Suomen suurin matkablogiyhteisö

Miksi ranskattaret eivät liho?

Hyvää lauantaina!

Ranska kaikkine oikkuineen aiheutti viime vuonna tälle suomineidolle aika paljon päänvaivaa, joten top-ykkönen ihmetyttävien asioiden listalla saattaa yllättää. Nimittäin en koko vuoden aikana, lukuisten teorioiden kehittelystä huolimatta, pystynyt ymmärtämään, miten patonkimaan kansalaiset onnistuvat pysymään normaalipainoisina. Ranskalaisen ruokavalion peruskulmakivet, valkoinen leipä, croissantit ja muut leivonnaiset nyt eivät suoraan sanottuna mitään terveysruokaa ole. Joten miten on mahdollista, että katukuvassa näkyy oikeastaan vain normikokoisia ihmisiä, vaikka suomalaisen ruokavalion täysjyväisine ruisleipineen pitäisi olla se terveellinen?

Enkä nyt tarkoita tätä mitenkään, että sairaalloinen laihuus olisi ihailtavaa, päin vastoin. Lähinnä vain kulttuurierollisesta näkökulmasta aihe kiinnostaa, mikä ranskalaisissa ruokatavoissa on niin ihmeellistä, että ranskattaret eivät liho?

Eräässä kirjassa esitetty teoria: Luin viime vuonna kirjan, jossa eräs brittiläinen (tai saattoi olla amerikkalainenkin) Ranskassa asuva mies esitti syyksi sen, että Ranskassa totutaan pienestä pitäen syömään terveellisesti. Kouluissa ei ole joka ruuan lisäkkeenä ranskalaisia (vaan vihreitä papuja, haricots verts, yöks), ja muutenkin lapset oppivat pienestä pitäen syömään terveellisesti. No tästä voisin olla montaa mieltä, nimittäin ainakin yliopiston ruokalassa sai joka päivä ranskalaisia ja puoliraakaa pihviä tai vaihtoehtoisesti pizzaa avec kilo juustoa. Ja jos tarkkaili, mitä ranskalaiset kaupasta kotiin kantoivat, niin tuskin ne keksi- tai pullapaketit ihan sieltä terveellisimmästä päästä ovat.

Ranskalaista terveysruokaa…

Ranskalaisen tuutoroitavani teoria: Jutellessamme kerran siitä, missä on parempaa leipää, Suomessa vai Ranskassa, kysyin tuutoroitavaltani, miksi hänen mielestään ranskalaiset ovat niin laihoja. Hän sanoi, että Ranskassa ”kokataan kevyesti”, kun taas Suomessa ruokaan laitetaan hirveästi rasvaa. Oliiviöljyn terveysvaikutuksethan ovat yleisesti tunnettuja, joten voipi olla, että tilkka oliiviöljyä on ranskalaisten salaisuus. Muutenkin huomasin kyllä, että kasviksia käytettiin enemmän ruuanlaitossa Ranskassa, ja monesti liharuokien lisukkeeksi oli juurikin niitä vihreitä papuja.

Oma teoriani: Uskon vahvasti, että paljon on tekemistä geeneillä. Ranskalaiset vain ovat sattuneet saamaan hyvät lihomisenestogeenit, koska voivat syödä pullamössöä joka ruuan kyytipojaksi. Epäreilua, eikö vain? Joskus mietin myös, voisiko syy löytyä myöhäisestä iltaruuan ajankohdasta. Jos onkin parempi syödä kunnon illallinen ennen nukkumaanmenoa eikä napostella pitkin iltaa?

Salaliittoteoria: Ranskalaisilla on jokin huippusalainen ainesosa, jota he käyttävät ruuanlaitossa, ja joka estää heitä lihomasta. Tätä ainesosaa varjellaan sitten kuin valtionsalaisuutta, eikä vahingossakaan paljasteta ulkomaalaisille.

”Ranskattaret eivät liho” -keittokirjan teoria: Ostin huvikseni kyseisen kirjan Hulluilta Päiviltä, kun sain niin halvalla, ja ehkäpä totuus piilee jossain kirjan sivuilla. En ole kerinnyt vielä koko kirjaa lukemaan, mutta sieltä olen löytänyt tähän asti järkevimmän teorian. Nimittäin kaiken a ja o ovat oikeat annoskoot. Kirjassa aito ranskatar kertoo salaisuudekseen sen, että syö aina vain kevyen aterian joko lounaana tai päivällisenä. Eli siis kunnon ruoka kaksi kertaa päivässä, mutta toinen ateria on vain hieman kevyempi kuin toinen. Yksinkertaista. Testasin tätä tämän viikon, koska pitkien koulupäivien takia jouduin syömään kaksi kertaa päivässä koululla, eikä huvittanut neljän tunnin välein syödä täyttä lautasellista kunnon ruokaa. Joten toisella kerralla söin keittoa tai salaattia, ja ainakin vielä olen hengissä. Tosin mitään dramaattisia muutoksia ei ole tapahtunut suuntaan tai toiseen, mutta ainakin on todistettu, että vähän pienemmilläkin annoksilla pärjää. (Eikä nyt puhuta niistä linnunannoksista, joita tapasin syödä ala-asteella, kun oli kalaa tai muuta pahaa ruokana. Sellaisia syömällä tuskin pysyy kovin pitkään tolkuissaan kukaan.)

Vaikka en ole ihan kaikesta kirjan kirjoittajan kanssa samaa mieltä, esimerkiksi en kutsuisi purjon keitinveden litkimistä keitoksi, mutta kaiken kaikkiaan annoskokoteoria voi olla ihan käypä ranskattarien hoikkuuden selittäjä. Olin meinaan syksyllä syömässä kolmen vaihtaripojan kanssa, jotka tosin olivat Espanjasta ja Italiasta, mutta Etelä-Euroopasta kuitenkin. Ja minä olin se, joka lappasi lautaselleen eniten ruokaa, vaikka muut olivat miehiä!

