Suomen suurin matkablogiyhteisö

À la fac, eli vaihtarin selviytymisopas opiskeluun Ranskassa

Heippa!

Vuorossa taas kunnon infopläjäys, ja varoituksen sana näin alkuun, että jos opiskelu ulkomailla ei kiinnosta, niin tämä voi olla aika turhaa ja tylsää luettavaa.

Alkuun tärkeetä sanastoa:

Aller à la fac = mennä yliopistolle, à la fac = yliopistolla. Tuo fac (ja kyllä, äännetään ihan samalla tavalla kuin eräs englanninkielinen hyvin käyttökelpoinen kirosana :D) on lyhenne sanasta faculté, tiedekunta, ja puhekielessä puhutaan lähinnä vain facista, eikä esim. universitéstä.

Maisemaa matkalla à la fac

RestoU = yliopiston ravintola, CROUSin eli paikallisen opiskelijasäätiön ylläpitämä opiskelihintainen ruokala. 3,10€:llä sai alkupalan, pääruuan, leivän ja jälkkärin, mutta ruoka ei kyllä ollut lähellekään yhtä hyvää kuin Suomen opiskelijaravintoloissa, että itse ainakin lakkasin keväällä syömästä koulussa. Joka päivä sai pahvipizzaa triplajuustolla, puoliraakoja pihvejä, pastaa, epämääräisiä lihaklönttejä soossissa ja jotain kalaa, että kovin kulinaristisia makuelämyksiä oli turha odottaa (vaikka jälkkärit olikin ihan ok).

BU = bibliothèque universitaire eli yliopiston kirjasto. Jäi aika tuntemattomaksi käsitteeksi mulle koko paikka.

CitéU = ihana asumismuoto, jonka sain kokea Ranskassa, eli CROUSin ylläpitämä opiskelija-asuntola, jossa on lukematon määrä 9 neliömetrin huoneita.

Mun ihanan tilava huone lähtöpäivän kaaoksessa (mutta kuvitelkaa pyykkipäivän kaaos ja tohon vielä pyykkiteline keskelle lattiaa…:D)

ENT = espace numérique de travail, yliopiston intranetti, jossa oli Moodlet, sähköpostit, arvosanat, kurssi-ilmoittautumiset sun muut.

CM = cours magistral, luentotunti ja TD = travaux dirigés, pienryhmätunti. Tosin monella kurssilla näiden välillä ei hirveää eroa ollut, vaan molemmat oli samaa opettajan löpinöiden kuuntelua ja muistiinpanojen tekemistä.

UFR = Unité de Formation et de Recherche, eli suomalaisittain vastaavat tiedekuntia. (Ihan satavarma en ole, onko nyt kyseessä yleisranskalainen lyhenne vai vaan vaihtoyliopistossani käytössä oleva.)

IUT = Institut universitaire de technologie, koulu, joka on jotain amiksen ja amkin väliltä. Minulla oli pari kurssia myös IUT:n puolella Ranskassa, ja siellä opetus on tosi koulumaista.

IUT Montpellier

Grande école = Toisin kuin normaaleihin yliopistoihin, näihin korkeakouluhin on pääsykokeet, ja ne ovat parempitasoisia opinahjoja, yleensä kaupallisten tai yhteiskunnallisten alojen kouluja.

Partiels = pelottava sana, tarkoittaa meinaan kokeita! Ranskassa yleensä lukukauden, eli semestren (S1 ekan vuoden syyslukukausi, S2 ekan vuoden kevätlukukausi, S3 tokan vuoden syyslukukausi jne.) jälkeen on tenttiviikko, 1ère évaluation, ja sitten myöhemmin uusintaviikko, 2ème évaluation. Semaine blance taas on kertausviikko ennen kokeita, ja silloin ei ole opetusta. Voin luvata, että Ranskassa lukuvuosikalenteri on niin sekava, että vaihtarilla ei tuu olemaan hajuakaan siitä, millä viikolla on loma, milloin kokeet ja milloin tunteja.

