Suomen suurin matkablogiyhteisö

Instagram Travel Thursday – Ikävä Ranskaan

Salut!

Vaihtovuoden kuvakirjaa tehdessä se taas iski. Kaipuu. Johonkin sellaiseen, johon ei ole mahdollista palata. Ranska ja Montpellier ovat totta kai edelleen olemassa, mutta vaihtovuoteni ei tule ikinä toistumaan. Ne kokemukset, ne ihmiset, ne tunteet, jotka kiinteästi vuoteen liittyivät olivat sellaisia once in a lifetime -juttuja. Pari viikkoa sitten löysin itseni fiilistelemässä muistojen laatikkoa vaihtovuodelta. Sinne on säilöttynä vino pino karttoja, vaihtovuoden päiväkirjat, Montpellierin ratikkakortti, SNCF:n alennuskortti ja valtaisa postikorttikokoelmani. Päällimmäisenä oli pieni koulun juhlista saatu lappu: C’est dans le souvenir que les choses prennent leur vraie place. Eli asioiden todellinen arvo paljastuu vasta muistoissa, näin vapaasti suomennettuna. Vasta nyt alan kyllä tajuta, mitä kyseisellä lauseella tarkoitetaan.

Siitä on pian vuosi, kun palasin Suomeen, ja silti vaihtovuosi tuntuu vieläkin ihan eiliseltä. Viime vuoden toukokuussa en mitään muuta halunnutkaan, kun palata takaisin kotiin ja olin vakuuttunut, että Ranskaan ei kyllä hetkeen tarvi päästä. Aika kultaa muistot, ja kaipuu takaisin Ranskaan on kasvanut tasaisesti koko kevään aikana. Singaporessa vannoin, etten ikinä aio matkustaa muualle kuin ihanaan tuttuun ja turvalliseen Ranskaan, jossa ei tarvi miettiä, miten kaupan kassalla asioidaan tai mistä saa postimerkkejä.

Vaihtarielämässä kaipaan varmasti eniten sitä huolettomuutta. Sitä, että muodon vuoksi joutui kalenteriin merkkaamaan edes junien lähtöaikoja ja hotellien osoitteita, että saisi sivuille jotain täytettä. Tänä keväänä ylipitkäksi venynyt to do -lista sisälsi silloin vain kaksi asiaa: selvitä paikan x majoitus ja osta junaliput. Simple. Aamulla herätessä ei tarvinnut miettiä, mitä tänään täytyy saada tehtyä ja olikohan tälle päivälle joku muistettava asia vai ei. Riitti että tarkisti joko koulun alkamisajan tai junan lähtöajan. Vaihtovuosi opetti sen, että elämää on myös suorituskeskeisen oravanpyörän ulkopuolella, harmi vain että vielä en ole oppinut siirtämään sitä rentoa elämäntyyliä täysin Suomeen asti.

Viime aikoina olen miettinyt paljon, olinko onnellisempi Ranskassa kuin täällä. Omalla tavallaan ehkä kyllä, vaikka silloin koti-ikävässä velloessa se ei siltä tuntunutkaan. Kaikesta huolimatta vuosi Montpellierissä oli kuitenkin ehkä elämäni paras vuosi. Vaihdosta palatessani mietin myös, että menisinkö sittenkin Montpellieriin, jos saisin päättää uudestaan. Silloin en ollut varma, mitä tekisin, mutta nyt tuntuu, että Montpellier oli juuri oikea valinta.

Loppuun vielä klassinen Erasmus-klisee. Don’t cry because it’s over, smile because it happened. Enää kaksi viikkoa, ja Erasmus vol. 2 pyörähtää mun osalta käyntiin. Tällä kertaa kokemuksesta tosin taitaa tulla aika erilainen, kun kesän pääpaino on työharjoittelussa ja reissaamiset taitaa jäädä vähän vähemmälle. Mutta sitä ennen täytyisi lyhentää tuota to do -listaa reippaasti, ja jos hyvin käy saan jopa sen kuvakirjan tehtyä!

