Suomen suurin matkablogiyhteisö

Miten liikkua Ranskassa paikasta A paikkaan B?

Bonjour!

Ranska on iso maa, tuleehan Pariisista matkaa Välimeren aurinkoon noin 800 km. (Vertailun vuoksi, Utsjoelta Hankoon matkaa on noin tuhat kilometriä.) Mikä sitten olisi helpoin, nopein ja ennen kaikkea halvin tapa reissata Ranskan sisällä? Koska itse olen kokeillut lähes kaikkea, paitsi liftaamista ja polkupyöräilyä, niin ajattelin nyt hieman kertoa, miten Ranskassa pääsee liikkumaan pitkiä matkoja.

Lentäen:

Air France lentää Ranskan sisäisiä lentoja, mutta koska juna on monesti ainakin yhtä nopea kuin lento, ja sieltä näkee maisemia paremmin, niin en hirveästi suosittele Ranskassa lentämistä. Itse lensin kerran Montpellieristä Pariisiin, koska junalla en olisi ehtinyt aamupäivällä lähtevälle Norwegianin lennolle. Aikaa Montpellierin keskustasta Pariisin keskustaan siirtymiseen kuluu oikeastaan yhtä paljon, riippumatta siitä, meneekö junalla vai lentäen. Juna menee suoraan Montpellierin keskustasta kolmessa ja puolessa tunnissa Pariisin Gare de Lyonille, kun taas lento oli puolitoista tuntia + puoli tuntia Montpellierin keskustasta bussilla lentokentälle, noin tunti hengailua kentällä ennen lennon lähtöä ja vielä vajaa tunti Pariisin keskustaan siirtymiseen. Plus, että juna on vielä halvempikin.

Junalla:

Jos ei vielä käynyt selväksi, niin juna on varmasti näppärin tapa liikkua paikasta toiseen. Ihan jo siksi, että asemat yleensä ovat aika keskustassa, ja junat ovat Ranskassa tosinopeita (yleensä). Ranskan vastine VR:lle on SNCF (jos klikkaa tuonne nettisivuille, niin kannattaa laittaa äänet hiljaiselle koneesta, SNCF-radio saattaa pyörähtää aika kovalla volyymilla päälle). Ainut miinuspuoli junissa on se, että ne on myöskin aika kalliita. Jos haluaa matkustaa halvalla junalla, niin ei kannata jättää lippujen ostoa viime tippaan. Lippujen hinnat kallistuvat koko ajan, mitä lähemmäs lähtöpäivää mennään, ja suositummat vuorot ovat kalliimpia kuin hiljaisemmat junat. Junalipun voi ostaa kolme kuukautta ennen lähtöä (paitsi kansainväliset liput, ne voi ostaa muistaakseni vasta kaksi kuukautta ennemmin), ja kannattaa kyllä olla ajoissa asialla.

Toinen keino halvan lipun metsästykseen on SNCF:n tarjousten kyttääminen nettisivuilta (tosin en tiedä, infotaanko tarjouksista muualla kuin ranskankielisillä sivuilla). Esimerkiksi pienet ryhmät, jotka matkustivat InterCityllä edestakaisen matkan saman viikonlopun aikana, saivat aika huokeasti liput (mini-groupe Intercités taisi olla kyseisen lipputyypin nimi). Ranskan koulujen loma-aikaan voi tosin unohtaa toiveet halvoista lipuista, silloin aika moni muukin haluaa matkustaa junalla.