Licence = vastaa suomalaista kandintutkintoa, L1 = ekan vuoden opinnot, L2= toisen vuoden jne., Master = maisterintutkinto

Bureau des Relations Internationales = kv-toimisto, tämä on tärkee paikka!

Joko tylsistyitte? Ranskalaiset rakastavat lyhenteitä, ja tässä oli vain pieni osa yliopistomaailmassa käytettävissä, oikeassa elämässä niitä vasta riittääkin! Ranskassa opiskellessa näihin törmää päivittäin, EAD, SUFCO, LLCER (ranskalainen kielikeskus), IEFE, LEA, RI…. Vaihtarina ei ollut mitään hajua, mitä kaikki lyhenteet tarkoittaa ja aika haastavaa oli tutustua yliopiston nettisivuihin, kun ne oli täynnä tällaista salakirjoitusta. Ranskalaisilla tuntui muutenkin olevan ongelmia yli kaksi tavua pitempien sanojen kanssa, koska ne aika usein lyhennettiin. Montpellieristä tuli Montpel, restaurantista resto, Place de la Comédiesta Place de la Com jne.

Tämä postaus pohjautuu siis hyvin pitkälti omaan opiskeluuni Université Paul Valéry Montpellier 3 -nimisessä opinahjossa. Kyseisellä yliopistolla on aika kyseenalainen maine, ja jopa Orléansista kotoisin oleva tuutoroitavani tiesi, että ”C’est pas le meilleur”. Eli ei mikään huippuyliopisto ole kyseessä, kaikkea muuta. Kuulin myös vuoden aikana, että ”Paul Valéry, c’est un bordel”, eli siis kunnon sekasotku. Eli siellä jos jossain, oli järjestelmällinen suomalainen pulassa. Tuon koulun hallintokoneisto oli kyllä sieltä roustuneimmasta päästä, Erasmus-toimistosta ei esimerkiksi kukaan ikinä vastannut sähköposteihin…

Montpellierissä ei ollut mitään kv-tuutoritoimintaakaan, joten aika hukassa siellä aluksi oli. Joissain yliopistoissa Ranskassa onneksi on tuutoroita, joten varmasti monella käy parempi tuuri kuin mulla. Saatiin kyllä jotku infovihkoset sentään, mutta ekoina päivinä olin niin hukassa, etten löytänyt yliopistolta edes vessaa (sitten kun löysin, toivoin, etten olisi löytänyt… Vessat kertoo varmasti jotain koulun tasosta :D).

Kursseja kannattaa aluksi valita enemmän, kuin mitä aikoo suorittaa. Ekalla viikolla kannattaa käydä haistelemassa meininkiä mahdollisimman monella kurssilla, ja sitten valita niistä ne mielenkiintoisimmat/helpoimmat. Ettei käy niin kuin minulle, ja parin kurssin osoittauduttua ihan liian vaikeiksi, jouduin jatkamaan kurssilla, jolla piti tehdä hirveä sosiolingvistinen tutkimus.

Kursseihin kuuluu siis yleensä luento-osuus, CM, ja harjoitusosuus, TD. Käytännössä näiden välillä ei aina ollut mitään eroa, vaan samaa luennointia ne oli molemmat. Ranskassa opetusmetodit ovat muutenkin aika vanhanaikaisia vielä. Yleisin opetustapa oli se, että opettaja luennoi edessä jotain, ja opiskelijat kirjoittavat kynä sauhuten kaiken sanasta sanaan paperille. Tai vaihtarit kirjoittavat sen, mistä saavat jotain selvää, mikä voi joillain kursseilla jäädä aika vähäiseksi. Joillain nuoremmilla opettajilla oli käytössä PowerPointeja ja Moodle-alusta, ja se kyllä helpotti opiskelua huomattavasti.

