Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kiinnostava kaupunkikohde Kuala Lumpur

Moikka!

Kesä ja Tukholma on vienyt niin mennessään, että olen ihan unohtanut, että keväiseltä Aasian reissultakin olisi vielä juttuja kerrottavana. (No en ehkä ihan täysin unohtanut, mutta mitä pidempi aika reissusta on, sitä vaikeampi siitä on kirjoittaa, kun asiat tuppaavat unohtumaan. Että ne postausideat, joita luonnostelin päässäni Kuala Lumpurin katuja tallatessani ovat aika haalea muisto enää.) Ranskan juttujakin olisi takataskussa vielä roppakaupalla, mutta niitä luvassa lisää ehkä sitten joskus syksymmällä 🙂

Maaliskuisen reissumme viimeinen etappi oli siis Malesian pääkaupunki Kuala Lumpur. Saavuttiin bussilla Tiomanilta perjantaina keskellä yötä ja meillä ei ollut mitään majoitusta ekaksi yöksi. Siirtyminen Tiomanilta Kuala Lumpuriin ei muutenkaan sujunut ongelmitta, kirjoittelinkin aiheesta jo tämän postauksen aiemmin. Keskellä yötä ei huvittanut kovin kauaa aikaa käyttää majapaikan metsästykseen ja tyydyttiinkin erittäin kämäiseen motelliin  Bersepadu Selatanin bussiasemalle. Pikkuisessa kopperossa ei tosiaan lattiapinta-alaa ollut kuin sängylle ja rinkat saatiin juuri ja juuri mahtumaan sille neliön kaistaleelle, joka jäi vapaaksi. Vessaa tai suihkua ei ollut, vaan piti käyttää bussiaseman vessaa. Huonosti nukutun yön jälkeen aamulla tuhraantui aika paljon aikaa siihen, että ensiksi etsittiin bussiasemalta jotain aamupalaa ja siirryttiin keskustaan toiseen majapaikkaan. Aikaa nähtävyyksien kiertelyyn jäi siis aivan liian vähän, varsinkin kun kyseessä oli ainut kokonainen päivämme Kuala Lumpurissa. Lauantai meni oikeastaan koko päivä formulakisoissa, jotka oli ainakin reissun toiselle osapuolelle se syy, miksi Malesia ylipäätään valittiin matkakohteeksi. Sunnuntai-illalla lensimmekin jo takaisin Suomeen, joten päivällä kerittiin enää nopeasti ostaa tuliaiset ja tehdä pieni kierros keskustassa.

Kuala Lumpur olikin ainoa reissumme paikka, jossa aika loppui kesken ja jälkikäteen harmittaa, ettemme olleet siirtäneet shoppailupäivää Singaporessa Kuala Lumpuriin, hinnatkin olisi ollut siellä puolet halvemmat. Nyt shoppailu jäi harmittavan vähälle, samoin kaupungilla kiertely muutenkin. Ennakko-odotukseni oli, että Kuala Lumpurissa ei ole mitään sen kummempaa nähtävää, joten siksi varmaan oltiin aikataulutettu reissu näin. Nähtävyyksiä ei todellakaan kummemmin ollut, mutta kaupunki on kuitenkin todella iso, joten pelkästään eri kaupunginosia olisi ollut kiva keritä kiertämään.

