Suomen suurin matkablogiyhteisö

Surkeiden sattumusten sarja eli Tiomanille ja takaisin

Heippa!

Perjantaina oli päivä, jota olin etukäteen kammonnut ja jännittänyt monta kuukautta, nimittäin viisaudenhampaiden poisto! Operaatio sujuikin sitten yllättävän kivuttomasti ja kamalinta oli yrittää saada kourallinen kipulääkkeitä ja antibiootteja nieltyä ennen toimenpidettä. Oon nyt ottanut aika rennosti koko viikonlopun, ja eipä tällaisella turvonneella naamalla kovin oo tehnyt mieli ihmisten ilmoille lähteäkään. Mutta paljon helpompi juttu tämä oli kuin pelkäsin, että ihan turhaa jännitin! 🙂

Malesian matkalta sitä vastoin on yksi kertomus (taas kerran) siitä, kuinka kaikki ei ihan mennyt oppikirjojen mukaan, nimittäin siirtyminen Singaporesta Tiomanille ja Tiomanilta Kuala Lumpuriin sai aikaan aikamoista hermojen kiristelyä. Singaporesta lähdettiin liikkeelle jo aamuvarhaisella kuuden aikaan. Oltiin edellisenä iltana kyselty hotellin respasta, miten päästään Johor Bahruun Malesian puolelle, koska sieltä bussi Mersingiin olisi paljon halvempi kuin Singaporesta. Mentiin siis paikallisbussilla noin kilometrin matka Queen Streetin bussiasemalla, josta bussit Johor Bahruun lähtivät. Siellä oli myös suoria pikabusseja, mutta haluttiin taas säästää ja mennä paikallisbussilla (nro 170), johon Singaporen liikennekortti EZ-link kävisi. Respan työntekijän mukaan matkaan pitäisi mennä joku tunti puolitoista ja oltiin varattu hyvin aikaa, että kerittäis joko puol 9 tai 9 Johor Bahrusta lähtevään bussiin.

Malesian rajalla rajatarkastuksissa kestikin sitten yllättävän kauan ruuhkien takia. Matkustajat käskettiin ekalla raja-asemalla ulos bussista ja sitten kiivettiin portaita ylös passintarkastuspisteelle. Sen verran tuolla oli ruuhkaa, että kävellen pääsi nopeammin kuin autolla, ja olisi pitänyt tajuta hypätä bussista jo aikaisemmin pois. Passintarkastuksen jälkeen palattiin alas tien viereen odottelemaan bussia ja ihmeteltiin, miksei missään näy Singaporen paikallisbusseja. Syy selvisi sitten hetken päästä, kun tajuttiin, että ooteltiin väärässä paikassa ja Singaporen busseille oli oma laituri vähän kauempana. Juostiin sitten sinne, ja nähtiin kuinka  yksi bussi lähti siitä nenän edestä ja ooteltiin seuraavaa ties kuinka kauan.

Seuraavalla bussilla mentiin vain pieni matka sillan yli Malesian raja-asemalle, jossa taas noustiin bussista ja mentiin passintarkastukseen. Jotenkin onnistuttiin olemaan viimeisimpien joukossa tarkastuksessa ja jouduttiin vielä laittamaan rinkatkin läpivalaisuun, että taas bussilaiturille saavuttaessa saatiin ihailla bussin perävaloja. Tuolla Malesian raja-asemalla satuttiin kyllä ihan sattumalla (muita ihmisiä seuraamalla) osumaan heti oikealle laiturille, mutta siellä pitikin olla tarkkana, koska kaikki 170-numerolla merkityt bussit ei mennytkään Larkin-bussiasemalle. Onneksi yksi ihana papparainen opasti meitä ja piti huolen, ettei hypätty väärään bussiin.

