Suomen suurin matkablogiyhteisö

Teitittelystä, työnhausta ja tomaateista

Hejsan!

Viime viikkoina olen törmännyt kummalliseen ongelmaan, liikateitittelyyn. Ranskan opintojen alussa tuo suomalaisittain hölmö tapa, tuntemattomien ja ”korkea-arvoisempien” ihmisten teitittely aiheutti päänvaivaa. Jossain kohtaa yliopisto-opintoja siitä tuli kuitenkin ihan normaalia, että opettajia teititeltiin, kavereita sinuteltiin. Viimeistään viime vuonna Ranskassa teitittely iskostui syvälle takaraivoon ja kaikkia kassaneideistä kanssamatkustajiin tuli teititeltyä automaattisesti. Loppujen lopuksi sääntö on Ranskassa hyvin selkeä: teitittele kaikkia, joita et tunne ja jotka ovat itseäsi vanhempia.

Nyt olenkin sitten ongelmissa, koska olen joutunut kirjoittamaan sähköpostiviestejä Ruotsiin, henkilöille, joita en tunne ja jotka ovat minua vanhempia. Tiedän, että Ruotsissa sinutellaan lähes kaikkia, ja tiedän myös, että teitittely väärässä tilanteessa voidaan kokea loukkaavaksi. Mutta haluaisin silti kovasti teititellä henkilöitä, joille kirjoitan. Koska en tunne heitä, ja sinuttelu tuntuisi aivan liian tuttavalliselta. Nyt olenkin sitten pähkäillyt pääni puhki, miten voin kiertää sinuttelu/ teitittelykohdat kirjoittaessani, ja välttyä olemasta epäkohtelias tai loukkaava. Ja jos se ei ole ollut mahdollista, niin sitten olen teititellyt. Uskoisin kuitenkin, että työhakemuksissa se voisi olla Ruotsissakin ihan hyväksyttävä käytäntö.

Olen huomannut myös, että suomeksi puhuessa teitittelen aika helposti ja varmasti enemmän kuin keskivertosuomalainen. Ranskan teitittelykäytäntö tuntuu iskostuneen aika syvälle, ja mielestäni se on ihan oikeasti järkevämpi tapa puhutella ihmisiä. Jos säännöt ovat selvät ja kaikille samat, niin elämä on aika helppoa. Teitittelemällä antaa itsestään kohteliaamman kuvan ja osoittaa arvostavansa puhekumppania. Sitä vastoin tämä pohjoismaalainen sinuttelukulttuuri aiheuttaa aika paljon päänvaivaa. Ketä täytyy teititellä presidentin lisäksi vai tarviiko ketään? Ja jos teitittelee jotain vanhempaa henkilöä, niin kokeeko tämä henkilö olonsa ikälopuksi sen takia? (Olin 15-kesäisenä kirjastossa töissä, ja kyllä siinä aika vanhaksi tunsi itsensä, kun eräs äiti käski lapsensa ojentamaan kirjan tädille! Mielestäni en ihan vielä ollut täti-iässä silloin…)

Aika monimutkainen juttu siis tämä teitittely. Luin myös eräästä tutkimuksesta, että Suomessa ollaan virallisempia kuin länsinaapurissamme, ja täällä teititellään enemmän. Joten ihan tuulesta temmattuja nämä suuret teitittelyongelmat eivät ole. Kaikki vinkit liittyen työnhakuun Ruotsissa ovat siis enemmän kuin tervetulleita!

Olen tosiaan ruvennut nyt kunnolla metsästämään töitä, eikä ihan helpoin urakka tunnu olevan. Jouduin jo luopumaan toivosta yhden hyvän työharjoittelupaikan suhteen, koska en saa yliopistolta tarpeeksi tukia siihen (kannattaa olla humanisti, hyvät harjoittelutuet voi unohtaa jo kouluun hakiessa…). Päätinkin sitten hakea täydennyshaussa Erasmus-harjoitteluapurahaa, ja toivon, että yritykset palkkaisivat harjoittelupaikkaa hakevan ulkomaalaisen helpommin kuin kesätöitä etsivän.

Ja miten ne tomaatit tähän postaukseen liittyvät? Koska löysin ihan mahtavan sovelluksen auttamaan kandinteossa ja täytyy sitä täälläkin hehkuttaa! Epätoivoissani googletin, mitä tehdä, jos kandin kirjoittaminen tökkii ja tittidii, tomaatit tulivat apuun mytomatoes.com -sivun muodossa. Eli työtä tehdään keskeytyksettä 25 minuutin jaksoissa, tomaateissa, ja välissä pidetään 5 minuutin tauko. Ja koska 25 minuuttia on niin lyhyt aika, niin jopa minä jaksan keskittyä kandin tekoon sen verran, kun tiedän, että sitten saa taas pitää tauon. Oon nyt jo kahtena päivänä tehnyt ihan innoissani tomaatteja, ja kyllä se kandikin samalla edistyy! Ja jää paljon enemmän vapaa-aikaa, kun tekee pari tuntia keskittyneesti, eikä koko päivää samalla kaikilla muilla sivustoilla pyörien.