Kahdeksi viimeiseksi yöksi oltiin varattu majoitus jo Suomesta käsin, koska ajateltiin, että formulakisojen aikana hotellia voi olla vaikea löytää enää paikan päältä. Hulppeankin hotellihuoneen voi ilmeisesti Kuala Lumpurissa saada aika huokeaan hintaan, mutta me pihisteltiin oikein kunnolla ja mentiin hostelliin. PODs The Backpackers Hostel löytyi Hostelworld.comin kautta ja kahden hengen huone maksoi kahdelta yöltä 65 ringittiä per henki (n. 16€ plus oltiin maksettu jo yhteensä 5€:n varausmaksu varauksen yhteydessä). Halvasta hinnasta huolimatta kyseessä oli siisti perushostelli, tuolla oli tosin huoneet jännästi rakennettu isoon saliin ohuiden seinien avulla. Salissa oli käytävä, jonka varrella oli sitten monta huone”karsinaa”. Nuo kopit eivät olleet erityisen suuria ja sänkynä toimi korokkeen päälle asetetut patjan. Mutta kahdeksi yöksi ihan hyvä majapaikka, varsinkin kun suihkut ja vessat oli siistit ja käytössä oli viihtyisä keittiö/oleskelutila ja tee-se-itse-aamupalakin kuului hintaan (eli astiat piti itse tiskata ja paahtoleivät paahtaa itse). Hostellia valitessa ensisijainen kriteeri meillä oli sijainti keskusrautatieaseman, KL Centralin, läheltä. Sieltä pääsi helposti ilmajunalla keskustaan, ja asemalta lähti niin bussit lentokentälle kuin formularadalle.

Kuala Lumpur ei ole kyllä mikään jalankulkijaystävällinen kaupunki ja vaikka hostelli oli todella lähellä asemaa, niin aika lailla harhailtiin ennen kuin löydettiin se autoteiden viidakosta. Viikonlopun aikana tosin löydettiin oikoreitti suoraan asemalta yhden kauppakeskuksen läpi. Muutenkin kesti hetken tajuta, että kaupungilla jalankulkijoiden ei yleensä ole tarkoitus kulkea autotien viertä, vaan teiden yläpuolelle on rakennettu katettuja käytäviä, joita pitkin pääsee siirtymään paikasta toiseen myös monsuunisateen yllättäessä.

Metroverkosto Kuala Lumpurissa ei ole ihan selkein, sillä eri linjoja liikennöivät eri yhtiöt. Bussiasemalta rautatieasemalla siirtymiseen oli monta eri vaihtoehtoa ja me valittiin jostain syystä paikallisjuna (tais olla suora yhteys). Ilmeisesti nuo junat ovat vähän epäluotettavampia kuin metro, tai ainakin kulkevat paljon harvemmin, sillä odotettiin laiturilla vaikka kuinka kauan. Joku paikallinen nainen selittikin meille, että yleensä olisi parempi valita se toisella raiteella oleva vaihtoehto, ilmeisesti metro, koska se kulkee varmemmin ja useammin. Kuala Lumpurin metro kulkee siis kiskoilla teiden päälle, joten junasta oli kiva katsella maisemia. Myös osa asemista oli aikamoisia näköalapaikkoja. Lippu ostettiin aina erikseen automaatista ja hinta määräytyi sen mukaan, mihin oli menossa. Automaatista sai poletin, joka sitten syötettiin porttiin muistaakseni metrosta poistuessa. Keskustan alueella kaikki metromatkamme olivat hintaluokkaa 1-1,6 ringittiä, eli käytännössä ilmaisia (1 ringitti on noin 25 senttiä).

Ekana päivänä käytiin ihailemassa Petronas-kaksoistorneja, joista tuli räpsittyä kuvia joka puolelta. Ylös ei kiivetty, koska olin lukenut, että siinä tapauksessa olisi liput pitänyt ostaa jo hyvissä ajoin aamulla. Tornien alapuolella oli myös hulppea KLCC-ostoskeskus, ja lisäksi kiva puistoalue.

Käytiin ihailemassa Kuala Lumpuria yläilmoista toisesta näköalatornista, Menara Towerista. Alimmalle näköalatasanteelle lippu maksoi 49 ringittiä (12€, eli aikamoisen tyyriit hinnat oli turistinähtävyyksillä verrattuna kaupungin muuhun hintatasoon). Ylimmälle tasanteelle liput olisivat maksaneet vielä puolet enemmän! Mahtavat maisemathan tuolta oli, ja kaksoistornitkin näytti aika pieniltä yläilmoista käsin. Tuo torni sijaitsi mäen päällä ja mäen alapuolelta kulki ilmainen shuttle bus ylös asti. Niissä lämpötiloissa ilmastoitu bussi oli kyllä ihan kiva palvelu.