Bussia saatiin taas odotella hyvän tovin ja saavuttiin Johor Bahrun bussiasemalle 10 vaille 9, eli reippaat kaksi tuntia tuohon matkaan tuhraantui. Yritettiin vielä keritä yhdeksältä lähtevään Mersingin bussiin, ja juostiin ympäriinsä kaoottisella bussiasemalla lipunmyyntiä etsien. Malesiassahan ei ollut yhtä lippuluukkua, josta olisi saanut kaikki liput ostettua, vaan jokaisella firmalla oli omansa, ja eka piti löytää sellainen firma, joka myi matkoja juuri Mersingiin. Tuolla oli hirveästi ihmisiä tyrkyttämässä lippuja ja ohjaamassa oikeille luukuille, mutta itseä alkoi turhauttaa, kun ensimmäinen ohjasi toiselle puolelle asemaa, ja seuraava takaisin sinne, missä alunperin oltiinkin. Lopulta joku sanoi meille, että yhdeksän bussi oli jo täynnä ja joutuisimme odottamaan puoli kahteentoista seuraavaa bussia. Ei siinä sitten muu auttanut ja kyllä ketutti vietävästi, koska periaatteessa ihan turhaan herättiin kuudelta.

Johor Bahrun bussiasema ei kyllä kovin hyvää ensivaikutelmaa antanut Malesiasta, ja siellä pakokaasun katkuissa ei niin mukavaa ollut paria tuntia odottaa. Bussiaseman Mäkkäristäkään ei saanut muuta kuin aamupalamuffinsseja ja pannareita siihen aikaan, että niiden voimalla täytyi jaksaa reissata koko päivä. Ja hirvein asia kyseisessä paikassa oli tietysti se, että ainut vessamahdollisuus oli reikä lattiassa. Ranskassa ja jopa Marokossa onnistuin välttelemään reikiä viimeiseen asti, mutta nyt ei ollut muuta vaihtoehtoa, koska edessä olisi taas parin tunnin bussimatka ilman vessaa. Tuli taas todistettua, miksi ikinä ei kannata sanoa ei koskaan….

Oltiin ostettu lippu SS International -firman bussiin, koska ne ainakin olivat näyttäneet siisteiltä busseilta. No yllättäen, kun meidän bussi saapui laiturille, niin se olikin kunnon romurämä. Ja se ei edes saapunut ikinä lippuun merkitylle laiturille, vaan taas joltain paikalliselta kysymällä saatiin selville, mikä bussi olisi meidän. Pari tuntia kerittiin körötellä kuoppaista tietä, ja matkapahoinvoinniin taipuvaisille tuo matka varmasti on aika tuskaa, koska se oli sitä jo mulle. Perille kuitenkin päästiin ja meitä oli bussiasemalla vastassa joku nainen, joka ohjasi lipputoimistoon ostamaan liput Tiomanin lautalle. Myös majoituksen sai ostettua samasta toimistosta ja päädyttiin sitten ottamaan mökki Panuba Inn Resortista, jota olin etukäteen jo hieman miettinyt majoituspaikaksi. Satuttiin olemaan liikkeellä Malesian koulujen loma-aikaan, joten jouduttiin ottamaan kalliimpi mökki kuin etukäteen ajateltiin, koska hotellissa oli niin täyttä. Lisäksi mies yritti kaupata meille kymmenen prosentin alennusta, jonka olisi saanut, jos olisi ollut viisi yötä. Me ei kuitenkaan pystytty olemaan kuin neljä yötä, joten jäi alennukset saamatta. Vähän kyllä mietityttää, miten tuo varaussysteemi toimi tuolla, koska mies yritti soittaa Panuba Inniin ja varmistaa olisiko niitä halvempia huoneita ollut vielä jäljellä, mutta kukaan ei vastannut sieltä. Sitten lopulta hän vain sanoi, että kalliimpia huoneita on ainakin jäljellä, että ottakaa sellainen.

