Suomen suurin matkablogiyhteisö

Instagram Travel Thursday: Kun matkakuume kroonistuu

Moikka!

Selailin eräänä iltana Ranskasta ostamaani ihan huikeita kuvia sisältävää matkakirjaa, ja tutut, kroonisen matkakuumeen oireet vain vahvistuivat upeista Euroopan paikoista lukiessani. Kirjaa selatessani rupesin taas kerran tekemään mielessäni listaa paikoista, joihin olisi kiva päästä. Plitvicen kansallispuisto Kroatissa, Islannin jäätiköt, Italian Cinque Terre, Grindelwaldin vuoristoalue Sveitsissä…. listasta tuli taas kerran loputon.

1739353_1458176427731198_743308161_n

Jotkut puhuvat wanderlustista, mutta itse käytän samaa krooninen matkakuume. Oireet ovat varmasti samat molemmissa: halu nähdä ja kokea niin paljon kuin vain mahdollista. Itse haaveilen reissuista ihan koko ajan, keskiviikkoisen latinalaisen Amerikan historia -kurssin aikana oireet yleensä äityvät hyvinkin pahoiksi, ja alan jossain kohtaa tuntia haaveilla maailmanympärimatkasta, jonka matkareitti kulkisi ainakin Macchu Picchun, Chilen, Argentiinan, Rio de Janeiron ja Karibian kautta. Välillä tuntuu, ettei mikään riitä, vaan jo ennen seuraavaa tiedossa olevaa matkaa alan jo suunnitella sitä seuraavaa reissua. Olen useammin kuin kerran kuullut matkasuunnitelmia tehdessäni, että justiinhan vasta tulit reissusta, ja nytkö oot jo uudestaan menossa. Niin, mutta kun vielä riittää nähtävää maailmassa.

1597983_488308594613861_1127374356_n

Välillä kuitenkin tuntuu, että reissaamiseni on aika lailla sellaista rasti ruutuun -matkustusta, ja tärkeintä on, että näkee jonkun paikan ja saa siitä pari kuvaa, ja sitten hirveällä kiireellä täytyykin jo rientää katsastamaan seuraava nähtävyys. Monesti ahnehdin ihan liikaa paikkoja yhdelle päivälle, etenkin jos olen reissussa yksin. Kaikista hyperein reissupäiväni on varmasti se, kun Nizzassa ollessani tein päiväretken Italian San Remoon, vaihdoin palatessani junaa rajalla Ventimigliassa ja siinä tunnin vaihtoajan puitteissa onnistuin kiertämään pikavauhtia myös Ventimiglian vanhan kaupungin. Eikä matka suinkaan päättynyt vielä siihen, vaan pysähdyin myös Mentonissa ja kiertelin siellä pari tuntia. Jalat oli melko muussina tämän pelkkää kävelyä sisältäneen päivän jälkeen, ja paluumatkalla en enää jaksanut pysähtyä ihailemaan Monacon iltavaloja.

Monista paikoista jäisi varmaan parempi mielikuva, jos keskittyisi enemmän yleiseen hengailuun eikä pelkkään eka nähtävyys check, toka nähtävyys check -kierrokseen. Reissatessani olen juurikin hirveän perinpohjainen, ja haluan nähdä kaiken, mitä vain paikalla on tarjottavana. Koska esimerkiksi, miksi mennä Nizzaan asti, jos samalla ei käy Monacossa ja muissa lähialueen ihanissa kaupungeissa. Alunperin meidän oli tarkoitus mennä maaliskuussa vain Malesiaan, mutta koska Singapore on ihan siinä vieressä ja kun nyt kerta siellä ollaan, niin miksei umpattaisi sitäkin samaan reissuun. Vaihtovuonnakin nuo reissut välillä tuntuivat lähtevän lapasesta, ja vaikka vakaasti olin päättänyt, että keskityn Etelä-Ranskan kiertämiseen, enkä yritä käydä jokaisessa Ranskan kaupungissa vuoden aikana, niin silti tie vei Marokkoon asti. Loppukeväästä oli jopa vaikea myöntää itselle, ettei jokaiseen Montpellierin lähistön pikkukaupunkiin enää kerkeä tekemään reissua, tosin loppupeleissä en ehkä niin paljoa menettänyt, vaikka Grau-du-Roi jäikin näkemättä.