Montpellierin rautatieasema

Mistä junalippuja sitten voi ostaa? Asemilla on lippuautomaatteja, joista sai kätevästi ostettua kaikki liput, jos sitä vain osasi käyttää. Aluksi vaati tosin hieman harjoittelua, että oppi käyttämään masiinaa. Mikäli haluaa henkilökohtaista palvelua, niin asemilla on yleensä myös normaali lipunmyyntipiste, mutta jonot voi ruuhka-aikaan olla aika pitkät. Myös netistä voi ostaa lippuja, ainakin luottokortilla. (Joitain tarjouslippuja pystyi ostamaan vain nettikaupan kautta.) Itsellä ei ollut Ranskassa tulostinta, mutta liput saa varmasti ostotapahtuman päätteeksi itse tulostettua. Toinen vaihtoehto on tulostaa maksettu lippu aseman lippuautomaatilta, tähän tosin tarvi tietynlaisen maksukortin (muistaakseni oma suomalainen Visa-korttini kyllä kelpasi). Lippu maksettiin kortilla ostaessa netistä, mutta kortti piti vielä syöttää automaattiin lippuja lunastaessa varmistukseksi. Kannattaa selailla noita SNCF:n sivuja, sieltä luulisi löytyvän lisäinfoa. Itse kävin aina ostamassa lippuja asemalta sitä mukaan, kun tiesin, milloin olen reissaamassa.

Mikäli oleskelee Ranskassa pidemmän aikaa, niin kannattaa ehdottomasti hommata alennuskortti, joita löytyy erilaisia. Nuorille on kortti Carte 12-25 (nykyään voi olla myös nimellä Carte Jeune), jolla saa junalippuja paljon halvemmalla. Kortti maksaa 50€, ja on voimassa koko vuoden, mutta aika nopeasti kyllä maksaa itsensä takaisin. Lisäksi alennuskortteja on myös senioreille ja viikonloppumatkoja varten, niitäkin kannattaa tutkailla netistä. Halvimmillaan tuolla alennuskortilla pääsi 25€:llä Montpellieristä Pariisiin. (Normaali aikuisen hinta ilman korttia näytti olevan sadan euron kieppeillä, tarkistin äsken). Alle 26-vuotiaat pääsevät nuorisohintaa, mutta alennus ilman korttia ei aina ole hirveän suuri.

Junista vielä sen verran, että ranskalainen junaverkko on aika kätevästi suunniteltu. Pitkiä matkoja kulkevat nopeat luotijunat, TGV:t, jotka tosin ovat myös niitä kalliimpia. Sitten on Intercity-junia, Intercités, joita kulkee ainakin välillä Nizza-Bordeaux, ne ovat jonkin verran halvempia kuin TGV:t, mutta niitä ei tosiaan joka yhteysvälillä kulje. Intercityt ja TGV:t ovat myös sellaisia junia, joihin on paikanvaraus on pakollinen, joten reilikortilla liikkuessa niihin pitää vielä maksaa paikanvarausmaksu. Jokaisen maakunnan, régionin alueella kulkee sitten paikallisjunia, jotka pysähtyvät yleensä kaikilla väliasemilla (Intercityt ja TGV:t pysähtyvät vain suurimmilla asemilla). Paikallisjunat ovat halvempia, ja niiden lippujen hinnat pysyvät aika samoina riippumatta siitä, koska ostat liput. Ruuhka-aikoina tosin liput ovat jonkin verran kalliimpia silti. Paikallisjunilla kannattaakin mennä, jos liikkuu saman maakunnan sisällä paikasta toiseen, eikä haittaa, vaikka matka kestää vähän kauemmmin.

Ja viimeinen junavinkki: Jos haluaa todella halvan junamatkan, aina voi tehdä kuten monet ranskalaiset ja matkustaa pummilla. Liput yleensä tarkistetaan vain kerran junan lähtöaseman ja päätepysäkin välillä, eikä joka aseman jälkeen, kuten Suomessa. Joten lähijunalla lyhyitä matkoja liikkuessa on aika suuri todennäköisyys, ettei lippuja tarkisteta koko sinä aikana, kun on kyydissä. Itse olin rehellinen suomalainen, ja ostin aina lipun, mutta kyllä sitä aina välillä mietti, että tämänkin matkan olisi päässyt hyvin pummilla…

Reipas turisti asemalla jossain päin Ranskaa

”La SNCF vous souhaite la bienvenue à bord de ce TGV à destination de Paris – Gare de Lyon. N’oubliez pas que l’étiquetage des bagages est obligatoire et tout bagage sans étiqutte peut être considéré comme colis abandonné. La SNCF vous souhaite un agréable voyage.”

