Suomen suurin matkablogiyhteisö

Vaihtoon vai harjoitteluun?

Heippa!

Nyt kun kokemusta on kertynyt sekä Erasmus-vaihdosta että -harjoittelusta, niin ajattelin hieman vertailla kokemuksiani ja kertoa, miten vaihto ja harjoittelu ovat tähän mennessä eronneet toisistaan. Erasmus-ohjelma on tosiaan tehnyt opinnoissa kansainvälistymisen erittäin helpoksi, ja suosittelen ulkomaille lähtöä kyllä jokaiselle, jolle siihen tarjoutuu tilaisuus! Nyt tuo ohjelma on vielä muuttunut niin, että sekä kandi- että maisterivaiheessa on mahdollista viettää 12 kk vaihdossa/ harjoittelussa, kun ennen se on ollut yksi vaihto ja yksi harjoittelu koko opiskeluaikana (muita kun Erasmus-vaihtoja on kyllä saanut tehdä niin monta kuin haluaa). Itse vietin siis yhdeksän kuukautta vaihdossa Ranskan Montpellierissä lukuvuonna 2012-2013, ja tämän kesän, eli 3 kuukautta, olen Erasmus-harjoittelussa Tukholmassa.

Lähtövalmistelut

Ainakin meidän yliopistossa hakupapereiden täyttö oli aika helppo homma. Vaihtohaussa piti kirjoittaa motivaatiokirje ja valita kolme vaihtoehtoa vaihtokohteeksi, joista yksikön kv-vastaava sitten päätti lopullisen vaihtokohteen. Erasmus-harjoittelussa haetaan vain apuraha melko simppelillä hakemuksella ja harjoittelupaikka hommataan itse. Vaihtohaun yhteydessä yleensä haetaan myös asuntolapaikkaa ja suurimmassa osassa vaihtokohteista asunto on melko helppo saada tätä kautta. Harjoitteluhaussa taas täytyy olla itse paljon aktiivisempi, sillä asunto ja työpaikka täytyy löytää itse. Oma harjoittelu järjestyi kyllä harvinaisen helposti, sillä aluksi sain kämpän kaverin kaverin kautta, sitten harjoittelupaikan pelkän puhelinhaastattelun perusteella tokasta paikasta, johon otin yhteyttä,  ja sitten vasta hain Erasmus-apurahaa. Välillä kävi kyllä mielessä, että voiko tämä olla näin helppoa, sillä olin valmistautunut pitkään taistoon Tukholman epätoivoisilla asuntomarkkinoilla. Mutta aina harjoitteluun lähtö ei varmasti suju yhtä helposti ja sinnikkyyttä tarvitaan.

Byrokratia

Vaihtohaku Suomen päässä oli siis melko simppeli juttu, mutta asiat mutkistuivat kyllä aika lailla, kun asiat siirtyivät Ranskan yliopiston hoidettavaksi. Ulkomaisessa yliopistossa opiskeluun ja asuntolassa asumiseen liittyvät asiat oli kyllä tehty aika hankaliksi ja byrokratian kanssa riitti taisteltavaa. Vakuutukset, pankkiasiat, kurssien valinta, ranskalainen asumistuki, jopa paikallisliikenteen kortin haku oli tehty mahdollisimman monimutkaiseksi. Ekat viikot yliopistolla kannattaa siis varautua juoksemaan eri toimistoissa, ainakin jos vaihtokohde on Ranska. Harjoitteluun taas liittyy paljon vähemmän paperisotaa, itsellä osittain siksi, että olen täällä vain kolme kuuukautta. Harjoittelusopimukseen tarvittiin allekirjoitus harjoittelun vastuuopettajalta ja työpaikan edustajalta ja tuon sopimuksen palautettuani harjoittelutuki kilahti tilille. Perillä taas ei ole ollut minkään sortin paperisotaa, pankkitiliäkään ei tarvinnut avata, kun harjoittelu on palkaton. Mutta paljon taitaa tässä kohtaa olla kiinni kohdemaasta.