1725254_622339304506407_1961348788_n

Siksipä haaveilenkin nyt maailmanympärimatkasta. Aluksi piti mennä vain Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, mutta Tyynenmeren ihanat saaret ovat kuitenkin siinä niin lähellä, että miksei sielläkin kävisi samalla. Ja oikeastaan sieltä onkin enää kivenheitto Etelä-Amerikkaan, joten miksei käytäisi myös siellä. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Koko matka on siis vielä täysin haaveasteella vielä, mutta jahka matkakassaan kertyy enemmän pennosia (ja sinnehän kertyy!), niin toivon mukaan haaveesta tulee totta vielä jonain päivänä. Mielestäni matkailuun liittyvät haaveet ovat juurikin sellaisia, jotka pystyy toteuttamaan, jos vain haluaa. Itse valitsen mieluummin sen, että säästän rahani pidempään reissuun, kuin että ostan joka viikko uusia vaatteita. Suurin ongelma matkailuhaaveiden toteutumiselle ei mielestäni olekaan raha, vaan aika. Vaikka tässä onkin vielä elämä edessä, niin pari reissua on, jotka ehdottomasti haluan tehdä nuorena. En usko nimittäin, että eläkkeellä enää jaksaa reilata rinkka selässä pitkin Eurooppaa samalla innolla kuin nyt.

Instagramin myötä matkakuumeeni saa tasaisin väliajoin ärsykkeitä ja varsinkin nämä Travel Thursday -postaukset kasvattavat must see -listaa tasaisesti joka torstai. Varmasti ei tule koskaan sellaista tilannetta, että koko maailma tuntuisi jo nähdyltä, vaan eiköhän sitä vielä vanhainkodissakin haaveilla kaukaisista paikoista ja upeista maisemista. Ja onneksi jo huomenna pääsee reissuun, ei tosin kaukomaille, vaan Poriin, kiitos VR:n supersäästötarjousten

Löytyykö muita pahasta kroonisesta matkakuumeesta kärsiviä? 🙂

Instagram Travel Thursday on viikoittainen kokoelma blogipostauksia, joilla halutaan tuoda esiin Instagramia matkailun tietolähteenä ja inspiroijana. Tempauksen Suomessa järjestävät matkabloggaajat Satu (Destination Unknown), Nella (Kaukokaipuu) ja Veera (Running with Wild Horses),  ja järjestäjien blogeista voi lukea tarkemmat osallistumisohjeet (sekä kasvattaa matkakuumetta inspiroivia postauksia lukemalla).

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Katja torstai, helmikuu 13, 2014 at 17:04

    Täällä yksi ikuinen matkahaaveilija! Parhain esimerkki varmasti tämänhetkiset fiilikset kun omaa reissua/vaihtoa on takana nyt melkein puoli vuotta ja vaikka tulossa on vielä monia matkoja Thaimaan sisällä sekä Japaniin niin haaveilen tässä samalla Euroopan kiertämisestä, Route 66 ja Uuden Seelannin LOTR paikatkin olisi varmatsi hyvä nähdä xD Poikakaveri on välillä hieman tuskastunut näihin pyörittelyihin vaikka onkin itsekin kova haaveilija ja matkailija.

    Oon samaa mieltä siinä, että matkojen suurin este on aika eikä raha. Rahaa saa aina kerättyä kasaan jos käy töissä ja kun oikeastaan mihinkään muuhun ei edes kiinnosta tuhlailla rahojaan kuin matkailuun (paitsi ehkä hyvään ruokaan ja kirjoihin) niin kyllä niitä pennosia kertyy, jos ei nopeasti niin ainakin tasaisesti. Mutta mites se vapaa-aika? Nyt kun paluu koittaa toukokuussa Suomeen niin töihinhän sitä on mentävä ja kun todellisuutta katsoo silmästä silmään (vaikken haluaisikaan) niin eipä sitä ihan näillä näppylöillä minnekään pidemmälle lähdetä ihan heti, pakko siellä töissäkin on meinaas käytävä ja iskettävä jalkaa oven väliin. Onneksi Eurooppa on lähellä edukkaiden lentojen päässä niin pidän sieluni hengissä pidennetyillä viikonlopuilla.