Instagram Travel Thursday on viikoittainen kokoelma blogipostauksia, joilla halutaan tuoda esiin Instagramia matkailun tietolähteenä ja inspiroijana. Tempauksen Suomessa järjestävät matkabloggaajat Satu (Destination Unknown), Nella (Kaukokaipuu) ja Veera (Running with Wild Horses), ja järjestäjien blogeista voi lukea tarkemmat osallistumisohjeet.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply johannak torstai, toukokuu 15, 2014 at 15:45

    Olipa mukava lukea tämä teksti. Oma vaihtoni Ranskassa ei ollut ihan yhtä onnistunut kuin sinun kokemuksesi, mutta nyt, kun aikaa paluusta on kulunut sen vuoden huomaan ensimmäistä kertaa ajattelevani, että olisi kiva päästä käymään Ranskassa. Pariisissa ehkä eniten, mutta miksei päiväretkellä Rouenissa, Rouenista ei kyllä tullut minulle mitenkään kovin rakasta kaupunkia. Päinvastoin kuin sinulle Montpellieristä. Onkin mielenkiintoista leikkiä ajatuksella, kuinka erilainen kokemukseni vaihdosta voisi olla jos olisin päässyt ensisijaisesti hakemiini kohteisiin (Bordeauxiin tai Lyoniin).

    Tuo lainaamasi lause pätee kyllä elämään yleensä. Monesti vasta jälkeenpäin tajuaa kuinka hienoja asioita on tullut koettua ja näkisin lauseessa myös sen toisen puolen. Että myös ne ikävät asiat löytävät oikean paikkansa, kun aikaa kuluu. 🙂

    • Reply Hanna torstai, toukokuu 15, 2014 at 16:06

      Se tässä onkin vähän yllättänyt, ettei tuo omakaan vaihtokokemus ollut mitään ruusuilla tanssimista, ja välillä olin todella pettynytkin koko vaihtoon. Latasin koko vuoteen niin hirveästi odotuksia, että totta kai olin pettynyt, kun kaikki eivät toteutuneet. Nyt alkaa ehkä tuo pettymys hälvetä, ja näkee paremmin sen, miten mahtavia kokemuksia vaihtovuoteen mahtuikaan. Mutta kyllähän mä varsinkin aluksi mietin kanssa, että mitä jos olisinkin mennyt vaihtoon johonkin muuhun kaupunkiin.

      Hyvä pointti muuten, että myös ikävillä asioilla on tarkoituksensa, ja aika auttaa ymmärtämään sen paremmin. Uskon kyllä vahvasti, että loppujen lopuksi elämä menee niin kuin on tarkoituskin. Keväällä harmittelin, kun en saanut haluamaani työtä, mutta nyt tajuan, että en olisi millään pystynyt tekemään sitä työtä ja opiskella samalla.

  • Reply lena torstai, toukokuu 15, 2014 at 16:37

    Hyvin totta on tuo, että jonkin asian arvon ymmärtää vasta jälkikäteen. Ja ihana on aina palata muistoihin, vaikkei itse vuoteen palaamista olisikaan. Asuin neljä vuotta Glasgowssa ja minulle jäi aivan ihanat muistot sieltä. Nykyään sinne on ihana palata, mutta paljon on muuttunut ja monet ihmiset lähteneet omille teilleen. Mutta silti se Glasgow on aina muistoissa 🙂

    • Reply Hanna torstai, toukokuu 15, 2014 at 20:13

      Yleensä johonkin paikkaan liittyvät ihanat muistot liittyvät nimenomaan niihin ihmisiin. Montpellieriin haluaisin kanssa joskus palata käymään, vaikka eihän se tosiaan ole sama asia ilman niitä ihmisiä, joihin siellä tutustuin ja jotka eivät enää ole siellä. Mutta vaihtovuotta muistelen varmaan vielä vanhainkodissakin 🙂

  • Reply Katja torstai, toukokuu 15, 2014 at 21:05

    Ihana postaus. Olen omallakin kohdalla monissa asioissa huomannut sen, että joitain asioita oppii arvostamaan vasta sitten kun ne menettää.
    Vaihto on varmasti jättänyt ihanat muistot ja onneksi aina pääsee käymään takaisin ainakin lomalla. : )
    Ja ihana tuo sun postikorttikokoelma! Tykkään! 😀

    • Reply Hanna perjantai, toukokuu 16, 2014 at 14:09

      Postikortit onkin varmaan ainoa asia, mitä keräilen. Joka paikasta pitää saada vähintään yksi, mutta yleensä useampikin!

