Suomen suurin matkablogiyhteisö

Snorklausretki Korallisaarelle

Moikka!

Huhhuh, melkoisen hektiset pari viikkoa on takana. Enää mun ja kesäloman välissä on vaivaiset kaksi tenttiä, yksi luentopäiväkirja ja 17 sivua espanjan esseitä… Mutta ennen kuin sukellan taas latinalaisen Amerikan historian pyörteisiin, niin ajattelin vihdoinkin kirjoittaa reissusta tänne blogiinkin jotain. Kuvat kerkesin siirtämään koneelle vasta eilen, sitä ennen ei kyllä paljon muuta kerinnyt ajatella kuin kouluhommia. Niin kiireinen ei kuitenkaan kannata olla, ettei kerkeä käydä nettipankissa kuukauteen, tuli sekin opittua kantapään kautta. Koin aamulla pienen järkytyksen, kun tajusin, että mulla on ollut siellä vahvistamaton E-lasku vaikka kuinka kauan, ja eräpäiväkin oli mennyt jo. Onneksi yksi paniikkipuhelu pankkiin selvitti asian, ja jatkossa ehkä muistan käydä siellä vähän useammin…

Yksi meidän reissun kohokohtia oli snorklausretki Tiomanilla läheiselle Korallisaarelle. Varattiin retki hotellin kautta, ja aikamoista säätöä oli koko touhu. Alunperin haluttiin mennä saaren ympäri -kierrokselle, koska halusin päästä käymään saaren toisella puolella Juarassa. Kyseltiin retkestä jo ekana iltana, ja respan tyyppi lupasi selvittää asiaa aamuksi, koska minimiosallistujamäärä retkelle oli viisi henkeä. Aamulla mentiin kysymään, että päästäänkö tänään retkelle, ja meidän käskettiin syödä eka aamupalaa. Syödessämme seurattiin, miten respan tyyppi kuumeisesti soitteli muihin hotelleihin ja lopulta selvisi, että voitaisiin päästä kierrokselle seuraavana päivänä. Sovittiin, että mennään sitten silloin ja illalla vielä varmistettiin, että kierrokselle lähdetään huomenna kymmeneltä. Aamupalalla vielä toinen varmistus, että kymmeneltähän lähdetään kierrokselle. Yes yes. No aamupalan jälkeen joku toinen työntekijä kysyi, että tekö haluatte saarikierrokselle. Sitten käskettiin taas odottaa ja alkoi armoton puhelinrumba, joka päättyi siihen, ettei sieltä toisesta hotellista vastattukaan. Eli ei päästäisi saarikierrokselle, mutta olisi olemassa joku toinen retki, joka menisi Korallisaarelle ja vesiputoukselle. Päätettiin mennä sille retkelle ja lähdettiin laiturille odottamaan venettä. Hetken odottelun jälkeen vielä yksi työntekijä tuli paikalle ja sanoi, ettei kyseistä retkeä ole olemassa. Mutta laiturin vieressä oleva venekunta olisi menossa retkelle vain Korallisaarelle, ja voitaisiin mennä sille retkelle, jos haluttais. Siinä kohtaa oli jo ihan sama, mikä oli retkikohde, kunhan vain johonkin päästäis, ja hypättiin veneeseen. Ja ihan hyvä retkivalinta lopulta olikin 🙂

Maksettiin retkestä 85 ringittiä, eli noin parikymmentä euroa. Samanlaisia retkiä tarjottiin muissakin hotelleissa, ainakin Salangissa oli nähtiin niistä kylttejä. Korallisaari on pieni, asumaton saari ehkä kilometrin päässä Tiomanista ja ankkuroitiin ekaksi koralliriutoille snorklailemaan. Mä en oo mikään kovin kova vesipeto, ja tää oli eka kerta, kun snorklasin. Aluksi onnistuin hörppäämään suolavetta suuhun ja nenään, ja putken kautta hengittäminen tuntui melko oudolta, mutta sitten kun homma alkoi sujumaan, niin vähänkö siistiä! Harmi, ettei vedenalaisista maisemista oo kuvia. Pikkukaloja oli kyllä aikamoiset parvet, ja aluksi vähän pelotti uiskennella kalojen seassa (ne varmaan syö mut ja sillai…).

Oltiin liikkeellä tollaisella pienellä veneellä,  ja meidän lisäksi samalla retkellä oli yksi hollantilainen poika ja malesialainen perhe. Paikalliset ui tuolla vaatteet päällä ja kelluntaliivit päällä, joten mäkin sitten tyhmänä kastelin vaatteeni heti aluksi, kun luulin, että snorklatessa täytyy olla paita ja shortsit päällä. Likomärillä vaatteilla oli sitten mukava olla koko loppureissun ajan…

Muitakin venekuntia oli samoilla snorklausapajilla, että tungosta piisas.

Todellinen vesipeto, kuten kuvasta näkyy…

Snorklailun jälkeen vene vei meidät ihan tajuttoman upealle paratiisirannalle Korallisaareen. Noin turkoosia vettä ja noin valkoista hiekkaa en ole kyllä missään nähnyt. Kuviin ei edes saanut taltioitua kunnolla, miten tajuttoman upeaa tuolla oli! Hengailtiin rannalla varmaan vajaa tunti ja otettiin aurinkoa. Tosin hiekalla makaaminen ei ollut ihan paras idea, koska tuolla oli jotain pikkuisia purevia ötököitä. Että varsinkin jalat oli täynnä kutisevia punaisia jälkiä tuon jälkeen.

Tällä rannalla olis voinut viettää vaikka koko päivän!

Jatkettiin kuitenkin matkaa takaisin Tiomanille, jossa käytiin Salangin rannalla syömässä. Salang on Tiomanin pohjoisin ranta ja siellä oli mökkejä ja ravintoloita. Vene jouduttiin ankkuroimaan aika kauas rannasta ja laukkujen kanssa taiteilu syvässä vedessä oli aika koomisen näköistä. Pohja oli vielä suhteellisen kivinen ja aallotkin aika korkeita.

Rannan lisäksi Salangissa ei ollut sen kummempaa nähtävää. Pikkuisessa ojassa nähtiin valtavia liskoja, kun kierreltiin hieman rantakadulla syömisen jälkeen.

Salangista matka jatkui vielä snorklaamaan. Eka stoppi oli heti Salangin edessä olevan pikkuisen saaren edustalla. Mä tosin hajotin snorkkelini siellä, joten mun osalta korallien ihailu jäi sitten siihen.

Ennen kotiinpaluuta pysähdyttiin Monkey Bayn lahdelle (jonne oltiin jo edellisenä päivänä vaellettu viidakon läpi), jossa venekuskin mukaan voisi nähdä barrakudia. Mä tein vielä pienen snorklauksen tuolla poikakaverin snorkkelilla, mutta tulin aika nopeasti pois, koska vedessä oli jotain pistelevää! Mitään ei näkynyt, mutta tunsin vain, että joku pisteli ja jälkeenpäin iho kutisi. Poikakaverille kävi sama homma, mutta edes se paikallinen perhe ei tiennyt, mitä vedessä voisi olla, kuitenkaan ei mitään vaarallista heidän mukaansa.

Alkusekoilujen jälkeen oltiin oikeen tyytyväisiä tohon retkeen, ja rusketuttiinpahan ainakin vähän (tai mä rusketuin, poikakaveri käräytti selkänsä oikeen lahjakkaasti). Juara jäi nyt näkemättä, mutta ehkä tuo paratiisiranta, jolla pysähdyttiin korvaa asian. Nyt kun muistelee noita muutaman viikon takaisia maisemia, niin aika kaukaiselta tuntuu turkoosit vedet.

Loppukevään tavoitteena on kyllä tsempata tän blogin suhteen ja päivitellä vähän useammin kuin parin viikon välein. Joten reissukertomukset jatkuu toivottavasti jo pian! 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply satuvw torstai, huhtikuu 17, 2014 at 19:18

    No aikamoista säätöä mutta upeaan paikkaan pääsitte joka tapauksessa! Ja vaikka välillä aina haaveilenkin opiskeluajoista, kun luen näitä ”tentit tulossa” kommentteja, kummasti kaiho katoaa… 🙂

    • Reply Hanna torstai, huhtikuu 17, 2014 at 19:31

      Joo jos meidän hotellissa jotain moitittavaa oli, niin palvelu olis voinu olla vähän parempaakin…:D Opiskeluaika on toisaalta rentoa, kun viikonloppu alkaa jo keskiviikkona ja tunteja on yksi tai kaksi päivässä… 😀 Mutta aikaa kuluu silti tajuttomasti kaikkiin tehtäviin ja pänttäämiseen. Ranskassa vaadittiin kyllä paljon vähemmän työtä opintopisteiden eteen kuin Suomessa, ja nyt on ollut vaikea sopeutua takas tähän oikeaan opiskeluun 😀

    Leave a Reply