    Ja pystyn samaistumaan myös tuohon täysillä kokemiseen! Itselläkin homma välillä menee junan lailla puuskutellessa paikasta toiseen ja jossain kohtaa herääkin siihen, että hetkonen, kaippa sitä voisi myös puhtaasti vain nauttia olostaan. Toisaalta taas tuntuu tyhmältä vain ”olla” kun on maksanut päästääkseen toiseen maahan.

    Pahoittelut kilometriviestistä, tämä aihe vain kolahti todella pahasti. Olen samoja juttuja miettinyt nyt täällä vaihdossa ollessa ja samalla kun tässä rakentelee yhteistä elämää tulevan avopuolison kanssa (ja tulevaisuudessa myös se avio) niin pitää vähän käännellä näitä pelimerkkejä ympäriinsä ja miettiä miten homma menisi niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Matkailua kun ei voi lopettaa! 🙂

    • Reply Hanna torstai, helmikuu 13, 2014 at 18:23

      Kiva, kun kommentoit! 🙂 Munkin mies aika ajoin tuskastuu näihin jatkuviin matkasuunnitelmiin, ja toimii sellaisena maan pinnalle palauttajana aina välillä (mun mielestä ilonpilaajana siis :D). Meillä ei ajatukset matkailusta kovin yksiin mene, ja välillä tuntuu, että raahaan miestä vain väkisin mukana reissuilla. Toisaalta, jälkeenpäin ei ikinä kuulu hirveästi mutinaa, mutta ennen lähtöä ja varsinkin suunnitteluvaiheessa sitäkin enemmän! 🙂

      Aika mahdotonhan tuo aika+raha+matkusteluyhtälö välillä on. Jotta voi matkustaa, täytyy tehdä töitä ja kerätä rahaa, mutta kun teet töitä, ei ole aikaa matkusteluun. Viikonloppumatkat Euroopassa tökkii mulla eniten sen takia, että miksi mennä vain viikonlopuksi yhteen kaupunkiin, kun samalla vaivalla (ja hinnalla) voisi mennä viikoksi tai pariksi ja kiertää useamman kaupungin. Suuruudenhulluus siis iskee taas 😀 Vaikka välillä voisi olla ihan mukava juurikin sellainen loma, ettei olisi kiire seuraavalle nähtävyydelle, vaan kerkeäisi hengailla puistoissa ja kahviloissa. Mutta koska reissaaminen ei ole ilmaista, niin mieluusti ottaa reissusta kaiken irti eikä vaan jää oleilemaan pitkäksi aikaa. Perinteiset rantalomat ovat tältä osin mulle kauhistus, koska kaipaan rahoille muutakin vastinetta kuin pelkkää rannalla makaamista ja rantaravintoloissa ruokailua.

      Ja matkailu kyllä vie mennessään. Ajattelin joskus, että jos vain Pariisiin pääsen niin olen onnellinen ja matkustushaaveet toteutettu. Paitsi, että Pariisin matkan jälkeen tuli vain lisää ja lisää haaveita, joten ei se ihan riittänytkään. Toisaalta, voisi sitä varmasti huonommankin riippuviiden itselleen kehittää 😀

  • Reply Maarit Johanna torstai, helmikuu 13, 2014 at 18:02

    Rasti ruutuun ja kuva, kertoo kyllä minunkin reissaamisesta! Monesti on pakko lähteä kohteeseen tsekkaamaan juuri se THE nähtävyys, kuten Pariisiin Eiffel Kylläpä täälläkin kärsitään kroonisesta matkakuumeesta, tuntuu ettei mikään ole tarpeeksi ja lentolippuja pitäisi olla odottamassa sähköpostissa aikamoinen kasa ennenkuin tämän vimma hellittää! 🙂

    • Reply Hanna torstai, helmikuu 13, 2014 at 18:27

      Sinällään siinä ei ole mitään pahaa, että katsastaa tärkeimmät nähtävyydet (kuka nyt menisi Pariisiin, eikä kävisi katsomassa Eiffeliä), mutta matkustaminen voisi olla paljon muutakin kuin pelkkää nähtävyyksillä ravaamista. Ja luulen, että vaikka sähköpostissa olisi millaiset lentoliput, niin aina löytyy tilaa uusille haaveille! 🙂

  • Reply lena torstai, helmikuu 13, 2014 at 18:17

    Matkahaaveet ovat ehdottomasti parhaita. Vaikka reissuun on mukava lähteä, niistä on jopa mahdollisesti vielä mukavampaa haaveilla. 🙂

    Tutuissa paikoissa olet vieraillut, olen myös joskus tehnyt päiväreissun San Remoon sekä pysähtynyt Ventimigliassa ja Mentonissa. Riviera on kyllä kaunis, tosin Ventimiglia ei juuri sytyttänyt:)

    • Reply Hanna torstai, helmikuu 13, 2014 at 18:29

      Totta muuten, että reissuista haaveilu on oikeastaan ihan yhtä kivaa kuin itse reissaaminen 🙂 Riviera on kyllä upeaa aluetta, tosin Italian ja Ranskan puoliset osat erosivat toisistaan jo melko paljon. Ventimiglia ei tosiaan ollut kovin ihmeellinen, enkä olisi siellä muuten käynyt, ellei olisi ollut tuota tunnin odotusaikaa junanvaihtojen välissä.

  • Reply Teea perjantai, helmikuu 14, 2014 at 00:45

    Oi kun ihana teksti! Voin kyllä osittain samaistua tähän. Itse tosin olen aika hidas matkaaja. Mielelläni hengailen puistoissa / rannalla / metsissä, etenen rauhassa, istuskelen pitkään ravintoloissa / kahviloissa, höpöttelen kadunmiesten kanssa ja niin edelleen, MUTTA kuitenkin haluaisin nähdä kaiken sen muunkin. Eli kiertää niitä nähtävyyksiä, museoita, rantoja ja mitä lie. Oppia tuntemaan kaupungin kadut, muistamaan lähikaupan kassat ja löytämään lempikahvilat. Ongelmaksi muodostuukin tosiaan se aika. Jos jokaisessa kaupungissa tai maassa voisin hyvinkin viettää useita viikkoja tai kuukausia, niin jäisi suurin osa maailmasta näkemättä kun eteneminen olisi niin hidasta. Tämän takia on pakkokin vähän karsia, joko matkustaa nopeammin tai sitten valikoi niitä paikkoja tarkemmin joihin haluaa tutustua paremmin. Molemmat tuottavat välillä vaikeuksia :D.

    • Reply Hanna perjantai, helmikuu 14, 2014 at 11:21

      No juurikin tuo on se ongelma minullakin! Haluaisin kiertää jokaisen paikan kunnolla ja nähdä kaiken näissä paikoissa, sekä samalla kuitenkin haluaisin käydä mahdollisimman monessa eri maassa/ kaupungissa. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä tähän kaikkeen, enkä ole minäkään kovin hyvä karsimaan mitään matkasuunnitelmista pois 😀

  • Reply Heidi / Auringon alla perjantai, helmikuu 14, 2014 at 22:30

    Ihan samaa mieltä! Ja vaikka en periaatteessa ”keräile maita” tai matkusta pelkästään uusiin maihin/paikkoihin, niin huomaan itsestäni tuon, että ensin tulee idea lähteä jonnekin ja sitten siihen myöhemmin alkaa yhdistellä kaikkea muutakin. Sitten aika jää melko lyhyeksi yhdessä paikassa. Koska aika on minullakin se eniten rajoittava tekijä. Raha tuntuu olevan helpommin järjestettävissä, koska arkena voi säästää helpostikin 🙂 Ja matkakuume on jatkuva, oi kyllä! Rakastan kotiamme ja kaikkein mieluiten hengaan koiramme kanssa. Mutta samalla tiedostan, mitä kaikkea koettavaa maailmalla on ja en voi sille mitään, että kaipaan koko ajan jonnekin muualle, edes hetkeksi.