Tämän kaltaisia, (no yleensä vielä tuplasti pitempiä) jaaritteluja kuulutetaan junassa aina tasaisin väliajoin, joten jos ei ranskaa osaa niin ei kannata huolestua siitä, että pitkät kuulutukset tarkoittaisivat jotain häikkää matkanteossa. Siellä vain toivotellaan mukavaa matkaa ja kerrotaan, että matkatavaroissa on oltava merkittynä nimi ja puhelinnumero. Kannattaa siis muistaa napata asemalta sellainen pikkulappunen mukaan, johon kyseiset tiedot saa kirjoitettua, se meinaan turvaa sen, ettei matkalaukkuasi luulla pommiksi ja tuhota säälimättömästi. Ja vielä viimeinen asia, suurimmalla osalla asemista matkatavaralokerot eivät enää ole käytössä (pour des raisons de sécurité, eli ettei kukaan voi jättää lokeroon pommia). Nizzan asema taitaa olla ainut, jossa laukun pystyi jättämään säilöön, viiden euron maksua vastaan, sen jälkeen kun oli päässyt läpi turvatarkastuksesta. Että ei kannata laskea sen varaan, että missään saisi laukun jätettyä päivän ajaksi asemalle säilöön.

Bussilla:

Koska junat ovat niin nopeita, niin pitkän matkan bussit eivät ole kovin suosittuja Ranskassa. Eurolines on varmaan lähes ainoa, jolla voi liikkua pitkiä matkoja. Matkustin kyseisen yhtiön busseilla pari kertaa Barcelonaan viime vuonna, koska bussi oli noin puolet halvempi kuin juna (kansainväliset junaliput on aika kalliita!). Bussimatka tosin kesti aika kauan, taisi olla noin kuusi tuntia. Lisäksi bussiasemia ei aina ole ihan yhtä helppo paikallistaa kuin rautateitä. Mutta ainakin Ranskasta Espanjaan matkatessa kannattaa tarkistaa, olisiko bussi halvempi vaihtoehto.

Ihanan halpoja paikallisbusseja oonkin jo mainostanut joskus, mutta tosi monessa paikassa seutuliikenneliput kustantaa euron per suunta, joten kannattaa hyödyntää!

Vuokra-autolla:

Autonvuokraaminen Ranskassa on aika kallista lystiä, mutta autolla pääsee kätevästi kiertelemään sellaisia paikkoja, joihin julkiset eivät vie. Varsinkin luontokohteet ovat sellaisia, joihin on vaikea mennä julkisilla, joten auto antaa paljon enemmän liikkumavapautta. Kahden päivän autonvuokraus hiihtoloman roadtripiä varten tuli maksamaan parisataa, mutta monta upeaa paikkaa olisi jäänyt näkemättä, jos autoa ei olisi vuokrannut.

Ja koska virheistään oppii, niin vuorossa pari vinkkiä autonvuokraukseen liittyen. Kannattaa vertailla eri firmojen hintoja ja vuokrauskäytäntöjä, sillä hyvällä säkällä jo siinä säästää pitkän pennin. Me vuokrattiin itse asiassa auto täältä Rantapallon sivujen kautta (saattoi olla jopa ihan eka kerta, kun eksyin tänne sivuille!), niin sai täyttää tiedot suomeksi. Ongelmaksi muodostui se, että auto täytyi maksaa kuljettajan luottokortilla, eikä poikaystävälläni, joka luonnollisesti olisi kuski, ollut luottokorttia ollenkaan. Onneksi löydettiin sellainen tarjous, johon sai toisen kuskin ilmaiseksi, joten musta tuli sitten vuokra-automme ”pääkuski”. Tosin hinta hieman nousi, kun kuskin asuinmaaksi piti sitten vaihtaa Ranska. (Milläköhän perusteella tuo hinta asuinmaan mukaan määräytyi, Ranskassa kolaroidaan enemmän kuin Suomessa, niin laitetaan varuuksi ranskiksille korkeammat hinnat?) Seuraava ongelma oli se, ettei oltu kumpikaan yli 25-vuotiaita (muistaakseni ikäraja oli 25, saattoi kyllä olla 26 tai 24:kin…). Jouduttiin siis maksamaan nuoren kuljettajan lisää, mikä oli aika paljon. Ja tietenkin olen jo unohtanut, paljonko se lisä oikein oli, mutta saattoi olla jotain 33€/pvä.

Firma, josta auto varattiin oli nimeltään Alamo. Kyseessä oli joku halpisfirma, joka toimi Europcarin yhteydessä, tai ainakin me hoidettiin paperiasiat Europcarin tiskillä. Huomattiin myös, että oli halvempaa vuokrata auto Montpellierin lentokentältä kuin rautatieasemalta (plus sieltä oli helpompi lähteä liikkeelle), joten vuokrattiin auto sitten sieltä. Koska oltiin suuntaamassa vuoristoon maaliskuun alussa, niin varattiin nettisivujen kautta myös nastarenkaat autoon, mutta paikan päällä osoittautui, ettei heillä ollut mitään talvirenkaita autoihin (koska ollaan merenrannalla, selitti virkailija). Lumiketjut olisi saattanut löytyä, mutta päätettiin, ettei ruveta sellaisten kanssa temppuilemaan. Onneksi vuorilla ei sitten ollut lunta tiellä lähes ollenkaan, joten kesärenkailla pärjättiin hyvin.

Autoa noutaessa luottokortin katevarauksesta veloitettiin 400€ takuusummana, joten kannattaa pitää huolta, että kortilla on tarpeeksi katetta. Tästä summasta sitten palautettiin autonvuokrauksen hinnasta ylijäävä osa autoa palauttaessa. Lisäksi meille yritettiin kaupata jotain extravakuutusta, jolloin omavastuuta ei olisi ollut ollenkaan tai se olisi ollut hyvin pieni, mutta päätettiin, että otetaan riski ja maksetaan sitten, jos jotain tapahtuu. Ja autohan piti sitten palauttaa tankki täynnä, joten vuokrausmaksun lisäksi rahaa meni myös bensoihin.

Jos jotain pitäisi tehdä toisin, niin valitsisin ehdottomasti sellaisen vuokraussopimuksen, johon kuuluu vapaat kilometrit! Meillä oli rajoitus 500 km, mikä oli lopulta aika vähän kahden päivän ajeluille, ja oli aika kurjaa yrittää laskea, kannattaako tehdä parinkymmenen kilometrin koukkausta johonkin kiinnostavaan paikkaan vai ei. Ja koska tuo 500 km ylittyi aika reippaasti, olisko ollu jopa 200 km:llä, niin aika kiva lasku niistä lisäkilometreistakin sitten tuli.

Mikäli muuten aikoo autoilla sekä Ranskan että Espanjan puolella, niin Espanjasta vuokraaminen on huomattavasti halvempaa. Kavereiden kanssa vuokrattiin auto Gironan lentokentältä ja ajettiin sillä Montpellieriin ja takaisin, ja se oli paljon halvempi vaikka auto oli meillä neljä päivää. Rajanylityslisää piti maksaa, mutta kaverini oli löytänyt Sol-Mar-halppisfirmasta tarjouksen, jossa oli vapaat kilometrit, nuoren kuskin lisä vain 8€ ja auto piti palauttaa tankki mahdollisimman tyhjänä.

Varokaa! Nainen ratissa…

Mutta all in all, kannattaa vertailla eri firmoja, ja lukea vuokrausehdot tarkkaan, ettei tule yllätyksiä. Suomalainen ajokortti käy siis ainakin Ranskassa ja Espanjassa ajamiseen. Ihan hiljan kortin saanut ei voi vuokrata autoa, vaan siinä vaaditaan vähintään parin vuoden vanhaa korttia. Ja kannattaa muistaa, että moottoriteillä ajamisesta joutuu maksamaan tietulleja, joten kannattaa suosia pienempiä teitä, jos mahdollista. Ja on hyvä muistaa, ettei parkkeerattuun autoon kannata jättää mitään sisälle näkösälle.