Illalla palattiin taas ihmettelemään kaksoistorneja iltavalaistuksessa ja räpsittiin miljoona kuvaa. Formulalippuja myytiin myös tuolla KLCC-ostoskeskuksessa ja niitä jouduttiinkin jonottamaan reilu tunti erittäin huonosti organisoidun palvelun vuoksi (jonossa ennen meitä oli ehkä kuusi ihmistä…). Tuolla Golden Trianglen alueella oli paljon pilvenpiirtäjiä muutenkin ja niitä kivoja ostoskeskuksia olisi ollut myöskin. Mutta shoppailut sai nyt odottaa seuraavaan kertaan.

Viimeisenä päivänä ennen lennon lähtöä kerittiin vähän kierrellä vanhemman keskustan aluetta ja China Townia. Tuolla vanhemmalla alueella talot olivat vähän rähjäisempiä ja matalampia. Käytiin Mashid Jamek-moskeijalla, joka sijaitsi kahden joen risteämiskohdalla, johon Kuala Lumpur alun perin ilmeisesti on perustettu. Sisälle moskeijaan ei luonnollisestikaan päästy, mutta piha-alue kierrettiin ja ihailtiin paikkaa ulkoapäin. Ihmisten ystävällisyys tuli kyllä taas hyvin esille, sillä moskeijan porteilla luettiin kieltokylttejä, ja päädyttiin jo siihen, että ei voida mennä sisälle, kun mulla oli liian kesäiset hepeneet. Joku moskeijaan matkalla oleva nainen tuli kuitenkin sanomaan, että menkää ihmeessä sisälle ja kun vastustelin, että enhän näillä vaatteilla voi mennä, niin hän vinkkasi, että portin toiselta puolelta saa lainata kaavun. Niinpä sitten sain tällaisen ihanan liilan viitan suojakseni ja päästiin alueelle kiertelemään.

Chinatownissa käytiin Kuala Lumpurissakin, mutta paikka osoittautui kyllä aika turistikrääsäkeskittymäksi. Varsinkin tuo katettu Petaling Street oli täynnä kaikenlaisia krääsäputiikkeja ja hotelleja. Mukavampi shoppailupaikka löytyi sitten Central Marketista, joka oli katettu ostoshalli. Sieltä löytyi muun muassa halpoja huiveja sekä oikeasti hienoja koriste-esineitä. Tuliaiset kotiin löytyi siis aika hyvin tuolta, hallin vieressä oli myös katu, jossa oli paljon kivoja ostoskojuja. Central Marketissa käytiin myös syömässä reissun viimeiset nuudelit, mutta eipä nekään saaneet palavasti rakastumaan aasialaiseen ruokaan. Kuala Lumpurissa oltiin muutenkin jo niin kyllästyneitä riisiin ja nuudeliin, että taidettiin olla rautatieaseman Burger Kingin ja Mäkkärin vakioasiakkaita sinä viikonloppuna. Ravintolasuosituksia Kuala Lumpuriin ei siis oikein ole tarjolla, mutta kauppakeskusten yhteydessä näytti olevan aika paljon erilaisia ravintoloita.

Takaisin Suomeen lennettiin Singaporen kautta, ja Kuala Lumpurista sinne lennettiin AirAsian siivin. Lento lähti halpisterminaalista LCCT-terminaalista, jonne mentiin bussilla rautatieasemalta. Bussi maksoi 10 ringittiä eli 2,5€ ja matka kesti reilun tunnin. Varsinkin, kun oltiin liikkeellä juuri silloin, kun formulakisat oli alkamassa, joten tiet olivat aika tukkoisia ja seisottiin ruuhkissa vaikka miten kauan. Kuala Lumpurin päälentoasema KLIA sijaitsee myös lähellä, ja sinne olisi päässyt KLIA Express -pikajunalla. Kannattaa kyllä varata aikaa tuonne LCCT-kentälle, sillä aika sekava paikka oli kyseessä. Laukkuja piti turvatarkastaa joka välissä ja aika pihalla oltiin siitä, millainen check-in -käytäntö tuolla oli. Mutta onneksi oltiin kentällä hyvissä ajoin, niin kerittiin vähän poukkoilla ympäriinsäkin.