    • Reply Hanna lauantai, helmikuu 15, 2014 at 13:03

      Niinpä, sitten kun haalii oikein monta kohdetta samalle reissulle, niin eipä aikaa per kohde jää kuin se pari päivää. Joissain pienemmissä paikoissa ei tietenkään niin paljon ole edes nähtävää, mutta isommissa kaupungeissa ei parissa päivässä kerkeä nähdä kuin pienen vilauksen koko paikasta. Että kyllä aika vain enemmän rajoittaa kun raha, arkielämässä saa säästettyä paljon jo sillä, että pysyy kaukana houkuttelevista kaupoista ja kahviloista, ja ostaa vain tarpeellista. Ja vaikka kotona viihdyn minäkin, niin reissuista haaveileminen kyllä värittää arkea aika vahvasti 🙂

  • Reply satuvw perjantai, helmikuu 14, 2014 at 23:00

    Krooninen matkakuume, tuttu ilmiö vaikka itse taas ajattelen matkailua elämäntyylinä enemmänkin kuin yksittäisinä reissuina. Ainahan tässä ollaan reissussa… 🙂

    Meillä tosin reissataan hitaasti, ja usein samoihin tuttuihin kohteisiin, joten rasti ruutuun juokseminen on aika harvinaista. Ja olen aivan samaa mieltä tuossa yllä olevien kommenttien kanssa (Katja ainakin), aika rajoittaa reissuja huomattavasti enemmän kuin raha! Rahaa saa aina jollain tavalla kokoon, mielelläni kotona luovun jostain niin että pääsen taas reissuun.

    Tosi kiva postaus, ja terkkuja täältä Uudesta-Seelannista!!

    • Reply Hanna lauantai, helmikuu 15, 2014 at 13:10

      Itse en miellä matkailevani, kun suhaan junalla vähintään kerran kuussa Tampereelta Pohjanmaalle. Toisaalta Ranskassa pienet junamatkat lähikaupunkeihin olivat minulle nimenomaan matkustamista, joten ehkä täytyisi ottaa ilo irti myös lähimatkailusta. Tampereellakin saisi tehtyä kivoja retkiä ihan jo kaupungin sisällä, esimerkiksi Pyynikille, mutta harvoin tulee lähdettyä! Mutta toivon, että vielä joskus oppisin minäkin reissaamaan hitaasti, siinä tosin vastaan tulee aina se aika, jota ei ikinä ole riittävästi :/
      Kateellisena olen katsellut kesäisiä Instagram-kuviasi upeista maisemista, joten ihan mahtava reissu teillä taitaa siellä olla! Mukavaa reissunjatkoa Uuteen-Seelantiin 🙂

  • Reply kaukokaipuu tiistai, helmikuu 18, 2014 at 19:14

    Krooninen matkakuume – Kaukokapuusta terve! Ihana postaus, ja niin täynnä fiilistä <3

    • Reply Hanna tiistai, helmikuu 18, 2014 at 20:35

      Kiitos! 🙂 Haha, sun blogin nimi on kyllä osuva krooniselle matkakuumeilijalle 😀

  • Reply Kea torstai, helmikuu 20, 2014 at 20:54

    Mä tykkään kanssa nähdä yhdessä paikassa paljon, mutta yleensä se rajoittuu enemmän sellaseen maisema/luontofiilistelyyn kuin turistikohteiden näkemiseen. Krooninen matkakuume joo, mutta mä oon nykyään ehkä liian valikoiva kun matkat tuppaa rajoittumaan aina samalle suunnalle.

    Tulipa muuten tuosta sun mainitsemasta Grindelwaldista muisto ihan ala-asteajoilta kun ajettiin sinne halki Euroopan isän Jeepillä. Olipahan reissu! Ja siellä muistan syöneeni porkkanakakkua, Rüeplitorte? 🙂

    • Reply Hanna torstai, helmikuu 20, 2014 at 22:28

      Upeat maisemat kyllä on mullakin aina ykkösinä must-see -listalla. Jos täytyisi valita 10 kaunista rakennusta tai upea näköala kaupunkiin joltain vuorenrinteeltä, eikä molempia kerkeisi nähdä, niin ehdottomasti se näköala 😀 Mä haluan ainakin vielä nyt reissata mahdollisimman monessa paikassa, joissa en ole vielä ollut, mutta toisaalta moniin paikkoihin voisin silti kuvitella palaavani muutaman vuoden jälkeen.
      Autoreissu halki Euroopan kuulostaa aika mahtavalta! Itsekin haaveilin joskus, että olisi ollut kiva ajaa Suomesta Lissaboniin asti, sitten kun saa kortin. Totesin kuitenkin, että ehkä en uskalla lähteä Saksan kolmikaistaisille autobahneille ihan tällä ajokokemuksella vielä… 😀

    Leave a Reply