      Onneksi tosiaan Ranska on lähellä ja sinne varmasti vielä pääsen uudestaankin:) Vaihtovuoteen liittyy kyllä paljon ihania muistoja, mutta totta kai myös niitä vähemmän ihaniakin.

  • Reply Jenni torstai, toukokuu 15, 2014 at 23:09

    Toi on niin totta, että vaihtovuotta ei saa takaisin, vaikka samaan paikkaan menisikin käymään. Mä kävin vaihtokaupungissani Tsekeissä vuosi vaihdon jälkeen, ja se tuntui niin tyhjältä ja kolkolta, kun tutussa baarissa ei ollut tuttua säpinää, tutut kaverit eivät tallanneet tutun kampuksen kujia, yms. Siellä ei oikeasti ollut KETÄÄN, kun jopa pari tsekkiä, joihin olin pitänyt yhteyttä, olivat lähteneet pois. Hyvänä puolena tuntui, että sain sillä ”closuren” vaihtovuodelle: nyt en enää kaipaa sinne takaisin, ja muistot elävät todellakin muistoissani.

    (Eikä ne ihmisetkään olisi enää samoja. Kahdesta mun parhaasta vaihtokaverista toisella on muksu ja toinen on viimeisillään raskaana…)

    • Reply Hanna perjantai, toukokuu 16, 2014 at 14:12

      No niinpä. Just sama ongelma mullakin varmasti olisi Montpellierissä, että ei siellä olisi enää niitä tuttuja ihmisiä ja kaupunki tuntuisi ihan tyhjältä. Olen ajatellut, että palaisin sinne vasta joskus kymmenen vuoden päästä fiilistelemään oikein kunnolla, mutta katsotaan kuinka käy 🙂

  • Reply satuvw torstai, toukokuu 15, 2014 at 23:26

    Salut! Ihana postaus tosiaankin ja nuo ovat kyllä tuttuja tunteita monien vuosien takaa omilta vaihdoiltani joista toisen tein juuri Ranskassa, ja toisen Norjassa. Nyt kymmenenkin vuoden jälkeen pidän edelleen yhteyttä osaan vaihtariporukoista, vaikka suurin osa ihmisistä on jäänyt vuosien saatossa unohduksiin. Ja hei, mikä on muuten Erasmus kakkosen suuntana? 🙂

    • Reply Hanna perjantai, toukokuu 16, 2014 at 14:15

      Valitettavan vähän on kyllä tullut itse pidettyä vaihtoajan kavereihin yhteyttä, ja moni varmasti tässä vuosien varrella unohtuukin. Mutta silti on kiva tietää, että maailmalla on ihmisiä, jotka toivottavat tervetulleiksi kylään, jos heidän nurkillaan liikun 🙂 Ja Erasmus kakkonen suuntautuu tuttuun ja turvalliseen Tukholmaan. Kokemuksesta voi muutenkin tulla aika erilainen, koska teen työharjoitteluni Erasmus-harjoitteluna, että vaihtaribileitä tuskin on kovin tiedossa 😀

  • Reply Anna Koskela lauantai, toukokuu 17, 2014 at 05:57

    Vaihtokokemuksia ei ole, mutta Ranskaan voisin aina lähteä 🙂

    Ihana maa!

    • Reply Hanna lauantai, toukokuu 17, 2014 at 16:46

      Samaa mieltä mäkin oon! Ranskassa riittää nähtävää 🙂

    Leave a Reply