Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kyläidylliä Saint-Guilhemissä

Heijssan!

Ajattelin vaihteeksi esitellä tässä blogissa vähän Montpellierin lähialueita, Languedoc-Roussillonin maakuntaa. Tein aika paljon päiväreissuja alueen pikkukaupunkeihin, mutta ajattelin aloittaa kertomalla pikkuisesta kylästä vuorilla, n. 35 km Montpellieristä pohjoiseen. Saint-Guilhem-le-Désert on yksi Ranskan kauneimpia kyliä, ja sinne pääsi Montpellieristä kätevästi bussilla hintaan 1€/suunta, jos omisti kymmenen kerran bussilipun. Bussi-infot löytyy täältä, tosin aikataulu on aikamoista siansaksaa, vaikka ranskaa osaisikin. Mutta Montpellieristä Mossonin ratikkapysäkiltä lähtee bussi Gignaciin ja siellä vaihdetaan Saint-Guilhemiin menevälle linjalle. Busseja ei mene kovin montaa päivässä, joten kannattaa tarkistaa aikataulut ennen lähtöä.

Saint-Guilhem-le-Désert oli jokaisen vaihtarin must-kohde, ja itse yritin ties miten monta kertaa mennä sinne, mutta aina suunnitelmat menivät mönkään, yleensä kurjan sään takia. Viimeisellä viikolla sain sitten vihdoinkin suunnattua tähän idylliseen pikkukylään, harmi vain, että siinä kohtaa kaikki kaverini olivat siellä jo käyneet, ja sain mennä yksin.

Mulla olis vaikka kuinka hienoja kuvia kylästä, mutta kaikki on niin isoja tiedostoja, ettei lataudu tänne, joten pitää tyytyä näihin. Kylä oli täynnä kapeita kujia, joilla enimmäkseen tallusteli muita turisteja. Kyllä tuolla joitain ihmisiä asuikin, mutta ei ilmeisesti kovin montaa. Turisteille oli paljon pikkuputiikkeja ja ravintoloita, jotka ainakin toukokuussa olivat auki, vaikka muuten tunnelma olikin melko unelias. Kesäkuukausina tilanne varmasti on toinen.

Kaupungintalo.

Torin ympärillä oli jonkin verran ravintoloita ja kauppoja. Joka paikassa kuitenkin oli turistihinnat.

Saint-Guilhem sijaitsee siis vuorilla eräänlaisessa solassa, jossa talorivi mutkittelee ylöspäin pikkuisen joen rannalla. Kylän laidalta lähteviä polkuja pitkin pääsee jo ihastelemaan upeita vuoristomaisemia. Polkuja voisi jatkaa pitemmällekin ja tehdä oikein kunnon patikkaretken, mutta minulle riitti näköalojen ihastelu.

Söpöjä kivitaloja vierivieressä.

Saint-Guilhemiin kannattaisi ehkä tulla autolla, koska silloin pääsisi ihailemaan myös muutaman kilometrin päässä sijaitsevia Grotte des Clamouses -luolaa sekä Pont du Diable -siltaa. Itse olin tosiaan luullut, että nämä nähtävyydet olivat ihan kylän vieressä, joten petyin jonkin verran, kun tajusin, etten pääsekään niitä ihailemaan. Kesäisin näiden kolmen paikan välillä kulkisi sukkulabussi, mutta se ei kulkenut vielä toukokuussa. Turisti-infon mies ei myöskään suositellut Pont du Diablelle kävelyä, koska tie on kapea, mutkainen ja vilkkaastiliikennöity.

Kävelin hetken matkaa ottamaan kuvia tuosta joesta, joka virtasi rotkon pohjalla, ja allekirjoitan kyllä täysin miehen sanat reitin vaarallisuudesta. Ei hirveän leveät nuo ”jalkakäytävät”.

Onneksi sain lopulta kyydin ystävälliseltä autoilijalta tuonne sillalle, ja hyppäsin sitten sieltä paluubussin kyytiin. (En siis kirjaimellisesti sillalla, vaan sen vieressä olevalta bussipysäkiltä :D)

Maisemat oli tuolla upeat, tuo silta oli tosiaan vaikka kuinka vanha. Onneksi pääsin ottamaan kunnon kuvia, bussin ikkunasta ei ehkä olisi tullut ihan yhtä hienoja.

Tuolla korkeammalla rotkon rinteellä on Saint-Guilhemin kylä, joka ei kuvaan asti näy, välimatkaa oli kuitenkin muutama kilometri.

Sillan toisella puolella oli vielä ihana kirkasvetinen lampi.

Tykkäsin paljon tuosta kylästä, ja se on kyllä aika must see-paikka, jos Montpellierissä liikkuu. Maisemat ovat melko samanlaisia tuolla Montpellierin pohjoispuolisessa vuoristossa, matalaa ja kuivaa pusikkoa sekä jokirotkoja (gorges). Jokia pitkin pääsee hyvin melomaan, ja vaihtarimelontaretkestä kerron lisää joku toinen kerta. Ja lisää kohteita Languedoc-Roussillonin alueelta tulossa siis vielä myöhemmin myös!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply