Suomen suurin matkablogiyhteisö

Instagram Travel Thursday: There’s something about mountains

Hyvää Travel Thursdayta kaikille!

Kauneimpia maisemakuvia sekä upeimpia käymiäni paikkoja miettiessä olen tehnyt yhden havainnon. Kaikkein upeimpia mielestäni ovat vuoristot (ja merenrannat, ja erityisesti vuoret merenrannalla). Ehkäpä suurin syy siihen on se, että olen elänyt koko nuoruuteni Pohjanmaalla, missä vuoreksi kutsutaan mäennyppylää, joka kohoaa huikeat 50 metriä merenpinnan yläpuolelle. Lapin tunturit tuntuvat siis minusta korkeilta, oikeista vuorista puhumattakaan.

Ensimmäisen kerran taisin kohdata kunnon vuoriston reilatessani Sveitsissä. Junamatka Genevestä Milanoon kulki niiin upeissa maisemissa, että oksat pois. Berniä joka puolelta ympäröivät Alpit salpasivat hengen kauneudellaan. Vuoristomaisemat olivat jotain niin erilaista lakeuksiin verrattuna.

Vaihtovuoden reissut johdattivat minut ihastelemaan monia eri vuoristoja, joista jokainen oli omalla tavallaan erityisen kaunis. Lempparivuoriksi pääsevät kuitenkin varmaan vehreät Pyreneet Espanjan ja Ranskan rajalla, joiden korkeita huippuja pääsin ihastelemaan muun muassa Andorrasta käsin.

Kehystä oma vuoresi 🙂

Alpit olivat totta kai edelleen yhtä ihanat, kun kävin Grenoblesta käsin niillä hiihtelemässä. Toisen puolensa Alpit näyttivät Etelä-Ranskan rannikolla, jossa vuoret yltävät aina Rivieran rannikolle asti. Näitä upeita maisemia ihailtiin Ezen kylästä vuoren huipulta, josta vaelsin alas merenrannalle.

Yllättävä tuttavuus taas olivat Cévennien vuoristo Montpellierin lähistöllä. Nämä Alppeja vanhemmat, jonkin verran jo kuluneet ja madaltuneet vuoret tarjosivat upeat puitteet roadtripillemme Gorges du Tarn -rotkoille.

Eksoottisimmat vuoret kohtasin Marokossa, jossa ihasteltiin karuja ja korkeita Atlasvuoria.

Kaikesta kauneudestaan huolimatta vuoret eivät ole koskaan tehneet oloani kotoisaksi. Ihailin niitä kovasti joka kerta, kun vuoristossa matkasin, mutta ihanan kotoinen fiilis sitä vastoin syntyi aivan toisenlaisista maisemista. Nimittäin heti, jos näkyi vähän laakeaa maisemaa, mieluusti vielä peltoja, niin johan tuli kodikas olo, ja ajattelin, että täällä voisin asua. Vuoristossa asuminen taas tuntuisi aika oudolle, enkä usko, että jaksaisin kovin pitkään niitä korkeuseroja, jos Tampereen harjutkin tuovat liikaa haastetta arkipäiväiseen liikkumiseen. Ehkäpä juuri siksi rakastan vuoria, että näen niitä niin harvoin, ettei maisemaan ehdi kyllästyä.

Millaisia maisemia te rakastatte?

Instagram Travel Thursday -tempauksen järjestävät Suomessa Satu (Destination Unknown), Nella (Kaukokaipuu) ja Veera (Running with Wild Horses). Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä viikottaisella kokoelmalla blogipostauksia.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Heidi / Auringon alla torstai, tammikuu 2, 2014 at 18:54

    Vuoret merenrannalla, se jos mikä on tosiaan kaunista! Heh, pakko oli naurahtaa tuolle Pohjanmaan ”vuori”, kun olen itsekin kiinnittänyt huomiota samaan täällä Oulussa. Itse olen kotoisin Savosta, jossa on kuitenkin mäkistä, vaikkei tietenkään vuorista. Mulla on ihan eri käsitys siitä mikä on mäki kuin kaikilla muilla oululaisilla 😀

    • Reply Hanna torstai, tammikuu 2, 2014 at 19:33

      Mlle mäki on jo se, kun kauppamatkalla tie viettää vähän ylöspäin, joten Savo olisi varmasti mun luokituksella jo vuoristoa 😀

  • Reply satuvw torstai, tammikuu 2, 2014 at 18:55

    Allekirjoitan tuon vuoret + meri yhdistelmän täysin, ehkäpä sen vuoksi Lofootit kolahtivat täällä niin täysillä. Ja ei näihin meidänkään pyöreämpiin vuoriin täällä eteläisemmässä Norjassa kyllästy koskaan.

