Suomen suurin matkablogiyhteisö

Viikinkejä, Tukholman yöelämää ja sadepäiviä

Heissan!

Viime viikko tosiaan sujui aika kiireisissä merkeissä töiden ja Suomi-vieraiden parissa, että eipä tänne blogiin paljoa kerinnyt kirjoittelemaan. Viikonlopuksi sain kaverini tänne seuraksi viimeisiksi vapaapäiviksi ja parissa päivässä kerittiin tehdä vaikka mitä! Ruokaähky alkoi jo perjantaina, kun vedettiin aasialaisessa buffetissa kunnon lounaat ja vielä jälkkärit päälle. Lauantaina sama meno jatkui Kaknästornetin kahvilassa, jonka juustokakut osoittautuivat aika tuhdeiksi tapauksiksi. Koska päätettiin, että ei osteta herkkuja kotiin tänä viikonloppuna, niin päädyttiin supermarketissa naturgodis-hyllylle, josta mukaan tarttui kahtena päivänä aimo annos jugurtti- ja suklaapäällysteisiä pähkinöitä ja hedelmiä. Tajuttoman hyvää, tajuttoman kallista ja varmasti tajuttoman terveellistä (koska jogurtissa on kalsiumia ja sillai). Sunnuntaina päädyttiin erääseen kivaan kahvilaan Södermalmilla, jossa ängettiin napaamme valtavien salaattiannosten lisäksi vielä pirtelöt. Ja muutamaa tuntia myöhemmin löydettiin Tukholman paras jätskipaikka Stikki Nikki, jossa herkullisen gelaton määrässä ei ainakaan meidän annoksien kohdalla säästelty. Tänään tekikin töissä lähes pahaa aamulla huomata, että tarjolla oli yhden tytön viimeisen työpäivän kunniaksi vielä suklaakakkua ja väkipakolla sain vedettyä yhden palan, koska olihan sitä pakko maistaa…

Tukholman kesäsää ei oikein ollut meidän puolella ja molempina päivinä saatiin niskaamme sadekuuroja. Lauantaina lähdettiin liikkeelle ilman takkia ja arvatenkin kohta satoi kuin saavista kaatamalla ja loppupäivä menikin sitten palellessa. Vahingosta viisastuneena takit kulki matkassa koko sunnuntain, ja kävin jopa ostamassa kunnon lämpimän syystakin Vilasta. Lauantaina pidettiin kunnon nähtävyyskierros ja kierrettiin ensin Kuninkaanlinnan hulppeat huoneistot. (Ja otettiin kuvia sotilaiden kanssa, jotka oli sen verran tiukkapipoja, että käskivät pysyä parin metrin etäisyydellä.) Koska ei jaksettu jonottaa Stadshusetin torniin, niin lähdettiin bussilla Kaknästornetille ja syötiin ”kevyet” eväät siellä kahvilassa yläilmoissa. Paluumatkalla poikettiin Sjöhistoriska museetin pihalla viikinkimarkkinoilla. Aika hauskasti porukka oli pukeutunut teeman mukaan, ja viikinkilaivojakin pääsi ihastelemaan. Viikinkiteeman innostamana suunnattiin vielä Historiska museetiin tarkistamaan museon viikinkinäyttely, mutta kyseinen museo oli kyllä melkoisen tylsä. Tyypillinen homeisia esineitä vitriinissä -paikka, ja viikinkinäyttely sitä paitsi todella pieni.

Nähtävyyskierros päätettiin Djurgårdenin klassikoihin, Vasa-museoon ja Skansenille. Skansenilla oli ihanan vähän väkeä, koska suurin osa ihmisistä oli vissiin lähtenyt karkuun sadetta. Monet taloista olivat jo kiinni, mutta meille riitti pieni kierros alueella (sitten tuli jo aivan liian kylmä pelkällä bleiserillä). Jos haluaa välttää ruuhkat, niin Skansenille kannattaa siis tosiaan suunnata illemmalla, sillä alue on melko myöhälle auki. Käväistiin myös viinamuseossa, Spritmuseumissa, jossa itse en ollut vielä käynyt. Aika pikkuinenhan se oli, mutta hauskoja juttuja sinne oli koottu. Esimerkiksi sellainen koppi, jossa voi kokea krapulan…