Formuloista taidan kirjoittaa oman postauksensa jossain vaiheessa, eiköhän tässä taas ole jo tarpeeksi pitkä romaani kasassa. Kuala Lumpur oli kyllä siis aika positiivinen yllättäjä ja aika kovalla vauhdilla kaupungissa rakennettiin uutta. Kaikki paitsi nähtävyydet oli todella halpaa, mutta kuitenkin kehittynyt kaupunki oli kyseessä. Mutta aikaa tosiaan kannattaa varata ainakin enemmän kuin se päivä, varsinkin jos haluaa shoppailla!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Maarit Johanna lauantai, elokuu 9, 2014 at 22:41

    Nyt on yks minun unelmakaupungista tässä! Parhaan reissukaverin kanssa ollaan haaveiltu Singaporesta taikka sitte KL on toinen vaihtoehto. Kaksoistorneista sais niin törkeän hienoja otoksia ja shoppailumahdollisuudet… No joo, ehkä meidän pitää tehdä myös yhdistelmäreissu ja kävässä kummatkin kaupungit. 🙂 Ja muistan itekki Bangkokista tuon ettei päästetty naisia pyhiin paikkoihin tai muihin ”tärkeisiin” ilman peittäviä asuja. kauheita nuo kaavut mutta pakko oli pistää 😀

    • Reply Hanna sunnuntai, elokuu 10, 2014 at 12:28

      Moni on ollu sitäki mieltä, että Kuala Lumpur on ihan tylsä kaupunki, mutta mä kyl tykkäsin kovasti 🙂 Shoppailumahdollisuudet vaikutti olevan aika rajattomat 😀 Singaporessa tietysti oli enemmän turistinähtävyyksiä, mutta paras vaihtoehto on tietysti yhdistää molemmat kaupungit! Joo ei nuo kaavut mitää muotiluomuksia tosiaan oo, mutta toisaalta oli kiva, että oli ajateltu turisteja eikä liian vähäinen pukeutuminen estänyt vierailua 🙂

  • Reply Katja sunnuntai, elokuu 10, 2014 at 09:19

    Kuala Lumpur oli mun ensimmäinen kosketus Aasiaan ja pidin kyllä siitä. Nuo Menara Towerin näkymät oli ehdottomasti paremmat kuin tornien, mutta tietenkin tuo torneissa käyminenkin oli sellainen elämys.
    Kertaakaan ei tullut käytettyä metroa, sillä melkein heti meidän hotellin edestä lähti kävelyputket, joita pitkin pääsi oikein hyvin oikeastaan joka paikkaan, missä haluttiin käveleskellä ja niitä ostoksia ehti melko hyvin tehdä 5 päivässä.
    Kiva lukea myös sun kokemuksista! Nousi ihan itselle kaikki matkamuistot mieleen. 😀

    • Reply Hanna sunnuntai, elokuu 10, 2014 at 12:37

      Kuala Lumpur on kyllä hyvä ensikosketus Aasiaan. Mullekin tää oli eka reissu mantereelle ja kulttuurishokki pääsi vähän yllättämään nytkin 😀 Petronas-tornit olisi varmasti kyllä ollut sellainen must see-juttu, joka olisi tehty, jos aikaa olisi ollut enemmän. Haha viis päivää kuulostaa kyllä sopivalta shoppailuajalta, että varmasti löytää kaikki ihanat kaupat 🙂

    Leave a Reply