    Hyvää uutta vuotta muuten, tulkoon siitä reissujen täyteinen! 🙂

    • Reply Hanna torstai, tammikuu 2, 2014 at 19:35

      Norjan vuoret mulla on vielä katsastamatta, mutta ehdottomasti to do -listalla! Ja kiitos samoin, toivon tosiaan, että pääsisi tänä vuonna reissaamaan edes neljäsosan yhtä paljon kuin vaihtovuonna 🙂

  • Reply kaukokaipuu torstai, tammikuu 2, 2014 at 21:38

    Kyllä mä komppaan saman, mutta ehkä vielä enemmän tykkään jyrkistä ja vähän sumuisistakin vuorista peltoniittyjen kupeessa. Tai karun kivikon. Oon kaiken rosoisen ystävä.

    Eli aivan superkauniita kuvia kaikki!

    • Reply Hanna perjantai, tammikuu 3, 2014 at 09:46

      Kiitos! Jyrkät vuoret ja peltoniitty -yhdistelmä ei kyllä tosiaan kuulosta hullummalta sekään 😀

  • Reply Maarit Johanna torstai, tammikuu 2, 2014 at 22:19

    Ensimmäiset vuoret tapasin Itävallassa ja se oli rakkautta. Kaikista mieluiten asuisin lähellä vuoria. Suomi on liian litteä! 😀 Pohjois-Ruotsissa olisi kaikkea; vuoristoa, järviä ja metsiä. Olisi mahtavaa joskus rakentaa sinne oma paikka! Mulle vuoret on kotoisia, luonnon parhaita nähtävyyksiä 🙂

    • Reply Hanna perjantai, tammikuu 3, 2014 at 09:51

      Itse olen muuten autoillut Uumajasta rannikkoa pitkin Tukholmaan ja jo sillä matkalla näkyi upeaa vuoristomaisemaa, joten Pohjois-Ruotsin vuoret ovat varmasti myös upeat. Mä haluaisin ehkä joskus kokeilla asumista vuorilla, mutta luulen, että pysyvästi en jaksaisi niitä korkeuseroja, jotka vaikeuttavat kulkemista. Ehkä kesämökki jossain Alpeilla voisi olla hyvä vaihtoehto 😀

  • Reply Eija / Vailla Pysyvää Osoitetta torstai, tammikuu 2, 2014 at 22:54

    Veit sanat suustani!! Itsekin pääsin vuoristomaisemiin ensimmäistä kertaa Sveitsissä ja sen jälkeen mikään maisema ei ole tuntunut yhtä hienolta kuin vuoristomaisema! Meret ovat hyvä kakkonen, joten maisema, joka yhdistäisi molemmat, olisi täydellinen.

    Harkitsen parhaillaan, että suuntaisin seuraavalla reissullani Nepaliin, koska siellä jos missä on niitä vuoria. 🙂

    • Reply Hanna perjantai, tammikuu 3, 2014 at 09:56

      Nepalin rinnalla Alpitkin varmasti kalpenee, täytyisi varmaan itsekin lisätä Himalajan vuoristo matkakohdelistalle 😀

  • Reply lena torstai, tammikuu 2, 2014 at 23:00

    Vuoret, niissä on tosiaan jotain. Ihailen niitä aina ilmasta käsin kun Italiaan lennetään – alpeilla ei ole vielä tullut vierailtua. Asiaan täytyy tehdä muutos, aivan ihania kuvia : )

    • Reply Hanna perjantai, tammikuu 3, 2014 at 09:59

      Kiitos! Ja unohdin ihan täysin mainita vuoret lentokoneesta käsin nähtynä, Alppeja minäkin olen monesti ihaillut niiden yli lennettäessä 😀

  • Reply Katja perjantai, tammikuu 3, 2014 at 09:55

    Vuorissa on kyllä oma tunnelmansa. Alppimaisemia olisi kyllä huippua päästä ihailemaan paikanpäälle ja erityisesti junalla. : )

    • Reply Hanna perjantai, tammikuu 3, 2014 at 10:04

      Junan ikkunasta maisemia ihaillessa ainut harmi oli se, ettei kunnon kuvia aina saanut otettua lasin läpi. Mutta oli tuo Geneve-Milano -väli kyllä yksi upeimmista junamatkoista, mitä olen tehnyt, joten suosittelen! 🙂

    Leave a Reply