Ehkä siis kannattaa unohtaa megamätöt ja tuplaburgerit, ja ruveta kokkailemaan kalaa avec haricots verts. Ja niitä herkkuja vain kohtuudella, pala tummaa suklaata ja sitä rataa.

Helpommin sanottu kuin tehty… (Ja herää kysymys, oonko joskus oikeesti syöny tämän kaiken kerralla??? Ilmeisesti, kun siitä on kerran kuvamateriaalia…)

Löytyykös muita teorioita ranskattarien painonhallinnan salaisuudesta? Jos löytyy, niin kuulisin niistä mielelläni!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Lili maanantai, helmikuu 10, 2014 at 22:53

    se on se annoskoko! päivällä syödään usein salaattia.. tai muuta kevyttä ja illalla sitten vähän tuhdimmin. mutta kuiteski. suomessa tapana syödä ittensä ähkyyn. 😀 pirulaiset… paksut hiukset ja hoikka kroppa ;(

    • Reply Hanna tiistai, helmikuu 11, 2014 at 11:17

      Pitäis kyllä osata lopettaa syöminen siinä kohtaa, kun maha on täynnä! Mutta syvälle on iskostunut ohje lautasen syömisestä tyhjäksi… Joten ranskalaisittain kevyempään lounaaseen vaihtaminen vois olla hyvä juttu! 😀

    • Reply Aila perjantai, joulukuu 19, 2014 at 20:34

      Taitavat suomalaiset naiset taas aliarvioida itseään pahastikin. Hoikkaakin hoikempi ranskatar on se henkilö, joka jo viisikymppisenä on tosi ryppyinen ja kuivan näköinen. Ihan sääliksi heitä käy. Että missä se suomalaisten naisten omanarvontunto nyt on?

      • Reply Hanna maanantai, joulukuu 22, 2014 at 12:15

        Lähinnä itse ainakin kirjoittelin tässä postauksessa hämmästystäni, miten ranskalaiset onnistuvat pysymään hoikkina huolimatta hyvin epäterveelliseltä vaikuttavasta ruokavaliosta. En ottanut kantaa siihen, onko ranskalainen hoikkuus mielestäni tavoittelemisen arvoinen. Tosiasia on kuitenkin, että hoikkia löytyy myös suomalaisista ja päinvastoin, ranskalaiset voivat olla tukevia. Henkilökohtaisesti olen ihan tyytyväinen kroppaani tällaisena, lähinnä haluaisin omaksua ranskalaisten ruokavaliosta ne terveelliset asiat, kuten runsaan kasvisten käytön 🙂

  • Reply Manna sunnuntai, heinäkuu 27, 2014 at 10:07

    Ranskalaisessa perheessä pari viikkoa oltuani huomasin ainakin vihannesten suosion. Muusi tehtiin kukkakaalista ja lihan lisukkeena oli pinaatta. Ja myös niitä kuuluisia vihreitä papuja. Kaapissa oli suklaata ja Nutellaa, mutta ei niitä sieltä syöty levy kerrallaan, vaan ne oikeasti säilyivät siellä hiljalleen häviten. Ei muuten onnistuisi multa. Aamupala oli tyyliin hedelmiä, jogurttia ja jotain muroja, ehkä maissihiutaleita?

    Sieltä lähdettyäni asuin pari kuukautta ranskalaisen ravintolan asuntoloissa ja söin ravintolassa (työpaikka). Pihvejä, ranskalaisia, kermaisia perunoita, vehnäpatonkia, viiniä, juustoja… Joo. En tiedä, oliko se työntekijöiden ainut ateria päivässä, koska joukossa oli vain yksi isomaha, ja sekin oli pääkokki.

    • Reply Hanna maanantai, heinäkuu 28, 2014 at 17:19

      Joo kasvikset tuntui olevan kovassa suosiossa arkiruuanlaitossa ja niitä vihreitä papuja oli kyllä lähes aina tarjolla! Ei onnistu multakaan suklaan säilyttäminen päivää kauempaa ja siksi en yleensä hirveesti herkkuja ostakaan. Mutta se on tosiaan jännä, että meilläkin koulun ruokalassa syötiin niin epäterveellisesti, etten voi ymmärtää, miten porukka ei ollut lihavampaa. Pizzaa, pastaa, ranskalaisia, pihviä ja sitä vaaleeta leipää. Kyllä niissä ranskalaisissa geeneissäkin täytyy jotai erikoista olla, jos ei niillä pöperöillä liho!

  • Reply mou perjantai, marraskuu 7, 2014 at 18:05

    Syy on todennäköisesti syömiskertojen määrässä. Käsittääkseni ranskassa ja muuallakin keski-ja etelä-euroopassa syödään n 3 kertaa päivässä eikä napostella aterioiden välillä. Ruoansulatus saa tällä systeemillä levätä välissä ja tehdä muutakin kuin koko ajan pilkkoa ruokaa eli sen sijaan se polttaa rasvaa. Itsellä ainakin paino putos kun jätin välipalat pois ja siirryin tähän 3 ateriaa päivässä rytmiin, enkä joutunut luopumaan mistään.

    • Reply Hanna lauantai, marraskuu 8, 2014 at 19:21

      Tuossakin voi olla perää, iltapalaa Ranskassa ei tosiaan sen kummemmin syöty, kun ruoka on niin myöhään. 🙂

    Leave a Reply