Raha-asiat

Erasmusapuraha oli itselle vaihtoaikana 250€/ kk ja päälle sai vielä opintotuen ja ranskalaisen asumistuen. Ranskassa kyseisellä summalla eleli siis aika mukavasti ja rahaa jäi reissaamiseenkin. Vaihtovuoden budjetti löytyy muuten vanhoista postauksista, ja sieltä voi käydä kurkkaamassa, paljonko vuoden elämä Ranskassa maksoikaan. Erasmus-vaihtoon lähtemistä tuetaan kyllä rahallisesti niin hyvin, että ei kannata sen takia jättää lähtemättä, ettei olisi varaa. Jos reissaa ja shoppailee vähän vähemmän kuin mä, niin pelkillä tuilla pärjää jo aika hyvin, ainakin suurimmassa osassa Euroopan maista.

Harjoitteluapuraha sitä vastoin on 1500€ kolmelta kuukaudelta, eli noin 500€/kk. Summa vaihtelee sen mukaan, montako kuukautta harjoittelu kestää, mutta tämä kolme kuukautta on tosiaan minimi harjoittelurahan saamiseen. Päälle olisi vielä mahdollista hakea opintotukea sen mukaan, montako opintopistettä harjoittelusta saa. Itse saan tästä vain 5 op, joten en jaksanut hakea opintotukea pelkästään kuukaudeksi, varsinkin kun tukikuukaudet alkaa Ranska-vuoden jäljiltä olla aika vähissä. 500€ kuukaudessa Tukholmassa asumiseen on kyllä osoittautunut naurettavan pieneksi summaksi. Onneksi osui kohdalle kohtuullisen halpa kämppä, mutta pelkästään ruoka maksaa täällä jo ihan huikeita summia. Ja paikallisliikennekortti kolmeksi kuukaudeksi maksaa enemmän kuin Montpellierissä vastaava kortti vuodeksi. Ravintoloista ei saa ruokaa mistään alle 100 kruunulla, joten kaikki ylimääräinen rahanmeno on aika lailla täytynyt karsia. Erasmus-harjoittelu ei kyllä ole mikään taloudellisesti kannattavin kesätyövaihtoehto, sillä harjoittelun aikana saa tienata maksimissaan 700€/kk. Mutta aina kaikkea ei mitata rahassa, ja tämä harjoittelu on kyllä ollut aivan loistavaa työkokemusta ja sellainen merkintä cv:hen, joka varmasti auttaa jatkossa työnhaussa. Ja lisäksi olen päässyt tekemään sellaista työtä, josta olen aina haaveillut, vieläpä yhdessä lempikaupungeistani, joten ei tässä nyt oikein voi valittakaan.

Työ/ opiskelu

Vaihtoaikana opiskelu ja kurssien suorittaminen on lähinnä muodollisuus. Ranskassa iso osa suorittamistani kursseista tuntui niin kertakaikkisen turhilta, että mitään motivaatiota opiskelua kohtaan ei ollut. Kunhan nyt jotain suoritti ja edes pääsi läpi suurimmasta osasta kursseja. Koulutyöt hoituikin aika vasemmalla kädellä, ja melkeen kaikki kotitehtävät taisi jäädä tekemättä, paitsi ne pari kirjallista työtä, jotka arvosteltiin. Periaatteessa koko vuosi olikin yhtä vapaa-aikaa, kun koulusta pystyi vain olemaan poissa, jos oli jotain tärkeämpää, kuten Marokon matka tai ihana ilma mennä rannalle. Vain kahdelta opettajalta tuli hieman moitteita jatkuvista poissaoloista, mutta muuten kukaan ei paljon kysellyt perään. Sekään ei haitannut, että poissaolojen ansiosta tippui kärryiltä, missä kurssilla ollaan menossa, koska harvemmin sinne kärryille edes pääsi koko kurssin aikana. Varmasti joka yliopistossa meininki ei ole tällaista, mutta meidän iki-ihanassa Paul Valéryssa tunneilla harvemmin oppi yhtään mitään, joten turhaapa siellä istumaankaan.