Sitten lähdettiinkin juoksemaan Mersingin keskustan läpi lauttaterminaalille, koska seuraava lautta lähtisi kymmenen minuutin kuluttua, ja yritettiin ehtiä siihen. Yllättäen ei ehditty, mutta meidän kanssa samalla bussilla tullut saksalaispoika ehti, vaikka oli ostanut lipun juuri ennen meitä, että minuuteista oli taas kiinni. Oltiin ihan pihalla tuolla lauttaterminaalissa, koska tultiin sinne ja meidän piti mennä jollekin luukulle rekisteröimään ittemme, ja siellä sanottiin, että tulkaa takaisin tunnin päästä. Samaan aikaan terminaali oli kuitenkin täynnä ihmisiä, jotka odotti lauttaa. Lopulta eräs ystävällinen tyttö selitti, mitä meidän täytyy terminaalissa tehdä, jotta päästään laivaan: maksaa luonnonsuojelumaksu 15 ringittiä/ opiskelija, rekisteröidä itsemme matkustajalistaan ja hankkia boarding passit jostain kojusta. Lopulta selvisi sekin, että kaikki muut matkustajat odottivat sitä lauttaa, johon me oltiin yritetty keritä, mutta kyseinen lautta oli myöhässä ja jo täynnä ja siksi me jouduttiin taas pari tuntia odotella seuraavaa. Tuolla ei kyllä kaikkia asioita voinut hoitaa kerralla, vaan aina piti kärkkyä, milloin mikäkin koju aukeaa ja koska voi minkäkin jutun hoitaa. Ja aina jos meni joltain kysymään, että voisiko jonkin asian hoitaa niin todettiin vaan, että ”Have a seat”. Ilmeisesti malesialaisia ahdistaa kiireiset, seisovat eurooppalaiset 😀

Sitten kun lautta lopulta tuli, niin matka sujui siitä eteenpäin jouhevasti, vaikka vähän huono olo taas tuli aaltojen keikuttaessa. Ja perillä Tiomanilla oltiin niin onnellisia, koska valittiin ihan täydellisen oikea majapaikka. Tuo Panuba Inn oli oikein paratiisi ja reippaan 12 tunnin matkustamisen jälkeen oli ihana päästä merinäköalalla varustettuun mökkiin, suihkuun ja syömään. Näin rasittavan matkan jälkeen tuo pieni vaatimaton huone tuntui kyllä ihan luksussviitiltä, eikä vessan muurahaisetkaan paljoa haitanneet!

Mutta jos menomatka ei ihan sujunut käsikirjoituksen mukaan, niin ei kyllä paluumatkakaan… Kahdelta piti lähteä lautan takaisin mantereelle ja ooteltiin laiturilla jo hyvissä ajoin. Yllättäen pikkuinen paatti saapuikin 40 minuuttia etuajassa ja kerittiin jo iloita, että nyt ainakin ehditään hyvin Kuala Lumpuriin menevään bussiin. No laiva tuli ihan täyteen jo seuraavalla laiturilla, mutta sitten pysähdyttiin vielä Tekekissä ottamassa ihmisiä kyytiin, ja tyhmäkin olisi tajunnut, että pikkuinen paatti oli aivan liian pieni sellaiselle väkimäärälle. Tekekin laiturissa ooteltiin tunti, kunnes tuli käsky, että vaihdetaan laivaa, tämä on liian pieni (surprise…). Ja kaikki matkustajat sitten siirrettiin toiseen laivaan ja tavarat myös. Lopulta päästiin matkaan ja Mersingissä oltiin viiden maissa.