Tenttiinlukua puistossa

Tentteihin sitten luettiin vain nuo muistiinpanot (mun muistiinpanot oli jotakuinkin näin kattavat kuin kuvassa), eikä mitään kirjoja ym. joten opintopisteitä sai vähän helpommalla työllä kuin Suomessa. Itse kävin tunneilla silloin, kun ei ollut tärkeämpää tekemistä (mielestäni matkustelu lasketaan tärkeämmäksi tekemiseksi), tein pari esitelmää, yhden tutkimuksen parityönä sekä yhden oppimispäiväkirjan ja luin (vähäiset) muistiinpanot läpi ennen tenttiä. Ja pääsin läpi kaikista muista kursseista paitsi yhdestä, jonka aihe ei auennut koko kevään aikana. Että vaihtarina ei kyllä kannata liikaa pingottaa koulun suhteen. Tärkeintä on, että muistaa kirjoittaa siihen koepaperiin isolla ERASMUS, niin melko varmasti pääsee jo läpi.

Hirveän vaikeita tentit eivät (muistaakseni) edes olleet. Lisäksi lähes aina vaihtarit saivat käyttää apuna sanakirjaa (teen Suomessakin tentit ranskaksi, ilman sanakirjaa, joten vaihtarina saa kyllä kunnon erikoiskohtelut). Yleensä tentti oli viimeisellä luentokerralla, ja sitten uusintatenttimahdollisuus oli uusintaviikolla. Ranskassa tentit arvostellaan asteikolla 0-20, ja läpipääsyyn tarvitaan vähintään 10, eli puolet pisteistä. Suomessa tenteistä pääsee siis jonkin verran helpommin läpi. Mutta vaihto-opintoja hyväksiluettaessa täällä Tampereella sain opintopisteet myös siitä kurssista, jonka reputin, koska suomalaisella asteikolla se olisi ollut hyväksytty.

Opiskelua kauniissa graffitein koristellussa amfiteatterissa…

Joillekin kursseille täytyi myös tehdä noin 15 sivun mittainen dossier, eli yleensä jokin raportti, tutkielma, luentopäiväkirja ym. Ihmettelen vieläkin, että miten ja missä ranskalaiset opiskelijat dossierinsa tulostivat, koska heillä niissä oli aina muoviset kannet ja koko homma oli nidottu yhteen sellaisilla kierrejutuissa, joita on vihoissa. Oma dossierini oli nivaska papereita, joihin tein sukkapuikolla reiät ja solmin koko komeuden yhteen punaisella villalangalla. Harmi, ettei tullut otettua kuvaa! 😀

Omista vaihtokursseistani en ole ajatellut sen kummemmin kertoa täällä blogissa. Koska jos ne eivät kiinnostaneet edes mua, niin tuskin kiinnostavat teitä lukijoitakaan. Opiskelin siis kielitieteitä ja keräilin lisää opintopisteitä helpoilta kielten kursseilta. Kannattaa kyllä opiskella enkkua Ranskassa, jos vain pystyy, koska meidän kurssilla opiskeltiin niinkin vaikeita asioita kuin numeroita ja aakkosia…:D Ja onhan se kiva, että voi edes joskus jossain aineessa loistaa taidoillaan, kiitos suomalaisen koulujärjestelmän.

Jos tuosta Paul Valérysta täytyy jotain positiivistä kertoa, niin kampusalue oli ihan viihtyisä ja aurinkoisella säällä puiston nurtsit täyttyivät opiskelijoista. Yliopisto-opiskelu Ranskassa tuntui välillä kyllä paluulta yläasteelle, sillä enimmäkseen kävin ensimmäisen vuosikurssin luennoilla, joilla ranskalaiset opiskelijat olivat minua kolme vuotta nuorempia. Tällaisiin perusyliopistoihin ei siis ole pääsykokeita, vaan ihan kuka vaan pääsee opiskelemaan ja tämä kyllä näkyi opiskelijoiden tasossa ja motivaatiossa. Yleensä opettajat joutuivat todella usein pyytämään takapenkin supattajia olemaan hiljaa ja häädettiinpä kerran eräs lehteä tunnilla lukenut tyttö luokasta uloskin. Paul Valéryssä oli todella paljon myös vaihtareita, joillain kursseilla jopa enemmän kuin ranskalaisia. Yksi opettaja jopa tuntui ihan tuskastuneelta koko tilanteeseen, ja totesi, että välillä tuntuu, että pitäisi pelkkää ranska vieraana kielenä -tuntia ulkomaalaisille. Ranskaksi opiskelu voi aluksi tuntua haastavalta, mutta vuoden aikana kyllä oppii hyvin ymmärtämään luennointia. Minulle ranskaksi opiskelu ei tuottanut suurempia vaikeuksia, koska olin jo kaksi vuotta Tampereella seurannut luentoja ranskaksi. Kielen takia ei kyllä kannata unohtaa Ranskaa vaihtokohteena, koska siinähän sitä oppii, kun vuoden sitä kuuntelee. Englanniksi ei Ranskassa ihan kauheasti opiskella, joten kannattaa kyllä tarkkaan selvittää vaihtoyliopiston kurssitarjontaa, jos haluaa opiskella nimenomaan enkuksi.