Kimppakyydillä:

Halvin tapa liikkua Ranskassa ovat kimppakyydit, joita löytää rekisteröitymällä covoiturage-sivulle. Kerroinkin jo, että kokeilin kimppakyydillä matkustamista tasan kerran matkalla Aixiin, eikä jäänyt mitkään hyvät muistot. Alors, qu’est-ce qui s’est passé? Sivuston ideahan on se, että kuka vain voi tarjota siellä kyytejä, yleensä bensakulujen hinnalla. Sivustolle pitää rekisteröityä, ja sinne kirjoitetaan sitten arvosteluja niistä tyypeistä, keiden kyydissä on ollut. Tällä tavalla voi valita luotettavan kuskin. Kun löydät sopivan kyydin, yleensä voit varata ja maksaa sen heti luottokortilla covoiturage-yhtiölle. Sitten otat yhteyttä kuskiin, ja sovitte lähtöpaikan ja -ajan. Päästyäsi turvallisesti perille annat kuskille maksutilanteessa saamasi koodin, jonka avulla kuski sitten saa rahansa covoituragen kautta. Yksinkertaista, halpaa ja nopeaa? Periaatteessa joo.

Oltiin siis sovittu erään miehen kanssa, että nähdään aamulla kahdeksalta eräällä ratikkapysäkillä. Me oltiin kahden kaverini kanssa hyvissä ajoin paikalla ja värjöteltiin kylmässä ja odotettiin. Noin viisi yli 8 tulee sitten tekstiviesti: ”Myöhästyn vähän.” Vähän ei olisi haitannut, mutta ranskalainen vähän osoittautui olevan noin tunti. Helmikuussa aamukasilta puolentoista tunnin odottelu ulkona ei ollut ihan lämpimimmästä päästä. Meitä kuskannut tyyppi oli matkalla tyttöystävänsä kanssa, ja oli jokseenkin outoa istua takapenkillä, kun nämä kaksi kuhertelivat etupenkillä, eivätkä kiinnittäneet meihin mitään huomiota. Mutta päästiin onneksi perille.

Paluukyyti olikin sitten ongelmallisempi. Oltiin varattu paikat erään naisen autossa, ja olin laittanut naiselle useamman tekstarin (koska en tykkää soittaa ranskalaisille, väärinymmärrysten vaara on kuitenkin aika suuri). Kyseinen nainen ei kuitenkaan vastannut, ja lopulta soitin hänelle Aixista. Puheluun vastasi joku nainen, joka sanoi, että taitaa olla väärä numero. Koska mitään tarkempaa tapaamispaikkaa ilmoituksessa ei ollut määritelty, eikä kuskiin saanut yhteyttä, niin päätimme lopulta perua kyydin ennen lähtöaikaa ja matkustaa junalla kotiin. Tällä tavoin saatiin sitten rahat kokonaisuudessaan takaisin. Tällä naisella ei ollut mitään suosituksia, joten en tiedä oliko kyseessä joku huijari, joka luuli rikastuvansa olemattomia kyytejä tarjoamalla. Kirjoitin sitten ainakin todella huonot arvostelut hänestä, joten toivon mukaan kukaan muu ei enää mene lankaan.

Kimppakyyti on siis aika epävarma tapa matkata, vaikka paljon junaa halvempi onkin. Junat nyt kuitenkin enimmääksen ovat ajoissa ja ylipäätään kulkevat, kimppakyydit ovat vähän arpapeliä. Monilla kavereillani on hyvinkin positiivisia kokemuksia kimppakyydeistä, joten harmi, että omalle kohdalle osui tällainen tapaus. Jos joskus vielä kimppakyytiä harkitsen, niin luen kyllä todella tarkkaan kuskin arvostelut, enkä varaa kyytiä sellaiselta, joka ei ole saanut arvosteluja.

Huhhuh, tulihan romaani! Toivotaan, että joku jaksoi lukea loppuun asti, ja että tästä oli jollekin hyötyä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply vekka torstai, marraskuu 28, 2013 at 14:42

    ”Firma, josta auto varattiin oli nimeltään Alamo. Kyseessä oli joku halpisfirma…”

    Alamo ei ole halpisfirma vaan todella suuri autonvuokraaja nimenomaan Yhdysvalloissa ja josta se on viime vuosina koettanut laajentaa Eurooppaan-
    https://www.alamo.com/en_US/car-rental/home.html

    Perussääntöjä ovat, että kuljettajan tulisi olla 25-vuotias ja auto palautetaan tankki täytenä.