Taas juostiin bussiasemalle ja yritettiin keritä kuudelta lähtevään bussiin, mutta yllättäen kaikki sen päivän bussit Kuala Lumpuriin oli jo täynnä. Ei onneksi oltu ainoita, ketkä oli jäänyt ilman bussilippua, ja muutaman muun eurooppalaisen kanssa sitten mietittiin siinä, mitä tehtäis. Joku mies neuvoi meitä menemään bussilla Kluangiin, koska sieltä kuulemma pääsisi helposti Kuala Lumpuriin. Meillä ei onneksi ollut edes hotellia varattuna seuraavaksi yöksi, joten kamalaa painetta päästä perille sinä yönä ei ollut, mutta osalla porukasta oli lento takaisin kotiin seuraavalle päivälle. Hieman oli taas bussiasemalla epäselvyyttä, mikä olisi oikea Kluangiin menevä bussi, mutta onneksi bussifirmojen työntekijät huolehti meidät oikeaan bussiin. Pari tuntia taas kuoppaisia teitä ja sitten oltiin Kluangissa (ei mitään hajua siinä kohtaa ollut, missä kyseinen paikka ylipäätään on..).

Kluangissa kunnon Amazing Race -meininki jatkui ja juostiin kaikki rinkat selässä lipunmyyntiin. Ekan firman bussit oli yllättäen täynnä ja tokalla kojulla oli enää neljä lippua jäljellä. Annettiin ne liput niille, joiden täytyi ehtiä lennolle ja mentiin viimeiselle kojulle kysymään lippuja. Siellä oli vielä 20 kappaletta jäljellä, tosin bussi lähti vasta iltakymmeneltä, että edessä oli taas odottelua bussiasemalla. Tällä kertaa ilmainen wifi ja maksullinen reikävessa tuntui jo ihan helpotukselta ja ylipäätään oli ihana, että saatiin liput edes samalle päivälle. Bussissa nukkuminen tosin jäi aika haaveeksi, koska eräs mies kälätti puhelimeen lähes koko matkan…

Perillä Kuala Lumpurin bussiasemalla, Terminal Bersepadu Selatanilla oltiin yöllä kahden aikaan ja sitten oli vielä edessä jonkin halvan majapaikan löytäminen yöksi. Hetki taas palloiltiin ympäriinsä, kunnes bussiaseman yläkerrasta löytyi motelli. Aika epäilyttävä sellainen tosin, koska samassa yhteydessä toimi joku hierontapaikka ja huoneita oli tarjolla myös tuntihinnalla. Tai no en tiedä, onko huone ihan oikea nimitys, sillä kyseessä oli oikeastaan vain koppi, johon mahtui yhden hengen sänky ja neliömetri jalkatilaa. Vessassa piti käydä bussiaseman puolella, ja suihkumahdollisuutta ei ollut. Kaikista ällöintä oli kuitenkin se, ettei sängyssä ollut tyynyliinan lisäksi muita lakanoita. Vähän ällötti nukkua sellaisen tahraisen petauspatjan päällä ja peittona karvainen viltti. En kyllä suosittele kyseistä majapaikkaa kenellekään, ja itsekin piti kyllä miettiä, olisiko bussiaseman penkki ollut kuitenkin parempi yöpymispaikka. Kaiken lisäksi mikään ylihalpa paikka ei ollut kyseessä, vaan yksi yö maksoi 70 ringittiä, eli melkeen 20€!

Jos siis Tiomanille suuntaan, niin kannattaa varat aikaa (ja kärsivällisyyttä) noihin siirtymisiin. Olin lukenut, että lippuja saa yleensä helposti seuraavaan bussiin, mutta voi olla, että tuo paikallisten lomakausi nyt vaikutti, ja siksi oli kaikki vuorot täynnä. Etukäteenkin kai voisi lippuja ostaa, mutta kun ikinä ei voi olla varma, mihin bussiin/ laivaan kerkee, jos joku kulkupeli on myöhässä, että ehkä parempi mennä näin ilman varauksia ja katsoa, mihin ehtii.

Matkojen hintoja : (toivon mukaan kirjanpito täsmää edes jotenkin, saatiin loppumatkasta miehen kanssa rahat aika solmuun, kun toinen maksoi sitä ja toinen tätä ja lopuksi ei oltu enää selvillä kuka on velkaa ja mitä…:D Singapore-Johor Bahru -hintaa en muista, kun se meni siitä kortilta suoraan, mutta taisi olla jotain 4 dollarin luokkaa)

  • Johor Bahru-Mersing: RM 12,70 (n. 3€)
  • Menopaluulippu Tiomanin lautalle RM 70 (n. 16€)+suojelumaksu RM 15 (n. 3,5€)
  • Mersing-Kluang: RM 9,80 (n. 2€)
  • Kluang-KL: RM 25 (n. 6€)

Tässä vielä hieno kartta meidän reitistä, Tioman siis tuo niemimaan oikealla puolella näkyvin isoin saari.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Teea sunnuntai, huhtikuu 27, 2014 at 20:59

    Teilläpä kyllä on ollut huonoa tuuria matkassa! Mutta siitä huolimatta oli kiva lukea perusteellista tekstiä matkan teosta! Itse olen jo tuolla suunnilla reissannutkin, mutta tästä on varmasti apua muillekin kun suunnittelevat Tiomanille matkaamista 🙂

    On muuten kokemusta kanssa rähjäisestä hotellista Malesiassa, missä harrastettiin myös prostituutiota. Se niistä rauhallisista yöunista :D. Matkan päällä majapaikalla ei aina ole niin väliä, rähjäisemmätkin kelpaavat minulle ainakin yöksi tai kahdeksi, mutta likaiset lakanat (tai niiden puute!) ja kulahtaneet viltit ovat kyllä yök.

    • Reply Hanna maanantai, huhtikuu 28, 2014 at 16:04

      Kiva kuulla! 🙂 Ajattelin kirjottaa tänne ylös just niitä juttuja, mitkä itteä eniten askarrutti ennen reissua (kuten siirtyminen Tiomanille), jos vaikka muille Tiomaniin matkaajille olisi sitten joskus hyötyä 🙂
      Huh, onneksi tuolla meidän motellissa ei ainakaan suoraan näkynyt tuollaista toimintaa! Yhden yön tosiaan nukkuu vaikka missä, ja kyllä pehmeä sänky kuitenkin houkutteli enemmän kuin bussiaseman lattia tuossa tilanteessa. Mutta lakanat olisi silti ollut ihan kiva olla olemassa (ja olisihan se vähän outoa lähteä hampaita pesemään bussiaseman vessaan, että ei se vessakaan huono juttu olisi ollut :D)

  • Reply Maarit Johanna maanantai, huhtikuu 28, 2014 at 10:08

    Oh no! Kuulostaa ikävältä. Tulee tuollaisissa hetkissä mieleen se kuuluisa suomalainen tehokkuus jonka poissaolo loistaa Aasiassa monessa muussakin maailman kolkassa.Toisinaan mikään ei ole rasittavampaa kuin epäjärjestelmällisyys mutta ihan kiva silloin tällöin sotkea omaa aikatauluaan ja odotuksiaan. Ja tarviiko sitä lomalla nyt aina säntäillä ja ottaa vakavasti 🙂 Vaikka kyllä olisin ärtynyt itsekin tuollaisista kokemuksista :p

    • Reply Hanna maanantai, huhtikuu 28, 2014 at 11:38

      Tossa kohtaa iski se kuuluisa kulttuurishokki kyllä täysin päin naamaa. Jos Ranskassa joutui välillä repimään hiuksia järjettömien toimintamallien edessä, niin Malesiaan verrattuna se oli jo pientä 😀 Harmitti myös miten meillä sattui aina olemaan niin huono tuuri ja myöhästyttiin aina ihan vähän ja aina oli ne bussit täynnä, joihin haluttiin 😀 Mutta kyllä tohon paikallisten tapaan toimia ja olla stressaamatta sitten tottui, ja onneksi tosiaan lomalla ei oo kiire mihinkään! Perille pääsi, kun muisti joka välissä paikallisilta varmistaa, onko oikeassa paikassa, onneksi ihmiset oli tosi avuliaita tuolla 🙂

    Leave a Reply