Lisäksi tällä viikolla tuli taas yksi tavoite toteutettua, ja sain raahattua luuni ranskan keskusteluryhmään, jonne oon ollut menossa koko syksyn. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja oli niin kivaa, että saatan jopa ruveta käymään tapaamisissa ihan säännöllisesti. Koska ihan kiva on päästä käyttämään kieltä täällä Suomessakin, ettei kaikki viime vuonna oppimani valu kankkulan kaivoon.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa, kuvituksena tämän viikon tunnelmia, ihanaa, että vihdoinkin on lunta! 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply minni perjantai, 17 tammikuun, 2014 at 12:12

    Hienoa, että joku oppii teitittelemään. Monesti ulkomailla käynti avaa tässä silmät. Saksassa, Ranskassa, Venäjällä ja USA:ssa teititellään aivan ehdottomasti. Suomessa on ihan hirveän kuuloista kun kaupan kassat sanovat vanhuksille ”moi” ja sinuttelevat ihan jokaista. Teitittelyn tarkoitus on pitää etäisyyttä ja osoittaa kunnioitusta.

    Amerikkalainen teitittely on muuten sitä, että asiakaspalvelussa mies on sir ja rouva madam (ma’m)

    • Reply Hanna perjantai, 17 tammikuun, 2014 at 18:49

      Aluksi teitittely tuntui tosi vieraalle itsestä, mutta nyt kun sen on oppinut, niin sinuttelu omasta mielestä ”väärissä” tilanteissa särähtää korvaan. Ei tulisi enää mieleenkään tuntemattomille vanhuksille bussissa sanoa sä. Ranskassakin käytettiin noita Monsieur- ja Madame-nimityksiä, ja niillä on niin helppo puhutella tuntemattomia. Eikä tarvi suomalaiseen tapaan kailottaa: ”Hei sinä siellä”, ja puhuteltava ei ikinä hoksaa, että nyt puhutaan juuri hänelle 😀

  • Reply Maarit Johanna perjantai, 17 tammikuun, 2014 at 17:14

    Yksi muisto on mullakin teitittelystä! Olimme viikon mittaisella erasmus-matkalla itävallassa ja matkustimme opettajiemme kanssa junalla. He olivat aivan loistavia tyyppejä ja kuuluivat porukkaan. Puhelimme heille kuin kavereillemme, ja nimitimme Heidiksi tai Johannaksi. Samassa vaunussa oli muita itävaltalaisia koululaisia. Yksi heistä tuli kysymään opettajaltamme että hei rouva professori, eikö teitä yhtään ahdista kun he alentavasti teille puhuvat? 😀 me olimme kauhuissamme kuinka se kehtasi, mutta opimme ainakin vaihtokoulussamme puhuttelemaan opettajia oikein, olis saattanut etunimen käytöstä tulla tupenrapinat :p

    • Reply Hanna perjantai, 17 tammikuun, 2014 at 18:56

      Tuo opettajien teitittely on muuten hauska juttu. Ranskassa teitittelin automaattisesti kaikkia opettajia, mutta Suomessa taas voi mennä paljon tuttavallisemmin juttelemaan opettajille. Ranskan opettajia teitittelen Suomessakin, mutta ruotsin opettajia taidan kyllä enimmäkseen sinutella. Haha voin kuvitella, miten järkyttyneitä nuo itävaltalaiset olivat teidän epäkohteliasuudesta 😀 Minuakin varmaan pidettiin Ranskassa välillä todella epäkohteliaana, kun unohtelin kohteliaisuusfraaseja milloin missäkin tilanteessa, mutta opituista tavoista on todella vaikea päästä eroon!

  • Reply lena lauantai, 18 tammikuun, 2014 at 17:50

    Teitittely on täällä Briteissä arkipäivää, ja Suomessa aina piipahtaessani särähtää korvaan aika pahasti esimerkiksi vanhuksille puhuttely. Täällä käytetään paljon Sir/Madamia, sekä tietysti asiaa helpottaa sanan You- monikäyttöisyys 🙂

    • Reply Hanna lauantai, 18 tammikuun, 2014 at 18:57

      Enkuksi onkin kätevää, että you voi tarkoittaa sinä tai hän, välttyy suomalaisetkin epäkohteliaan leimalta 😀

    Leave a Reply