    • Reply Hanna torstai, marraskuu 28, 2013 at 21:23

      Kiitos selvennyksistä! Oletin tosiaan, että kyseessä olisi Europcarin alainen halpisfirma, koska Alamolla ei ollut omaa palvelutiskiä, enkä ikinä ollut kyseisestä firmasta kuullut. Mutta toisaalta, tarkemmin ajateltuna olisihan tuosta autonvuokrauksen hinnasta voinut päätellä, ettei se ole halpisvuokraamo…:D

  • Reply ssm_ perjantai, elokuu 22, 2014 at 10:10

    Moikka! 🙂

    Olen lähdössä 2 viikon päästä yksin nizzaan koska kaverini joutui peruuttamaan matkan.
    Pitäisi mennä junalla monacoon mutta hieman epäilyttää junalla kulkeminen :s Suomessa en ole mennyt junalla kun kerran joskus 10v sitten 😀 Ja viime maaliskuussa yksin köpiksen lentokentältä menin vahingossa ruotsiin kun piti mennä köpiksen keskustaan. Että näin…
    En osaa mennä oikeaan junaan….oikean raiteen varmasti (ehkä) löydän mutta mistä tiedän mikä on oikea juna? Ja sitten pois jäänti. En saa niistä kuulutuksista mitään selvää että missä se nyt seuraavaksi pysähtyy. Vinkkejä? 🙂

    • Reply Hanna maanantai, elokuu 25, 2014 at 19:39

      Moikka! Ranskassa junalla on kohtuullisen simppeliä kyllä mennä, että pelko pois! Ainut on, että oikea raide (ranskaksi voie) ilmoitetaan monesti vasta parikymmentä minuuttia ennen junan lähtöä, joten siihen asti pitää päivystää sen valotaulun edessä, missä on ilmoitettu lähtevät junat (trains au départs). Monacoon on Nizzasta helppo mennä, koska varmasti et ole ainut turisti matkalla sinne, joten periaatteessa muita turisteja seuraamalla löytää jo aika hyvin oikean junan 😀 Yleensä Monacoon menevien lähijunien päätepysäkki on Ventimiglia (ranskaksi nimi on joku Ventimille). Oikean raiteen löytää siis taululta, kun vertaat lähtöaikoja siihen, koska sun lipussa on junan lähtöaika ja sit että päätepysäkki on oikea. Ja jos on oikealla raiteella oikeaan aikaan, niin melko varmasti löytää myös oikeaan junaan. Lisäksi juna-asemilla on monesti sellaisia infotyyppejä, joilta voi kysyä tai sitten voi kysyä muilta samaan junaan meneviltä. Junien kyljessä on myös yleensä taulu, jossa ilmoitetaan pääteasema ja lisäksi sisällä lähijunissa taitaa olla taulu, joka ilmoittaa seuraavan aseman, jolloin tietää jäädä oikeassa paikassa pois. Monacon asema on muuten kallion sisässä tunnelissa, ja muistaakseni on matkan ainut sellainen asema, että senkin puolesta on helppo tietää, mikä on oikea asema.

      Vinkkinä muuten, että Monacoon pääsee Nizzasta myös bussilla nro 100, päätepysäkki Menton. Bussiliput maksaa koko Rivieran alueella jotain euron kappale, että se on kyllä todella halpa tapa liikkua edestakaisin. Ja bussista osaa jäädä pois Monacossa, koska katukuva muuttuu aika radikaalisti Ranskaan verrattuna! 😀 Toivottavasti vinkeistä oli apua 🙂 Nizzasta käsin kannattaa ehdottomasti käydä Monacossa, ja eihän se maailmaa kaada vaikka hyppäisikin väärään junaan, sitten vain seuraavalla asemalla pois ja seuraavalla junalla takaisin oikeaan suuntaan. Nizzassa reissasin mäkin yksin pari kertaa vaihtovuonna ja siellä kyllä tohtii reissata yksin, kunhan vaan muistaa normi maalaisjärjen, eikä hillu yömyöhällä pimeillä sivukaduilla. Hauskaa reissua sulle 🙂

    Leave a Reply