Harjoittelu onkin sitten ollut paljon sitovampaa, töistä kun ei voi olla pois silloin, kun huvittaa. Lisäksi kokopäivätyö ei hirveästi ole jättänyt vapaa-aikaa, sillä illalla töiden jälkeen ei mitään sen kummempia kerkeä tehdä. Toisaalta tähän asti töissä on ollut kivaa, ja ainakaan siellä oleminen ei tunnu samalla tavalla turhalta kuin vaihto-opiskelu. Työskentely ulkomailla on kyllä ollut haastavampaa kuin opiskelu, sillä täällä ei riitä, että kuuntelee ja esittää ymmärtävänsä, vaan asiat täytyy oikeasti oppia ja ymmärtää. Välillä on kyllä haitannut se, että ruotsalainen yhteiskunta ei ole vielä niin tuttu, sillä ruotsalaiset eivät välillä tajua mulle puhuessaan, että mulla ei suomalaisena ole mitään hajua siitä, mistä jutusta nyt puhutaan. Toisaalta työn kautta on ollut helpompi sopeutua elämään täällä, kun ei tunne olevansa osa vaihtarimassaa, johon kukaan paikallinen ei halua tutustua. Vaihtarina helposti jää kohdemaan kulttuurista vähän ulkopuolelle, kun helposti iso osa kavereista on muita vaihtareita.

Asuminen

Kuten yllä jo totesinkin, niin vaihtariasuntola on helppo ratkaisu järjestää asuminen kohdemaassa. Mutta asuntolaelämä ei aina vastaa odotuksia ja arkistojen kätköistä löytyi muun muassa postaus asuntola-arjesta Ranskassa. Mikään mahtava asunto ei tuollainen yhdeksän neliön koppi ollut, ja kaikki astiat ja siivousvälineet piti tosiaan hommata itse. Vaihtovuosi olikin sellainen extremeselvitymiskokeilu siitä, ilman mitä kaikkea on mahdollista elää. (Välillä olisi varmasti yhden jos toisenkin hyvä kokeilla, että kahdella kattilalla oikeasti pärjää ja lakanoitakin riittää yhdet.) Vaihtariasuntolat usein ovat aikamoisia bileluolia, mutta meidän kämäisessä yhteiskeittiössä ei paljon huvittanut juhlia.

Ranskasta tullessani olin vain niin iloinen, kun sai muuttaa takaisin Tampereen kämppään, mutta tämän kesän jälkeen kyseinen asunto varmasti tuntuu jo kämäiseltä. Täällä Ruotsissa oon kyllä ruvennut haaveilemaan muutosta, sillä onhan omakotitalo nyt paljon kivempi kuin pikkuinen kerrostalokaksio. Ja ilman omaa pihaa ja tiskikonetta voi elämä taas tuntua vaikealta Tampereella. Täällä asuminen on kyllä ollut paljon vaivattomampaa, sillä astiat, lakanat ja siivousjutut oli kaikki valmiina. Yksityisiltä markkinoilta kämpän etsimisessä on siiis myös puolensa, vaikka itse hakuvaihe voikin  olla haastava.

Vapaa-aika

Vaihtovuotena vapaa-aikaa oli siis lähes kellon ympäri, harjoittelussa  töitä on lähes kellon ympäri 😀 Ranskassa aikaa kaupungilla kiertelyyn, leffoissa käymiseen, illanviettoihin ja etenkin reissaamiseen riitti, ja vaihtarikavereista löytyi yleensä aina seuraa lyhyelläkin varoitusajalla. Täällä Ruotsissa tosiaan työajat rajoittavat menemisiä aika paljon, ja monesti iltaisin ja vapaapäivisin ei vain jaksa raahautua minnekään lähikauppaa kauemmaksi. Jonkin verran vapaa-aikaa on tullut vietettyä ruotsalaisten työkaverien kanssa, ja kävi kyllä hyvä tuuri, sillä töissä on paljon omanikäistä porukkaa. Työsuhde-etuja ollaan yritetty hyödyntää mahdollisimman paljon, ja museovisiittejä sekä saaristoretkiä on tullut tehtyä urakalla. Töiden kautta on kyllä hyvin tutustunut paikallisiin, mikä oli juuri se asia, jota vaihtovuodelta jäin kaipaamaan. Aluksi olo oli kielen puolesta hieman ulkopuolinen, joten hieman sai olla aktiivinen ja uskaltaa avata suunsa, jotta porukkaan pääsi mukaan. Meitä on myös aika kansainvälinen porukka töissä, että en todellakaan ole ainut ulkomaalainen, joten siksi on varmasti ollut helpompi tutustua muihin. Mutta enemmin kyllä suosittelisin harjoittelua, jos oikeasti haluaa oppia jotain kohdemaan kulttuurista ja tutustua paikallisiin. Vaihtarina ranskalaisiin tutustuminen osoittautui kyllä aika ylitsepääsemättömäksi haasteeksi.

Reissaaminen

Mikäli taas haluaa ulkomaan oleskelun aikana keskittyä reissaamiseen, on vaihto ehkä parempi vaihtoehto, sillä vaihtarina on vapaa lähtemään reissuun lähes koska vaan. Tästä postauksesta voi kurkata, moneenko paikkaan kerkeää yhdeksän kuukauden aikana reissata Montpellieristä käsin. Harjoitteluaikana pisin lomani on neljä päivää, jotka olen erikseen pyytänyt vapaaksi pikkuveljen rippujuhlien takia. Muuten vapaita on maksimissaan kaksi peräkkäin ja siinä ajassa ei kovin kauas kerkeä reissaamaan. Päätinkin nyt tehdä vain pieniä retkiä Tukholmassa ja lähialueilla, ja säästää samalla reissukustannuksissa, kun elämä on muutenkin täällä niin kallista. Ja Ruotsiin on sitten helppo matkustaa vielä takaisin joku päivä. Matkasuunnitelmat Gotlannin kierroksesta, viikonlopusta Kööpenhaminassa tai Göteborgissa saavat siis odottaa vielä toiseen kertaan.

Kohdemaa

Kohdemaan valinta vaikuttaa kyllä varmasti eniten siihen, millainen vaihtovuodesta tulee. Itse olen valinnut molemmat maat sen takia, että olen halunnut parantaa kielitaitoani. Mielestäni ulkomaanjaksosta saa enemmän irti, kun kohdemaan kieltä osaa edes jonkin verran valmiiksi ja lisäksi kielitaito helpottaa sopeutumista. Etelä-Ranska oli myös sellainen kohde, josta löytyy paljon kiinnostavaa  nähtävää lähialueilta, joten reissujen kannalta Montpellier oli aika ihanteellinen kohde. Montpellierin valitsin myös siksi, että se ei ole liian suuri kaupunki eikä myöskään liian turistipaikka. Tukholma taas on näitä molempia, ja täytyy kyllä sanoa, että omaan makuun Tukholma on ehkä hieman liian iso paikka pysyväksi asuinpaikaksi. Näin kesäaikaan kaduilla myös tuntuu kuulevan paljon enemmän kaikkia muita kieliä kuin ruotsia turistien vallattua kadut ja ruotsalaisten paettua kesäloman viettoon. Mutta Tukholman on kuitenkin ihan tajuttoman upea paikka, vaikka suuri onkin, ja täältä on myös helppo matkustaa Suomeen.

