Suomen suurin matkablogiyhteisö

Puolivälin tunnelmia

Moi!

Harjoittelun puoliväli on jo ohitettu ja ei voi kuin ihmetellä, mihin aika oikein vierähtää. Vastahan tulin tänne eilen. Pikku hiljaa alkaa myös tajuta, että kaikkia to do -listalla olevia asioita ei vain kerkeä tänä kesänä tekemään. Vapaapäiviä on loppujen lopuksi niin vähän, ja monesti ei jaksa raahautua keskustaan vapaina, kun sinne täytyy lähes joka päivä muutenkin raahautua. Vapaapäivinä tuntuu vain niin luksukselta kerrankin nukkua pitkään ja ottaa aamu rennosti, kun ei ole kiire minnekään.

Muutenkin olen tutustunut nyt Tukholmaan aivan eri lailla kuin yleensä tutustun matkakohteisiin. Normaalisti tykkään vain käveleskellä kaupungilla ja katsella ympärille sekä etsiä upeita kuvauskohteita. Täällä taas on aika paljon tullut mentyä nähtävyydestä toiseen, ja tässä kohtaa kesää on kyllä sellainen museoyliannostus jo, että riittää varmaan nämä museot koko loppuelämäksi. Iso osa museovisiiteistä tietysti on kuulunut harjoitteluun, mutta jonkun verran niissä on kyllä työkavereiden kanssa tullut käytyä vapaa-ajallakin. Olen huomannut, että museoita on yleensä kahdenlaisia. Niitä, joissa pitää lukea hirveesti juttuja tai katsella jotain filmejä, että saa jotain käryä, mitä museossa on esillä. Oma keskittyminen ei yleensä riitä tällaiseen, ja kyseiset museot tulee vain kierrettyä vauhdilla läpi. Tukholman Stadsmuseet oli juuri tällainen museo, ja näyttelyt olivat kyllä niin vaatimattomia, että kiinnostuskäyrä ei kovin korkealle noussut siellä viime viikolla vieraillessani. Mutta ainakin tiedän nyt Tukholman vaarallisimmat paikat…

Toinen yleinen museotyyppi sisältää kaikki ne museot, joissa on esillä miljoona samanlaista pientä esinettä vitriineissä. Yleensä kyseisten esineiden perusteella saa sitten arvuutella, millaista elämä on ollut ennen vanhaan jossain päin maailmaa. Homeisia ruukunpaloja katselemalla en ole kyllä vielä ikinä onnistunut teleporttaamaan itseäni Antiikin Kreikkaan, mutta ilmeisesti muilla ihmisillä on sitten vilkkaampi mielikuvitus. Medelhavsmuseet oli sitten tällainen tuttavuus, näyttelyt Egyptistä ja Välimeren maista kuulostavat kiinnostavilta, mutta olivat tosi asiassa vain kasa rikkinäisiä keramiikkaesineitä. Museon kauppa ja yläkerran kahvila sitä vastoin olivat paljon kiinnostavampia paikkoja.

Eilen oli tarkoitus mennä parin työkaverin kanssa vielä pariin museoon, mutta kauniin sään takia päätettiin muuttaa suunnitelmia, ja suunnattiinkin Fjäderholmarna-saarille aurinkoa ottamaan. Sitä ennen tosin pidettiin ex tempore -lättykestit työpaikan taukotilassa, kun pohdittiin, mikä olisi sopiva kesäpäivän retkikohde. Harmi vain, että aurinko katosi johonkin pilvien taakse heti, kun saavuttiin saarelle ja pysytteli siellä aika visusti koko loppupäivän. Mutta silti rantakallioilla tarkeni istuskella ja pohtia vaihtarielämää, sillä kaikilla oli jonkinlainen vaihtokokemus takanaan. Työharjoittelun kautta on kyllä ollut paljon helpompi tutustua paikallisiin kuin vaihtarina, joten siltä osin tämä kesä on kyllä ollut onnistunut. Onneksi sattui kohdalle näin mukava harjoittelupaikka, jossa iso osa työntekijöistä on samanikäisiä ja kavereita löytyy myös vapaa-ajalle. Tekeillä on itse asiassa postaus harjoittelun ja vaihtarielämän eroista, joten kaikki ulkomaille lähtöä suunnittelevat pysykää kuulolla!

Kielen puolesta en ole huomannut ihan hirveää kehitystä itsessäni. Ruotsia kuitenkin on tullut Vaasassa puhuttua aika paljon, joten puhuminen täällä on ollut alusta asti helpompaa kuin Ranskassa. Tanskalaiset turistit tosin tuottavat töissä aikamoista päänvaivaa, sillä sitä mongerrusta ei ihan suomenruotsi pohjana heti ymmärretäkään. Jonkin verran kyllä olen huomannut, että riikinruotsi on omaan puheeseen tarttunut, sillä sjut ja sjuttonit alkaa ääntymään jo suhuäänteinä. Tosin aika paljon Vaasassa opitusta Pohjanmaan ruotsista on jäänyt selkäytimeen, joten oma puheeni onkin tällä hetkellä varmasti aika kirjavaa sekasotkua. Mutta onneksi suurimmaksi osaksi se tuntuu olevan ymmärrettävää sellaista.

Urheilun olen taas aloittanut uudella innolla, tällä kertaa viikon lenkit on merkattu kalenteriin, jos vaikka into sillä tavoin kestäisi hieman kahta juoksulenkkiä kauemmin. Tänään olikin melkoisen villi lauantai-ilta, sillä kiersin tunnin sauvakävelylenkin järven ympäri ja löysin metsästä myös mustikoita! Illat ovat tällä viikolla kuluneet aika paljolti yhden ikuisuusprojektin, Ranska-vuoden kuvat kuvakirjaksi, parissa ja kohta alkaa olla syksyn kirjan osalta valmista. Kesän tavoite olisikin saada kaikki roikkumaan jääneet kuvakirjat vihdoin tehtyä, ennen kuin itsekin unohtaa kokonaa, että on ikinä missään Ranskassa ollutkaan.

Ha det så bra!

P.S. Blogia pystyy tosiaan nyt seuraamaan myös Facebookin kautta, päivitän sinne aina uusimmat postaukset 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Katja sunnuntai, heinäkuu 20, 2014 at 09:41

    Mitenköhän oma ruotsi kehittyisi Tukholmassa 😀 ainakin toivottavasti parempaan suuntaan, kun olisi hyvä syy käyttää.
    Olen melko samanlainen museokävijä. Sellaiset purnukat vitriinissä ei suuremmin kiinnosta, mutta toisaalta kuninkaanlinnat sun muut vanhat talot ym. joissa on oikeasti jotakin katseltavaa ovat ihan mielenkiintoisia. 😀
    Erinomaista loppuharjoittelua Tukholmaan! : )

    • Reply Hanna sunnuntai, heinäkuu 20, 2014 at 18:28

      Kiitos! 🙂 Kyllä kielitaito aina väkisin kehittyy, kun vain uskaltaa käyttää! Liian harvat suomalaiset turistit täällä kyllä uskaltaa käyttää ruotsia, että rohkeasti suu vaan auki seuraavalla reissulla 😀 Linnoista ja muista oikeasti hienoista paikoista mäkin tykkään, tarvin selkesti jotain konkreettisempaa nähtäväö kuin pelkät yksittäiset esineet.

    Leave a Reply