Viimeinen koulupäivä Paul Valéryssa. Lintsattiin ja suunnattiin rannalle. Ilo irti vaihtarielämästä siis!

Kaikille Ranskassa vaihto-opiskelua suunnitteleville siis vinkki, kannattaa keskittyä vuoden aikana vähän vähemmän siihen opiskeluun ja enemmän kaikkeen muuhun kivaan, kuten matkusteluun. Vaihto-opinnot tuntui välillä aika turhilta ja pohdin moneen otteeseen, että mitä mä näillä kursseilla teen, kun ei hyödytä Suomen opintoja yhtään. Loppujen lopuksi sain todella hyvin hyväksiluettua kaíkki opintoni ranskan kursseiksi, joten oikeastaan vaihtovuosi ei edes tarkoita sitä, että valmistuminen lykkääntyy vuodella. Mutta vuoden tärkein opetus oli ehdottomasti se, että koulun suhteen voi ottaa rennostikin. Ennen stressasin aina hirveästi opinnoista, ja halusin tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Vaihdon aikana opin, että koulun ei aina tarvi olla prioriteettilistalla kovin korkealla, vaan riittää, että kursseista pääsee läpi. Samaa opiskeluideologiaa koitan soveltaa vielä Suomessakin, priorisoimalla oikeasti tärkeitä kursseja ja suorittamalla kirjallisuushistorian kurssit vähän vasemmalla kädellä.

Muistinkohan nyt kirjoittaa kaikesta, mistä pitikin… Jos herää vielä kysymyksiä opiskelusta Ranskassa, niin vastaan kyllä mielelläni (jos vain osaan). Käytännöt varmasti vaihtelevat paljon kouluittain, ja Paul Valérya parempia yliopistoja löytyy Ranskasta roppakaupalla. Mutta vaihtarina kannattaa varautua toimistoissa jonottamiseen ja kuulemaan että on väärässä paikassa, väärään aikaan tai ”tule uudestaan iltapäivällä/ huomenna/ ensi viikolla…” Rautaisilla hermoilla pärjää pitkälle, eikä kannata pelästyä monimutkaisilta tuntuvia byrokratiakuvioita. Ja ranskalaiset opiskelijat eivät sitten toivota vaihtareita avosylin tervetulleiksi, mutta kannattaa itse olla aloitteellinen (itsellä olisi siinä ollut vähän vielä tehtävää…).

Millaisia kokemuksia teillä lukijoilla on ulkomailla opiskelusta? 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply lena sunnuntai, tammikuu 26, 2014 at 18:10

    Mulla ei ole Suomen yliopistoista kokemusta ollenkaan, mutta en voi kuin sanoa jokaiselle joka on joskus suunnitellut lähtevänsä että lähtee. Vaikka vaihtoon, ulkomailla olo kannattaa mielestäni aina. 🙂

    • Reply Hanna maanantai, tammikuu 27, 2014 at 15:11

      Samaa mieltä oon sun kanssa, ehdottomasti kannattaa lähteä! Erasmus-vaihto on ainakin tehty niin helpoksi, että sitä kautta varmasti uskaltaa ulkomaille lähteä jokainen 🙂 Ja vaikka opiskelujen suhteen en ehkä niin paljon viime vuonna oppinutkaan, niin elämästä ja itsestäni sitten sitäkin enemmän 😀

    Leave a Reply