Vaihdon/ harjoittelun kesto

Alun perin meinasin olla Ranskassa vain puoli vuotta, mutta onneksi päädyin vuoteen. Vuodessa kerkesi kuitenkin paljon enemmän matkustella ja ranskaa sai harjoitella oikein kunnolla. Puoli vuotta olisi jäänyt liian lyhyeksi ja sitten olisi täytynyt harmitella, miksei voikaan olla vuotta. Viime vuonna Ranskasta tullessani olo oli sellainen, että aika oli riittävä ja silloin oli hyvä aika palata kotiin. Ruotsissa olen vain tämän kesän, ja kolme kuukautta tuntuu menevän ihan tajuttoman nopeasti. Toisaalta tuntuu ihan kivalta, että tämä ulkomaanjakso on näin lyhyt, sillä Ranska-vuoden jälkeen en olisi välttämättä jaksanut toista yhtä pitkää pätkää näin nopeasti. Lisäksi Ruotsi ei ole niin erilainen maa, että täällä menisi paikalliseen meininkiin sopeutumiseen se pari kuukautta kuten Ranskassa. Myöskään kieli ei tunnu niin vieraalta, sillä itselle ruotsi on aina vahvin kieli, joka tuntuu tallentuneen aikalailla selkärankaan. Joten kolme kuukautta ruotsin oppimiseen tuntuu ihan riittävältä, varsinkin kun ruotsia tulee töissä puhuttua jatkuvasti. Sanoisinkin, että kannattaa valita vaihdon/ harjoittelun kesto sen mukaan, millä tasolla oma kielitaito on. Jos tuntuu, että ranska ei luonnistu kovin sujuvasti, niin parempi olla mielestäni vuosi. Jos taas englanti sujuu kuin vettä vaan, niin lyhempikin aika englanninkielisessä maassa varmasti riittää. Ja toinen hyvä mittari on sitten se, kuinka paljon haluaa matkustella, sillä kyllähän vuodessa vain aika paljon enemmän kerkeää kuin puolessa.

Kielitaito

Itse en välttämättä lähtisi ihan ummikkona ulkomaille asumaan, vaan jonkinlainen peruskielitaito varmasti helpottaa ihan kaikkea asiointia. Vaihtoon voi lähteä vähän huonommallakin kielitaidolla, jos on valmis vähän enemmän näkemään vaivaa sen eteen, että pääsee kursseista läpi. Toisaalta vaihtoaikana kieltä ei ole pakko käyttää niin paljon, sillä vaihtarikavereiden kanssa voi puhua koko vuoden pelkkää enkkuakin. Joten oppiminen vaatii myös paljon omaa aktiviisuutta ja rohkeutta avata suu, vaikka ihan täydellisesti ei osaisikaan. Harjoittelussa taas mielestäni on ollut hyvä, että kielitaito oli valmiiksi aika hyvä, sillä työkavereilta on hyvä osata kysyä neuvoa aika sujuvasti ja neuvot olisi hyvä vielä ymmärtääkin. Harjoittelupaikka on varmasti myös helpompi saada, jos osaa jo kohdemaan kieltä hyvin. Harjoittelussa kielitaito myös kohentuu huomaamattomasti, koska kieltä on pakko käyttää se kahdeksan tuntia joka päivä. Harmittavan vähän tosin ruotsalaiset korjaavat mun puheita, joten voi olla, että toistan samoja kielioppivirheitä päivästä toiseen. Välillä tosin jotkut hämääntyvät, kun sekoitan iloisesti hanit ja honit, ja jää epäselväksi puhuinko naisesta vai miehestä.

Mutta lähdetpä sitten vaihtoon tai harjoitteluun, niin varmaa on, että kielitaito tulee parantumaan, saat uusia ystäviä ja palaat Suomeen monta kokemusta rikkaampana. Vaihdon jälkeen oman kotimaankin näkee eri lailla, ja ainakin itse varmasti aikuistuin jonkin verran maailmalla seikkaillessani. Vaihtoon liittyviä juttuja löytyy muuten lisää Vaihto-tunnisteen alta tuolta sivupalkista, joten sieltä voi käydä lukemassa viime kesän fiiliksiä Ranskasta paluun jälkeen.

Löytyykö lukijoista vaihtoa/ harjoittelua suunnittelevia tai jo ulkomailta palanneita? Muiden vaihtokokemuksia on aina kiva kuulla 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply lena perjantai, heinäkuu 25, 2014 at 15:35

    Kiva postaus, vaikken koskaan vaihdossa ollutkaan 🙂 Harmittaa kyllä näin jälkikäteen että jäi tuo Erasmus-vaihto käyttämättä, Glasgown yliopistolla oli niin monia kivoja kohteita tarjolla. No, Glasgowssa oli hauskaa eli ei sillä, mutta olisi sitä silti voinut jonnekin lähteä!