Lauantai-iltana pääsin sitten mäkin vihdoin tutustumaan Tukholman yöelämään, kun suunnattiin Och himlen därtill -kattobaariin Södermalmille. Ovella ilmeni, että oltiin kyseiseen paikkaan vielä liian nuoria (ei muuten usein enää tuotakaan tapahdu, tässähän tuntee olonsa ihan junnuksi pian!), mutta portsarit päästi meidät sit lopulta sisälle, koska oltiin Suomesta. Aika upea paikka oli, suurista ikkunoista oli mahtavan näköistä katsella alhaalla aukeavia Tukholman valoja. Pienoinen järkytys tosi oli baarin hintataso, sillä vaikka ajttelin, että tuollaisilla näköaloilla varustettu paikka varmasti on kallis, niin 142 kr yhdestä drinkistä on aivan järjetön hinta!!! Ehkä hyvä, että tämä jäi ainoaksi visiitiksi Tukholman yöhön, sillä ei taitaisi olla Erasmus-apurahoista paljoa jäljellä, jos enemmän olisi tullut biletettyä… Yritettiin jatkaa vielä johonkin tanssipaikkaan, mutta kaikkiin paikkoihin oli niin kovat sisäänpääsymaksut, että päädyttiin vaeltamaan Stureplanin ympäristössä ja lopulta arvottiin roskaruuan ja kotiinlähdön välillä. Yöbussiin ehtiminen lopulta voitti öisen rasvanhimon, ja täytyy kyllä sanoa, että yllättävän aikaisin Tukholmassa paikat menee kiinni, kahden kolmen maissa.

Sunnuntaille ei ahmittukaan niin paljoa ohjelmaa (herkkuja sitten ahmittiin senkin edestä), ja aloitettiin päivä Tukholman upeimmalta näköalapaikalta Monteliusvägeniltä. Mikä olikin hyvä ratkaisu, koska loppupäivä menikin sateisissa tunnelmissa ja keskityttiin shoppailuun. Södermalmilla shoppailu oli muuten ihanan leppoisaa, sillä kaupoissa pyörii paljon vähemmän väkeä kuin keskustan liikkeissä. Muutenkin harmittaa, että Södermalmilla on tullut kesän aikana pyörittyä ihan liian vähän, sillä vaikka sen kummempia nähtävyyksiä siellä ei ole, niin viihtyisiä puistoja, kuvauksillisia katuja sekä kivoja kuppiloita sitäkin enemmän. Mutta Tukholmaan pääsee onneksi aina takaisin!

Nyt onkin enää viikko jäljellä täällä ja fiilikset on hyvin ristiriitaiset. Lasken koko ajan päiviä Suomeen paluuseen, mutta samalla alkaa tiedostamaan, että elämä Tukholmassa jää kohta taakse. Tällä hetkellä tuntuu, kuin olisi jossain välitilassa, sillä fyysisesti olen vielä täällä Tukholmassa ja elämä jatkuu vielä muutaman päivän niin kuin ennenkin. Ajatukset taas pyörivät jo lähtövalmisteluissa ja ensi viikolla alkavassa koulussa. Suomeen palatessa tehtävälista on pitkä ja kymmenen sivun kieliharjoitteluraporttikin odottaa vielä aloittamista. Hassua toisaalta ajatella, että nyt istun täällä keittiön pöydän ääressä Tukholman esikaupunkialueella ja murehdin, milloin ehdin leikata nurmikon ennen sadetta, kun taas viikon päästä olen taas jo vanhassa tutussa kerrostalokaksiossa Tampereella ja tuskailen pedagogisten opintojen työmäärän kanssa. Vahva päätös ensi lukuvuodelle kuitenkin on, että kivat asiat saa nyt mennä koulutöiden edelle ja stressaaminen saa jäädä. Viime keväänä kandin kirjoittaminen uuvutti niin täysin, että tänä vuonna kyllä täytyy pitää huoli, ettei samanlainen kellon ympäri stressaaminen pääse jatkumaan. Jännä, miten ulkomailla asuessa osaan ottaa elämän niin rennosti, mutta Suomessa musta kuoriutuu pahemman luokan perfektionisti. Aionkin Ruotsista lähtiessä pakata leppoisan elämänasenteen mukanani matkalaukkuun ja säilyttää sen koko pitkän talven!

P.S. Tänään on nostalginen päivä muutenkin, sillä tasan kaksi vuotta sitten vietin ensimmäistä iltaa Ranskassa. Laskinkin, että viimeisten kahden vuoden aikana olen viettänyt puolet ajasta ulkomailla. Saa nähdä, miltä elämä alkaa viikon päästä tuntua, kun tiedossa ei olekaan enää pidempää ulkomaankeikkaa. Tämän viikon aion vielä kuitenkin nauttia Tukholmasta (ja siivota talon… ja leikata sen nurmikon).

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply