, että heidän kanssaan on helpompi käyttää englantia.

      Tsemppiä sulle ruotsin opintoihin, kannatta rohkeasti avata suu myös ruotsiksi ja pyrkiä tilanteisiin, jossa kieltä pääsisi harjoittelemaan. Lyhytkin oleskelu Ruotsin puolella tai Ahvenanmaalla varmasti jo kehittäisi kielitaitoa ja nimenomaan puhumisrohkeutta 🙂

  • Reply Maija sunnuntai, kesäkuu 24, 2018 at 09:56

    Hanna, elvytän tätä hyvää keskustelua. Kerropa, onko kyse Tukholman murteesta vai mistä, kun nykyään kuulee esimerkiksi sanat väg ja läkare lausuttavan niin kuin ne kirjoitetaan eikä ”veeg” ja ”leekare”?

    • Reply Hanna maanantai, kesäkuu 25, 2018 at 12:08

      Hei! Nyt laitoitkin pahan kysymyksen 🙂 Aikaisemmin juuri Tukholman murteessa on ollut tapana ääntää esim. sanan gräs ä-kirjain vahvemmin e:nä kuin muualla ruotsissa (tarkemmin sanottuna suljettuna e:nä, kun muualla äännetty avoimena e:nä, näille on eri foneettiset merkit, mutta ero on suomalaisen korvaan aika minimaalinen). Nykyään nuoret tukholmalaiset eivät enää tätä murrevarianttia käytä, vaan ääntävät enemmän ä:nä. Ylipäätään lyhyen e:n ja lyhyen ä:n ääntäminen kuulostaa monen ruotsalaisen suussa ihan samalla (esim. sanat sett ja sätt lausutaan aika samalla tavalla). Mutta esimerkkisanoissasi läkare ja väg ä ääntyy kyllä pitkänä, ja ”oikea” ääntämys olisi juurikin e:nä, kuten kirjoitit. Suoraa vastaus kysymykseesi en siis löytänyt, mutta arvelisin, että tuo e/ä:n ääntäminen eri tavoin alkaa ulottua sitten myös niihin tapauksiin, joissa vokaali äännetään pitkänä. Voin toki olla väärässäkin ja toisaalta ruotsin kieleen alkaa myös vakiintua maahanmuuttajien käyttämät variaatiot kielestä ja ääntämisestä, mikä voi tässäkin vaikuttaa jonkin verran. Tällaisen artikkelin löysin aiheesta: http://spraktidningen.se/artiklar/2010/06/e-och mikäli haluat tutkia aihetta lisää 🙂

  • Reply Erkki maanantai, toukokuu 27, 2019 at 21:31

    Hei,olen opiskellut ruotsia 11 vuotta.Pidän paljon kielistä ja olen aikuisiällä opiskellut espanjaa kouluissa opitun englannin ja saksan lisäksi. Nykyisin työskentelen siivousalalla ja Suomessa ei juuri ole mahdollisuuksia harjoitella ruotsin kieltä.Minullaa mm. oli aikoinaan eräs ruotsinkielinen kotisiivousasiakas yli 10v. ajan mutta koskaan emme puhuneet sanaakaan ruotsin kieltä ,vaikka hän tiesi että osaan sitä melko hyvin.Usein hän antoi minulle vielä Hufvudstadsbladetin mukaan iltalukemisiksi.
    Olen myös kielten suhteen melkoinen kameleontti.Nykyään vietän paljon aikaa Espanjan asunnolla ja siellä puhun paikallisten kanssa espanjaa mutta hämmästyttävän nopeasti nopeasti olen ruvennut siellä
    puhumaan brittienglantia,siellä kun asuu valtavasti porukkaa saarivaltiosta.Nuoruuden amerikan englanti tuntuu unohtuneen.Samoin on käynyt ruotsi kielen kanssa,samalla kylällä asuu paljon ruotsalaisia ja varsinkin parin kaljan jälkeen laulava tukholman ruotsi ei tunnu enää mitenkään vaikealta.Tukholmalaisten puhuma ruotsi ei ole myöskään vaikeaa ymmärtää,siellä kylillä asuu kylläkin eräs Sune Mälmöstä ja hänen ymmärtäminen on melko vaikeaa.
    En vastusta ns. pakkoruotsia koska mikään opittu kieli ei mielestäni mitenkään haittaa uuden oppimista
    päinvastoin ; esim. englannin taito auttaa espanjan oppimista siellä kun on aika paljon samoja verbejä.Minusta on vähän hölmöä ja ristiriitaistakin että pyrimme ääntämään saksaa niinkuin Berliinissä puhutaan ja englantia lontoolaisittain mutta ruotsin kielen osalta pitäydymme suomenruotsalaisessa ääntämyksessä.Pitäisi varmaankin mennä kielikurssille Ruotsiin että saisi harjoiteltua ruotsalaisääntämistä lisää.Tästä taidosta ei olisi Suomessa haittaa , koska ainakaan Helsingissä ei tarvitse ruotsin kieltä missään.Näin ollen kukaan ei pääsisi sanomaan että snobbailee ääntämyksellään.

  • Reply Susanna sunnuntai, joulukuu 29, 2019 at 02:27

    Vanha postaus taitaa olla mutta kirjoitan kuitenkin kysymyksen jos sattuisit vielä näkemään.

    Itse kirjoitin lukiossa ruotsin, englannin, ranskan ja italian melkeinpä 15 vuotta sitten. Ruotsin kielessä olin omasta mielestäni hyvä ja kuinka ties hyvä jos olisin jatkanut kielen harjoittelua. Viimeiset 14 vuotta olen asunut Englannissa. Niinpä englannin osaaminen on aika pitkälti täydellistä mutta nyt jälkeenpäin harmittaa muiden kielien unohtaminen. Lomailen usein Belgiassa ja Italiassa joten ranska ja italia ovat vielä jossain tallessa – mutta todellakin vain perussanasto ja kielioppi. Jotenkin tuntuu myös että ranskaa ja italiaa on helpompi ymmärtää puhuttuna ja jostakin syystä olen vähemmän ujo puhumaan noita kieliä kuin ruotsia. Ruotsia varmaan olisi muistissa enemmänkin mutta ongelmana on se että kieltä ei tule käytettyä missään. Mitä nyt joskus ruotsalaista musiikkia kuuntelee..
    Nyt tosiaan tekisi mieli kuitenkin oppia kieli uudelleen. Kielioppi ei kovin suuri ongelma ole koska ruotsin kielen kielioppi on kuitenkin aika helppo. Mikä olisi sinun suositus oppia ruotsin kieltä uudelleen – etenkin sitä sanastoa – nyt 15 vuoden tauon jälkeen? Olisin tyytyväinen jos osaisin edes sitä muumiruotsia todella hyvin. Riikinruotsia oli aina hiukan vaikea ymmärtää vaikka viimeiset pari kesää lukiossa vietinkin Ruotsissa sukulaisten luona.

    • Reply Hanna maanantai, tammikuu 6, 2020 at 10:54

      Moi! Sepä kieltenopiskelussa aina onkin, että kielitaidon ylläpitokin vaatii työtä. Onko Duolingo-sovellus tuttu? Sen avulla itse treenaan nyt saksaa, sieltä löytyy myös ruotsi. Itse olen lukenut paljon kirjoja ruotsiksi ja se kasvattaa sanavarastoa. Olisikohan ruotsinkielistä kirjallisuutta saatavilla edes e-kirjoina Briteissäkin. Toki voi lukea myös blogeja ruotsiksi tai seurata Instassa ruotsalaisia, siinäkin kielitaito pysyy yllä. Samoin jos Netflixistä ym. palvelusta löytyisi joku kiva ruotsinkielinen sarja, jota voisi seurata. Yle Areenasta näkyy ainakin Solsidan ja Muumeja pystyy myös katsoa ruotsiksi. Samoin Youtubesta voisi löytyä ruotsinkielisiä tubettajia, joita seurata. Eli vinkkini siis tiivistettynä, kannattaa yrittää tuoda ruotsin lukemista/kuuntelua arkeen, jolloin sanavarasto karttuu ihan huomaamatta! Opiskeluintoa ja kiva, kun kommentoit 🙂

    Leave a Reply