    Erasmus on kyllä ihan huippu juttu, hyvä rahallinen tuki ja muutenkin lähtö tehty helpoksi. Kannustan aina kaikkia lähtemään oli se miten lyhyt tai pitkä aika tahansa, ja tuo Erasmus on varmasti helpoin tie 🙂

    • Reply Hanna perjantai, heinäkuu 25, 2014 at 18:32

      Erasmus on kyllä tehnyt ulkomaille lähtemisen niin helpoksi, että samaa kyllä sanon mäkin kaikille, että kannattaa mennä! Itseäkin olisi varmasti jäänyt harmittamaan, jos en olisi lähtenyt. Toisaalta nyt tuntuu, että yksi vuosi oli tarpeeksi, eikä enää ole niin suurta hinkua lähteä vaihtoon toiste. Mutta kyllä varmasti Glasgow’ssa opiskelukin hyvä vaihtoehto oli, ja rohkeaa lähteä suorittamaan koko tutkinto ulkomaille 🙂

  • Reply Katja perjantai, heinäkuu 25, 2014 at 18:14

    Täällä yksi joka aloitti suunnittelut heti kun sai tietää tulleensa hyväksytyksi yliopistoon. 😀 Tiedän jo etukäteen senkin, että haluan ehdottomasti Espanjan kieliseen maahan kohentamaan sitä kielitaitoa. Mieluiten johonkin pikkukaupunkiin, että olisi mahdollisimman paikallista ja saisin ns kaiken irti espanjan kielestä. Luultavasti espanjassa hommat hoituvat yhtä moimutkaisesti kuin Ranskassakin 😀
    Saanko kysyä, mitä sä opiskelet? Voi olla että se lukeekin jossain, mutta ei nyt ainakaan osunut silmään. 😀

    • Reply Hanna perjantai, heinäkuu 25, 2014 at 18:27

      Mulla oli kans selvää heti opiskelujen alusta asti, että haluan jossain vaiheessa Ranskaan vaihtoon. Mä opiskelen tosiaan ranskan kieltä, ja opintoihin kuuluu myös pakollinen kieliharjoittelu Ranskassa. Että sinänsä tuo vaihtokohde oli aika helppo valita ja vaihtoon oli myös vähän kuin ”pakko” mennä 😀 Sun suunnitelma kuulostaa kyllä hyvältä, pikkukaupungeissa varmasti on helpompi tutustua paikallisiin, kun vaihtareita ei ole monta sataa! Voin kyl kuvitella, että Espanjassa homma on samanlaista toimistosta toiseen ravaamista plus siellä on vielä extrapitkät siestat. Mutta kärsivällisyydellä pääsee pitkälle 😀

  • Reply Maarit Johanna perjantai, heinäkuu 25, 2014 at 18:43

    Hyödyllistä informaatiota! Mie oon just lähdössä Islantiin kuukauden päästä ja kaikki on tähän mennessä on ollu todella helppoa ja byrokratia melkein olematonta. En tosin tiedä sitten siellä perillä mitä tarvii vielä tehdä ja pitääkö käydä esim rekisteröitymässä. Islannista tosin ei kovin paljon matkustella mihinkään muualle ulkomaille. Olen kattellut kyllä lentoja Torontoon mutta ne alkaa jostain 450 eurosta. 😀

    • Reply Hanna lauantai, heinäkuu 26, 2014 at 19:47

      Islannissa vois kuvitella, että byrokratia ei ihan niin kamalaa oo, Pohjoismaissa kuitenkin ollaan. Sulla on kyllä varmasti upea vaihto tiedossa, Islannissa itsessään varmasti piisaa jo nähtävää! Ja onhan siinä Grönlanti ja Färsaaret aika lähellä, vaikka tuskin budjettimatkakohteita nekään.

    Leave a Reply